Hei! Olen juuri saanut graduni valmiiksi parhailla mahdollisilla pisteillä. Todistukseni maisteriopinnoista näyttää myös hyvältä, kaikki arvosanat parhaita mahdollisia lukuunottamatta yhtä kurssia, josta toiseksi paras arvosana. Myös lukuisia ylimääräisiä aiheeseeni liittyviä kursseja löytyy, jotka aijon jättää "omaan todistukseensa", koska kyseiset kurssit ovat toisesta yliopistosta. Minulla on myös työkokemusta alalta, vaikkakin on vapaaehtoistyötä (alallani se on aika yleistä, koska opiskelen "development"- asioita. Osaan 6 kieltä sujuvasti, ja olen asunut ja opiskellut 5 maassa. Olen myös suorittanut toisen tutkinnon aikaisemmin toisessa maassa, eli tämä on nyt toinen maisteritutkintoni. Minulla on erinomaiset suositukset niin työstäni, että koulustani. Professorini suosittelee minulle nyt tohtoriopiskelijan tulevaisuutta, ja se minua itseänikin kiehtoo. Juuri tutkimustyö (sekä opetus) minua itseäni kiinnostaa eniten. Nyt minulla on 2 kysymystä
- Olen muuttamassa tulevaisuuden suunnitelmiani ja tosissani harkitsen tohtorin uraa. Ikää minulla on kuitenkin jo lähestulkoon 40 vuotta. Koska aikaisemmin suunnitelmani olivat toisenlaiset, en ole vielä julkaissut yhtäkään julkaisua. Miten suuri painoarvo julkaisuille on? Onko teillä kokemuksia? (Aloitin juuri nyt kirjoittamaan ensimmäistä artikkeliani ja se sujuu hyvin)
- Mikä maa on paras paikka? Asun parhaillaan ulkomailla ja mietin myös Suomeen palaamista. Olen myös valmis muuttamaan mihin tahansa maahan. Onko teillä muille kokemuksia PhD:n suorittamisesta ulkomailla?
Kiitos jo etukäteen!
- Olen muuttamassa tulevaisuuden suunnitelmiani ja tosissani harkitsen tohtorin uraa. Ikää minulla on kuitenkin jo lähestulkoon 40 vuotta. Koska aikaisemmin suunnitelmani olivat toisenlaiset, en ole vielä julkaissut yhtäkään julkaisua. Miten suuri painoarvo julkaisuille on? Onko teillä kokemuksia? (Aloitin juuri nyt kirjoittamaan ensimmäistä artikkeliani ja se sujuu hyvin)
- Mikä maa on paras paikka? Asun parhaillaan ulkomailla ja mietin myös Suomeen palaamista. Olen myös valmis muuttamaan mihin tahansa maahan. Onko teillä muille kokemuksia PhD:n suorittamisesta ulkomailla?
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoista. En osannut päättää, onko viestisi ydin oman itsesi mainostaminen, vai onko kysymys jotenkin relevantti.
Luin sen toiseen kertaan, ja päättelin, että tuon potentiaalin omaava ihminen ei tee näillä pilipalipalstoilla vastaavia kysymyksiä.
Tee mitä lystäät, ketään ei kiinnosta.
Nelikymppisen ei kannata tehdä enää yhtään mitään, paitsi odottaa kuolemaa.
Ei ole olemassa varsinaista tohtorin uraa. Täsmennä vielä tarkoitatko tohtoriopiskelijaksi lähtöä vai sen jälkeistä akateemista uraa tutkijana.
Tohtoriopiskelijaksi pääsemiseksi ei tarvita ainuttakaan julkaisua. Kuinka voisikaan, sillä vasta tohtoriopiskelujen aikana opitaan tekemään sen tason tutkimusta jolla on julkaisupotentiaalia ja raportoimaan tutkimus sillä tavalla kuin julkaisut vaativat. Toisaalta kilpailu koulussa tohtoriopinto-ohjelmaan voi olla kovaa ja jos teet julkaisun yhdessä ohjaajan kanssa, niin se on kilpailuvaltti jatko-opintoihin valittaessa.
Väitöskirjan jälkeisen akateemisen uran kannalta julkaisut ovat välttämättömiä. Sanoisin niiden olevan cv:n tärkein kohta. Pyri julkaisemaan runsaasti jatko-opintojen aikana. Onneksi julkaisuja syntyy väitöskirjan aikana usein pakosta..
Kielten osaamisella ei ole Suomessa jatko-opintoihin pääsemiseksi mitään väliä. Se ei auta erityisesti myöskään väitöskirjan jälkeisen akateemisen uran käynnistämisessä. Arvosanoilla on suurin merkitys jatko-opintoihin pääsemisessä. Suomessa tosin ratkaisee enemmän suhteet, joten proffan suositus on tärkein kriteeri. Toisissa maissa maisteriopintojen arvosanoilla on paljon suurempi merkitys. Suomessa jatko-opiskelu on ilmaista ja jos saat assaripaikan niin rahat eivät uppoa opintomaksuihin vaan elämiseen.
Ulkomainen maisteritutkinto ja ulkomaan kokemus voi olla pieni etu väitöskirjan jälkeistä tutkijan työuraa käynnistettäessä niin Suomessa kuin toisessa maassa. Erityisesti jos tutkintosi on kansainvälisesti arvostetusta koulusta. Eivät kuitenkaan niin merkittävää kuin julkaisut.
Ikä ei ole ongelma sinänsä. Tärkeintä jatko-opinnoissa menestymisen kannalta on opiskelijan motivaatio. Ulkomailla jotkut koulut suosivat nuoria opiskelijoita, toiset vaativat jatko-opintojen aloittamiseksi usean vuoden työkokemusta maisteritutkinnon jälkeen joten ihan nuori ole kukaan. Monet voivat palata koulun penkille jopa 20 vuoden uran jälkeen. Suomessa ei ole minkäänlaista ikärajaa ja jatko-opiskelijat ovat kaiken ikäisiä, noin 25-vuotiaasta eläkeikäiseen. Hieman alle nelikymppisenä on ihan hyvä aloittaa jatko-opinnot.
Sinulla on lahjoja lähteä samantien kunnon töihin, esimerkiksi perustaa oma tuotekehitysprojekti jossain yrityksessä, tai oma yritys, älä turhaan kuluta aikaasi tohtorikoulutettavana. Tuotat yhteiskunnalle paljon enemmän käyttämällä lahjojasi samantien.
Jos sinulla on paloa tieteeseen, lue/tee sitä vapaa-ajalla.
Tohtorintutkinto on hieno meriitti ja itseisarvo. Toisaalta sillä saa myös erittäin mielenkiintoisia töitä.
Taisi olla sarkasmia? Tuo pätevä kaveri tekee vaikka mitä hyvää kansantaloudelle, miksi haaskata verovaroja meriittiin, tittelliin jos tuo heppu samassa ajassa luo töitä 200:lle ihmiselle.