suuruuden hullu

luin juuri da vinci-koodin, se on toinen. toinen on kirja nimeltä 'minä, kristoffer kolumbus'. ja eiköhän tämä monte criston kreivikin ole yksi sellainen. mutta moiselle tasolle en kuunaan yllä. entä itse, minkä kaltaisen haluaisit kirjoittaa?

Ihailtavan yksinkertainen ja selvä kysymys. Vastaaminen taas tuntuu monimutkaisemmalta. Ehkä tässä voisi painottaa perusteluja, muuten tulee tylsää listausta.

Vastaan nurinkurisessa järjestyksessä. Ensinnäkään et ole ainoa, joka haaveilee mestariteoksista, tunnustaudun minäkin tämän taudin kalvamaksi. Haaveilla voi tietysti mistä vain, vaikka käynnistä kuussa, niin että ehkä haluaisin oman mielenkiintoni puolesta täydentää asettelua korvaamalla sanan "haaveilla" ilmauksella "tähdätä".

Eli kuka voi avoimesti tunnustaa tähtäävänsä vielä joskus raskaan sarjan kirjoittajien tasolle?
(Vielä kiinnostavampaa olisi tietysti kysyä, jos kyllä, niin miksi.)

Mutta esikuvista oli puhe. Minä näen sinänsä ongelmallisena sen, että pidän lukematonta joukkoa kirjoja niin hyvinä ja korkeatasoisina, että sille tasolle kannattaa tähdätä. Niin kuin sanotaan, että lohi on niin hyvä kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan. Ja mieluummin sitä tietysti olisi Bokassa Ensimmäinen kuin sökössä toinen, niin kuin Bisquit sanoisi.

Mutta ainoa mieli tähän keskusteluun tietysti syntyy henkilökohtaisista mielenkiinnon kohteista. Minusta olisi ollut metkaa olla Kafka. Tai no mainehan tuli pääosin postuumisti, joten ehkä olisin lisäksi halunnut olla Kafkana Kafkan paikalla sen jälkeen kun äijä puski jo päivänkakkaraa. Menipä sekavaksi. Henkilön nimiin on kumminkin pantu melkein yksi tyylisuunta. Eli olisin tahtonut kirjoittaa Kafkan pikkukertomukset.

Haluaisin kirjoittaa Sadan vuoden yksinäisyyden, Saatanan, joka saapuu Moskovaan, Sivullisen, Lolitan, Taikavuoren... Nämäkin vasta sektorista S-T. Ne ovat yksinkertaisesti kaikin puolin loisteliaita teoksia, joissa kaikki osat on hiottu loksahtamaan paikoilleen.

Aapinen.

Sataprosenttista faktaa. Joka ainoa ihminen sen lukee, ja jokainen omaksuu ja oppiikin siitä jotain.

Ihannetapaus.

"Suuruudenhullu" yhdyssanaksi, kiitos. Tai riippuu tietysti, haluatko tietoisesti muuttaa sanan merkityksen. Epäilen. Kysymys on mitä todennäköisimmin hahmottelun huolimattomuudesta eikä kirjoitusvirheestä.

Haluaisin kirjoittaa teoksen, jossa on vankka, henkilökohtainen sisältö ja soljuva, rytmikäs rakenne sitä tukemassa. Esimerkkinä kaikki Tove Janssonin teokset.