Selvitättekö oman kantanne uusperheen ja perheen erosta mun miehelleni ??? Hänen mielestään ne ovat samaa asiaa, eli samaa asia jossa uusperheessä lapsi/lapset pomppivat kahden kodin väliä ja perhe jossa lapset asuvat biologisten vanhempiensa kanssa, tämä on hänen mielestään sama asia ???
Riita syntyi kun meillä on yhteinen lapsi (10kk) ja hänen aikaisemmasta suhteestaan oleva lapsi tuli kipeenä meille ja sanoin että eikö sitä voi sovitella siten että siirrätte tulon ensi viikonloppuun kun on tuo kipeenä tulo tännne vähän riskialtista vauvan kannalta, Ei käynyt ja yhden yön olivat sitten muualla ja tulivat sitten vasta meille. Sanoin että kun se ei ole kuitenkaan samaa perhettä siinä mielessä että asuu äitinsä kanssa ja käy meillä 2 x kuukaudessa, niin avot , suuttui kun hullu ja siinä sitä sitten taas oltiin. Lapsella (hänen) on kauhea yskä (ollut jo vuoden) niin sanoin että jos sillä on astma tai jotain onko häntä tutkittu niin sain kuulla että nyt menee liian paksuksi ja plaa plaa plaa. Kyllä, anteeksi että kysyin. Ja sain kuulla miten MINÄ olen se idiootti, ihan sama, Aina sama juttu, Hän on jopa valmis jättämään minut ja yhteisen lapsemme tämän exän lapsen takia, alkaa jo tuntumaan siltä että ihan sama, Mies ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään jos hänen ensimmäistä lastaan jollain tapaa kritisoi (aivan niinkuin kritisoin myös yhteistämme lasta) esim, vaatteista, pahasta ylipainosta, yskästä, nuhasta, kipeenä olosta tai ihan mistä tahansa. Eli on valmis tekemään myös yhteisestämme lapsestamme erolapsen. Mä en kyllä enää jaksa sitä että kaikki mun sanomani on väärin joka liittyy hänen ensimmäiseen lapseen, oli se sitten hyvää tai pahaa. Ja aina saan kuulla kuinka tyhmä ja itsekäs olen.
Nyt sitten en tiedä että uusperhe ja "tavallinen" perhe on sama asia. Hänen ensimmäisen lapsensa tulo esim. kipeenä ei ole este, koska ovat SISARIA ja he ovat samaa verta.
Riita syntyi kun meillä on yhteinen lapsi (10kk) ja hänen aikaisemmasta suhteestaan oleva lapsi tuli kipeenä meille ja sanoin että eikö sitä voi sovitella siten että siirrätte tulon ensi viikonloppuun kun on tuo kipeenä tulo tännne vähän riskialtista vauvan kannalta, Ei käynyt ja yhden yön olivat sitten muualla ja tulivat sitten vasta meille. Sanoin että kun se ei ole kuitenkaan samaa perhettä siinä mielessä että asuu äitinsä kanssa ja käy meillä 2 x kuukaudessa, niin avot , suuttui kun hullu ja siinä sitä sitten taas oltiin. Lapsella (hänen) on kauhea yskä (ollut jo vuoden) niin sanoin että jos sillä on astma tai jotain onko häntä tutkittu niin sain kuulla että nyt menee liian paksuksi ja plaa plaa plaa. Kyllä, anteeksi että kysyin. Ja sain kuulla miten MINÄ olen se idiootti, ihan sama, Aina sama juttu, Hän on jopa valmis jättämään minut ja yhteisen lapsemme tämän exän lapsen takia, alkaa jo tuntumaan siltä että ihan sama, Mies ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään jos hänen ensimmäistä lastaan jollain tapaa kritisoi (aivan niinkuin kritisoin myös yhteistämme lasta) esim, vaatteista, pahasta ylipainosta, yskästä, nuhasta, kipeenä olosta tai ihan mistä tahansa. Eli on valmis tekemään myös yhteisestämme lapsestamme erolapsen. Mä en kyllä enää jaksa sitä että kaikki mun sanomani on väärin joka liittyy hänen ensimmäiseen lapseen, oli se sitten hyvää tai pahaa. Ja aina saan kuulla kuinka tyhmä ja itsekäs olen.
Nyt sitten en tiedä että uusperhe ja "tavallinen" perhe on sama asia. Hänen ensimmäisen lapsensa tulo esim. kipeenä ei ole este, koska ovat SISARIA ja he ovat samaa verta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No joo. Kyllä meilläkin miehen lapset tulee, ovat he kipeitä tai ei. Nytkin tuli hirveässä flunssassa. Juuri sain taaperon paraneen edellisestä flunssasta. Vähän vituttaa jos nyt tulee uus flunssa mutta minkäs teet. Ei lapsia voi tärkeysjärjestykseen laittaa vaan heillä on oikeus nähdä isäänsä kipeänäkin.
Kannattee välttää niitä kritisointeja. Jos huomaat että aihe ärsyttää miehelläsi niin anna heidän oppia kantapään kautta ettei ole normaalia että lapsi yskii vuoden. Hoida itse oma lapsesi paremmin :)
Tänään tämä kipeä lapsi oli koko päivän pihalla, mies oikein pyysi häntä ulos, kävin itse sanomassa lapselle että ei varmaan kannattaisi olla pihalla kun on kipee. Normaalisti olisin sanonut sen miehelle ensin ,mutta tässäkin tapauksessa hän olisi vain suuttunut, niinkuin aina, Eipä mennyt lapsi enää ulos sen jälkeen. Älytöntä edes laittaa lasta ulos jos on kipee!
Mies on sanonut monta kertaa että en saa puuttua heidän asioihinsa, tai lähinnä tämän hänen lapsensa asioihin, puoli vuotta olin puuttumatta niin sain kuulla jatkuvasti kun minua ei kiinnosta. Itse oli käskenyt olla puuttumatta. Minun on todella vaikea elää tässä suhteessa koska joka toinen vkonloppu sama asia, ei se muutu. Mutta mihkäs tästä lähtee vaikka asunto on enimmäkseen mun omistuksessa, mutta on sen verran iso että en tähän viitsi sitten ilman toista jäädä. Kaikenkukkuraksi mies heittäytyy melkosen välinpitämättömäksi joka toinen vkonloppu meidän yhteistä lasta kohtaan, Tänäänkin tärkeämpää hänelle oli sanoa aikaisemmalle lapsellensa hyvät yöt kuin meidän, no minkäs teet. Toivon vaan että jos tästä lähden niin hän Ei pitäisi todellakaan NOIN sairaalloisen tärkeänä meidän lasta kuin tätä hänen ensimmäistään. Juttuja olisi vaikka kuinka paljon kerrottavana, mutta en niitä tähän jaksa laittaa.
Entäpä, jos nyt eroaisitte ja lapsi jäisi isälle. Sitten hankkisit uusperheen ja saisit toisen lapsen uuden miehen kanssa, ja tämä nyt 10-kuinen saisi tulla teille vain, jos on terve, "kun se ei ole kuitenkaan samaa perhettä siinä mielessä että asuu isänsä kanssa ja käy teillä 2 x kuukaudessa".
Loukkaantuisitko itse?
Kuinka hyvin ottaisit vastaan siihen päälle kritisointia lapsesi "vaatteista, pahasta ylipainosta, yskästä, nuhasta, kipeenä olosta tai ihan mistä tahansa"?
Ei vanhempia sisaruksia voi vauvaperheessä ulkoistaa, vaikka tulisivat kipeäksi. Kyllä ne tuovat ydinperheessäkin esim. koulusta ja kavereiltaan flunssia kotiin. Jos sisarukset tapaavat vain 2 x kuussa, niin tartuntariskejä on vähemmän.
Jos yskä on jatkunut yli vuoden, niin olen samaa mieltä, että sitä kannattaisi tutkia. Sen tarttumista tuskin kannattaa enää pelätä.
Teillä ei näytä oikein tuo kommunikointi toimivan. En tiedä, onko mies erityisen herkkänahkainen oman lapsen suhteen ja jos on, niin mistä se johtuu.
On hankalaa, jos uusperheessä tuntuu, että oma lapsi ole tervetullut kotiin tai että omat lapset on omassa kodissa ihan eriarvoisessa asemassa.
Kuinka oppisitte puhumaan asioista? Tarvitsetteko siihen ulkopuolista apua?
Puolen vuoden mykkäkoulu aiheesta ei tunnu rakentavalta ratkaisulta...
Lisäys: voihan asiaa miettiä siltäkin kantilta, että entä jos eroaisitte, lapsi jäisi sinulle ja lapsen isä perustaisi jälleen uusperheen, johon tulisi uusi vauva.
Miltä tuntuisi, kun nyt 10-kuisen lapsenne isäviikonloput peruuntuisivat aina, jos tulee nuhaa tai yskää? Lapsi pettyisi ja ikävöisi varmaankin, mutta minkäs tekisit, kun isillä on uusi vauva, jota pitää varjella tartunnoilta.
Miettisit ehkä sitäkin, miksi sinä olet aina kipeän lapsen kanssa ja isälle kuuluu vain terveet ja pirtsakat päivät lapsen kanssa.
Asioita kannattaa miettiä muidenkin kantilta. Vaikka onkin ärsyttävää, jos taapero saa tartunnan.
jos ero tulisi ja lapsi jäisi jommalle kummalle niin jos minulle ja mieheni saisi joskus vauvan kolmannen naisen kanssa niin kyllä mä ehdottaisin että tapaamisvkonloppu siirrettäisiin seuraavalle vkonlopulle kunnes meidän lapsi joka olisi isälleen menossa olisi terve. Siinä olisi kyse vain vkonlopun vaihdosta.
Mieheni on TODELLA herkkänahkainen enismmäisen lapsensa suhteen, siihen juontaa kaikki se mitä hänellä on ennen minua ollut ja se että olen alkuaikoina erehtynyt menemään kaupoille myös niinä vkonloppuina jolloinka hänen lapsensa oli meillä. Se oli hänelle PAHA asia. Ehkä sekin vaikuttaa että hän on jättänyt lapsen äidin jo silloin kun lapsi ei ollut vielä vuottakaan vanha, ehkä jonkinlaisia omantunnon tuskia siitä, en tiedä, mutta selkeästi hän osoittaa että ei saa komentaa, ei saa sanoa rikkinäisistä vaatteista (tähän hän sanoi syyksi sen että häntä itseääkin v-tuttaa se että on rikkinäisiä vaatteita lapsella päällä niin sen takia hän ei sitä siedä että jos minä siitä sanon). En tiedä, mutta tässä isän uutena avopuolisona tämä rooli ei ole todellakaan ollut helppo, se ei ole muutenkaan sille uudelle ihmiselle joka tulee äidin tai isän elämään, mutta tuntuu että mies tekee siitä entistä hankalamman mm. mustamaalaamalla minua. Puhumiset eivät ole auttaneet kun hetkeksi. Todella raskasta. Onneksi meillä on kuitenkin tuo ihana lapsi jonka avulla jaksan ja jaksan olla välittämättä myös hänen oikuistaan. Nytkin sain miettiä todella pitkään että uskallanko hänelle sanoa että minua ja meidän lasta pyydettiin tänään mukaan erääseen tapahtumaan (johon ei nyt kuitenkaan menty), sanoin ja hänen ilmeestään näki että ei ollut hyvä asia ja sanoi sitten toiselle lapselleen heti että tehdään sitä ja mennään sinne ja tänne. Ikäänkuin olisi loukkaantunut siitä että lähtisin lapsemme kanssa hetkeksi pois. Hänen mielestään minun pitää pysyä silloin kotona, samaten lapsemme kun hänen ensimmäinen lapsensa on täällä meillä. Aina ollut, ei katsonut ikinä hyvällä alunalkaenkaan jos kävin vaikka kaupoilla kun hänen lapsensa oli meillä. Ja kun en todellakaan siellä koko päivää viettänyt edes. Huomasin silloin että kun olin kotona , en liikkunut mihinkään, meni ongelmitta, mutta kun kävin jossain niin se ei todellakaan ollut hyvä asia. Mies on kyllä melko mustasukkainen, tunsi varmaan sitä jos lähdin käymään jossain, en tiedä, vaikeata, mutta eilen päätin että jatkan tätä katselua tässä jonkin aikaa ja teen päätökseni sitten....en ikinä halua/toivo että hän on meidän lapsestamme noin sairaalloisen tarkka ja herkkänahkainen.
"jos ero tulisi ja lapsi jäisi jommalle kummalle niin jos minulle ja mieheni saisi joskus vauvan kolmannen naisen kanssa niin kyllä mä ehdottaisin että tapaamisvkonloppu siirrettäisiin seuraavalle vkonlopulle kunnes meidän lapsi joka olisi isälleen menossa olisi terve. Siinä olisi kyse vain vkonlopun vaihdosta."
Omalla kohdalla sanoisin, että riippuu lapsen kunnosta. Eihän lapsi edes jaksa lähteä minnekään, jos vaikka on kuumeessa tai muuten kovasti kipeä. Toisaalta esim. juuri yskä saattaa jatkua vaikka kuinka pitkään flunssan jälkeen. Olisi rasittavaa aina vekslata viikonloppuja sellaisen takia.
Tuosta muusta osiosta: kuulosti, ettei teillä kauheasti jutella. Tuntui, että tunnustelet mielialoja; miltä ilmeet ja olemus näyttävät, pitääkö vai eikö mies jostain, mitä sinä teet.
Elätkö varpaisillasi, varoen suututtamasta miestä? Mitä tapahtuisi, jos et välittäisi miehen reaktioista?
Rikkinäisistä vaatteista mainitseminen on ihan normaalia. Ja jos miestä itseään v-tuttaa ne vaatteet, niin kai sitten pitäisi asialle tehdä jotain, eikä kiukutella sinulle.
Ei sekään kauhean suurelta synniltä kuulosta, että olet käynyt kaupoilla lapsen ollessa isällään. Varsinkaan se ei kuulosta asialta, jonka pitäisi enää tähän päivään heijastella yhtään mitään. Kyllä tuon kokoluokan asiat yleensä sovitaan ja unohdetaan, vaikka ne jostain syystä olisivat sillä hetkellä rassanneet.
Tottakai lapsen olo vaikuttaa siihen kannattaako häntä vauvaperheeseen laittaa.
Ja kyllä , elän varpaillani, ikinä en tiedä suuttuuko hän vai ei, Jos en välitä reaktioista niin se pahentaa asiaa, alkaa mykkökoulu hänen osaltaan ja murina.
No, katsotaan kuinka tämä tästä menee, normaalia tämä ei mielestäni ole.
keskustelemaan ulkopuolisen luo,ei tuo ole todellakaan enää normaalia käytöstä,ainakaan aikuiselta ihmiseltä.onko miehen ensimmäinen lapsi minkäikäinen?ilmeisesti koulussa?voisiko olla kiusattu lapsi (jos esim.ylipainoinen,rikkinäiset vaatteet ym) ja siksi isä on niin "herkkänä" hänen suhteensa?mene ja tiedä mutta oman ja lapsesi turvallisuuden ja mielenterveyden kannalta asiat pitäisi selvittää pian tai sinun olisi hyvä muuttaa muualle vähäksi aikaa,saisitte etäisyyttä asiaan ja mietintä aikaa...
Mitähän jos hämmentäisitte ja sekoittaisitte vielä enemmän elämäänne.TE ONNELLISET UUSPERHEET.Hankkikaa vaan lapsia mahollisimman paljon se helpottaa
Eivät miehen lapset ole samaa perhettä. Samaa verta ehkä, mutta käytännössä te olette perhe ja he kuuluvat siihen osaltaan, koska isä on sama.Saa kai sitä järkeä käyttää tuoko sairaan lapsen isälle vai ei. Minä en antais sairasta lasta miehen uuteen perheeseen. Ihan normaaliltahan tuo kuulostaa kun olit huolissasi vuoden kestäneestä yskästä, minäkin kysyisin jos miehen lapset koko ajan köhisivät, että onko tutkittu. Itse olen niin tarkka että kiikutan lapset heti lastenlääkärille ja mies on tykännyt että hyvin olen lapsista huolta pitänyt. Tais pilkka osua omaan nilkkaan.
Miehen siis, ehkä hän kokee että haukut häntä kun arvostelet lasta. Ei siis varmaan kestä muutakaan kritiikkiä kohdistuen itseensä.
Itse en olekommentoinut kun mies tuo lapsensa kotiimme likaisissa vaatteissa, yleensä äidin luona vaihaa parempaa päälle. Kynnet leikkaamatta tms. Olen myös nähnyt missä läävässä lapset asuvat, mutta mutta ei kuulu mulle.
No nyt kommentoi isä, jolla on 6-vuotias edellisestä liitosta ja vauva nykyisestä.
Kyllä molemmat lapseni ovat omaa perhettäni, vaikka 6-vuotias ei asu meillä.
Ja riitaahan siitä tulisi, jos nykyinen vaimo tahtoisi minun ymmärtävän, että 6-vuotias ei kuulu samalla tavalla perheeseemma ja voi tulla meille "isäviikonloppuna", jos on varmaa, ettei tartuta flunssaa.
Sanokaa herkkänahkaiseksi, jos haluatte. Omasta mielestä olen normaali isä, joka rakastaa lapsiaan. Molempia.
AP:n miehestä ei kannata näillä tiedoilla arvailla, onko hankala kumppani vai ei. Niin tai näin, jos täältä palstalta hakee tukea siihen, miten miehelle saisi selitettyä, ettei toinen lapsista kuulu perheeseen, niin ei taida sopu olla lähellä.
Uusperhe ja tavallinen perhe, mitä ihmettä?!..... perhe on perhe! Oli se sitten uusperhe, ydinperhe, yh-perhe jne. Eri asia on se, toimiiko homma. Teillä vaikuttas olevan koneistossa pientä nikottelua. Älä siis ajattele, että ongelma on siinä, että te olette uusperhe (koska sitä te olette, kun miehelläsi on edellisestä suhteesta lapsi, joka teillä aika ajoin aikaansa viettää). Ajattele, että teillä on massiivinen kommunikaatio-ongelma ja jos kirjoituksesi pitää paikkansa niin sanoisin, että molemmilla on peiliin katsomisen paikka ja sen jälkeen istuminen saman pöydän ääreen ja pelisääntöjen laatiminen uusiksi.
Sinulla kuuluu olla oikeus "kasvattaa", puhutella jne. miehen lasta tasa-arvossa omaan lapseesi nähden ja miehesi pitää ymmärtää ettei kypsää keskustelua ja järkeviä ratkaisuja saada aikaiseksi sanomalla jotain ihmistä tyhmäksi ja itsekkääksi.
Lisäksi uskon, että vuoden yskinyt lapsi ei tee 10kk vanhasta lapsestasi kuolemansairasta, pieni ylilyönti sen suhteen. Huolehtisin myös lapsen tutkimuksiin yskän vuoksi, jos sitä ei ole jo tehty.
Kunnon keskustelu on teillä nyt valttikortti ja pahoin pelkään, että korttitalonne kaatuu, jos ette saa sitä aikaiseksi vapaaehtoisesti.
Minä naisena repisin pelihousut, jos mies ilmoittaisi, että meidän uusperheeseen ei kuulu lapseni heidän isänsä perheestä. Luultavasti riekaleisten pelihousujen lisäksi löytyisi savuttavat ja totaalisesti palaneet käämitkin täältä ;) ja samoin tekisi mieheni, jos ilmoittaisin ettei meidän uusperheeseen kuulu hänen tytär, joka asuu äitinsä perheessä. Äidin perhe, Isän perhe ja sitten meidän oma uusperhe (johon kuuluu vaan meillä asuvat lapset)..eikö kuulosta hitusen hassulta ja omituiselta ;)
Itse hermostuin jo Exälleni, joka mietti että voiko kipeä lapsi (joka halusi tulla) tulla meille, kun meidän vauva voisi sairastua (ihan huomaavaista häneltä kyllä, senkin kerroin). Olisi pitänyt yhteisen lapsen itsellään, kunnes on ihan terve. Mutta jos oma lapseni ei voi tulla kotiin sairastamaan kun on kipeä, niin sitten en varmaan minä tai miehenikään voida kipeenä olla kotona sairastamassa. Asumme siis exän kanssa muutaman minuutin kävelymatkan päässä toisistamme, joka mahdollistaa sairastamisen kumman luona tahansa (siis lapsen, ei meidän aikuisten).
Toisaaltaan hämmästelisin jos taasen miehen tytär tulisi todella kipeänä meille sairastamaan (paitsi todella pakottavasta syystä), koska matka-aika on yli tunnin autolla ja se olisi kohtuutonta em. kuumeessa olevalle lapselle. Mutta nuhaisen ja yskäisen, joka jaksaa ja haluaa tulla, ottaisin tottakai. Jos en, niin en varmaan sitten kävisi tämän yhteisemme kanssa yleisessä puistossa (sielä aina jollakulla valuu räkä ja joku kröhii).
Mtä tulee rikkinäisiin ja risoihin vaatteisiin, niin niitä voi aina ostaa. Niin me ainakin teemme (tosin omat muksuni pitävät risoja vaikka ehjiäkin olisi, kun ovat niitä lemppareita, joita varmaan pitävät, kunnes lahoavat päälle) ja ihan kaikille lapsille, niille jotka asuvat kanssamme kuin niille, jotka eivät. Ja minä olen kodinhoidon tuella, mies työtön ja lapsia taloudessa yhteensä 5 erilaisina kokoonpanoina ympäri kuukauden. Toki exmies asuu lähellä ja hankkii paljon vaatetta meidän lapsille, niin itseni ei tarvitse paljoa heille ostella, sillä kulkevat mukana ja haettua saa isältä jos jotain unohtuu. Mutta miehen tytölle, jonka äidin luokse on pitkä matka olemme ostaneet kenkiä ja vaatteita tänne, jotta on kokoajan vaatetta saatavilla (uusia alesta ja löytöjä kirppikseltä, kuten yhteiselle lapsellemmekin).
Perhe on vähänkuin sellainen ihanne valtio, jossa ei ole köyhiä kakkosluokan kansalaisia eikä "rikasta kermaa" vaan kaikki on oikeasti tasaveroisia toisiinsa nähde (tietenkin ikä huomioon ottaen), paitsi että ylin päätäntä valta on perheen aikuisilla, oli ne biologisia vanhempia tai ei. Ja aikuiset sitten huolehtii yhdessä (ja välillä erimielisinäkin) sen perhevaltion hyvinvoinnista, niin että kaikilla kansalaisilla on hyvä olla ja elää ja yhtälaiset mahdollisuudet tehdä asioita.
Meillä ei mahdu poika isänsä UUS perheeseen nimenomaan avovaimo, pienemmän sisaruksen äiti ei halua.
Isä tapaa omalla ajallaan,
Suoraan sanottuna: paskahomma.
En voi ymmärtää aikuisia, jotka vajoavat henkisesti 5-vuotiaan "minä tahdon"- mentaliteettiin.
Kuka tahansa, joka ottaa miehen tai naisen, jolla on jo lapsia niin siihen sopimukseen kuuluu koko paketti lapsineen ja exineen. Niin se vain on. Kyse on sopeutumisesta ja jos siihen ei pysty, on parempi jättää uusperheilyt kokonaan väliin, ettei aiheuta vahinkoa. Ja kuka muukaan siinä vahinkoa kärsii kuin se syrjitty lapsi, joka ei pysty ymmärtämään aikuisten mustasukkaisuusdraamoja.
Kiitos ajatuksistanne kaikille, sain kyllä erinäisiä ajatuksia. ihmisillä on erilaisia ajatuksia siitä että onko UUSperhe ja ns. tavallinen perhe (jossa ei siis kummankaan edel.liiton lapsia ole mukana) sama asia. Selvää on se että PERHETTÄ ovat kumpikin, ilman muuta, se ei ole epäselvää itsellenikään. Itse olen hyväksynyt miehen edellisen liitos lapsen kyllä, mutta vaikea häntä on ajatella yhteisen lapsemme sisaruksena kuitenkin , vaikka hän puolittain sitä onkin. Johtuu varmaan ihan siitä että kun ei hän täällä asu meidän kanssa ja on vain joka tonen vkonloppu, mutta silti taas mielestäni edellisen suhteen lapset kuuluvat isän/äidin uuteen perheeseen, mutta otsikko käsittelikin asian käytännön (?) näkökulmasta. jos lapsi kysyy teiltä miksi veli ei asu täällä vaan käy täällä silloin tällöin niin kyllä sille lapselle jonkinlainen selvitys annetaan ja onko tämä selvitys sitten se uusperheen ja ns.tavallisen perheen ero ?
Itse koen sen niin jos mieheni lapsi ed.liitosta tulee meille kipeenä (en siis laske nuhaa ja yskää tähän, koska ne nyt tulee mistä vaan jos tulee), niin ehdotin reilulla tavalla että jos voivat vain siirtää seuraavaan viikonloppuun tulon pienen vauvan takia. Tosin siinä olisi jäänyt pidempi väli näkemiselle, mutta kun tuo lapsi nyt ei kaukana asu kuitenkaan (9km päässä) ja kaikenlisäksi reitin varrella josta mieheni kulkee lähes päivittäin niin näkeminen ei sinänsä ole suurempi haitta. Yritin hänelle selvittää fiksusti oman kantani siihen että jos on 38 asteen kuumeessa ja angiinassa (ja nielurista tauti ei muuten tartu luultavasti ollenkaan alle 3-v lapsille, selvittelimme tätä) niin eikö se ole fiksumpaa antaa lapsen levätä ja sairastaa kuumeilut ym pois kun ottaa sitten se riski että kuume tarttuu myös vauvaamme , mutta se oli todella punainen vaate. Oksennustautisena ei mieheni lasta kyllä ottaisi luokseen vaan ehdottaisi siirtoa seuraavalle vkonlopulle. En tiedä miksi, eikö se ole sama onko korkeassa kuumeessa, oksennustaudissa tms ?
Äippä85 kirjoitus oli aika karua, miten isä on suostunut tuohon ? Aika järkyttävää.
Perheen matriarkalle sen verran että vaatteita on ostettu kyllä, mutta kun ne aina häviävät lapsen mukana äidilleen ja niitä näkee yleensä sen ainoan kerran sitten lapsen päällä. Olisihan se kiva että niitä säilyisi myös täällä meillä, jotta lapsella olisi ehjääkin päällepantavaa. SAnottu on asiasta mutta aina ne ovat vain kadonneet. Äiti kun ei osta lapselleen vaatteita, ja syöttää valmisruokaa jne. Voihan ne valmisruoatkin olla ihan hyvä vaihtoehto jos ei itse osaa kokata, mutta ehkä sitä ainakin yrittäs , no en tiedä.
"Perheen matriarkalle sen verran että vaatteita on ostettu kyllä, mutta kun ne aina häviävät lapsen mukana äidilleen ja niitä näkee yleensä sen ainoan kerran sitten lapsen päällä. Olisihan se kiva että niitä säilyisi myös täällä meillä, jotta lapsella olisi ehjääkin päällepantavaa. SAnottu on asiasta mutta aina ne ovat vain kadonneet."
Jos lapsi käy teillä joka toinen viikonloppu (ainakin ollessaan terve), hän on suurimman osan ajasta muualla. Voisi kuvitella, että isän ostamat vaatteet ovat kovassakin käytössä.
Jos teitä häiritsee ihan riidaksi saakka lapsen vaatteet isäviikonloppujen aikana, niin miksette osta teille vaatteita, joita pidetään vain teillä ollessa ja jotka jäävät teille?
Kuulostaa siltä, että pidät lapsen äiti huonona äitinä; isän ostamat vaatteet häviävät äidin luo, äiti syöttää vain einesruokia (mistä muuten tiedät?), äiti ei vie lasta tutkimuksiin, vaikka yskä on jatkunut vuoden.
Arvelet(te)ko tai tiedät(te)kö, että lasta laiminlyödään äitinsä luona?
Sitten asia pitäisi viedä eteenpäin; tehdä lastensuojeluilmoitus ja/tai hakea huoltajuutta. Tosin jos isä saisi huoltajuuden, niin sitten ainakin lapsi olisi kipeänäkin teillä ja sitten viimeistään pitäisi ymmärtää, että hänkin on osa teidän perhettä.
Uskon kyllä, että lapsen isän kanssa saattaa olla hyvinkin hankalaa kumppani. Ehkä itsekin kehität tarpeetontakin kriisiä miehesi lapsesta ja exästä, etkä ole ihan sinut uusperheen kanssa?
Jonkinlainen perheterapia voisi olla teille tarpeen.
Nämä vaatteiden häviämiset miehen exälle, on kärjistettyä, eikä totta. Existä vaan tällätavoin koetetaan tehdä jopa varkaita tai muuten vaan mustamaalata lisää.
Jos lapselle on ostettu vaatteita, eikö se tarkoita sitä, että ne on lapsen käytössä, olilapsi sitten isällä tai äidillä!!!
Miehen tytär on meillä joka toisen viikon, ja kyllä meilläkin ne uudet vaatteet aina mystisesti katosivat. Jos laitoimme tytön maanantaina tarhaan minun ostamissani uusissa vaatteissa, emme enää koskaan nähneet kyseisiä vaatteita. Seuraavana maanantaina tyttö tuli tarhasta meille kokoa liian pienissä, huomattavasti vanhemmissa ja kulahtaneissa vaatteissa. Tytön äiti siis antoi "vaihdossa" meille vanhoja, pieniksi menneitä vaatteitaan, ja tyytyväisenä myhäillen kotonaan viikkasi minun ostamiani tuliteriä kaappiin.
Vaikka kuinka laitoin kymmeniä ja satojakin euroja uusiin, seuraavaa kokoa oleviin vaatteisiin (tytöllä oli aikamoinen kasvupyrähdys, kaikki vaatteet piti vaihtaa isompaan kokoon), vaatekaapissa tuntui aina olevan vain niitä pieniksi menneitä. Minulle ei tullut mieleenkään laittaa tyttöä tarhaan liian pienissä vaatteissa kuten äitinsä teki, vaan myin pieniksi menneet kirpparilla. Kaikki ostamani sopivat vaatteet kuitenkin aina katsoivat jonnekin. Tyttöhän tottakai halusi aina laittaa uudet hienot vaatteet maanantaina tarhaan, ja tarhasta hän sitten meni äitinsä luokse.
Joka kerta minä naiivina menin uudelle ostosreissulle ja rahaa paloi. Silloin päätimme mieheni kanssa, että alamme tytön meilläolon aikana pesemään ne vaatteet, jotka olivat hänellä maanantaina meille tullessaan, ja laitoimme tasan samat seuraavana maanantaina. Tytön äiti ei siis enää saanutkaan vaihdossa uusia, vaan ne samat, jotka hän oli tytölle päälle valinnut.
Ja auta armias miten kävi! Heti maanantai-iltapäivänä tuli vihaisia puheluita ja tekstiviestejä: "miksi laitatte tytölle tarhaan liian pieniä vaatteita, ootteko tosiaan niin pihejä että ette voi ostaa sopivia vaatteita lapselle???" Siis häh? Tähän mies vastasi, että laitoimme tytölle päälle tasan tarkkaan ne samat, jotka SINÄ laitoit viikko sitten, onko tyttö tosiaan viikossa venähtänyt niin paljon. Mies myöskin mainitsi monella sadalla eurolla ostamamme vaatteet, joita ei ole pahemmin enää näkynyt, sattuisivatko olemaan siellä äidin luona kaapissa. Tytön äiti meni hiljaiseksi. Juttu jäi siihen. Seuraavana maanantaina tyttö tuli meille minun ostamissani vaatteissa, jotka olivat useamman viikon sillä tiellä olleet. Ja nykyään tyttö tulee usein jopa äitinsä ostamissa uusissa vaatteissa! Kaikki pienet vaatteet on laitettu pois.
Eli kyllä ne vaatteet tosiaankin hävisivät miehen exälle, ei siinä ole mitään kärjistettyä. Ja totta, lapsen käytössähän ne vaatteet ovat silti olleet, mutta onhan se kohtuutonta laittaa meidät viikosta ja kuukaudesta toiseen laittamaan hirveitä rahasummia vaatteisiin, kun aina saimme vaihdossa niitä pieniksi menneitä. Tytön äidinhän ei näin ollen tarvinnut omia rahojaan kuluttaa ollenkaan, sai uutta kampetta kaapin täyteen ILMAISEKSI, ja samalla eroon niistä vanhoista.
Tämän tapauksen jälkeen loppui lähes kaikenlainen vastaava kiusanteko miehen exän puolelta. Hän nolostui tapauksesta niin kovasti, ettei ole enää lyönyt kapuloita rattaisiin missään asiassa. Huomasi siis itsekin, kuinka lapsellista hänen käytöksensä oli.
Jos lapsen vaatteet on sulle noin suuri ongelma, ÄLÄ OSTA!!! Sun ei ole edes pakko ostaa, joten miksi teet siitä itsellesi ongelman?
Senkä tähden, että olisi taas yksi syy lisää mollata sitä exää?
Ahaa. Eli vika on nyt minussa, ja minä tein asiasta ongelman. Oma vikani kun välitän tästä tytöstä ja huolehdin, että hänelläkin on kaapissaan sopivia vaatteita. Eli olisi siis pitänyt silloin ja pitäisi nytkin olla vain välittämättä. Eihän se minulle kuulu, eiköstä vain?
Onko se väärin, jos omasta tahdostani ja täysin omasta halustani olen valmis käyttämään rahaani myös mieheni tyttäreen? Tienaan ihan mukavasti. Toisinaan ostan kyllä ihan miehenkin rahoilla, mutta kyllä se minä olen joka konkreettisesti sinne kauppaan menee ja vaatteet ostaa, koska mies ei ymmärrä näistä asioista mitään. Pitäisi siis jatkaa ostelua yhteisille lapsillemme, ja lakata ostamasta mitään miehen tyttärelle. Ei mieheni tiedä lasten vaateasioista ja oikeasta vaatekoosta yhtikäs mitään, jäisi siis meidän osaltamme tytön vaatteet ostamatta. Mutta voi voi, kun enhän minä saa puuttua enkä välittää.
Lyön kymppitonnista vetoa, että jos olisinkin kirjoittanut käänteisesti, eli "minä olen se ex, ja miehen uusi puoliso pimittää ostamiani vaatteita enkä näe kyseisiä vaatteita enää koskaan", olisi sinunkin vastauksesi ollut tyystin toisenlainen. Varmaan jotain tähän suuntaan "juuri tuollaisia ne uusikot ovat, varastelevat ja aiheuttavat ongelmia". Olenko oikeassa?
Eli minä olen se ongelman aiheuttaja AINA, olisi asia miten päin tahansa. Jos me emme ostaisi lapselle vaatteita, minä olisin törkimys, kun en huolehdi muuta kuin omistani. Ja kun sitten ostan, olen törkimys, koska puutun toisten asioihin, koska minähän EN SAISI VÄLITTÄÄ.
Hohhoijaa.
aika huvittava tämä kommenttisi, koska kyllähän se taisi olla juurikin se exä joka sen ongelman asiasta teki. sehän myönsikin sen, meni vaikeaksi kun jäi lopulta kiinni. kirjoittaja ei kyllä mollannut exää millään tavoin, kertoi vain miten exä oli toiminut, ja se oli toiminut kyllä tosi kierosti. sun mielestä nyt vaan se vika on aina niissä uusissa puolisoissa, eikä exät sun mielestä koskaan tee mitään väärin. mutta katsos kun ei se näin ole, meitä on monenlaisia.
Senkus vlität, mut välitä oikeesti, äläkä yritä ostaa sitä lapsen rakkautta. Miksi syyllistät lapsen äitiä, mut se on sun ongelmas, luulenpa että lapsen äiti ja lapsi itse antaa piupaut sun jutuille.
Ahaa. Ja nyt minä sitten yritän ostaa lapsen rakkautta kun ostan hänelle vaatteita? Eli nyt lähdettiin tälle linjalle. Jos en osta, olen p-aska. Jos ostan, en oikeasti välitä, vaan yritän ostaa lapsen rakkauden. Just.
Katsoppas kun minä ihan oikeasti välitän jokaisesta perheemme lapsesta ja siitä, että heillä on sopivia vaatteita joihin pukeutua, ruokaa kaapissa jota syödä, jne. Kuten aiemmin kirjoitin, minä olen sinun mielestäsi joka tilanteessa se, joka tekee väärin. Mikään ei ole hyvää tai vilpitöntä minun osaltani, ihan vain sen vuoksi, koska olen "uusikko".
Kyllä se oli tuossa tilanteessa se tytön äiti joka käyttäytyi asiattomasti, hän on sen itsekin myöntänyt. Miksi se on SINULLE niin suuri ongelma? Mikset sinä vain pysty uskomaan, että joku ex voisi tehdä jotain väärin? Hän ITSE on myös tiennyt tehneensä väärin ja muuttanut käytöstään asialliseksi tapahtuneen jälkeen. Nykyään ongelmia ei ole, eikä kummallakaan ole kaunoja toisiaan kohtaan. Anteeksi ollaan annettu ja unohdettu.
Ja herranjestas, eihän se tyttö tästä asiasta ja tapahtuneesta mitään tiedä. Emme me nyt niin typeriä ole, että olisimme lapsen tähän asiaan sotkeneet. Hän on autuaan tietämätön, ja niin pitää ollakkin. Ei pienen lapsen tarvitse murehtia aikuisten typeryyksien vuoksi. Sinähän olisit tietysti vastaavassa tilanteessa vetänyt myös pienen viattoman lapsen juttuun mukaan ja sepustanut tälle, että "se on tuo isin puoliso kuule aiheuttanut nyt vaateongelmia eikä oikeasti välitä sinusta"?
Näinkin voi käydä: Ei kannata välittää, jos ja kun keskustelu kumppani ei pysty näkemään koko kokonaisuutta. Vaatteiden suhteen on hankalaa, kun on kaksi kotia.
Meillä esim. pojan uuden karheet vermeet saattaa kadota ja isää kiukuttaa (ja niin minuakin), kun ei löydy. Ja sitten muutaman viikon päästä löytyypi jostain lelulaatikon kätköistä =D Itse tätänykyään pyrin laittamaan hienommat vaatteet takaisin isälle mukaan, koska isän luona ollaan tarkempia vaatteiden suhteen.
Se miten toimitte niin oli oikein ja fiksua, ihan näin lähi- ja etä-äitinä sekä uusperheen kamalana akkelina ;)
Meilläkin miehen tyttären uudet vaatteet pääsääntöisesti on täällä, jos lähtee uusissa vermeissä takaisin äidille, niin pidetään ne täällä, joilla tuli (paitsi jos vaikuttaa uudelta/hienommalta vaatteelta, jota äiti varmasti kaipaa kotiin päin). Siihen kuitenkin pyritään, että vaihtovaatetta on tarpeeksi ja asianmukaisia vaatteita, jota voi touhuta meillä yhtä vapaasti kuin muut muksut. Ja näin ollen siirtyminen meille myös on helpompaa, kun ei tarvi raahata hirveätä määrää tavaraa mukanaan :)
Myönnetään, provosoiduin kyseisen keskustelukumppanin älyttömistä kommenteista aivan suotta. Kyseinen keskustelija kun ei todellakaan edes ota kuuleviin korviinsa mitään sellaista, että joku ex voisi toimia väärin missään asiassa.
Meilläkin pyritään siihen, että vaihtovaatetta riittää, ja nimenomaan kaikenlaisia vaatteita (pitkähihaista, lyhythihaista, oloasuhousuja, farkkuja, alkkareita, sukkia, sukkahousuja, leggareita....Ja myös jotain juhliin sopivaa). Näin ei tarvitse roudailla kotien välillä muuta kuin koulureppua, jota nyt muutenkin kaikki lapset päivittäin mukanaan roudaavat.
Eniten tuossa tapahtuneesse vaatejupakassa minua harmitti se, että tytön äiti tosiaan laittoi ihan tarkoituksella lapsensa tarhaan aivan liian pienissä vaatteissa. Hän ei ajatellut siinä tilanteessa lapsensa parasta, vaan omaa rahallista hyötymistä.
Voi hyvänen aika. Pitää väkisin vänkää vastauksia jotta edes joku vastaisi!!! Heh.. miksi haluat provosoida noin kärkkäästi?
Olet huvittava, ehkä hieman säälittäväkin tapaus.