kaikki kissan hankkimisen hyvät ja huonot puolet???

Ei ole totta, tietysti riippuen kissasta. Jos aiot ottaa pennun, niin siinä voi olla hieman hankalempaa alussa. Kissa ei heti opi tarvelaatikolle ja saattaa sohva tai verhot olla hieman riekaleina, tietysti riippuu päästetäänkö sitä siihen. Jos otat aikuisen tai kokeneen pennun (ei pissi minne sattuu / revi verhoja..) niin kannattaa pitää sitä ensin pari päivää sisällä, sitten (jos asut omakotitalossa) voit päästä kissan ulos, mutta muista avata ovi, että kissa saa mennä ja tulla itse jos ei uskallakkaan mennä ulos. Isäni kissa oli päivän ulkona, koska ei tullut sisälle vaikka isä otti se syliin. Kissa pomppasi pois ja juoksi kauemmas. Olimme hetken sisällä. Kissaa ei näkynyt, mutta pian se tulikin itse kiireellä sisälle. Nykyään se kuulee isän auton äänen ja palaa kotipihalle kiireellä kehräämään isän jalkoihin. Kissan kanssa eläminen on ihanaa, eikä niin vaikeaa kuin koiran kanssa eläminen, mutten tällä tavoin moiti koiria, nehän ovat suloisia kuin mitkä.

Ja kissat voi oppia erilaisia temppuja, sano miehellesi ettei kissaa ole tarkoitettu temppuiluun yleensäkään. Eli temput sikseen. Voit käskeä miehesi lukea kissoista ja siten todistaa millaisia kissat oikeasti ovat!

Mutta ottaisitko rotukissan vai maatiaskissan? Isäni omistaa maatiaskissapojan.

- Onnea kissan hankintaan! ((:

miehesi on oikeassa. Kaikki edellämainittu on koettu, myös purtu kännykkalaturin johto ja naapurin ojaan mennyt auto kun väisti karannutta kissaa. HMenoina lehmäpaimen lankoineen (80e ) Ilmeisesti voisi lainata, koska kissa oppi kerrasta, ettei verkkoon kiivetä, Tarha 100 neliötä lämmitettävä koppi oli jo koiralla. Sisäoveen vieteri, 5 e, ja ovipumppu ulko-oveen 50 e, tapetin korjaus lakanalla koska paperi ei kestä ovipielessä, sohva paljasta puuta, ei kysi enää ja erikois menona tämän kain kohdalla rikki purtuja vaatteita, ja kaappi vessaan koska vessapaperi raadeltiin minuuissa silpuksi. Kaapin oveen magneettilukko, koska oppi avaamaan hakasen yms. Nyt kolmen vuoden taistelun jälkeen kissa on käynyt suloisen rauhalliseski, mitä nyt juuri kiipeilee seinässä, koska sataa eikä viitsi mennä ulos

Tosiaankaan kaikki kissat EIVÄT OLE tuollaisia, niinkuin ylhäällä mainittiin.
Jos otat aikuisen, ystävällisen ja kokeneen, ei nuo hankaluudet tule eteesi.

Eipä vääriin paikkoihin pissaamista ja kakkaamista pitäisi pennullakaan juuri ilmetä. Luovutusikäisen pennun pitäisi olla kyllä jo sisäsiisti, tietysti usein uuteen paikkaan ja emosta ja sisaruksista eroon joutuminen saattaa jännittää niin, että muutama eka pissa saattaa tulla väärään paikkaan kun laatikolle asti ei uskalleta.

Huonekalujen ja sohvan repimiseltä välttyy kun kissan nostaa aina heti raapimisen alkaessa sallitun raapimapaikan eteen. Itsepäisemmissä tapauksissa toimii esim. se, että kissan valitsemaan väärään raapimapaikkaan laittaa maalarinteipinpaloja teippipuoli ylöspäin niin, että ne raapiessa tarttuvat tassuihin.

Kissa voi ja pitääkin kouluttaa. Positiivinen vahvistaminen, vaihtokaupat ja ihmisen läsnäolosta riippumattomat "kiellot" (maalarinteippi kielletyissä paikoissa, kolisevat purkit tms.) ovat omien kattimusten kohdalla toimineet parhaiten talon sääntöjen opettelussa ja naksutin taas temppujen kanssa.

Ei ainakaan oman kokemuksen mukaan pidä paikkaansa. Olen kissojen omistajana jo hyvin kokenut, eli monen vuosikymmenen kokemuksesta puhun. Kasvattajana omia pentueita on vuosien mittaan ollut useita ja myös aikanaan maatiaiskissoja ollut kotona myös. Ikinä ei ole pennut saati aikuiset verhoissa roikkuneet, vaikka aina on pitkät verhot ollut. Sohvia ei ole revitty tai muitakaan huonekaluja pistetty pilkkeiksi. Pissailtu tai kakkailtu ei ole muualle kuin hiekkalaatikkoon, ellei ole ollut jotakin syytä (sairaus tai merkkailu). Kissat ei ole karkailleet mihinkään, vaikka niitä on jo vuosia ollut enemmän kuin yksi. Stereoitten antenninjohto on purtu poikki, siinä johtoihin kohdistuneet vauriot. Nekin voi ehkäistä ennalta kun käyttää johtosuojia ja piilottaa johdot kissan ulottuvilta.

Kissa oppii kyllä mutta se ei opi samoja asioita kuin koira, vaan itselleen tarpeellisia ja mieluisia asioita. Ei niitä mitkä omistajan mielestä olisi kivoja.

Kun kissa tulee kotiin, on tiettyjä asioita otettava huomioon. Parveke ja ikkunat on tehtävä turvallisiksi, ettei kissa pääse putoamaan. Ovista kuljetaan varoen, eikä niin että läväytetään ovet selkosen selälleen, jolloin kissan on helppoa karata. Vieraille opetetaan miten ovista kuljetaan, lapsille samoin ja valvotaan että niin myös tapahtuu. Pesukone pidetään suljettuna, eikä säilytetä likapyykkiä siellä. Vessanpöntön kansi kiinni tai vessan ovi kiinni, tämä myös kerrotaan vieraille ja lapsille. Kodissa pidetään vain turvallisia kasveja, myrkylliset siis heitetään roskiin tai annetaan jollekin muulle. Kissa on utelias eläin ja kiipeilystä/hyppimisestä tykkäävä, joten kallisarvoiset lasiesineet laitetaan ovien taakse turvaan.

Kissalle hankitaan kiipeilyteline (turvallinen ja riittävän suuri/korkuinen), leluja joilla se voi leikkiä itse ja joilla kissaa voidaan leikittää. Sitä ei jätetä olemaan yksin ja viihdyttämään itseään, vaan annetaan kissalle aikaa ja seuraa. Joskus on vain sitten tehtävä päätös, että kissa tarvitsee kaverin jotta aktiivisuus saa riittävästi purkukohteita. Paras kaveri on yleensä lajikumppani eli toinen kissa.

hanki vaan kissa, ikävystiminen on ohi ja sappi kiehuu varmastgi, ainakin toisinaa.

emo EI OPETA hiekkalaatikolle, miksi opettaisi. Luonnossa kissa tekee tarpeensa siinä missä hätä yllättää ja asunnossa siellä. missä voi toteuttaa vaistojaa, eli peittää jätöksdet, ja asunnon ainoa kaapimiskelpoine kohta on hiekkalaatikko! Siksi kissa tekee tarpeensa hiekkalaatikkoon!
Ainoa asia, minkä emo OPETTAA PENNUILLEEN, ON METSÄSTYS, eli tuo ensin kuolleita ja sitten elöviäö saaliita pennuilleen ja ottaa myöhemmin pennut mukaansa. Siis ollessaan vapaana ja voidessaan toetuettaa luontoaa. Sisäkissa ei opeta pennulleen mitään.

Mulla on kaksi kissanpentua. Eivät raavi sohvia rikki. Heti osasivat raapimispuuta käyttää. Käyttävät hiekkalaatikkoa ja ei muualle pissaa/kakkaa. Eivät pure johtoja. Kissat ovat repineet kyllä verhoja ja uusia on turha hankkia koska ne menee varmasti rikki.

Meillä varmaan kaikki kissat ovat rakastaneet verhona pentuina, varsinkin sellaisia joiden taakse voi mennä piiloon ja hyökkäillä sieltä, eivät ole ikinä kyllä oikeastaan repineet verhoja, mutta alhaalla ne ovat olleet hyvin nopeasti. Yleensä aikuistuessaan lopettavat tuon, mutta viimeisin sisäkissa edelleen tiputtelee verhoja, joten meillä ei ole verhoja (sälekaihtimet on) ikkunoissa. Jos haluaa verhot, niin ehkä kannattaa käyttää kappaa jos kissalla on intoa verhoihin.

Myöskin sohvan raapiminen on kissakohtaista ja riippuu mitä kissa sillä hakee. Jos kissa haluaa vain teroittaa kynsiään, niin se on helppo opettaa raapimispuuhun (voi myös sohvan kulmaan laittaa raapimispuun) ja siirtää aina raapimispuulle kun meinaa repiä sohvaa. Ja silloin kehutaan kovasti. Voi myös yllyttää raapimispuun käyttöön itse vähän raapimalla sitä. Toiset kissat taas haluavat saada huomiota ihmiseltä raapimalla mitä ikinä, ja sitä on vaikea saada pois, paitsi antamalla tosi paljon virikkeitä ja leikkimällä sen kanssa, ja huomioida sitä ennen kuin se meinaa alkaa raapimaan (silloin täytyy olla todella nopea).

Raapimisesta voi tehdä myös epämiellyttävää kissalle. Joko ostamalla eläinkaupasta sellaista tahmeaa suojaa sohvaan (tai mitä yleensä raapii) ja kissan pitäisi lopettaa raapiminen kun se tuntuu inhottavalta. Toinen vaihtoehto on suihkepullon käyttö, mutta sitä pitäisi käyttää siten että kissa ei huomaa mistä se suihke tulee. Jos kissa haluaa huomiota, niin se voi vain innostua suihkepullosta!

Jos kissa on saanut olla emonsa luona 12 viikkoiseksi asti, ja emo on tervepäinen, ja on saanut mahdollisuuden tehdä asiansa laatikkoon, niin kyllä se pentu on oppinut käyttämään hiekkalaatikkoa oikein. Kissa on niin siisti eläin, että se ei mielellään muualle kuin hiekkalaatikkoon tee asioitaan. Eri asia jos tietty kämppä on liian likainen, hiekkalaatikko on likainen (hiekkaa ei vaihdettu liian usein), hiekka on vääränlaista, kissa ei saa tarpeeksi huomiota, tai kissa on sairas tai vieroitettu liian aikaiseen emosta. Silloin voi tulla ongelmakäyttäytymistä. Mutta ei tervepäisellä kissalla tuollaista yleensä tule.

Sisäkissa joka ei pääse ulos muuten kuin valjaissa, ja ei saa mahdollisuutta yrittää karata, niin ei se karkaile. Ja varsinkin jos asuu kerrostalossa, niin se ei välttämättä ikinä opi ulkoelämän ihanuutta. Karkailuun ja ovien availuun kissalle auttaa oven kahvan kääntäminen alaspäin, jotta ei sitä saa auki.

Kissalle voi opettaa leikin ja makupalojen avulla vaikka mitä. Melkein samaa sen opettaminen on kuin itsenäisen koiran, ei ole vain miellyttämisenhalua ollenkaan, ja kaikki pitää tehdä kannattavaksi kissalle.

Vaikka kissaemo vieroittaa pennut ennen 12-viikkoa, niin silti on tärkeää pennuille olla emonsa vaikutuksen alaisena siihen 12 viikkoon asti. Siihen asti pennut oppivat kaikenlaista kissan eleistä ja toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. Kissasta tulee sitä tasapainoisempi, mitä paremman alun se saa pennusta.

Meillä jo kuollut vanha uroskissa merkkasi kerran tietokoneen tuoliin, kun näki ulkona toisen kissan merkkaavan meidän taloa. Muuten ei ole tehnyt mitään. Nuorin kissa tällä hetkellä repii mielellään verhoja ja sohvaa, mutta muuten maailman ihanin kissaneiti ja hyvin seurallinen. Edesmennyt poikakissani ei tehnyt koskaan mitään ikävää, muuta kuin sairasteli pienenä paljon. Kaikki ovat osanneet hienosti käyttää raapimispuuta (usein tervehtiessään) ja ovat ollett sisäsiistejä. Kissat voi ottaa paljon mutta kyllä ne antavatkin paljon.

Minun kissa lakkasi raapimasta verhoja vasta 5-6 vuotiaana, nyt jo pian 17 v vanhus. Nuorena vaikea kissa, hermoon kävi jatkuva ravaaminen edestakaisin ja naukuminen myös yöllä, ovien raapiminen, karvaa irtoaa paljon, hyppiminen joka paikkaan ja vihainen vieraille vaikka kukaan ei kiusannut. Tarpeensa teki, onneksi, aina hiekkalaatikkoon. Nytkin vanhana ei anna vieraitten koskea eikä minunkaan, omistajan, anna ottaa syliin, itse tulee kun haluaa. Olen päättänyt etten ota enää kissaa tämän jälkeen.

Noh tavallaan osaksi tosia nuo miehesi pelot ;)

Kissa tekee tarpeensa muualle jos kissan vessa ei ole siisti. Tätä on kuitenkin helppo välttää kun pitää kisun toiletin siistinä joka päivä. Tietysti jos kissa on sairas/vanha tällöin vahinkoja saattaa sattua, vaikka vessa olisikin siisti.

Raapimisesta sen verran, että kuten jo aiemmissa viesteissä on todettu niin raapimispuu on must. Jos asunto on pieni, niin yksi iso on varmasti hyvä. Jos isompi asunto niin yksi iso ja ehkä pienempi lisäksi.

Itsellä on kissa joka on jo aikuinen ja vielä hyvinkin leikkisä ja valtavan huomionkipeä. Se on myös tavattoman utelias. Se seuraa kaikkialle, katsoo jos puuhastelen jotain, "puhuu" ja kerjää välillä huomiota väärilläkin tavoilla (esim. johdon pureskelu ja vaikka sanon tiukasti "ei" ja nostan pois kissa katsoo tyytyväisenä minuun, että hah sainpas huomiosi ja kehrää ;D ), kipuaa viereen nukkumaan, pitää leikittää PALJON jne. Eli on aina kyllä mukana menossa, ellei ole unilla. Tietty jos on 2 kissaa saattavat puuhailla keskenään niin ei tartte kamalasti leikittää (varsinkin jos samasta pentueesta).

Vertailuna sitten toinen kissani, joka asuu nykyisellään vanhempien luona. Se on noh lähinnä välinpitämätön, tulee syliin kun tahtoo ja lähinnä nauttii täyshoidosta(lue lämmin peti, valmis ruoka, huomiota silloin kun tahtoo jne.) :D Tämä kissa on todella "helppo"hoitoinen. Tykkää viettää aikaa itsekseen ja kelliä suurimman osan päivää tai nukkua. Tietty hellyyttä haluaa sen kerran päivässä mutta muuten tykkää olla omissa oloissaan. Ei ikinä raavi verhoja/huonekaluja tai muuta. Tämä kisu tosin saa viettää aikaa vapaasti ulkona koko päivän ja illaksi kotiin herkkupöytien ääreen. (Riskinä tietty, että kissalle käy ulkona jotain ): )

Eli toisin sanoen kissoissa on eroja. Niiden luonteet eroavat toisistaan paljonkin. Se kannattaa huomioida kissaa ottaessa. Myöskin kissan elinikä on (useimmiten) pitkä, joten vaatii sitoutumista.

Siitä kissan karkailusta vielä. Ei kissa karkaa mihinkään kun ulkoiluttaa valjaissa. Itse ulkoilutan aktiivisempaa kissaani (asuu siis luonani) joka päivä 1-1 &1/2 h. Se pitää kisun ja omistajan mielen virkeänä ja vähentää siten ilta tarmoa ;)

Tietty kämppä menee helpommin sotkuiseksi kun on kissa eli imuri surisee mulla 2krt viikossa ja pienempää siivoilua koko ajan, että paikat pysyy siistinä.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan antoisaa noiden karvakasojen kanssa elämä on :) Vaivaa vaatii, mutta kyllä siitä vaivan palkaksi saa karvaisen ystävän :)

Mulla on ollut ennenkin kissoja ja tällä hetkellä 4 sisäkissaa josta 3 narttua leikattu, ja yksi kollikissa jonka leikkaan myöhemin, leikattu kissa on rauhalisempi eikä sillä lailla karkaile. Kissanpentu tulee taloon olen ensimäisenä esitelly sille hiekkalaatikon. Raapimispuu kannataa hommata siitä on apua ja muutenkin tekemitä kissoille. musta 2 kisaa on hyvä niillä on seuraa toisilleensa, muutenkin ite olen paljon eläinten kanssa ja touhuan niiden kanssa. riitävä huolenpito, ruoka ym. niin kissojen kanssa tulee hyvin toimeen ja niistä on paljon iloa, mutta kissaa ei kannata ottaa hetken mielijohteesta ja on myös hyvä kuunnella puolison mielipidettä ja mieti oisko mikä eläin teille sopiva josta kummatkin pitäisi.

Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. :)

Tästä oli paljon apua. Totean vain entisenä koiranomistajana, että niin kissoissa, koirissa kuin ihmisissäkin on vaan NIIN paljon eri luonteita, että siitä ei voi tietää mitään, ennen kuin tutustuu paremmin. Eli kun tutustuu, niin kaikenlaisten kanssa sitä oppii elämään. :)
Todellakin tarkoitin kissan oppimisella sitä, että oppii käymään hiekkalaatikolla ja ei raapis sohvia yms. Kissat ja koirat ovat todellakin oppimishaluiltaan erilaisia. Kyllä kaikkien näiden kommenttien jälkeen olen edelleenkin sitä mieltä, että kissa olisi se minun eläin. Se miten saisin perheen isännän mielensä muuttamaan onkin toinen seikka. Ja ei, meille ei tule kissaa hetken mielijohteesta ( muhinut jo 2 vuotta ) ja ei silloinkaan, jos muut perheenjäsenet ei sitä halua.

Kiitos kaikille ihanista vastauksista, nyt vaan miehelle näyttämään tuloksia. :D Ja toivomaan parasta. :)

Tietty jos mies on täysin vastaan kissaa, niin sitten voi olla epäreilua kissalle ottaa sellaiseen taloon (koska se voi myös stressata esim. vihamielisyydestä).

Meillä on aina ollut kissoja, ja pari vuotta sitten aloin puhumaan avomiehelle koirasta. Ja avomies oli vähän vastaan, kun sitten pitäisi siivota enemmän yms. Mutta avomies muuten oli tottunut koiriin, ja elänyt niiden kanssa nuoruutensa, ja lopulta myöntyi. Nyt siis on yksi kissa ja yksi koira (vanhempi kissa kuoli vuoden vaihteessa). Molemmissa on puolensa ja haittansa.

Koira on kiva, kun sen voi tosiaan ottaa mukaan miltei joka paikkaan ja sen kanssa voi harrastaa paljon. Kissan kanssa nyt taas ei harrasteta, se toimii enemmän kotona seuralaisena. Meillä kissakin tulee yöllä nukkumaan mun pään viereen ja herättää kehräyksellä aamulla. Koiralta saa sitten ne märät pusut. Kissa on kyllä todella helppo verrattuna koiraan, kun koulutuksen tarve on paljon pienempi ja kissa ei tee samalla tavalla tuhoja tai sille ei tule yhtä vakavia käyttäytymisongelmia kuin koiralla voi tulla huonolla kasvatuksella.

Kissa tarvitsee tosin paljon seurustelua ja käsittelyä ja halailua, niin silloin siitä usein tulee sosiaalisempi ja seurallisempi. Sitä kannattaa kutsua mukaan puuhaamaan, ja jutella sille paljon.

Käykää kattelemassa jossain tutuilla tai kavereilla kissoja, ja voihan niitä käydä vaikka kissatalossa katselemassa ja puhumassa kissoista.

Ja toivotaan että kun otatte kissan, niin se on siitä helpoimmasta päästä, mutta kannattaa aina varautua pahimpaan, niin tulee positiivisia yllätyksiä :)

No oman (sisä)kissan kohdalta tuosta aloittajan listasta pitää paikkansa lähinnä se että se karkailee.

Kyttää joka ikisen tilaisuuden painua pihalle ikkunasta tai ovenraosta, sen takia sekä siitä huolimatta että sitä käytetään välillä valjaissa ulkona. Tarkkana pitää olla. Toisaalta tähän mennessä on tullut melkein kaikilta karkureissuiltaan oma-aloittaisesti takasin. Tuttavien kesämökillä karkuun päästessään se piti lopulta loukuttaa, mutta enempi "kotipaikoissaan" on ymmärtänyt palailla itse parin tunnin sisään.

Vähän saattaa myös jotain mattoa kynsiä, mutta enimmäkseen käyttää omaa raapimapuutaan.

No ei ole totta! Kissa saattaa tehdä noista kaikkea, mutta saman voisi tehdä ihmislapsikin ELLEI sitä toisin opeteta! Meidän kissat ei ole tuhonnut juuri mitään sellaista, mitä eivät saisi tuhota. Eikä ne koita karata koskaan. Poikakissa pissailee joskus satunnaisesti jonnekin muualle, mutta todella harvoin.

Kissan hankkimisen huonot puolet; sitoutuminen, kulut, joskus sen pissan siivoaminen lattialta ja kynsiin jääneet tekstiilit.

Hyvät puolet; se kissa on niin ihana, ettei mikään noista edellä mainituista edes haittaa. Niihin vaan kiintyy niin kovasti, että tuollaiset pikkujutut ei vaikuta enää miltään.

Itse en ole katunut koskaan kissojen hankintaa, vaikka jännitkin sitä todella paljon. Ihania eläimiä.

http://tirpparoope.blogspot.fi/?m=1
blogi kissanomistajan arjesta ja oman kissani koukutuksesta, youtubessa: TirppaRoope365

Kissa voi repiä tapetteja ja myös huonekaluja, jollei sille opeta mitä se saa ja mitä ei saa tehdä tai jollei sillä ole kunnollista raapimapuuta ja sitä kiinnostavia leluja. Kissaa pitää leikittää usein, jotta se saa purettua energiansa johonkin muuhun kuin irtaimistoon.
Kissa EI pissaa tai kakkaa muualle kuin laatikkoon, ellei se ole a) kasvatettu väärin b) sairas c) kiimassa. Jos sen laatikkoa ei pidä siistinä, se voi tehdä tarpeensa muuallekkin.
Jos sisäkissa karkaa syy ei ole missään muussa kuin omistajan huolimattomuudesta. Ovet ja ikkunat pidetään kiinni tai niissä on verkot. Jos kissa päästetään ulos, se on valjaissa. Kissa mikrosirutetaan eläinlääkärillä, jotta JOS se karkaa, se voidaan tunnistaa.
Kissa oppii kyllä, vaikka istumaan tai seisomaan käskystä. Olen kokeillut. Se ei opi kuten koira, vaan hitaammin ja täysin omilla ehdoillaan, kissaa ei voi pakottaa, niinkuin ei koiraakaan kuulu opettaessa pakottaa mihinkään.

Kissa on helpohko lemmikki, mutta vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Suosittelen lukemaan pari kissakirjaa ennen kyseisen eläimen hankkimista. Jos kissan hankitte, varautukaa myös yllättäviin eläinlääkärikuluihin, sillä eläinlääkärissä käynti on pakollista, mutta ei halpaa.

Mikäli miehesi vihaa kissoja, en suosittele teitä sitä hankkimaan. Kissa elää jopa 15 vuotta, eikä sitä tule hankkia, jos ei ole varma että sitä kykenee hoitamaan koko sen eliniän ajan.

On ollut yhteensä 3 kissaa eikä mikään niistä ole repinyt mitään. Kerran kissa pissasi ja kakkasi väärään paikkaan mut se siitä. Ja kun yksi kissa on vielä otettu alaikäisenä eläinsuojelupaikasta. (sen sai ottaa alaikäisenä koska sen emoa ei löydetty) Heti osasi pissata oikeaan paikkaan.

mulla ollu 6 kissaa elämäni varrella vain yksi niistä oli sekopää, musta pitkäkarvainen nuori poika kisu ja leikattu.... jyrsi kaikki mahdolliset johdot mun kämpässä.... kaikki kodinkoneet meni uusiksi tv.stä kahvinkeittimeen.... kissa piti lopettaa, sillä kenellekkään ei kelvannu kissa joka järsii, enkä ihmettele! kissa ei myöskään käynyt ns. maatilalle ulkokissaksi, sillä ei tykänny olla ulkona... mutta siis uskon että suurin osa kissoista on kumminki ihan ok..

Elä anna miehesi silitää omaa mirriäsi muutamaan kuukauteen niin eiköhän kissalle löydy paikka teidänkin kotoa....Toinen vaihto ehto on että pistä se Diktaattori kuutamolle.

Meillä on kaksi poikakisua. Eivät raavi huonekaluja tai verhoja vaan raapimispuuta. Toinen hyppää kiinni verhoon ja pudottaa sen kyllä noin kerran kahdessa kuukaudessa, eli ei kovin suuri riesa. Pissalla ja kakalla käyvät vain hiekkalaatikoissaan. Meillä pojat eivät välitä vaikka joskus unohtuisi yksi siivouskerta väilistä. Yleensä vessat siis siivotaan kerran vuorokaudessa. Meidän kisut on sisäkissoja. Vanhempi herra katsoo asiakseen yrittää pihalle juoksemista joka toinen kerta kun ovi aukeaa, nuorempi ei ole kertaakaan pihalle yrittänyt. Toki asutaan kerrostalossa, joten se vahhempi poika on helppo käydä noukkimassa rappukäytävästä takaisin talteen kun välillä onnistuu sinne livahtamaan. Molemmat leikattuja, iät 1 v 4kk ja 1 v.

Eli itse en koe luettelemiasi asioita ongelmiksi meidän kodissa. Jos noista viikareista nyt jotain huonoja puolia pitäisi keksiä, niin täältä pesee: yrittävät poikkeuksetta syödä kaikki viherkasvit joihin pääsevät käsiksi, karvaa jo joka paikassa koko ajan, vanhempi järsii joskus johtoja ja muovisia tavaroita (aika harvoin kuitenkin onneksi) ja yrittää työntää nokkansa jokaiseen kynttilään jonka huomaa (eli katso toiseen suuntaan 2 sekunttia, niin alkaa haista käryävät kissan kulmakarvat). Jos saa vahdittua koko ajan kynttilöitä, niin saa muuten vaan nostella sitä kisua pois niiden luota joka viides sekuntti.

Siinä sitä. Aivan älyttömän rakkaita karvapalloja ovat molemmat joka tapauksessa.