Epäsosiaalisuuteni

Ihan sama juttu täälläkin, monessa muussakin tilanteessa ja vaikka luonteeltani olen sosiaalinen - on tämä kuulonalenema kyllä vaikuttanut niin, että eristäytymistä on ollut ja varmasti tulee olemaan.

juu, vaikea tilanne kuulokojeille. Ne kun pyrkivät korostamaan puheääntä, mutt kenen... Sitä ei ei Kuulokeskusten jakamat halpiskojeet osaa valita - esim lähellä olevien tai olevan puhetta korostaa kauempaa kuuluvien sijasta. Nää perustason (halpis) kojeet korostavat kaikkea puhetaajuuksien ääniä ja kakofonia voi olla kauhia.
On kuulemma kehittyneempiäkin kojeita, mutt niitä voi vain riihikuivalla rahalla ostaa yksityisiltä palvelun tarjoajilta.
Sitä olen täällä aiemminkin kertonut, vaikka jotkut on vastaan väittäneetkin.

Juttuni on toisaalla, ks. "Muuttunut kuulo" Hyvin tuttu tilanne. Minua ovat auttaneet Siemensin kuulokojeet (itse ostetut, n. 3 400 euroa). Ne säädettiin pari päivää sitten ja kuulen paremmin niillä, mutta taustamelussa en ole vielä testannut.

Vuosia peittelin huonoa kuuloani, teeskentelin ymmärtäväni ja melussa eristäydyin. Nykyisin myönnän aika reippaasti, että en kuule. Ihmiset ovat suhtautuneet hyvin ymmärtäväisesti. Harvoin, kun olen tuttujen kanssa istumassa iltaa, kaikki ottavat suosiolla vastaaan sen, että etsitään mahdollisimman hiljainen kapakka. Helsingin keskustassa on onneksi sellaisiakin paikkoja.

Opetan työkseni, mutta onneksi en lapsia, vaan aika fiksuja aikuisia, jotka ottavat aika luontevasti vastaan kuulo-ongelmani. Silti joudun puhumaan ja myös kuulemaan melussa.

Ehkä kannattaa ihan rohkeasti myöntää kuulo-ongelmansa, turha kärvistellä ja eristäytyä.

Kyllä se on tosi ikävää kun laitteiden kanssa hälyssä kaikki sekoittuu ja ilman ei kuule mitään.
Puhelimessa kun toisessä päässä on vieras ihminen voi mennä ohi sanoja joita saa arvailla.
Mielellään tai helposti alkaa välttelemään tilanteita jotka ovat kiusallisia.
Kerran tässä olin lääkärillä joka puhui niin hiljaa että monesti ehdin sanoa..anteeksi..siis lopultakaan en kuullut kuin ehkä 2/3 puheesta.

olettehan kuulleet tai lukeneet niistä paremmista kojeista, joiden kanssa esim puhelimeen puhuessa ääni johdetaan molempiin korviin ja taustamelu ainakin vähenee. ...mutt en tiedä saako noitakaan Kuulokeskuksista... mutt yksityisiltä omalla rahalla ostaen kyllä saa.

Heh, tuo aloittajan nicki alkoi ihan naurattamaan, juuri noin sanon..en kuullut vieläkään.

Minulla on ollut otoskleroosi jo lapsesta asti ja kuulokojeet kolmisen vuotta. Kuuloni huononi oikeasta, ennen selvästi paremmasta korvasta yhtäkkiä noin puolitoista vuotta sitten. En kuule oikealla korvalla enää juuri mitään ilman kojetta. Vasen on hiukan parempi. Kuulokojeet siis molemmissa korvissa. Nuha kun tulee niin en kuule juuri mitään, mitä joku puhuu. Edes työpaikallani.

En enää halua osallistua sosiaalisiin tilaisuuksiin juurikaan koska taustamelu häiritsee kuulemista tavalla jonka kaikki kuulokojeiden käyttäjät tiedämme. Olen alkanut eristäytyä yhä enemmän, keskityn omiin harrastuksiini joita minulla on kuitenkin paljon. Lähinnä sellaisia harrastuksia joihin innostuin jo huonokuuloisena lapsena. Olen perusluonteeltani sosiaalinen, mutta minkäs teet.

Lohduttavaa lukea, että on muitakin jotka kärsivät samasta vaivasta. Minulla on ollut kuulokojeet pari vuotta, mutta taas alkaa tuntumaan etten saa selvää ihmisten puheesta. Lievästi sanottuna vituttaa, kun on aina ihan pihalla. Sitä tuntee itsensä todella tyhmäksi, kun kaikki muut ovat selvillä siitä mitä tapahtuu. Ihan kuin se viesti olisi piilotettuna jotenkin salaisesti siihen puheeseen, josta mielestäni saan pääosin selvää, mutta aina se oleellinen menee ohi, vaikka kirjoitan jatkuvasti itselleni asioita muistiin toisten puheesta. Sitten kun kysyn, niin kaikki katsovat vinoon "no juurihan siitä sovittiin". Turhauttavaa ja ahdistavaa.

Miesystävänkin tavallisin puhe liittyy jotenkin sen asian kauhistelemiseen tai esille nostamiseen, etten kuule. Ja muka unohtaa sen aina.

Tekisi mieli vain vetäytyä johonkin omiin oloihin, jossa ei tarvitsisi olla muiden kanssa tekemisissä.

Olen ollut huonokuuloinen 30 vuotta 40 vuoden elämästäni, ja minua pidetään jo lähtökohtaisestikin omituisena.

Kaikki harrastukseni ovat yksinäisiä. Kuntosali, hiihto, lenkkeily, lukeminen... Niissä ei kuulokojeitakaan tarvitse.

Aluksi kuulokojeet avasivat ihan uuden maailman. Sain hieman itseluottamustakin, kun pystyin osallistumaan keskusteluihin. Minulla on kuulokeskuksesta saadut kojeet, joita kai pitäisi huoltaa ja kuuloni tarkistaa, mutta mikään taho ei ota niitä asiakseen. Kuulokeskus ei huolla, terveyskeskus osoittaa kuulokeskusta. Menee hermo..

Hakeutukaa nyt hyvät ihmiset kuntoutukseen.Valkeaan taloon tai Kopolaan.Siellä tapaatte muita huonokuuloisia ja saatte vertaistukea.Itse menetin kuuloni äkillisesti molemmista korvista ja heti lähdin kuntoutukseen.
Kyllä huonokuuloinen erakoituu,se on tosiasia.Muiden huonokuuloisten joukossa ihminen kuitenkin huomaa ettei ole yksin vammansa kanssa ja sieltä saa uusia ystäviä joita jokainen kaipaa.
Tsemppiä vaan kaikille ja ottakaa yhtys vaikka sairaalan kuulopolille jos ei teidän kuuloasioita aleta hoitamaan.Siellä on sitä varten kunt.ohjaajakin.