Pocahontas

"Kaikista raskauttavinta on nähdä sinun haluavan sellaista, mitä ei ole."

Istun kumpulanlaakson kallioilla ja annan katseeni uida nummilla ja hiekkateillä.
Puiden värikirjo on uskomaton. Vaimea tuuli kiidättää lehtiä aina muutaman metrin matkan, päästäen taas irti yllättäen. Siltä minustakin tuntui, äkkipudotetulta.
Kumpulanlaakson läpi virtaava joki hehkuu punaisena auringon heijastaessaan siihen viimeiset syyskuun säteensä. Musiikin kuuntelu ja hieman viileä tuuli joka liehattaa hiuksiani saa koko kehoni väreilemään. Olo on ylimyksellinen. Suljen hitaasti silmäni yrittäen imeä viimeisetkin auringonsäteet mieleeni. Silmät suljettuani nään Pyhimys Marian ja hänen yllään sokaisevan kultaisen sädekehän. Kultaisia tuoleja, marmorilinnoja, pilvien sumuttamia vuortenhuippuja, aavan aavikon jonka suuret punakivilohkareet saavat näyttämään jylhältä. Näen intiaani-vaimojen ratsastamassa miestensä rinnalla sotaan hiukset hulmuten tuulessa, kuten omani nyt.