Voi vittu nyt taas.

Sotiredofthisshit kirjoitti:

Äitini on yksinkertainen ja minunko pitää elää sen asian kanssa että hänellä on keskittymishäiriö. Ei siinä vielä mitään, vaan siinä että hän nalkuttaa kokoajan kaikista asioista, siis yhtään liiottelematta kirjoitan kaiken. Tulen ammattikoulusta kotiin ja heti alkaa naputus siitä, kuinka olen huonokäytöksinen ja silloin kun pyydän rahaa jostain johonkin muuhun kuin tupakkaan, esimerkiksi takkiin niin äiti huutaa pää punaisena idioottina vieressä: '' ME EI OLLA VELVOLLISIA SULLE MITÄÄN TUPAKKAA OSTAMAAN!!! SÄ ET MITÄÄN RAHAA SAA, mistäköhän hyvästä sä ansaitsisit rahaa????!!?!?! MENE TÖIHIN !!!!Täällä ei kakarat määrää ja lapsettaako sua taas. HETI KUN SÄ TÄYTÄT 18-VUOTTA SÄ LÄHET VITTUUN TÄÄLTÄ!! ME EI SUA KAUEMPAA KATTELLA!!! Pidä itte turpas kiinni!!!!!1 '' Vaikka mä en olis edes pyytänyt rahaa röökiin, en ole käskenyt häntä pitämään turpaansa kiinni vaan hän kuulee väärin ja muutenvain ymmärrys täysi nolla. Menisin töihin jos saisin kunnon duunin vaikka heti. Lähtisin vittuun, mutta miten se onnistuisi?? Ei mitenkään ja mä olen hermoheikko, koska olen joutunut katselemaan samaa koko pienen ikäni eli olen 17-vuotias. Ei siis osaa olla hetkeäkään hiljaa ja kuvittelee tietävänsä kaiken. Huutaa mulle päivittäin: '' TÄÄLLÄ EI TEINIKAKARAT MÄÄRÄÄ !!! '' Vaikka sanon vain mielipiteeni asioihin. Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä sontaa mitä ihminen voi olla. Lähdenkö vittuun.. Vaikka tonne ojan pohjalle? Vai tapanko vaan itteni kun olen kussutkin elämäni ja olen ollut kuulemman vahinko, iloisesti sanottuna äidin suusta. Mun ei tarvitse kuunnella tollasta PASKAA. En tee itsestäni marttyyriä. Omaa syytäni on se että olen kussut elämäni, ihmiset on vaan liian nuoria päättämään jatko-opiskelustansa ja todistuksen numeroistaan huolehtimaan mielestäni. Koulussakin oli sellainen ongelma siis että olin kiusattu ja en ehkä kyennyt nostamaan numeroitani..

Kuitenkin, APUA !! Mitä teen?????

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä