On tainut ennenkin olla puhetta siitä osallistutteko sukukokouksiin tai juhliin .Kun en muista miten suhtauduitte kysyn uudelleen?
Itse kirjoitin juuri muutoksia sukutauluun ,kun on uusi martikkeli tulossa. Ikävää ilmoittaa onneksi harvat kuolleet ja ihana ilmoittaa suvun uudeet jäsenet ja sukuun tulleet.
Soitin äsken parille serkulle joita olisin halunnut tavata ,mutta eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Se on niin yksilöllistä tämä.
Minä olen sukurakas ja suvun koossapitävä voima.
Ihmiset ovat sitten ihan iloisia ja tyytyväisiäkin yhteydenotoista niinkuin nytkin ,oli puhe tavata ja lähettää kuitenkin tietoa sukukokouksesta.
Joka sisarus parveen tulee joku erakko joka ei halua olla yhteyksissä ja joka suvussa taas minunlainen hömppänä joka muistaa kaikki serkut ,tädit ja sedät.
Viikon päästä ihanaa tavata serkkuja ja muita sukulaisia .Kuinka sinä koet suvun?
Itse kirjoitin juuri muutoksia sukutauluun ,kun on uusi martikkeli tulossa. Ikävää ilmoittaa onneksi harvat kuolleet ja ihana ilmoittaa suvun uudeet jäsenet ja sukuun tulleet.
Soitin äsken parille serkulle joita olisin halunnut tavata ,mutta eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Se on niin yksilöllistä tämä.
Minä olen sukurakas ja suvun koossapitävä voima.
Ihmiset ovat sitten ihan iloisia ja tyytyväisiäkin yhteydenotoista niinkuin nytkin ,oli puhe tavata ja lähettää kuitenkin tietoa sukukokouksesta.
Joka sisarus parveen tulee joku erakko joka ei halua olla yhteyksissä ja joka suvussa taas minunlainen hömppänä joka muistaa kaikki serkut ,tädit ja sedät.
Viikon päästä ihanaa tavata serkkuja ja muita sukulaisia .Kuinka sinä koet suvun?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä täytyy sanoa ettei tule pidettyä sukulaisiin juuri minkäänlaista yhteyttä.
Silloin etenkin todella harmittaa kun tuntee itsensä yksinäiseksi ja huomaa että olisi pitänyt elämänsä aikana enemmän ottaa yhteyttä omaan sukuunsa.
Lapseni tuntuvat perivän samat taipumukset kuin on meillä vanhemmillakin ja vaikka vanhin tyttäreni asuu kävelymatkan päässä, emme ole tavanneet toisiamme heinäkuun aikaankaan yhtään kertaa.
Muu sukuni on jo niin paljon pienentynyt etten heitä kaikkia varmaan enää tuntisikaan. Yksi sisar vielä on elossa ja hänkin satojen kilometrien päässä. Viimeksi tapasin hänetkin viime helmikuussa sisaremme hautajaisissa.
Kyllä se on siihen malliin meidän suvun kanssa käynyt, että joskus tulee tavattua vain jonkun poismenneen muistojuhlissa.
Ikävää, todella ikävää.
Sama juttu on miehenpuoleisten sukulaisten kanssa, eivät hekään pidä yhteyttä vaikka asustavatkin tässä samalla seudulla.
sanotaan, mutta minä en sitä kyllä allekirjoita.
Äitini puolelta suku on jotenkin kadonnut. Olen yrittänyt tietokoneelta etsiä tietoja, mutta en ole onnistunut.
Äitini joutui orvoksi äidistä 1/2 vuotiaana ja isästä 5 vuotiaana. Isän uusi vaimo laittoi lapset mierontielle huutolaisiksi ja uusi vaimo anasti koko omaisuuden. Silloin ei yhteiskunta pitänyt orvoista huolta. Se on kaikki mitä tiedän äidin alkuperästä.
Isäni suku pitää sukukokouksia ja olen ollut mukana pari kertaa. Tänä kesänä en päässyt omien kesämatkojeni vuoksi. Isäni suvusta on tehty kirjakin ja sen mukaan ensimmäinen suvun jäsen on 1500-luvulta.
Muuten en ole kovin sukurakas, paitsi omat lapseni perheineen pitävät yhteyttä jopa päivittäin. Ainoa sisareni soittelee ja minä soittelen hälle aika usein.
Minä olen muitten sukulaisten suhteen vähän niinkuin Lienakin.
mutta muutamien serkkujen kanssa olemme yhteydessä enimmäkseen puhelimitse silloin tällöin.
Oman perheen kanssa luonnollisesti olemme yhteydessä monin tavoin ja kauimpana asuvien kanssa sähköpostitse,
Olen sukuni vanhin ja ikäluokassani ainoa joka käyttää tietokoneta. Sen innoittamana aloin tehdä sukututkimusta ja selvitin m.m. isoisäni taustan josta kahden sukupolven ajan oli vain hämäriä ja ristiriitaisia tietoja. Se on edelleenkin harrastuksenani ja siihen olen saanut mukaan tyttärenikin.
Nyt vain harmittaa että liian vähän tuli aikanaan kyseltyä vanhemmilta ja nyt ei ole enää ketään jolta kysyisi. Suosittelisin muistiinpanoja tallennettavaksi muillekin mummoille ja vaareille.
Uskokaa tai älkää, minusta on tullut erakko, tuskin kuitenkaan ihmisvihaaja. Sukuni on laaja, mutta asuu toisaalla - olen hakeutunut vaimoni kanssa syrjään. Se on elämäntapa.
Tuota samaa minäkin kadun, että en äitiäni tarpeeksi jututtanut aikoinaan. Siinä vain kävi niin, että äitini kuoli 43vuotiaana ja minä olin liian nuori kiinnostuakseni vanhoista asioista.
Minä olen kyllä lapsilleni koettanut kertoa kaikki
mitä muistan ja tiedän.
kun joitakin sukulaisia asusi muualla suomessa ettei kaikki samalla paikkakunnalla , vois joskus vaikka käydä sukuloimassa .
Tämäkin on yksi puoli tässä , käymme kyllä kotipuolen sukulaisia aikaajoin moikkaamassa , toisaalta olis kivaa joskus lähteä ajelemaan kauemmaksi , mutta ei ole sukulaisia ympäri suomea , joillakin on ja kiroaa sitä , mä haluaisin että olis .