Aamu anna lämmin juoma, ota litimärät yövaatteet pois, vie suihkuun tai kostea pyyhintä ja puhtaat vaatteet, wc käynti jos ei ole vaippoja. Sitten päästään aamupalalle ja lääkkeiden otto jos ei ole tk:ssa käyntiä,niin potilas lepäämään ja hoitaja kiireesti laittamaan pyykkikone pesemään, kuivat vaatteet huoltaa kaappiin ja siivota huoeet ja laittaa ruuan tulemaan. Ruoka pitää olla monipuolista ja muusata sellaiseksi että sitä hampaaton ja jos on nielemis vaikeuksia niin pystyy syömään.
Tässä alkua, saa jatkaa.
Monet kerrat on yö lähtöjä sairaalaan
Tässä alkua, saa jatkaa.
Monet kerrat on yö lähtöjä sairaalaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kovaa, raskasta työtä teet. Itsekin olen tuollaiseen osin joutunut, samoin useatkin tuttavani.
Ikäiseni miestuttava hoiti vaimoaan vuosia, mutta sai hänet lopulta hoitokotiin ja oli tyytyväinen tulokseen. Vaimo kuoli hoitokodissa melko pian vaikka hoito olikin miehen mielestä hyvää. Hoitomaksuna oli ymmärtääkseni vaimon eläke.
myös me nuoremmat saatamme joutua omaishoitajiksi. Itselläni tuo urakka kesti miltei yli 20v. Loppui viime keväänä ikää nyt 55v. Myös oman lapsensa hoitajana jos, lapsesi on erilainen voit joutua tähän raskaaseen vastuuseen... Se ero tietysti on että, nuorena jaksaa paljon enemmän fyysisesti....Minulla ei tuona aikana juuri koskaan myöskään ollut sitä ns. lomapäiviä. Mutta, jälkeenpäin ajatellen en vaihtaisi poiskaan näitä vuosi. Kyllä ne antoivat myös..suurinpalkinto minkä minäkin sain...pitkän vuosia kestävän kuntouksen jälkeen mihin osallistuin itse aktiivisesti myös mukana tähän työhön...oli sellainen eräänä päivänä sitten lapsellani olikin vihdoin ne sanat käytössään;)) Nyt hän nuorena aikuisen harjoittelee sitä itsenäistä asumista ja omaa elämää eteenpäin... pikkuhiljaa elämässä opitaan myös taitoja lisää...ja vihdoinkin voin minäkin suoda itselleni myös sitä ns. omaa aikaa...muistan kuinka ensimmäiset 2 viikkoa kun tämä suuri ja pelottavakin muutos elämässämme sitten tapahtui...me nukuimme mieheni kanssa yhtäjaksoisesti melkein 24 tuntia;))) tai siltä se silloin tuntui...oltiin me varmaan välillä heräilläkin jonkinlaisessa tokkura-valvetilassa toisinaan...noina päivinä... vasta silloin ymmärsin kuinka uupunut itse jo olin näistä ns. vuosista jolloin tuo taakka oli yksin minun mutta myös mieheni hartioilla siitä kaikkein rakkaimmastaan....
Toivotan ex-omaishoitajana nyt kaikille omaishoitajille tätä kautta..sitä jaksamista ja hyvää terveyttä ja myöskin elämäniloa arjessa..ja onnea...
Tsau:Friidu
Kiitos friidu, jaksamista ja terveyttä tarvitaan.
Minun omaishoitajuuteni jatkuu vielä, sitä on kestänyt jo 27 vuotta.
Onneksi olen parin viime vuoden aikana saanut noita lomapäiviä, jopa useamman kerran vuodessa.
Viikon jakso kerrallaan, se auttaa palautumaan ja parasta on, kun aikansa saa käyttää ihan miten haluaa.
Ei ole vastuussa kellon ympäri, voi lähteä lenkille miettimättä kuinka kauan voi olla poissa.
Minun hoidettavani vaatii toisen ihmisen läsnäoloa kaiken aikaa ja sitovuus on aika rankkaa.
Päivä kerrallaan, katsotaan kuinka kauan vielä jaksetaan poikaa kotona hoitaa.
Onneksi meitä on kaksi, vertaistuki löytyy läheltä ja ystävistä sitä saa lisää.
Meille kävi aivan loistava tuuri täällä Anceli, kun jaksettiin sitkeästi odottaa jonossa tosin vierähti 8v. Täällä vähän ehkä ystäväni myös painostivat että, pakko saada..kun kerroin heille että, olemme näin pitkään olleet jonossa;)) Siinä mielessä olen kiitollisuuden velassa entiselle työnantajalle minäkin.. Viime keväänä saatiin tästä aika sopivan matkin päästävä pysyvä asunto. Nyt kaikki palvelut saman katon alla. Tai saman palvelutuottajan alla. On kyllä huomattavasti tämä arki muuttunut. Jää aikaa minullekin tehdä sitten vielä osa-aika työtä ihan toisella tavoin voin sellaiseen ja siihen työhön sitoutua... En halua sitoutua kokopäiväksi. Kun en vielä tiedä missä taas mieheni kunnon kanssa tullaan menemään...nyt kuitenkin kaikki on mennyt toistaiseksi loistavasti ja teimme jopa pitkän lomareissun tänä kesänä Saksaan- ja Ranskaan ja Luxemburgiin.. tämä hoitopaikka meillä sellainen ympärivuorokautinen palvelu minkä saimme kundille. Ollaan oltu erittäin tyytyväisiä;)) näistä hoitopaikoista niin katsokaa ja valitkaa rauhassa...paljon tässä olen minäkin täällä muiden vanhempien keskustellut..että, ei pidä ottaa sitten heti välttämättä sitä ensimmäistä jos, vähääkin tuntuu että, tuki- ja hoito ei ole sellaista mikä omasta mielestä olisi riittävää...mutta, kova on täälläkin vääntö. Liian vähän näitä paikkoja edelleen tänne Pääkaupunkiseudulle ylipäätään uusiakaan rakennetaan..Hakijoita yhtä avoinna olevaa paikkaa on enemmänkuin olisi paikkoja jakaa..Vähän lottovoitto täällä on ylipäätän täälläkin sellainen saada..onneksi täällä nyt kuntapäättäjät ovat kuitenkin aktiivisesti sitä mieltä että, niitä palveluita tulee ja nimeomaan erilaisia tänne myös rakentaa...koska tarpeet ovat niin yksilöidyt..aina.
Toivotan sitä iloista mieltä nyt myös sinne nuorelle miehelle ja terveyttä. Teille kaikille. Ja onnea myös uudelle mummille;)) Anceli siitä toivosta ei pidä koskaan luopua..asiat kyllä järjestyvät aivan varmasti. Loppuun ei kannata itseään ajaa..siitä kun ei sitten mitään iloa olisi xx:kaan..näin se on..eikä meidän tarvitse niin myöskään ajatella.. ajatuksin lämpöisin sinulle;
Tsau:Friidu
Minun hoitotyö päättyi. Mieheni kuoli, eikä tarvinnut olla sairaalassa kuin puoli vuorokautta. Hän toivoi ettei tarvitsisi sairaalaan mennä.Olen kiitollinen että jaksoin toteuttaa hänen toiveesa.
Kyllä niitä sairaala käyntejä oli. Kun sellainen hoitotyö päättyy, se jättää vielä suurenman tyhjän aukon elämääni.
Voimia kaikille omaishoitajille, teet arvokasta työtä.
Nimenomaan niitä voimia..ja kuntapäättäjille nyt pikaista viisautta myöskin tehdä viisaita päätöksiä tulevaisuudessakin ja sitä rahaa....
Tsau:Friidu
Omaishoitaja toimin aikana jolloin sanottiin , että kriteerit täyttyvät mutta omaisenhoitoon rahaa ei ole. Tulihan se sitten tietoon ettei puolisolle makseta, kunnes naapurissa maksettiin 1/2 v sain sitten pienen korvauksen, mutta lomalla en ole ollut.
Sanoin miehelleni älä ole huolissasi, kyllä minä hoidan niin kauan kun jaksan, ilman palkkaakin. Se oli kyllä hyvä apu lämmityskustannuksiin , kun sairaalla piti olla lämmintä ja lumitöihin, kun se talvi oli kylmä ja luminen.
Nyt minulla olisi aikaa lomailla, mutta ulkomaille en lähde, enkä osaa lähteä, kun on pitkän aikaa ollut kotona, eihän siinä mitään, hyvä kun viihtyy kotona.