Haluaisin tietää onko teitä jotka ovat luulleet olevansa heteroita nuoruudessa tai aikuisiässäkin, mutta olette heränneet biseksuaalisuuteen tai lesbouteen vasta myöhemmin?
Ja oliko teidän tapauksessanne juuri joku tietty ihminen joka sai aikaan tämän?
Kuinka monta "ex-heteroa"
instagram
53
3761
Vastaukset
- Hi - Bi
Biseksuaalisuus heräsi vasta aikuisiällä uteliaan kokeilun kautta, eli piilevänähän sen on täytynyt olla. Paras mieskaveri oli kyseessä, hänellekin kokemuksemme oli ensimmäinen.
- ihanaelämä
Täällä yksi vähän aikaa sitten herännyt! Periaatteessa olen tiedostamattani ihastunut naisiin jo kauan. Mutta olen myöntänyt sen itselleni vasta ihan viime aikoina.
Ensimmäisen kerran asia on häivähtänyt mielessäni joskus yläasteiässä, mutta silloin työnsin sen nopeasti kauas sisälleni, johtuen suvaitsemattomasta ympäristöstä. Nyt vasta, melkein 10 vuoden jälkeen, olen tiedostanut asian kunnolla ja olen sinut sen kanssa. Ihanan vapauttava tunne. :) Onneksi tajusin että kerranhan täällä eletään ja se minun yksi ainut elämä on paljon miellyttävämpi kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen!
Ja kyllä, lopullisen tiedostamisen aiheutti syvä ihastuminen erääseen ainutlaatuiseen naiseen.- Hi - Bi
Toivotan onnea "uuteen elämään" :)
- piggy26
Ihan sama tilanne... Täysin. Itsensä hyväksyminen on tuonut paljon hyvää elämään. Olo on itsevarmempi ja osaa arvostaa itseään ihan eri tavalla. Upea tunne, todellakin :)
- Ideliina
Samaa täälläkin. Kunnon ihastuminen uuteen ystävään sai tajuamaan, että aivan hyvin voisin jakaa elämäni naisenkin kanssa, no en tosiaan kenen kanssa vaan vaan ainakin juuri tämän erityisen. Samalla ymmärsin, että olin jo vuosia katsellut myös naisia vähän samaan tapaan kuin miehiä "tämäs onkin erityisen viehättävä" jne. ja muistin pari illan mittaista ihastumistakin. Bi-identiteetti oli tosi kotoisa, tottakai se onkin just näin!
Elämäntilanteeni ei salli mitään kokeiluja joten homma jää ihan aivotasolle toistaiseksi.
Tajutessani olin ehkä vähän alle nelikymppinen. - ex-hetero
Ihastuin ja rakastuin naiseen, ihan yllättäen. Nyt en voi enää kuvitella olevani miehen kanssa.
- 567nbv
Minäkin elin melkein nelikymppiseksi ennenkuin kohtasin suuren rakkauteni, ihanan naisen muodossa...
- HHetero?
Yli kolmekymppisenä rakastuin ensisilmäyksellä erääseen naiseen. Meni sydän mennessään vaikkei jutusta mitään tullutkaan...
Tällä hetkellä en halua suhdetta kummankaan kanssa, sen verran on sydäntä pahoinpidelty viimeisen puolen vuoden aikana. Naisista luulen, että tämä nainen oli elämäni ainoa, en ainakaan nyt voi kuvitella ketään muuta....- diipadaapaaa
ajattelitko yhtään että juuri tuo "elämäni ainoa nainen" voi laittaa pakin päälle. Entä sitten ne miehet? Sanoo olevansa hetero mutta kuitenkin tykkää minusta. Wait what? Joo ihmiseen ihastutaan ei sukupuoleen jne jne. Mutta saattaa hänellä olla takaraivossa että mitäs sitten kun se huuma on ohi? Jos nyt laitan 110% itestäni tähän suhteeseen niin mitä sitten? mitä musta jää jäljelle, jos/kun se sopiva mies tulee paikalle?
- Kunoichi
"Ihanaelämä" kuulosti niin tutulta. Itse olen ollut avoimesti bi pari vuotta mutta muutettuani vuosi sitten uuteen kaupunkiin olen taas joutunut kätkemään sen joka olen. Uusi työpaikka on naisvoittoinen ja pelkään, jos kerron seksuaalisuudestani niin porukka alkaa karttaa mm.pukuhuoneessa. Eikä työpaikallani ole edes yhtään minua kiinnostavaa naista :)
En ole koskaan muuta, kuin suudellut naisen kanssa mutta haluaisin enemmänkin. Olen pikkukaupungista joten ei tuota tarjontaa siellä ollut. Nyt muutettuani Espooseen en tiedä mistä löytäisin kaltaisiani ihmisiä. Tunnen olevani yksin asian kanssa ja se ahdistaa todella paljon. - bitch1
Ei ole mitään ex-heteroita? Kaikki jotka heräävät todellisuuteen varhais tai vasta myöhemmällä iällä ovat olleet jo syntymästään asti sellaisia jollaisia ovat.. Ei sitä mikään herännäisyys tuo esiin vaan oman itseluottamuksen ja halun kasvu. Ei perus heterosta tule koskaan homoa, homo käsite syntyy jo sillä hetkellä kun putkahdat maailmaan.. Ihan samalla tavalla ajatellen seuraavia asioita millainen tai millaisen lapsuuden koit? Miten sinua kohdeltiin? Vaikuttiko äitisi lapsuudessa kehitykseesi? Itse ainakin koin kivan onnellisen ja turvallisen lapsuuden, toisaalta äitini on aina tykännyt laittautua ja laittaa itseään...Ehkä sieltä juontaa juuret että itsekkin tykkään laittautua ja olla vetävän näköinen, hyvännäköinen jne.. Niin itse tosin oon vain mies ja nyt jo liki 40v.
- Entäs tää?
Entäpä homot, jotka tajuavat aikuisiällä monen saman sukupuolen kanssa olleen suhteen jälkeen, että ovatkin heteroita? Näitäkin on. Ovatko hekin sitten olleet aina heteroita, mutta eivät vain tajunneet sitä?
Entäs tää? kirjoitti:
Entäpä homot, jotka tajuavat aikuisiällä monen saman sukupuolen kanssa olleen suhteen jälkeen, että ovatkin heteroita? Näitäkin on. Ovatko hekin sitten olleet aina heteroita, mutta eivät vain tajunneet sitä?
Varmaankin homot, jotka aikuis-iällä huomaavatkin olevansa heteroita, ovat entisiä homoja..
Ehkä meissä kaikissa asuu pieni homo ja pieni hetero, kamppailu on kova ja kysymys kuuluu kumpi voittaa,,,
Mutta, ollaan mitä ollaan. Ollaan ylpeitä siitä !
Sinäkin !
- BiM 46v
Oon myöhäisherännäinen tai ainakin asia muuttui konkreettiseksi vasta 38v iässä. Ehkä sitä ennen jo mielessä, jonka nyt myöhemmin olen ymmärtänyt olleen sen jo silloin biseksuaalisuutta. Aikaisemmin ajattelin, että vaan kateellisuuttani katselin hyvin muodostuneita miehiä.
Tuo 38 v on se rajapyykki, jolloin ekaa kertaa tein jotain seksuaalista miehen kanssa.- Biip
Minäkin hoksasin kolmekymppisenä, että naiset ovat aina kiehtoneet minua. Kun sitten pääsin ensimmäisen kerran naisen makuun, se oli menoa kertaheitolla. Nyt olen ollut suhteessa ihanaan naiseen puolitoista vuotta :)
- Se oli salama
35- vuotiaana ihastuin/rakastuin yhteen naiseen ja ajattelin seksuaalisesti hänestä.
Sitä ennen luulin olevani 100% hetero. Tosin murrosikäisenä ala-asteella ihastuin syvästi yhteen toiseen tyttöön ja vanhempaan naiseen, mutta siinä ei ollut seksuaalista vivahdetta vaan vuotta myöhemmin ihastuin mieheen ja unohdin tämän puolen.
Naimisissa kuitenkin olen miehen kanssa, mutta hän tietää kaiken ja on antanut luvan joskus vaikka kokeilla seksiä naisen kanssa, ei pitäisi pettämisenä. Mutta en halua ihan vain kenentahansa sänkyyn hypätä, täytyy olla hyvä vetovoima.- Ozymandias
Sepä se, kun nuo suhteet eivät ole verrannollisia (nainen ei voi antaa samaa kuin mies) joten ne eivät kilpaile miehesi kanssa, ja eivät ole mistään oikeasta suhteestasi pois (jos et itse tee sellaista valintaa että tuhoat sen mitä sinulla on miehesi kanssa seksuaalisen kokeilun ja nautinnonhalun vuoksi) joten anna mennä vaan kun lupakin on, ei se ole pettämistä mistä jo etukäteen tietää ja hyväksyy.
- täälläkin
Ozymandias kirjoitti:
Sepä se, kun nuo suhteet eivät ole verrannollisia (nainen ei voi antaa samaa kuin mies) joten ne eivät kilpaile miehesi kanssa, ja eivät ole mistään oikeasta suhteestasi pois (jos et itse tee sellaista valintaa että tuhoat sen mitä sinulla on miehesi kanssa seksuaalisen kokeilun ja nautinnonhalun vuoksi) joten anna mennä vaan kun lupakin on, ei se ole pettämistä mistä jo etukäteen tietää ja hyväksyy.
täälä ozymandias taas levittää heteropropagandaa ja painostaa naisia pysymään miesten kanssa suhteissa.
- Itsekin hämmästynyt
Yksi ihana ihminen on muuttanut elämäni nyt nelikymppisenä. Aiemmin en ole tiennyt tästä puolesta itsessäni, tai ehkä jotain, mutta vasta tämä "yksi ja ainoa" sai minut rytinällä ihastumaan itseensä.
- rakkaudesta laulan
En ollut oikeastaan koskaan luokitellut itseäni mitenkään. Olin vain ihminen ja ihastelin toisia ihmisiä. Seurustelukokemukset eivät oikein ottaneet tuulta purjeisiin, mutta ajattelin senkin johtuvan yksinäisen suden sielustani. Kolmenkympin huitteilla iski sitten todella raju rakastuminen oman sukupuoleni edustajaan. Aikaa on tuostakin kulunut ja mylly pyörinyt. Olen kuitenkin edelleen ja aiempaa vahvemmin ihan vain ihminen, jonka sydän läpättää kauniin sielun kohdatessaan.
- aiempi
Toistaiseksi tuntemattomasta syystä r a k a s t a n lukea näitä nahkansa luomisen kertomuksia. Mulle ne kuvastavat elämän ainutlaatuista yllätyksellisyyttä ja tunteiden vastustamattoman lempeää, joskus rajuakin voimaa. Sitä, miten ihmiset ovat tavallaan pieniä elämän edessä ja toisaalta kuitenkin äärimmäisen rohkeita ottamaan vastaan ja kampeamaan itsensä ulos ahtaaksi käyneestä kolostaan. Hyvä me!
Aihe on vaikea ja monelle ylitsepääsemätön paikka. Äärimmäistä rohkeutta tosiaan tarvitaan, ja tahtoa ja uskoa, että rakastaminen ei voi olla väärää vaikka kohde on samaa sukupuolta. Onko kauniimpaa kuin kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä...
- aiempihan se taas
Kyllä se taitaa olla kauneinta kaikesta. Mun tuntumani on, että maailma todellakin hymyilee rakastuneille. Kuka tai mikä voima se ikinä onkaan, siloittaa tietä kaikin mahdollisin ja mahdottomaltakin tuntuvin tavoin, tekee tietä rakkaudelle. Sellainen kokemus jättää aika nöyrän fiiliksen.
aiempihan se taas kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla kauneinta kaikesta. Mun tuntumani on, että maailma todellakin hymyilee rakastuneille. Kuka tai mikä voima se ikinä onkaan, siloittaa tietä kaikin mahdollisin ja mahdottomaltakin tuntuvin tavoin, tekee tietä rakkaudelle. Sellainen kokemus jättää aika nöyrän fiiliksen.
Vai olisiko niin, että rakastuneet hymyilevät maailmalle... Niin tai näin, toivoisin että jokainen voisi kokea rakkauden ihmeen...
- aiempi
hanzza kirjoitti:
Vai olisiko niin, että rakastuneet hymyilevät maailmalle... Niin tai näin, toivoisin että jokainen voisi kokea rakkauden ihmeen...
Niinpä niin. Pitkän aikani minäkin yritin roikkua totuuden liepeissä ajatellen ja eläen platonista ideaa todeksi niin taiten ja kurinalaisesti kuin vain pystyin. Totuuspa 'narrasi etsijänsä' ja heitti tielleni ihmisen, joka mullisti oikeina pitämäni ihanteet kokolailla ja perin pohjin.
Näköalapaikalle voi olla monta tietä, mutta itsensä kieltäminen ei ainakaan liene sieltä suorimmasta päästä. Minulle kaiken jälkeen totta on se, että me todella olemme sieluja tomumajoissamme ja että sillä tasolla sukupuoli on yksi hailee. Se tieto on 'diippiä' ja rauhoittaa mielen. Ilman koskettavaa kokemusta olisin varmasti vieläkin pahasti eksyksissä henkisten kysymysten kanssa. Ja mitä siihen platoniseen rakkauteen tulee... se on suurta teeskentelyä, kuten joku ajattelija on joskus viisaillut. Mutta, jokaisella on oma totuutensa ja niin on hyvä. aiempi kirjoitti:
Niinpä niin. Pitkän aikani minäkin yritin roikkua totuuden liepeissä ajatellen ja eläen platonista ideaa todeksi niin taiten ja kurinalaisesti kuin vain pystyin. Totuuspa 'narrasi etsijänsä' ja heitti tielleni ihmisen, joka mullisti oikeina pitämäni ihanteet kokolailla ja perin pohjin.
Näköalapaikalle voi olla monta tietä, mutta itsensä kieltäminen ei ainakaan liene sieltä suorimmasta päästä. Minulle kaiken jälkeen totta on se, että me todella olemme sieluja tomumajoissamme ja että sillä tasolla sukupuoli on yksi hailee. Se tieto on 'diippiä' ja rauhoittaa mielen. Ilman koskettavaa kokemusta olisin varmasti vieläkin pahasti eksyksissä henkisten kysymysten kanssa. Ja mitä siihen platoniseen rakkauteen tulee... se on suurta teeskentelyä, kuten joku ajattelija on joskus viisaillut. Mutta, jokaisella on oma totuutensa ja niin on hyvä.Kirjoituksistasi huokuu syvä lämpö ja rehellisyys. Näitä on ollut ilo lukea, olet pukenut sanoiksi myös minun ajatukseni jotka tuolla päänupissa kiertävät ja etsivät ulospääsyä...
- lynxlynx2
aiempi kirjoitti:
Niinpä niin. Pitkän aikani minäkin yritin roikkua totuuden liepeissä ajatellen ja eläen platonista ideaa todeksi niin taiten ja kurinalaisesti kuin vain pystyin. Totuuspa 'narrasi etsijänsä' ja heitti tielleni ihmisen, joka mullisti oikeina pitämäni ihanteet kokolailla ja perin pohjin.
Näköalapaikalle voi olla monta tietä, mutta itsensä kieltäminen ei ainakaan liene sieltä suorimmasta päästä. Minulle kaiken jälkeen totta on se, että me todella olemme sieluja tomumajoissamme ja että sillä tasolla sukupuoli on yksi hailee. Se tieto on 'diippiä' ja rauhoittaa mielen. Ilman koskettavaa kokemusta olisin varmasti vieläkin pahasti eksyksissä henkisten kysymysten kanssa. Ja mitä siihen platoniseen rakkauteen tulee... se on suurta teeskentelyä, kuten joku ajattelija on joskus viisaillut. Mutta, jokaisella on oma totuutensa ja niin on hyvä.onpa hienosti ja kauniisti kirjoitettu, ihailen kirjoittajan tyyliä ilmaista asiat ja elämä.
- zanna
lynxlynx2 kirjoitti:
onpa hienosti ja kauniisti kirjoitettu, ihailen kirjoittajan tyyliä ilmaista asiat ja elämä.
Täysin samaa mieltä ! Tämä on ollut varmaankin menneen vuoden
paras viestiketju. Ilman mitään ilkeilyjä ja piikittelyjä, vilpittömyys
lähes käsin kosketeltavissa. Tätä minä kaipaan tältä palstalta, aitoa
yhdessä kokemista ja kokemusten vaihtoa, empatiaa, myötäelämistä
ja ennenkaikkea selvästi aistittavaa vilpittömyyttä.
Mihin ihmeeseen tuo kaikki on tämänpäivän keskusteluista kadonnut ?
Tuntuu että tärkeintä on vain saada sanoa jotain, ilman mitään sisältöä, ilman mitään sanomaa, kunhan vaan saa sen viimeisen sanan. Surullista, kun tämä kumminkin on meidän oma kanava, tukiverkkomme... Monille vertaistuki olisi se elämää ylläpitävä voima, ja jos sitä ei täältä saa, niin mistä sitten. - yksi aiemmista
zanna kirjoitti:
Täysin samaa mieltä ! Tämä on ollut varmaankin menneen vuoden
paras viestiketju. Ilman mitään ilkeilyjä ja piikittelyjä, vilpittömyys
lähes käsin kosketeltavissa. Tätä minä kaipaan tältä palstalta, aitoa
yhdessä kokemista ja kokemusten vaihtoa, empatiaa, myötäelämistä
ja ennenkaikkea selvästi aistittavaa vilpittömyyttä.
Mihin ihmeeseen tuo kaikki on tämänpäivän keskusteluista kadonnut ?
Tuntuu että tärkeintä on vain saada sanoa jotain, ilman mitään sisältöä, ilman mitään sanomaa, kunhan vaan saa sen viimeisen sanan. Surullista, kun tämä kumminkin on meidän oma kanava, tukiverkkomme... Monille vertaistuki olisi se elämää ylläpitävä voima, ja jos sitä ei täältä saa, niin mistä sitten.Olen huomannut saman: jonkinlainen notkahdusvaihe on meneillään. Kaiken kaikkiaan täällä on ollut vuosien varrella hienoja kokemuksia, kertomuksia ja keskusteluja. Koen saaneeni vertaistukea aikoina, jolloin olen tuntenut itseni avuttomaksi sekä onnen että epäonnen edessä.
Jään odottamaan uusia juttuja ja koitan olla itsekin aktiivinen!
- Hetero-bi Pekka
Minä ajattelin aina olevani hetero, mutta siitä asti kun seksuaaliset haluni heräsivät joskus 12-vuotiaana, fantasioin aina välillä miehistäkin. Haluni ahdistivat ja välillä pelkäsin olevani homo. Biseksuaalisuutta en edes ajatellut. En kuitenkaan koskaan ihastunut tai rakastunut miehiin, tunsin vain ajoittaista seksuaalista halua miehiä kohtaan. Tunsin olevani kieroutunut ja perverssi.
Sen vuoksi aikuiseksi tultuani luulin, etten voi olla myöskään bi, ajattelin että biseksuaali on henkilö, joka haluaa miehiä ja naisia yhtä paljon ja ihastuu sukupuolesta riippumatta. En ole sellainen, joten roikuin kiinni siinä ajatuksessa, että olen hetero, joka ehkä onkin homo, eikä tunnusta sitä itselleen.
Rauhan sain vasta, kun hyväksyin sen, että voin määritellä itseni biseksuaaliksi vaikka haluan parisuhteen vain naisen kanssa mutta haluan joskus fantasioida miehistä, sinkkuna ollessani harrastaa seksiäkin heidän kanssaan.
Sillä hetkellä tulin myös kaapista, kolmikymppisenä, ja tajusin vasta silloin, mikä suuntaukseni on. Ja että se on ihan yhtä ok kuin muidenkin.
Joskus kyllä tuntuu, että olen liian homo heteroksi, liian hetero homoksi, enkä riittävän biseksuaali biseksuaaleille. Nyttemmin olen siis lakannut määrittelemästä itseäni, enkä enää murehdi, olenko riittävän "puhdas" mihinkään kategoriaan.Olet päässyt asian ytimeen, eli löytänyt itsellesi "diagnoosin" jonka hyväksyt ja jonka kanssa voit sovussa elää.
Elikkä moni elää elämäänsä pohtien onko sitä tai tätä ja onko se oikein tai väärin... Tärkein tapahtuu korvien välissä, hyväksytkö ja ymmärrätkö itse! Kun siitä pääset eteenpäin, ei muiden mielipiteellä ole väliä, sinulle kaikki on selvää ja se on oikein.
Mutta myönnän että enpä ole ennen ajatellut tätä homomiehen kannalta, nyt vasta tajuan että miehissäkin on biseksuaaleja.- Hetero-bi Pekka
hanzza kirjoitti:
Olet päässyt asian ytimeen, eli löytänyt itsellesi "diagnoosin" jonka hyväksyt ja jonka kanssa voit sovussa elää.
Elikkä moni elää elämäänsä pohtien onko sitä tai tätä ja onko se oikein tai väärin... Tärkein tapahtuu korvien välissä, hyväksytkö ja ymmärrätkö itse! Kun siitä pääset eteenpäin, ei muiden mielipiteellä ole väliä, sinulle kaikki on selvää ja se on oikein.
Mutta myönnän että enpä ole ennen ajatellut tätä homomiehen kannalta, nyt vasta tajuan että miehissäkin on biseksuaaleja.Ehkä miehet eivät yhtä usein tule kaapista biseksuaalisuuden kanssa, sillä homous on miehelle niin vahva stigma, eikä "homomaista" puoltaan haluta tuoda ihmisten tietoisuuteen. Olen keskustellut netissä lukemattomien miesten kanssa, jotka tiedostavat olevansa biseksuaaleja, mutta eivät voi kertoa sitä kenellekään vaan elävät ihan yhtä kaapissa kuin monet homotkin.
Ehkä he (ennen siis myös minä) haluavat elää juuri siinä heterosuhteessa, jossa ovat, mutta haluavat silti paljastaa sisimpänsä kumppanilleen, eivätkä hylkäämisen pelossa tee niin.
Nykyään olen siitä onnellisessa asemassa, että myös kumppanini, nainen, on avoimesti biseksuaali. Tietenkin meidät oletetaan aina heteropariksi, mutta jos kumpikaan meistä ei ole hetero, emme kai oikein voi sanoa olevamme heteropari, vaikka päällisin puolin elämmekin heterosuhteessa. Ulkopuolisia ei suhteeseemme kuulu, mutta on vapauttavaa, kun voimme avoimesti nauttia vaikkapa Brad Pittin tai Angelina Jolien seksikkyydestä yhdessä, peittelemättä tunteitamme. Jos Brad saa jossain roolissaan minut paisumaan tai Angelina hänet kuumenemaan, voimme kertoa sen toisillemme ja tietää, että toinen hyväksyy sen täydellisesti ja lisäksi mitä luultavimmin jakaa tunteen. Hetero-bi Pekka kirjoitti:
Ehkä miehet eivät yhtä usein tule kaapista biseksuaalisuuden kanssa, sillä homous on miehelle niin vahva stigma, eikä "homomaista" puoltaan haluta tuoda ihmisten tietoisuuteen. Olen keskustellut netissä lukemattomien miesten kanssa, jotka tiedostavat olevansa biseksuaaleja, mutta eivät voi kertoa sitä kenellekään vaan elävät ihan yhtä kaapissa kuin monet homotkin.
Ehkä he (ennen siis myös minä) haluavat elää juuri siinä heterosuhteessa, jossa ovat, mutta haluavat silti paljastaa sisimpänsä kumppanilleen, eivätkä hylkäämisen pelossa tee niin.
Nykyään olen siitä onnellisessa asemassa, että myös kumppanini, nainen, on avoimesti biseksuaali. Tietenkin meidät oletetaan aina heteropariksi, mutta jos kumpikaan meistä ei ole hetero, emme kai oikein voi sanoa olevamme heteropari, vaikka päällisin puolin elämmekin heterosuhteessa. Ulkopuolisia ei suhteeseemme kuulu, mutta on vapauttavaa, kun voimme avoimesti nauttia vaikkapa Brad Pittin tai Angelina Jolien seksikkyydestä yhdessä, peittelemättä tunteitamme. Jos Brad saa jossain roolissaan minut paisumaan tai Angelina hänet kuumenemaan, voimme kertoa sen toisillemme ja tietää, että toinen hyväksyy sen täydellisesti ja lisäksi mitä luultavimmin jakaa tunteen.Hienoa ! Olet onnekas kun olet löytänyt kumppaniksesi samanhenkisen ihmisen, tiedät kyllä sen itsekin.
Onnea teille !!!- Ozymandias
Noi kategorioinnit ovat vain sosiaalinen konstruktio joiden tarkoitus on rajoittaa ja kahlita ihmisiä
- bissepohdintaa
Vanha ketku mutta aihe on iätön. Bi-Pekan kirjoituksessa on paljon mullekin tuttua. Itekin muistan tunteneeni vetoa miehiin lähinnä homopornon muodossa jo teininä. Olen ollut suhteessakin naisen kanssa ja kykenen rakastumaan naiseen. Perverssi olen muutenkin mutta oli aikamoinen järkytys kun kerran tajusin että tykkään miehistäkin ihan oikeasti. En mä ole siitä pahoillani vaan tunnen sen tekevän elämästäni rikkaamman ja tunnen nyt itseni paremmin tai tiedän mitä olen kaivannut alitajunnan syövereissä.
Oon miettinyt että romanttinenkaan suhde ei ole mahdottomuus jos sattuu kohdelle mies joka vie jalat alta. Eikä se tunnu enää vastenmieliseltäkään ajatuksena. Mä olen sillä kannalla että itse mukaanluettuna moni bisse pelkää löytäessään homopuolensa että poksahtaa yllättäen umpihomoksi.
Ite tunnen kyllä vieläkin seksuaalista mielenkiintoa naisiin mutta taidan tykätä ainakin hiukkasen enemmän miehistä seksuaalisessa mielessä. Tolla lesbopalstalla tästä "myöhäisherännäisyydestä" on keskusteltu paljonkin ja tunnistan monen bissen kirjoituksista paljon tuttua. Miehet ovat kirjottaneet aiheesta hyvin harvoin. - ElämäOnLaiffii1
Kannattaa aina muistaa, että seksuaalisuuden vapauttaminen sovitusti parisuhteessa on yhdessä sovittu asia, jolloin se toimii. On ihanaa ajatella, että voitte parisuhteessa lähteä avoimin mielin vaikkapa illanviettoon tutustumaan pilke silmäkulmassa kaikkiin ihmisiin. B-naisen ei pidä myöskään vetää hernettä nenuun jos homobaarissa ihana naisellinen pehmeä herkkä b-miehesi retkahtaa alfa-naaraan mukaan:D ja toisinpäin.
- 22v bipoika?
Luulen että mulla on sellainen tilanne että olen ehkä 40% homo ja 60% hetero... Ennen luulin olevani täysin hetero, mutta viime aikoina on tullut myös toisenlaisia ajatuksia; etenkin jos näen jossain vaikka kuvan homoparista, niin tulee sellainen fiilis että miksikäs ei? Ei minun täydy rakastua vain toisen sukupuolen edustajiin!
Haluaisin kokeilla joskus homoseksiä, kiinnostaisi että miltä toisen miehen kosketus tuntuisi?
Mutten tiedä uskallanko kertoa kellekään läheiselleni... vanhemmat voisi olla ehkä liiankin yllättyneitä ja miespuolisista kavereista osa varmaan alkaisi suhtautua todella oudosti jos selviäisi että olen hiukan bi...
Aivot sekaisin liiasta ajattelusta, paras mennä nukkumaan... - Tunteiden myllerrys
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta, mutta suhteemme on ajautunut karikolle ja avioero liene edessä. Tutustuin netissä chatatessani norjalaiseen naiseen ja rakastuimme palavasti. Parin kuukauden chattailun jälkeen pääsin häntä norjaan katsomaan, ja sydämeni jäi hänelle. Aikaisemmin ei ole kokemuksia naisista, vaikka olenkin ajatellut että olisi mielenkiintoista olla naisen kanssa. Nyt sydäntä vain kaihertaa rakas norjassa saakka, eikä yhteistä tulevaisuutta meille varmaankaan tule. Molemmilla lapset joten muutto mahdotonta. Mutta rakastuneemou en voisi tällä hetkellä olla... Ja ikää siis 40 v.
- 6+8
Up! Onko lisää kokemuksia tästä? :)
- j+4
Elämä on ihanaa!:P Pitkästä aikaa ketju minkä luin alusta loppuun, sanasta sanaan:)
itsellä tilanne että oon aina tuntenut vetoa tyttöihin, lapsesta asti jopa ihastunut tyttöihin, mutten koskaan uskaltautunut suhteeseen tytön kanssa. Tyttöjen kanssa suutelointia yms, mutten koskaan ollut harrastanut seksiä tytön kanssa. Kaapista tulin "ekan kerran" 21 vuotiaana, jolloin olin täysin varma olevani vaan tyttöihin päin ja ilmoitin asian koko suvulle.
noh, takasin kuitenkin miespuolisen ihmisen jonka kanssa synkkas tosi hyvin ja mentiin naimisiin. Kerroin suuntautumisestani heti alkuunsa ja Se oli ok. Keskusteltiin paljon asiasta. Kolmen vuoden ja kolmen lapsen jälkeen mies ilmoitti olevansa mahdollisesti homo. Ihmettelin miksei asia ollut tullut aikasemmin julki mutta Se ei ei ollut uskaltanut myöntää sitä itselleen eikä muille. Hän halusi ottaa asiasta selvän ja lähti homobaariin, tuli takaisin ja totesi ettei voisi olla homo. No aikaa kului ja keskusteltiin ja tutustuttiin aiheeseen. Jossain kohtaa tuli hän siihen tulokseen että on bi. Käytiin yhdessä homobaareissa ja hän pääsikin miesten kanssa "yhteyteen" lähes joka kerta. Meille oli kehkeytynyt ns. Homoavoin suhde. Siitä pari vuotta meni ja neljäs lapsi syntyi ja oltiin selvitelty molemmat seksuaalisuuttamme kun seksi ei kummallekaan tuottanut sitä mitä haettiin. Eroon päädyttiin ja nyt meillä on paras mahdollinen kaverisuhde, ollaan sovussa ka paljon tekemisissä jo lastenkin takia. Lapset ei kärsi tästä Sen enempää kun muissakaan eroperheissä, uskon että jopa vähemmän koska meillä ei ole erimielisyyksiä mistään. Ja Joo äidillä (minulla) on irokeesi ja pukeudun "poikamaisesti" ja isänsä käyttää joskus miesten, joskus naisten vaatteita, ei kuitenkaan mekkoja, Se nyt muutenkin on transujen hommaa eikä välttämättä aina homojen:) itse olen tajunnut pitäväni vaan naisista, näin on aina ollut olen vaan nyt vasta 27-vuotisana siihen herännyt ja uskaltanut myöntää sen itselleni ja muille. Elämä on ihanaa!:) Mukavaa syksyä kaikille tasapuolisesti^^- j+4
Ja lisätäkseni vielä, että eron jälkeen ja tämän asian myöntämisen jälkeen on tuntunut että vihdoin saan olla oma itseni, Se on mahtava tunne:) ja viimein olen päässyt tekemään sitä ihaninta asiaa naisen kanssa, sitä en vaihtaisi mihinkään^^ siis suhteisiin liittyen..
- Micky Mouse
Olen siitä nuoruudesta lähtien (silloin kun seksuaalisuus herää) tiennyt olevani jollain tasolla seksuaalisesti kiinnostunut harvoista valituista saman sukuuolen edustajistakin, mutten koskaan romanttisessa mielessä, se on aina ollut vastenmielinen ajatus. Se on vain puhdasta seksuaalista himoa, ei mitään syvempää.
- 582868
Minä elin elämääni, pitäen itseäni jotenkin omituisena, en uskonut että kukaan voisi minua rakastaa. Siispä kasvoin siihen ajatukseen että elän yksin enkä koskaan kaivannutkaan ketään...
Kunnes, ihan yllättäen tapasin naisen joka räjäytti kaiken palasiksi, rakastuin totaalisesti, olin silloin 48. Vasta silloin ymmärsin mikä merkitys rakkaudella on ihmisen elämälle... Silloin, ensimmäisen kerran, rakastin myös itseäni...
Silmien avautuminen, näkemään se kaikki rakkauden tuoma kauneus ja lämpö, oli aivan käänteentekevä kokemus elämässäni. Sen jälkeen koko maailmani muuttui, nyt kaikki palaset ovat kohdillaan, en tunne olevani omituinen vaan ihan omanlaiseni, naisia rakastava nainen. - adelenlife
Tämä viestiketju on musta ollut kaikkein paras tällä palstalla...
- MinäpäMinä12
Minusta on käsittämätöntä, että ihmisyys määritellään ja henkilö kategorisoidaan seksuaalisuuden perusteella. Seksuaalisuus on vain pieni osa rakkauden kenttää, ja rakkautta voi tuntea niin monella tavalla ja niin monin eri perustein. Kyky rakastaa toista ihmistä on eräs ihmisyyden perusarvoista. Pitäisin itseäni heterona, joka kykenee rakastumaan kumpaankin sukupuoleen täysin tasa-arvoisesti. Tällä hetkellä parisuhde miehen kanssa, mutta olen rakastunut toiseen mieheen. Eläköön ihmisyys.
- Anonyymi
Muistan tämän ketjun vuosien takaa, seurasin tarkasti noita ihanan viisaita kommentteja... olispa vieläkin tuommoista...
Ihastuin naiseen, ihan yllättäen. Olin tuolloin parikymppinen.
- Anonyymi
Nostelen vanhaa, mutta ihanaa ketjua. :)
Päälle nelikymppisenä pitkässä heterosuhteessa olevana tutustuin uuteen ihmiseen. Suhde oli henkisesti ja fyysisesti läheinen ja jossain vaiheessa hän kertoi olevansa bi ja näkevänsä minussa jotain kiehtovaa.
Yllätyksekseni vastasin:"Jossain toisessa elämäntilanteessa minäkin voisin ihastua sinuun." Ja se oli totta.
Alkoi sulatteluvaihe, juttelin asiasta parin bi:ksi tietämäni ihmisen kanssa ja aika pian päädyin ajattemaan, että miksipä ei.
Mutta kaikki on vain tunteita ja pohdintaa. Perheeni vuoksi en halua muuttaa kaikkea ja puolisoni on edelleen se ihminen jonka tahdoin.
Kuitenkin näen maailman uusin silmin.Kuulostaa ihan minun ja ystäväni tilanteelta! Minä olen meistä se, joka taannoin kertoi olevansa bi ja myös fiiliksistä häntä kohtaan, ja toinen vastasi suunnilleen noin. Tai tyyliin "eihän sitä koskaan tiedä, vaikken oikeastaan tykkää naisista sillä tavalla". Olemme kumpikin pitkässä heteroliitossa, mutta melko tyytymättömiä (eri syistä), muutosta on kyllä yritetty saada aikaan.
Joskus ollaan heitelty villejä ideoita yhdessä asumisesta ja oman näköisestä, vapaammasta elämästä ilman miehiä, ainakaan saman katon alla 😁
Voi olisitpa ystäväni T. jota en ole uskaltanut tuon tunnustuksen jälkeen lähestyä kuin platonisesti, koska kunnioitan häntä niin paljon ja arvostan ystävyyttämme.
- Anonyymi
Itse olen ollut avoin hetero vai miten sitä nyt voisi kuvata. Myönnettäkööt että nuoruuden itsetutkiskelussa joskus katsoin homopornoakin mielenkiinnon ja itsetutkailun vuoksi mutta identifioiduin täysin heteroksi. Olen haudannut edes ajatuksen siitä että olen bi, vaikka toki kaikki heteromiehet eivät homopornoa katso edes itsetutkailumielessä.
Nyt kävi sitten niin jonkin aikaa sitten että tutustuin erääseen henkilöön tuttavieni kautta, joka on herättänyt jotain hämmentäviä tunteita. Voi olla että vain kuvittelen mutta olen havainnut hänestä jotain viboja missä hän voisi olla myös miehiin päin.
Ajattelin että synkkaa hyvin ja tätä henkilöä nähdessä tuli jännät vibat. Ajattelin että hän näyttää hyvältä ja hänessä on jotain todella mielenkiintoista.
Eräänä yönä tajusin sen kun näin hänestä unta. Hän kiinnostaa minua enemmänkin. Haluan häntä.
Tässä on sitten oltu vähän tunne-elämä sekaisin viimeajat tämän seurauksena.- Anonyymi
Mulla vähän samanlainen kokemus. Tosin en ole edes jutellut kiinnostukseni kohteen kanssa. Mutta on tunne tämän olevan miehiin päin. Miehen jonka kanssa voisin kuvitella voivani aloittaa jotain. On oltava homo kuten itsekin olen.
- Anonyymi
Samat kokemukset!
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072685Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302375Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen202255Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021826- 1141600
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1661318Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2771138- 711014
- 80994
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha178920