Yhteinen kakara pitää saada tai ei uusperhe toimi. Onko sellaista uusperhettä olemassakaan jossa ei ole ollut tarvetta tehdä yhteistä kakaraa niin että on otettu sen edellisen suhteen lapset niin kuin omakseen? Taitaa olla melko harvinaisia uusperheitä sellaiset ja perustettu sen jälkeen kun nainen ei ole enään ollut hedelmällisessä iässä.
Pahimmillaan olen nähnyt sellaisen kun mies vaati sosiaalitoimistolta kustantamaan lisäsiipeä taloonsa jotta edellisen suhteen kakarat mahtuisivat asuun sinne ja uusia kakaroita oli tehty isoon taloon neljä kappaletta ja ne mahtuivat sinne mainiosti. Sosiaalitoimiston luukulle laitettiin ne edelliset jotta sai rauhassa perustaa uutta yhteisöään. Aikuiset lapset saivat käydä jos alkoivat lapsenvahdeiksi eikä saanut tulla istuskelemaan vaan piti alkaa siivoomaan eikä jääkaapista saanut ottaa mitään jotta piti olla omat eväät mukana. Edellisillä lapsilla ei ollut muuta virkaa kuin hyväksikäytettynä ja piti opettaa niitä siivoomaan jos tahtoivat jotain eikä silloinkaan saanut mitään.
Ilmaiseksi lapsenvahdiksi en suostunut niin että sanoin heti äidilleni ettei kannata uusia kakaroita tehdä tai saat itse hoitaa ne. Minulta kysyttiin murkkuikäisenä että mitäs jos tulisi uusi sisarpuoli ja kehoitin hoitamaan ehkäisyn kuntoon ettei tule. Olin harvinaisen järkevä jo murkkuiässä niin että pystyin osoittamaan sen etten ole käytettävissä jos uusia sisarpuoliskoja syntyy.
Halusin opiskella ja tehdä töitä. Opiskelujen ohella tein töitä ja opiskelujenkin jälkeen tein kahtakin töitä. Äärimmäinen köyhyys oli jättänyt jälkensä kun piti lapsuudessa kulkea karmeissa vaatteissa ja kylmissä yli suurissa kengissä. Mihinkään liikunta harrastuksiin ei kotoa ikinä kannustettu vaan vaatteet olivat niin surkeita ettei niissä liikkuminen paljoakaan edes innostanut. Isä ei käynyt töissä vaan teki pimeenä töitä niin kauan kunnes elatusvelvollisuus loppui. Kosti katkeruutensa lapsiinsa jotka oli halunnut niin ettei väkisin oltu häelle niitä tehty.
Sitten vanhempien eron jälkeen alkoikin toinen elämä kun äiti ei tyytynytkään elämään lastensa kanssa vaan piti mies löytää. Meitä kolmea lasta heiteltiin milloin mihinkin sukulaisten nurkkiin jotta äiti olisi löytänyt uuden äijän. Sitten kun se äijä löytyi niin se oli lapseton ja hän vaati omia lapsia ja meidät edelliset olisi pitänyt poistaa. Äijä käytti remmiä taltuttaakseen lapsen joka ei häntä hyväksynyt. Se on niin helppoa olla toisen tekemille lapsille julma ja niin julma ei ikinä olisi omille lapsilleen. Tuosta kokemuksesta oppineena en tehnyt ikinä omia lapsia ja opettelin kohtelelemaan ihmisiä samanarvoisina niin etten palvo edes omaa sukuani niin kuin monet tekevät.
Pahimmillaan olen nähnyt sellaisen kun mies vaati sosiaalitoimistolta kustantamaan lisäsiipeä taloonsa jotta edellisen suhteen kakarat mahtuisivat asuun sinne ja uusia kakaroita oli tehty isoon taloon neljä kappaletta ja ne mahtuivat sinne mainiosti. Sosiaalitoimiston luukulle laitettiin ne edelliset jotta sai rauhassa perustaa uutta yhteisöään. Aikuiset lapset saivat käydä jos alkoivat lapsenvahdeiksi eikä saanut tulla istuskelemaan vaan piti alkaa siivoomaan eikä jääkaapista saanut ottaa mitään jotta piti olla omat eväät mukana. Edellisillä lapsilla ei ollut muuta virkaa kuin hyväksikäytettynä ja piti opettaa niitä siivoomaan jos tahtoivat jotain eikä silloinkaan saanut mitään.
Ilmaiseksi lapsenvahdiksi en suostunut niin että sanoin heti äidilleni ettei kannata uusia kakaroita tehdä tai saat itse hoitaa ne. Minulta kysyttiin murkkuikäisenä että mitäs jos tulisi uusi sisarpuoli ja kehoitin hoitamaan ehkäisyn kuntoon ettei tule. Olin harvinaisen järkevä jo murkkuiässä niin että pystyin osoittamaan sen etten ole käytettävissä jos uusia sisarpuoliskoja syntyy.
Halusin opiskella ja tehdä töitä. Opiskelujen ohella tein töitä ja opiskelujenkin jälkeen tein kahtakin töitä. Äärimmäinen köyhyys oli jättänyt jälkensä kun piti lapsuudessa kulkea karmeissa vaatteissa ja kylmissä yli suurissa kengissä. Mihinkään liikunta harrastuksiin ei kotoa ikinä kannustettu vaan vaatteet olivat niin surkeita ettei niissä liikkuminen paljoakaan edes innostanut. Isä ei käynyt töissä vaan teki pimeenä töitä niin kauan kunnes elatusvelvollisuus loppui. Kosti katkeruutensa lapsiinsa jotka oli halunnut niin ettei väkisin oltu häelle niitä tehty.
Sitten vanhempien eron jälkeen alkoikin toinen elämä kun äiti ei tyytynytkään elämään lastensa kanssa vaan piti mies löytää. Meitä kolmea lasta heiteltiin milloin mihinkin sukulaisten nurkkiin jotta äiti olisi löytänyt uuden äijän. Sitten kun se äijä löytyi niin se oli lapseton ja hän vaati omia lapsia ja meidät edelliset olisi pitänyt poistaa. Äijä käytti remmiä taltuttaakseen lapsen joka ei häntä hyväksynyt. Se on niin helppoa olla toisen tekemille lapsille julma ja niin julma ei ikinä olisi omille lapsilleen. Tuosta kokemuksesta oppineena en tehnyt ikinä omia lapsia ja opettelin kohtelelemaan ihmisiä samanarvoisina niin etten palvo edes omaa sukuani niin kuin monet tekevät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.