Nopea vastaus vs. hidas vastaus kustantamosta

Itse olen miettinyt samaa. Voisiko olla, että toimittajat lukevat (selailevat) käsiksiä sitä mukaa kun niitä tulee ja heittävät sitten odottamaan ei, ehkä ja kyllä pinoihin. Ei-pino on tietysti korkein ja näille ilmoitetaan, kun jaksetaan, eli silloin vuoden päästä. Kyllä pinossa on vain yksi, kaksi ja heille ilmoitetaan heti. Ehkä pinoa tyhjennetään sitä mukaan kun ehditään.

Kyllä se vastauksen viipyminen voi olla hyväkin merkki. Eri kustantamoissa on erilaisia toimintatapoja.

Ekalla kerralla itelleni kävi niin, että odottelin puoli vuotta palautetta kustantamosta, ja kun tiedustelin niin sain kuulla että ensimmäinen arvioija, oli katsonut sen tarkastelun arvoiseksi ja lähettänyt seuraavalle lukijalle.
Jos olisi heti nähty, ettei tekstistä ole julkaistavaksi, niin olisi tullut bumerangina takaisin. Usein hylkäävä päätös on helpompi tehdä.

jos kirjoittajalla on ns. markkinapotentiaalia, käsis ohittaa jonossa monta muuta kirjoittajaa

markkinapotentiaalin omaava kirjoittaja = aiemmin julkaissut kirjoittaja tai suurelle yleisölle tunnettu kirjoittaja

tämä on itsestäänselvyys

Arvostaisin tässä suhteessa kyllä avoimuutta eli sitä että kustantamosta kerrottaisiin kirjoittajalle, mitä tekstille on tehnyt, esim. kuinka moni sen on lukenut/ onko kukaan lukenut kokonaan. Ei veisi kovin paljon aikaa.

Kyllä hylkäyksenkin voi saada nopeasti, että sen suhteen on aina toivoa!

Yhden oikean kustannustalon kokeilun ohella perustin oman kustannusyhtiön. Nyt voin itse hylätä omat käsikirjoitukseni eikä tämä ole vitsi, vaikka toivonkin hieman huumorinpilkettä lukijoilta. Kustannuksiakin siitä omasta yhtiöstä on koitunut aivan riittämiin.

Asiallisemmin tahdon sanoa, että omakustantamisessa on omat puolensa. Se ei ole tietenkään oikea valinta sille, joka todella tahtoo tulla kustannetuksi, mutta jos on valmis kokeilemaan sinällään mielenkiintoista harjoitusta kirjallisen materiaalin koko tuotanto- ja julkaisukaaren osalta, voi saada odottamatontakin iloa.

Vaikuttaa siltä, että niihin oikeisiin kustantamoihin menee niin paljon materiaalia, että pitäisi todella olla hyvä, jotta olisi edes se pieni mahdollisuus. On kuitenkin tavattoman hauskaa nähdä oma työnsä valmiina kirjahyllyssä. Riman alta voi joskus mennä tuntematta siitä liian suurta syyllisyydentaakka. Jos olisi jättäytynyt menestymisen mahdollisuuksien varaan, ei olisi muuta kuin tiedosto jossakin tai pölyyntyvä kotituloste. Nyt on sentään oikea opus, joka on hauska ottaa joskus iltaisin selattavaksi.

Kun lähes jokainen käsikirjoitus kuitenkin hylätään, mietin vain että kuinka moni turhaan tavoittelee sitä harvojen saalista. En ainakaan itse jaksaisi kovin montaa sellaista kierrosta, kun kirjoittamisesta voi saada rutkasti riemua ilman seulan läpäisyä.

Luulen saavutuksiini kuuluvan myös sen, että käsikirjoitukseni nojalla kustantajan blogissa tarkasteltiin erityisellä painotuksella sitä mikä erottaa oikean kirjailijan omakustanneharrastelijasta, minkä tapauksen koin jollakin oudolla tavalla myönteiseksi - olinhan sentään vaikuttanut edes johonkin.

Tai sitten tulkitsin rivivälit maalaisittain.

"markkinapotentiaalin omaava kirjoittaja = aiemmin julkaissut kirjoittaja tai suurelle yleisölle tunnettu kirjoittaja"

Onko aiempi julkaisu/kirjoittajakokemus sen takia plussaa, että kustantamojen on helpompi aloittaa yhteistyö ihmisen kanssa, jolla on jo kokemusta ammattilais - tai puoliammattilaisesta kirjoittamisesta? Vai onko kyse vain siitä, että markkinoinnin kannalta tällainen kirjoittaja on kiinnostavampi?

saattaa olla. kokemus on aina plussaa, oli homma mikä tahansa.