Millainen on vauhtisi tänään, onko askel menevä-kiireinen vai lyhentynyt-harkitseva. Huomaan ettei askel nouse enää yhtä ripeästi kuin ennen, kiipeily, hyppely ov at taakse jäänyttä aikaa. Polvet eivät oikein siedä kovia tömähdyksiä vai liekö niin epäilen niiden kunnon olevan rapistumaan päin.
Annan kyllä niille liikuntaa kävelyn, aamulla venyttelen jäseniä ja jo jalat notkistuvat ja päivä voi alkaa.
~~~~~~~~~~~~~~
Minusta on iso hirviö nimitys vanhusten viikko. Kysyn vain kuka on vanhus ja minkälaiseksi yhteiskunta sanan vanhus mieltää.
Jenkeissä tutkimuksen mukaan ikääntymisessä on 3 vaihetta ja ne vaiheet liittyvät kolmeen vaiheeseen, go-go, slow-go, no- go. Vapaasti käännettynä, menen-menen, hiljaa menen, en mene, jotenkin näin. Miten termit kukin mieltää.
Marinoistani huolimatta syksyisen aurinkoista "vanhusten viikkoa" kaikilla mausteilla.
Annan kyllä niille liikuntaa kävelyn, aamulla venyttelen jäseniä ja jo jalat notkistuvat ja päivä voi alkaa.
~~~~~~~~~~~~~~
Minusta on iso hirviö nimitys vanhusten viikko. Kysyn vain kuka on vanhus ja minkälaiseksi yhteiskunta sanan vanhus mieltää.
Jenkeissä tutkimuksen mukaan ikääntymisessä on 3 vaihetta ja ne vaiheet liittyvät kolmeen vaiheeseen, go-go, slow-go, no- go. Vapaasti käännettynä, menen-menen, hiljaa menen, en mene, jotenkin näin. Miten termit kukin mieltää.
Marinoistani huolimatta syksyisen aurinkoista "vanhusten viikkoa" kaikilla mausteilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä linkki Aamusydämellä ohjelmaan , Rakkaus ei katso ikää. Kannattaa katsoa jos aamulla jäi katsomatta.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/asia/aamusydamella-rakkaus-ei-katso-ikaa
Ilmeisesti aika kiireinen monella, kun ei hyvään aloitukseesi ole keritty vastata. Lyhentynyt on minunkin askeleeni, vaikkei sitä ulkoapäin huomaa. Nivelissä kulumaa, kipua ei ole, mutta jalka väsyy jalkapohjasta jo aika herkästi ulkokävelyssä. Siksipä minulle on jo ihan luonnollista kulkea nää kauppareissutkin rollaattorin kanssa, matkaa edestakaisin reilu kilometri. Suosittelen muillekin, monet....ihan totta...eivät kehtaa tätä hyvää apuneuvoa käyttää. Ostoksiakaan ei tarvitse kantaa, ja voi istahdella milloin tykkää katselemaan ihmisten kiireitä sinne sun tänne.
Muistankohan väärin, etkös sinä Lorena vielä jokunen vuosi sitten käynyt vielä laskettelemassakin? Itte en ole kuuna päivänä sitä edes kokeillutkaan, en myöskään mikään mestarihiihtäjä koskaan, Helsingissä kävin joskus meren jäällä hiihtelemässä, kun asuttiin Lönnrothinkadun päässä, lyhyt matka siitä rantaan.
Ai rakkauttako, kyllä sitä pitää olla....kunkin oma asia, minkä "rakkaudeksi" kokee. Mukava olo, lähellä olo on jo tärkeätä, haastelu, kumpikaan ei vaadi toiselta mitään eikä intohimokaan mihinkään häviä...jos sitä on ollakseen.
En kylläkään enää voisi kuvitellakaan ihan uuteen ihmiseen rakkauden merkeissä tutustuvani sillä tavalla, että yhdessä voisi asua. Tapaaminen riittää. Kemiaakin on, jos on ollakseen.
Kiva sanonta, Viron lehdestä leikkasin kerran, en sitä nyt viroksi kirjoita.
"Nainen on nuori niinkauan kun häntä rakastetaan ja näyttää, tuntuu 20 vuotta nuoremmalta. Mies kuulema kymmenen vuotta vuotta nuoremmalta. "
Tuolta tulin sisälle juuri askeleet väsähtäneinä! Kottikärryllä kuljettelin syksynlehtiä isoon lehtikasaan palstan laidalle. Eihän ne paljon paina. mutta ensin ne on haravoitava kasaan, tulee siinä monet askeleet, kun on suuria puita tontilla ja lisää leijailee koko ajan.
Hyvää väsymystä se on, kyllä sitten taas kun on menokuteet päällä sitä kipittää nopeammin.
Nyt on kiintiö täynnä, päiväkahvit on tippumassa,..moi!
Tännään olin marketin liukuportaalle menossa kun vasta huomasin hihnan pysähtyneen. En tietenkään palannut parempaa reittiä etsimään vaan läksin kävellen ylös nousemmaan, vaan kyllä raskaalta tuntu nousu. Nousukulma oli kuitenkin sellainen, että terve ihminen siihen kykenee.
Kaivoksessa oli inssit miettineet mikä on sopiva nousukulma kaivoksen kuilussa minkä kuormuri pystyy nousemaan. Varmaan siellä kaupan portaassakin suunnitteluinssit on pännää pyöritelleet aikasa kun kerran minäkin pystyin siinä nousukulumassa nousemaan, mutta heti kyllä lähintä levähdyspenkkiä etsimään.
Tästä lähin pitää kyllä olla kunnon asia ennenkuin siihen urakkaan lähen, jos hihna ei kule, tosi on, voimat on vähissä jo näistäpuolin ikää.
Ensin katosi kimmoisuus.
Sitten loittoni liikkuvuus. Ukko on jäykkä kuin sahapukki.
Nyt on tasapainon heikkeneminen vuorossa.
Vauhtihan on tietenkin hiipunut vuosien myötä.
10-vuotta sitten tulin vahingossa kirjaston korkean kerroksen mittaiset kiviportaat alas mustelmitta. Olkapää edellä pyörien. Lasit pysyivät silmillä ja kirjakassi kädessä.
5-vuotta sitten sama toistui kantaremmittömän sandaalin johdosta.
Jyrkemmät mutta lyhyemmät portaat. Tyyli vähemmän sujuva mutta ei mustelmia.
Pelkään pahoin, että nyt en selviäisi samasta tilanteesta ilman luunmurtumia.
Kiitos kysymästä, kiitos kysymästä
Päivällä menee ihan kohtalaisesti.
"Reippaasti kävelet" - todetaan. Mutta, tietäisittepä vaan
Ne krampit öisin. Diabeteksen sivutuote.
Ei auta loitsu, ei rukous eikä magnesium
Olen diabetikko muttei minulla ole kramppeja, liikun omaa rauhallista vauhtia.
Olen huomannut että ei sen lenkin pituus vaan ajallinen ulkoilu, se on minulle parempi.
Krampit tulee nestevajauksesta lihaksessa, kannattaa muistaa myös raikkaan veden juonti, auttaa kyllä ruuansulatuksessakin.
Tuo tankkaus se on tärkeä myös urheiljoille, se on tärkeä.
Ensiapu kovaan kramppiin on suolarea kielen alle.
Pienia kikkoja kuulee ja voi kyselläkin terveyskeskuksista.