Jos amerikkalaisen James Ellroyn tuotantoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin lohduton on se, millaisena kirjailija maailman näkee. Turmelus kukoistaa kaikkialla. Hyvän ja pahan raja on veteen piirretty viiva. Ja poliisit ovat usein roistoja pahempia. Ellroyn poliisit ovat huumeidenkäyttäjiä, tappajia, suurrikollisten käsikassaroita, kommunistien vainoajia ja väkivaltaisia alkoholisteja.
Ellroy nousi maailman maineeseen ns. LA-kvartetilla, joka kuvaa Los Angelesin alamaailmaa vuosina 1947-1958. Sarjan ensimmäinen osa oli Musta Dahlia, jossa punaisena lankana toimi Elisabeth Short nimisen naisen murha (oikeasti tapahtunut rikos). Mustan Dahlian jälkeen seurasivat L.A -Langennut kaupunki, Hollywood- Suuri tyhjyys ja White Jazz- Musiikkia pimeästä.
Saatuaan L.A kvartetin valmiiksi hän alkoi kirjoittaa Yhdysvaltojen poliittisesta lähihistoriasta kertovaa trilogiaaa. Kaksi ensimmäistä osaa, Amerikan Tabloidi, The Cold Six Thousand-Verirahat on jo ilmestynyt suomeksi. Kolmatta osaa, työnimeltään Police Gazette, odotellaan.
L.A kvartetti perustuu kuten mainittua Los Angelesiin, trilogiassa näyttämönä on Yhdysvaltojen lisäksi Kuuba ja Vietnam. Kirjojaan varten Ellroy loi kokonaan uuden maailman. Se oli epärehellisten poliisien, kierojen poliitikkojen, gangstereiden, huumekauppaiden ja parittajien maailma, jossa henkisesti ja fyysisesti vahvat yksilöt jyräävät heikkommat alleen. Tässä on yksi Ellroyn kirjojen perus teemoista; ihminen määrää oman kohtalonsa.
Kirjojensa perusteella Ellroyta on syytetty mm. fasistiksi, rasistiksi ja homojen vihaajaksi. Onpa joku verrannut hänen kirjojaan Hitlerin kokoelmaan Mein Kampf. Toisaalta Danny Upshaw, Hollwood -Suuri tyhjyys teoksen homoseksuaali etsivä on yksi harvoja Ellroyn kirjojen sympaattisia henkilöitä. Toinen on Musta Dahlia kirjan kertoja Bucky Bleichert. Vastaavasti White Jazzin päähenkilö Dave Klein on niin mätä tyyppi, että samanlaista on muista dekkareista vaikea löytää. Kleinin toimenkuva on pyörryttävä yhdistelmä huoltopoliisin, asianajajan, lakonmurtajan ja mafian palkkatappajan rooleista.
Yhden asian Ellroy tekee paremmin kuin kukaan muu. Hän on mestari sekoittamaan faktan ja fiktion keskenään. Tämän hän tekee varsinkin Amerikan Tabloidissa ja Verirahoissa. Lisäksi hänen kirjojaan lukiessa voisi kuvitella, enpä kirjailijalla todella hyvä mielikuvitus. Kunnes muistaa, että 50-luvun kommunistivainot, CIA:n ja mafian hankkeet Castron kaatamiseksi, Sikojen lahti, Jack Kennedyn murha, Wietnamin sota, Bobby Kennedyn murha ja CIA:n huumekaupat Vietnamissa ovat oikeasti 50 ja 60 luvulla taopahtuneita asioita, eivät kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
Vaikka Ellroy on Yhdysvaltalainen ja hänen kirjana kertovat Yhdysvaltojen lähihistoriasta, mihinkään ylipatriotismiin Ellroy ei syyllisty. Hänen kirjoissaan jenkit eivät ole valkoisilla ratsuilla ratsastavia oikeuden ritareita. Amerikan Tabloidin alkupuhe alkaa sanoilla: "Amerikka ei ollut koskaan viaton..." Amerikan Tabloidissa hän lisäksi "paljastaa", että kohuttu Jack Kennedyn ja Marilyn Monroen suhde oli vain CIA mies Kemper Boydin mielikuvituksen tuotetta ja Dallasin 22.11.1963 tapahtumien takana olivat Mafia ja CIA.
Ellroy nousi maailman maineeseen ns. LA-kvartetilla, joka kuvaa Los Angelesin alamaailmaa vuosina 1947-1958. Sarjan ensimmäinen osa oli Musta Dahlia, jossa punaisena lankana toimi Elisabeth Short nimisen naisen murha (oikeasti tapahtunut rikos). Mustan Dahlian jälkeen seurasivat L.A -Langennut kaupunki, Hollywood- Suuri tyhjyys ja White Jazz- Musiikkia pimeästä.
Saatuaan L.A kvartetin valmiiksi hän alkoi kirjoittaa Yhdysvaltojen poliittisesta lähihistoriasta kertovaa trilogiaaa. Kaksi ensimmäistä osaa, Amerikan Tabloidi, The Cold Six Thousand-Verirahat on jo ilmestynyt suomeksi. Kolmatta osaa, työnimeltään Police Gazette, odotellaan.
L.A kvartetti perustuu kuten mainittua Los Angelesiin, trilogiassa näyttämönä on Yhdysvaltojen lisäksi Kuuba ja Vietnam. Kirjojaan varten Ellroy loi kokonaan uuden maailman. Se oli epärehellisten poliisien, kierojen poliitikkojen, gangstereiden, huumekauppaiden ja parittajien maailma, jossa henkisesti ja fyysisesti vahvat yksilöt jyräävät heikkommat alleen. Tässä on yksi Ellroyn kirjojen perus teemoista; ihminen määrää oman kohtalonsa.
Kirjojensa perusteella Ellroyta on syytetty mm. fasistiksi, rasistiksi ja homojen vihaajaksi. Onpa joku verrannut hänen kirjojaan Hitlerin kokoelmaan Mein Kampf. Toisaalta Danny Upshaw, Hollwood -Suuri tyhjyys teoksen homoseksuaali etsivä on yksi harvoja Ellroyn kirjojen sympaattisia henkilöitä. Toinen on Musta Dahlia kirjan kertoja Bucky Bleichert. Vastaavasti White Jazzin päähenkilö Dave Klein on niin mätä tyyppi, että samanlaista on muista dekkareista vaikea löytää. Kleinin toimenkuva on pyörryttävä yhdistelmä huoltopoliisin, asianajajan, lakonmurtajan ja mafian palkkatappajan rooleista.
Yhden asian Ellroy tekee paremmin kuin kukaan muu. Hän on mestari sekoittamaan faktan ja fiktion keskenään. Tämän hän tekee varsinkin Amerikan Tabloidissa ja Verirahoissa. Lisäksi hänen kirjojaan lukiessa voisi kuvitella, enpä kirjailijalla todella hyvä mielikuvitus. Kunnes muistaa, että 50-luvun kommunistivainot, CIA:n ja mafian hankkeet Castron kaatamiseksi, Sikojen lahti, Jack Kennedyn murha, Wietnamin sota, Bobby Kennedyn murha ja CIA:n huumekaupat Vietnamissa ovat oikeasti 50 ja 60 luvulla taopahtuneita asioita, eivät kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
Vaikka Ellroy on Yhdysvaltalainen ja hänen kirjana kertovat Yhdysvaltojen lähihistoriasta, mihinkään ylipatriotismiin Ellroy ei syyllisty. Hänen kirjoissaan jenkit eivät ole valkoisilla ratsuilla ratsastavia oikeuden ritareita. Amerikan Tabloidin alkupuhe alkaa sanoilla: "Amerikka ei ollut koskaan viaton..." Amerikan Tabloidissa hän lisäksi "paljastaa", että kohuttu Jack Kennedyn ja Marilyn Monroen suhde oli vain CIA mies Kemper Boydin mielikuvituksen tuotetta ja Dallasin 22.11.1963 tapahtumien takana olivat Mafia ja CIA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ellroy kirjoittaa USA:n pimeästä puolesta. En tiedä kuinka paljon hän kärjistää korruptiota ja mädännäisyyttä, mutta niillä on vahvat juuret amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Nyt uusin jaksoin pyörivällä Dragnet-sarjalla on aika huono maine. Se oli alunperin ilmeisesti osa propagandaa jolla peiteltiin LAPD:n väärinkäytöksiä. Muistat varmaan miten kirjassa L.A. Langennut kaupunki eräs poliiseista toimi poliisintyönsä ohessa kovasti Dragnetin kaltaisen tv-sarjan teknisenä neuvonantajana.
Ellroyn tekstiä lukiessa on vaikea sanoa missä menee toden ja fiktion raja. Monet henkilöistä, esim. Mickey Cohen, Joe Stompanato ja Howard Hughes ovat ihan oikeastikin eläneitä henkilöitä. Minua on jäänyt vaivaamaan mahtaako myös Edmund Exleyllä ja Dudley Smithillä olla todelliset esikuvat.
En tiedä onko Ellroy rasisti. Hän kuitenkin kirjoittaa sellaisesta aikakaudesta, jolloin rasismi oli arkipäivää. Pidätetty musta tai meksikolainen sai aika varmasti pampusta kamarilla. Myös homous oli silloin kriminalisoitua.
Luepa myös seuraavat kirjat:
- Peter Maasin tositapahtumista kirjoittama kirja Serpico. Huomaat ettei Ellroyn maailma kenties olekaan kovin tuulesta temmattu. Aihe on filmattukin, pääosassa Al Pacino.
- Joseph Wambaughin romaanit Uudet sadanpäämiehet, Kuoropojat, Murharyhmä ja Tähtien tekijä. Wambaugh on entinen LAPD:n ylikonstaapeli. Jenkkien Matti Yrjänä Joensuu. Hän kuvaa noissa kirjoissa LAPD:tä 1960-luvulta 1980-luvulle. Mitään sankaritarinoita on turha odottaa.
Luepa myös Anthony Summersin kirja J. Edgar Hoover-FBI:n päällikön salainen elämä. Siinä annetaan FBI:n legendaarisesta johtajasta vähemmän mairitteleva kuva. Hoover osoittautuu mm. homoseksuaaliksi, joka oli mieltymystensä vuoksi mafian liekassa. Mafia järjesti hänelle rakastajia, mutta myös kiristi häntä. Siinä käsitellään osin samoja asioita kuin Ellroyn romaaneissa.
Mahtaisikohan Ellroyn lohduttomuus kummuta hänen menneisyydestään. Kun hän oli lapsi, hänen äitinsähän raiskattiin ja tapettiin. Rikos jäi selvittämättä. Eikä James-poika ole ollut kovin kiltti varttuessaan.
... Brian De Palma ohjaa parhaillaan elokuvaa Mustasta Dahliasta...
http://www.imdb.com/title/tt0387877/
Näihin teksteihin on paha lisätä mitään. Hurahdin Ellroyn tarinoihin Mustan Dahlian myötä. Minuakin on jäänyt vaivaamaan mikä on faktaa ja mikä fiktiota hänen kirjoissaan. Dudley Smith on yksi rikoskirjallisuuden räyhäkkäimmistä ja karismaattisimmista kelmeistä, mitä olen kohdannut.
Lisätkääpä lukulistaanne myös Ilkka Ahtokiven mafiahistoriikki Joten me päätimme tappaa hänet. Siinä kerrotaan juuri siitä alamaailmasta, jopa joistakin samoista henkilöistä joita Ellroyn kirjoissa esiintyy.