-Joo joo, just joo. Eikö pelkkä kypärä riitä? tuhahti Jyry vähän kyllästyneenä.
-No ei se riitä, yhtä hyvin voi selkäkin vaurioitua. Tätä selkäpanssaria käytetään lumilautailussa. Mitä luulet, kuinkahan paljon laskuvarjot maksavat? sanoi Eetu välittämättä Jyryn ikävästä äänensävystä.
-Ääää! Lopeta! Kone lähtee kahden tunnin kuluttua, et millään ehtisi hankkia mitään laskuvarjoa. Hullu!
-Varaudun vaan kaikkeen. Sitäpaitsi, ovathan japanilaisetkin hulluja... Tuskin ihmettelevät mitään.
Pojat läksivät taksille painavien laukkujensa seassa puuskuttaen. Lentokentälle olisi puolentunnin matka. Aikaa oli yltäkylläisesti ennen koneen lähtemistä. Uusi ja hieno taksi soljui lähiön läpi kohti moottoritietä.
-Jaa, sitä ollaan reissuun lähdössä. Mihinkäs suunnalle? Oletteko menossa tutkimusmatkalle maailmalle? rupatteli keski-ikäinen kuski.
-No, tutkimusmatkalle Japaniin. Tai tarkoitus olisi saada sieltä vaimot, mutta se nyt on vaan tuollainen villi päähänpisto.
-Jaa... vastasi kuski hetken kuluttua vähän kummissaan.
Loppumatka oltiinkin sitten hiljaa. Lopulta taksi kaartoi lentokentän eteen ja Eetun maksaessa Jyry haki kärryt laukkujen kyysäämistä ajatellen. Nuorukaiset kävelivät sisätiloihin ja Eetu tunsi kouristuksen vatsanpohjassa, häntä alkoi hikoiluttaa ja haluttaa takaisin kotiin. Kyse oli lentopelosta.
-Kuule, toivonpa ettei tule ilmakuoppia... Eetu sanoi yrittäen samaan aikaan kuulostaa rohkealta.
-Kyllä niitä saattaa tulla.
-Sitten huudan.
-Älä, hullu, ihmeessä! Herättäisit vain huomiota.
-Ethän sitten ihmettele, jos tarraan kädestäsi! Eetu hörähti puoliksi vitsaillen.
-No en minä, mutta lähinnä muut läsnäolijat. Ehkä voisit sittenkin vain huutaa... vitsaili Jyry takaisin.
Eetu käväisi vessassa sujauttamassa selkäpanssarin paitansa alle. Kypäränsä hänellä oli repussa päällimmäisenä. Sitä hän ei toki kehdannut päähänsä laittaa, ainakaan vielä.
Hän oli varma, että sillekin olisi käyttöä myöhemmin.
Kaksikon istuessa lentokoneessa Jyry yritti puhella Eetulle rauhoittavia. Eetu parka ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan edessänsä olevan istuimen takaa pilkottavia vaaleita hiushaivenia. Kun kone nytkähti liikkeelle, hän havahtui kuin horroksesta ja alkoi puristaa käsinojia rystyset valkoisina. Jyry vain huokaisi syvään kaveriaan vilkaisten ja totesi mielessänsä, ettei tuota erkkikään auttanut. Kone kiihdytti ja humpsahti tyhjän päälle, alkoi hurja nousu. Eetu puristi silmät kiinni. Kasvonsa olivat hiestä märät. Jyry toivoi, ettei Eetu nyt vain laskisi alleen.
-Taitaa olla pahempaa sorttia tuo sinun lentopelkosi.
Jyry ei saanut vastausta.
Puolimatkassa, eli usean tunnin perästä, Eetu alkoi vähän rentoutua. Kaikki muut olivat jo syöneet kauan sitten tarjoillut sapuskat, kun hän vasta aloitti. Jyry oli jo pitkään viihdyttänyt itseään juttelemalla englanniksi toisen vierustoverinsa kanssa, joka sattui olemaan japanilainen, mutta mies. Hän oli udellut tältä, miten japanilaiset yleensä päätyivät naimisiin. Arvatenkin vähän hämmentävä kysymys, mutta japanilaisella kohteliaisuudella idän mies oli paljastanut, että juuri niin kuin muutkin. Tultuaan vähän hullua hurskaammaksi, Jyry oli esittänyt jatkokysymyksen. Hän halusi tietää, kuinka japanilainen nainen isketään. Samalla hetkellä vierustiveri päättikin mennä vessaan vastaamisen sijasta. Jyry tajusi viestin.
Laskeutuminen alkoi, ja Eetun kohdalla kaikki tapahtui kuten nousussakin, ainoastaan päinvastaisessa järjestyksessä. Vihdoin maan kamaralla, täysin pysähtyneenä, Eetu saattoi huokaista helpotuksesta.
-Tuntuu siltä, että joko jään Japaniin, tai sitten palaan Suomeen meritse.
-Siinä tapauksessa suosittelen tänne jäämistä. Muistatko miten merisairas olit Ruotsin-risteilyllä? Se sentään kesti vain muutaman tunnin.
-Siis jään tänne! Eetu julisti liioitellun tärkeä ilme naamallaan.
-Haha! Muista sitten kirjoitella aina välillä.
Pojat kiiruhtivat linjuriin, jonka oli määrä viedä heidät halpaan motelliin Tokion laidalle.
-Jyry hei, näitkö sen misun tuolla etupenkillä? Pitäisikö yrittää? Minusta hän näytti katsovan minua.
-Minusta näyttää, että kaikki muutkin täällä katsovat sinua. Tiedätkös, japanilaiset ovat häveliästä kansaa, että kannattaa pyyhkiä pippurikastike suupielistä.
Jyry yritti pitää pokkansa, mutta rupesi kihisemään naurua pidätellen, kun Eetu yritti käsillään peittää suunsa samalla suupieliään nuollen. He istuivat bussin keskiosaan.
-Jyry-Jukka hei, olipa reilu temppu, kun et voinut mainita asiasta aikaisemmin!
Jyry tyrskähti nauruun, lopulta Eetu yhtyi siihen ja he totta tosiaan herättivät huomiota.
Viereisellä penkkirivillä istui nuori, kaunis japanilainen nainen. Häntä näytti huvittavan ulkomaalaisten meno. Kun pojat olivat lakanneet nauramasta, nainen otti heihin englanniksi yhteyttä:
-Sokealtakaan ei jää huomaamatta, että olette ulkomaalaisia. Vanhemmat ihmiset eivät suvaitsisi tuollaista käytöstä, mutta minä olen asunut vuosia länsimaissa, joten en ole moksiskaan.
-Eh, sepä hauskaa, änkytti Jyry.
-Niin tosiaan, anteeksi vaan, emmepä tajunneetkaan. Se on siis tällainen kulttuuriero, änkytti puolestaan Eetu.
-Mistä te sitten olette? Aksenttinne on aivan puolalainen.
-Suomesta! huudahtivat pojat yhteen ääneen, ilmeisen ylpeänä kotimaastaan, samalla loukkaantuneina Puolaan sekoittamisesta.
-Ai jaa, sieltä, missä joulupukki asuu.
-Ah, juuri sieltä.
-Ja Muumit ovat myös suomalaisia, ne ovat täällä Japanissa todella suosittuja.
-Ai ihan totta? No, kyllä mekin tiedämme Hopeanuolen.
Nuorta naista vähän nauratti hullunkuriset pojat.
-Tulkaa tänään illalla meillä kaymään, minulla on vuotta nuorempi pikkusisko. Asumme vielä vanhempien kanssa, mutta he ovat lomamatkalla Islannissa. Se on tuo talo tuossa.
Bussi pysähtyi ja nainen loikkasi ulos häipyen ihmisvilinään. Bussi seisoi vielä paikoillaan odottaen, että ihmiset pääsevät ylittämää tien sen edestä. Nuorukaiset näkivät japanittaren ylittävän tietä muiden joukossa. He katsoivat tämän pitkiä mustia hiuksia, hoikkaa vartaloa, punaisia huulia, ja paljon muutakin...He varmasti miettivät, kumpi hänet saisi ja oliko hänen siskonsa yhtä upea ilmestys.
Edessä auto lähestyi ylityspaikkaa valtavalla nopeudella, eikä tehnyt elettäkään hidastaakseen. ihmiset juoksivat kiljuen pois sen tieltä. Useimmat ehtivät, mutta muutama epäonninen jäi sen puskemaksi. Eetun ja Jyryn kaunis nainen makasi tiellä verissään, ilmeisen kuolleena. Linja-auton takaa kuului hurja jarrutusääni. Tappaja-auto oli pysähtynyt. Eetun ja Jyryn näkemättä autosta astui ulos nuori gangsteri konekivääri kainalossa. Mies meni bussin etuovelle ja viittoi haluavansa päästä sisään. Kuski ei meinannut päästää, ennen kuin gangsteri uhkasi tätä aseellaan. Sisälle tultuaan kaikki ihmiset olivat piiloutuneet penkkien taa. Eetu ja Jyry kyyhöttivät uskaltamatta päästää pihaustakaan. Paha mies huusi jotain japaniksi ja joku bussin takaosasta vastasi pelokkaasti. Gangsta tähtäsi äänen suuntaan, alkoi tulittaa ja lopulta rupesi käyttämään asetta aivan holtittomasti. Kuului vain konekiväärin tulitusta ja ihmisten kirkumista.
Kaikki matkustajat saivat surmansa ja tulittaja ampui lopuksi kuulan omaankin kalloonsa.
=============================
Huomasitteko, kuinka päätin kertomuksen äkkiä ja dramaattisesti? No, stoorista näytti tulevan muuten aika pitkä, joten siksi päädyin pätkäsemään sen.
-No ei se riitä, yhtä hyvin voi selkäkin vaurioitua. Tätä selkäpanssaria käytetään lumilautailussa. Mitä luulet, kuinkahan paljon laskuvarjot maksavat? sanoi Eetu välittämättä Jyryn ikävästä äänensävystä.
-Ääää! Lopeta! Kone lähtee kahden tunnin kuluttua, et millään ehtisi hankkia mitään laskuvarjoa. Hullu!
-Varaudun vaan kaikkeen. Sitäpaitsi, ovathan japanilaisetkin hulluja... Tuskin ihmettelevät mitään.
Pojat läksivät taksille painavien laukkujensa seassa puuskuttaen. Lentokentälle olisi puolentunnin matka. Aikaa oli yltäkylläisesti ennen koneen lähtemistä. Uusi ja hieno taksi soljui lähiön läpi kohti moottoritietä.
-Jaa, sitä ollaan reissuun lähdössä. Mihinkäs suunnalle? Oletteko menossa tutkimusmatkalle maailmalle? rupatteli keski-ikäinen kuski.
-No, tutkimusmatkalle Japaniin. Tai tarkoitus olisi saada sieltä vaimot, mutta se nyt on vaan tuollainen villi päähänpisto.
-Jaa... vastasi kuski hetken kuluttua vähän kummissaan.
Loppumatka oltiinkin sitten hiljaa. Lopulta taksi kaartoi lentokentän eteen ja Eetun maksaessa Jyry haki kärryt laukkujen kyysäämistä ajatellen. Nuorukaiset kävelivät sisätiloihin ja Eetu tunsi kouristuksen vatsanpohjassa, häntä alkoi hikoiluttaa ja haluttaa takaisin kotiin. Kyse oli lentopelosta.
-Kuule, toivonpa ettei tule ilmakuoppia... Eetu sanoi yrittäen samaan aikaan kuulostaa rohkealta.
-Kyllä niitä saattaa tulla.
-Sitten huudan.
-Älä, hullu, ihmeessä! Herättäisit vain huomiota.
-Ethän sitten ihmettele, jos tarraan kädestäsi! Eetu hörähti puoliksi vitsaillen.
-No en minä, mutta lähinnä muut läsnäolijat. Ehkä voisit sittenkin vain huutaa... vitsaili Jyry takaisin.
Eetu käväisi vessassa sujauttamassa selkäpanssarin paitansa alle. Kypäränsä hänellä oli repussa päällimmäisenä. Sitä hän ei toki kehdannut päähänsä laittaa, ainakaan vielä.
Hän oli varma, että sillekin olisi käyttöä myöhemmin.
Kaksikon istuessa lentokoneessa Jyry yritti puhella Eetulle rauhoittavia. Eetu parka ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan edessänsä olevan istuimen takaa pilkottavia vaaleita hiushaivenia. Kun kone nytkähti liikkeelle, hän havahtui kuin horroksesta ja alkoi puristaa käsinojia rystyset valkoisina. Jyry vain huokaisi syvään kaveriaan vilkaisten ja totesi mielessänsä, ettei tuota erkkikään auttanut. Kone kiihdytti ja humpsahti tyhjän päälle, alkoi hurja nousu. Eetu puristi silmät kiinni. Kasvonsa olivat hiestä märät. Jyry toivoi, ettei Eetu nyt vain laskisi alleen.
-Taitaa olla pahempaa sorttia tuo sinun lentopelkosi.
Jyry ei saanut vastausta.
Puolimatkassa, eli usean tunnin perästä, Eetu alkoi vähän rentoutua. Kaikki muut olivat jo syöneet kauan sitten tarjoillut sapuskat, kun hän vasta aloitti. Jyry oli jo pitkään viihdyttänyt itseään juttelemalla englanniksi toisen vierustoverinsa kanssa, joka sattui olemaan japanilainen, mutta mies. Hän oli udellut tältä, miten japanilaiset yleensä päätyivät naimisiin. Arvatenkin vähän hämmentävä kysymys, mutta japanilaisella kohteliaisuudella idän mies oli paljastanut, että juuri niin kuin muutkin. Tultuaan vähän hullua hurskaammaksi, Jyry oli esittänyt jatkokysymyksen. Hän halusi tietää, kuinka japanilainen nainen isketään. Samalla hetkellä vierustiveri päättikin mennä vessaan vastaamisen sijasta. Jyry tajusi viestin.
Laskeutuminen alkoi, ja Eetun kohdalla kaikki tapahtui kuten nousussakin, ainoastaan päinvastaisessa järjestyksessä. Vihdoin maan kamaralla, täysin pysähtyneenä, Eetu saattoi huokaista helpotuksesta.
-Tuntuu siltä, että joko jään Japaniin, tai sitten palaan Suomeen meritse.
-Siinä tapauksessa suosittelen tänne jäämistä. Muistatko miten merisairas olit Ruotsin-risteilyllä? Se sentään kesti vain muutaman tunnin.
-Siis jään tänne! Eetu julisti liioitellun tärkeä ilme naamallaan.
-Haha! Muista sitten kirjoitella aina välillä.
Pojat kiiruhtivat linjuriin, jonka oli määrä viedä heidät halpaan motelliin Tokion laidalle.
-Jyry hei, näitkö sen misun tuolla etupenkillä? Pitäisikö yrittää? Minusta hän näytti katsovan minua.
-Minusta näyttää, että kaikki muutkin täällä katsovat sinua. Tiedätkös, japanilaiset ovat häveliästä kansaa, että kannattaa pyyhkiä pippurikastike suupielistä.
Jyry yritti pitää pokkansa, mutta rupesi kihisemään naurua pidätellen, kun Eetu yritti käsillään peittää suunsa samalla suupieliään nuollen. He istuivat bussin keskiosaan.
-Jyry-Jukka hei, olipa reilu temppu, kun et voinut mainita asiasta aikaisemmin!
Jyry tyrskähti nauruun, lopulta Eetu yhtyi siihen ja he totta tosiaan herättivät huomiota.
Viereisellä penkkirivillä istui nuori, kaunis japanilainen nainen. Häntä näytti huvittavan ulkomaalaisten meno. Kun pojat olivat lakanneet nauramasta, nainen otti heihin englanniksi yhteyttä:
-Sokealtakaan ei jää huomaamatta, että olette ulkomaalaisia. Vanhemmat ihmiset eivät suvaitsisi tuollaista käytöstä, mutta minä olen asunut vuosia länsimaissa, joten en ole moksiskaan.
-Eh, sepä hauskaa, änkytti Jyry.
-Niin tosiaan, anteeksi vaan, emmepä tajunneetkaan. Se on siis tällainen kulttuuriero, änkytti puolestaan Eetu.
-Mistä te sitten olette? Aksenttinne on aivan puolalainen.
-Suomesta! huudahtivat pojat yhteen ääneen, ilmeisen ylpeänä kotimaastaan, samalla loukkaantuneina Puolaan sekoittamisesta.
-Ai jaa, sieltä, missä joulupukki asuu.
-Ah, juuri sieltä.
-Ja Muumit ovat myös suomalaisia, ne ovat täällä Japanissa todella suosittuja.
-Ai ihan totta? No, kyllä mekin tiedämme Hopeanuolen.
Nuorta naista vähän nauratti hullunkuriset pojat.
-Tulkaa tänään illalla meillä kaymään, minulla on vuotta nuorempi pikkusisko. Asumme vielä vanhempien kanssa, mutta he ovat lomamatkalla Islannissa. Se on tuo talo tuossa.
Bussi pysähtyi ja nainen loikkasi ulos häipyen ihmisvilinään. Bussi seisoi vielä paikoillaan odottaen, että ihmiset pääsevät ylittämää tien sen edestä. Nuorukaiset näkivät japanittaren ylittävän tietä muiden joukossa. He katsoivat tämän pitkiä mustia hiuksia, hoikkaa vartaloa, punaisia huulia, ja paljon muutakin...He varmasti miettivät, kumpi hänet saisi ja oliko hänen siskonsa yhtä upea ilmestys.
Edessä auto lähestyi ylityspaikkaa valtavalla nopeudella, eikä tehnyt elettäkään hidastaakseen. ihmiset juoksivat kiljuen pois sen tieltä. Useimmat ehtivät, mutta muutama epäonninen jäi sen puskemaksi. Eetun ja Jyryn kaunis nainen makasi tiellä verissään, ilmeisen kuolleena. Linja-auton takaa kuului hurja jarrutusääni. Tappaja-auto oli pysähtynyt. Eetun ja Jyryn näkemättä autosta astui ulos nuori gangsteri konekivääri kainalossa. Mies meni bussin etuovelle ja viittoi haluavansa päästä sisään. Kuski ei meinannut päästää, ennen kuin gangsteri uhkasi tätä aseellaan. Sisälle tultuaan kaikki ihmiset olivat piiloutuneet penkkien taa. Eetu ja Jyry kyyhöttivät uskaltamatta päästää pihaustakaan. Paha mies huusi jotain japaniksi ja joku bussin takaosasta vastasi pelokkaasti. Gangsta tähtäsi äänen suuntaan, alkoi tulittaa ja lopulta rupesi käyttämään asetta aivan holtittomasti. Kuului vain konekiväärin tulitusta ja ihmisten kirkumista.
Kaikki matkustajat saivat surmansa ja tulittaja ampui lopuksi kuulan omaankin kalloonsa.
=============================
Huomasitteko, kuinka päätin kertomuksen äkkiä ja dramaattisesti? No, stoorista näytti tulevan muuten aika pitkä, joten siksi päädyin pätkäsemään sen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.