Nordean juristien laatimassa testamentissa nimetty Nordean juristit testamentin toimeksipanijoiksi. Nordea hoitaa perunkirjoituksen mutta kieltäytyy testamentin toimeksipanijan tehtävästä. Mitä nyt, pitäisikö hankkia jostain uusi juristi testamentin toimeksipanijaksi?
testamentin toimeksipanja, onko välttämätön?
miten nyt?
313239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Testamentin toimeenpanijan tehtävästä on aina oikeus kieltäytyä. Jos testamentti on jo lainvoimainen, toimeenpanijan vapauttamista tehtävästä on kuitenkin pyydettävä käräjäoikeudelta.
Onko pesä niin riitainen, etteivät osakkaat pysty hoitamaan asioita (laskujen maksua ja omaisuuden mahdollista myyntiä jakoa varten) keskenään sopien?
Testamentin toimeenpanijan tehtävänä on saattaa pesä jakokuntoon eli maksaa velat ja tarvittaessa realisoida omaisuutta, jotta jako saadaan toimitettua. Sovussa olevat osakkaat voivat hoitaa tämän itsekin.
Jakokirjan laatiminen puolestaan on syytä teettää lakimiehellä, sillä sitä ei monikaan maallikko osaa.
Jos olette niin riitaisia, että ette pysty sopimaan asioiden hoidosta tai jaosta, voitte hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän ja/tai pesänjakajan.
Jos Nordea on aikoinaan testamenttia tehtäessä lupautunut toimimaan testamentin toimeksipanijana niin voiko jälkikäteen näin sitten kieltäytyä? Eikö ole silloin kyse sopimuksen rikkomisesta? Missä vaiheessa Nordea laillisesti pystyy lupauksesta perääntymään? Perunkirjoitus tehty mutta testamentti ei vielä lainvoimainen.
Testamentti on yksipuoleinen oikeustoimi, ei sopimus testamentintekijän ja testamentin toimeenpanijan välillä. Toimeenpanija voi siten kieltäytyä tehtävästä.
>>Jos testamentti on jo lainvoimainen, toimeenpanijan vapauttamista tehtävästä on kuitenkin pyydettävä käräjäoikeudelta.
Testamentissa nimettiin Nordea Private banking juristit toimeenpanijoiksi.Ei ollut kyse kenestäkään tietystä. Jos kyseinen juristi ei hommaa halua hoitaa niin tuntuisi luontevalta että Nordea nimittäisi tehtävään jonkun toisen.
Nyt pitäisi ymmärtää ero testamentin toimeenpanijan ja pesänselvittäjän kohdalla. Testamentin toimeenpanijan toimivalta alkaa testamentin lainvoimaiseksi tulosta, pesänselvittäjän toimivalta taas tuomioistuimen määräyksestä.
Testamentin toimeenpanijaan sovelletaan pesänselvittäjää koskevia määräyksiä, jollei testamentista muuta johdu. Määräykset löytyvät perintökaaresta.
PK 19:6:
"Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä."
Testamentin toimeenpanija voi luopua tehtävästä pelkällä ilmoituksella, jos testamentti ei ole vielä lainvoimainen. Testamentin lainvoimaiseksi tulon jälkeen ei vapaamuotoinen ilmoitus enää riitä.
>>Testamentin toimeenpanijan toimivalta alkaa testamentin lainvoimaiseksi tulosta, pesänselvittäjän toimivalta taas tuomioistuimen määräyksestä.>Testamentin toimeenpanija voi luopua tehtävästä pelkällä ilmoituksella, jos testamentti ei ole vielä lainvoimainen. Testamentin lainvoimaiseksi tulon jälkeen ei vapaamuotoinen ilmoitus enää riitä.>Testamentin toimeenpanijaan sovelletaan pesänselvittäjää koskevia määräyksiä
Voisit kyllä nyt alkaa itsekin lukea näitä teoksia, tällainen vääntäminen on vähän turhaa ja sekoittaa vain muita lukijoita. Ei ole mitään hyötyä siitä, että alat väittää vastaan fiilispohjalta, tarkistamatta faktoja.
Jäämistöoikeus I (2008) s.596-597:
"Testamentin toimeenpanijan valtuudet alkavat jälkisäädöksen lainvoimaiseksi tulosta. - - - Kenelläkään ei ole velvollisuutta noudattaa määräystä, jolla hänet on nimetty toimeenpanijaksi. - - - Jos toimeenpanijaksi nimetty henkilö haluaa luopua tehtävästään ENNEN testamentin lainvoimaiseksi tuloa, luopumistahdonilmaisuksi riittää vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille."
Testamentin toimeenpanijan vapauttamista voi käräjäoikeudelta pyytää kuolinpesän osakas, eli toimeenpanijaksi määrätyn ei välttämättä tarvitse hoitaa vapauttamisasiaa.
Nyt sinä vetoat auktoriteettiin, joka ilmeisesti ei ole syventynyt asiaa ajattelemaan. Siten pääset vastaamisesta helpolla. Olisiko sinulla itselläsi jotain näkökantaa esittämääni kysymykseen; kuinka siis jonkun yksityinen asiakirja (olkoonpa testamentti tai mikä tahansa muu) voi minua mitenkään mihinkään velvoittaa, jos minua ei ole kuultu enkä suostu asiakirjassa minulle annettuun toimeen. Varsinkin, kun testamentti voi olla lainvoimainen jo ennen kuin siitä on annettu minulle tieto. Voisitko vaivata omia älynystyröitäsikin?
Vertaapa valtakirjaan. Valtuutus - kuten testamentti - on yksipuolinen oikeustoimi, joka ei kaipaa hyväksymistä. Jos minä lähetän sinulle valtakirjan kauppakirjan allekirjoittamiseen puolestani, niin valtuutus astuu voimaan, kun valtakirjan saat. Jos emme ole sopineet toimeksiannosta, valtakirja ei kuitenkaan velvoita sinua mihinkään. Toki sinun on syytä ilmoittaa, ettet valtuutetukseni ryhdy. Millä perusteella sitten voisin testamentissa - yksityisoikeudellisessa asiakirjassa - antaa sinua velvoittavan määräyksen, jos et tahdo määräystä hyväksyä? Kerropa se.
>>Testamentin toimeenpanijan vapauttamista voi käräjäoikeudelta pyytää kuolinpesän osakas, eli toimeenpanijaksi määrätyn ei välttämättä tarvitse hoitaa vapauttamisasiaa.>Voisit kyllä nyt alkaa itsekin lukea näitä teoksia, tällainen vääntäminen on vähän turhaa ja sekoittaa vain muita lukijoita.
Asia on täysin selvä ja kuten nix_nax sanoo.
Lähdeviitteenä esim. Aarnio - Suomen Jäämistöoikeus I (5. uudistettu laitos 2009= - s. 597:
Oikeus kieltäytä toimeenpanijan tehtävästä: Kenelläkään ei ole velvollisuutta noudattaa määräystä jolla hänet on nimetty toimeenpanijaksi... Jos toimeenpanijaksi nimetty henkilö haluaa luopua tehtävästään ennen testamentin lainvoimaiseksi tuloa, luopumistahdonilmaisuksi riittää vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille... Testamentin toimeenpanija, joka on määrätty pesänselvittäjäksi, ei enää voi vapaamutoisesti luopua tehtävästään.
Tuo viimeinen lause koskee siis vain tilannetta, että testamentin toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi. Tähän asemaan taas kukaan ei voi joutua vastoin tahtoaan.
Kyseisessä tilanteessa Nordean juristi ottanut alunperin hoitaakseen sekä perunkirjoituksen että testamentin toimeksipanon. Kun päästiin perunkirjoitukseen kyseinen juristi peruikin toimeksipanijaroolin, ilman selityksiä.
Olin itse alunperin samaa mieltä testamentin toimeenpanijan vapauttamisesta kuin nix_nax ja 13 4, mutta nähtyäni käytännön tilanteita ja perehdyttyäni asiaan tarkemmin, jouduin muuttamaan mieltäni.
Ensinnäkin: kuten jo aiemmin totesin, testamentin toimeenpanijan valtuudet todellakin alkavat siitä kun testamentti tulee lainvoimaiseksi. Ne eivät siis ala vasta silloin kun toimeenpanija ottaa tehtävän vastaan. Alla linkki netistä löytyvään Itä-Suomen yliopiston luentomateriaaliin, jossa (samoin kuin Jäämistöoikeus I:ssä) asia on selvästi todettu:
http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/perhe.pdf
Entäpä sitten se vapauttaminen?
PK 19:21:
"Mitä edellä on sanottu pesänselvittäjän hallinnosta, vastuusta, vapauttamisesta toimestaan sekä oikeudesta palkkioon, sovelletaan vastaavasti testamentin toimeenpanijaan."
PK 19:6:
"Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä."
Jäämistöoikeus I:
"Jos toimeenpanijaksi nimetty henkilö haluaa luopua tehtävästään ENNEN testamentin lainvoimaiseksi tuloa, luopumistahdonilmaisuksi riittää vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille."
Jos vapaamuotoinen luopuminen olisi mahdollista milloin vain, olisivat Aarnio ja Kangaskin toki myös kirjoittaneet niin. Sen sijaan he toteavat nimenomaisesti, että vapaamuotoinen ilmoitus riittää, jos luopumisilmoitus tehdään ennen kuin testamentti on lainvoimainen.
Jäämistöoikeus I:ssä todetaan tosiaan myös, että "testamentin toimeenpanija, joka on määrätty pesänselvittäjäksi, ei enää voi vapaamutoisesti luopua tehtävästään."
Tämä toteamus selventää menettelyä esim. sellaisessa tilanteessa, jossa toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi jo ennen kuin testamentti on lainvoimainen.
Testamentin toimeenpanijan tehtävä tuskin tulee pyytämättä ja yllättäen kenellekään. Suurin osa toimeenpanijamääräyksistä on lakimiesten laatimissa testamenteissa, joissa laatija itse määrätään toimeenpanijaksi. Toinen vaihtoehto on se, että testaattori määrää toimeenpanijaksi jonkun itselleen läheisen ja luotetun henkilön. Käytännössä testamentin toimeenpanijaan ollaan useimmiten yhteydessä jo ennen perunkirjoituksen toimittamista, heti testamentin löydyttyä.
Jos testamentti on lainvoimainen, eikä toimeenpanija ole luopunut tehtävästä ennen valtuuksiensa alkamista, vapautusta on haettava käräjäoikeudelta. Muuten osakkaille saattaa tulla ongelmia esim. pankkiasioiden hoitamisessa tai asunnon taikka kiinteistön myymisessä.
Kovin heppoisilla perusteilla käsitystäsi puolustat.
>>Ensinnäkin: kuten jo aiemmin totesin, testamentin toimeenpanijan valtuudet todellakin alkavat siitä kun testamentti tulee lainvoimaiseksi. Ne eivät siis ala vasta silloin kun toimeenpanija ottaa tehtävän vastaan.>Alla linkki netistä löytyvään Itä-Suomen yliopiston luentomateriaaliin, jossa (samoin kuin Jäämistöoikeus I:ssä) asia on selvästi todettu:
http://wanda.uef.fi/oikeustieteet/netti11-12/perhe.pdf
(... jatkoa)
Entäpä sitten lainaamasi lainkohdat? Mitähän ne todistavat?
>>PK 19:21:
"Mitä edellä on sanottu pesänselvittäjän hallinnosta, vastuusta, vapauttamisesta toimestaan sekä oikeudesta palkkioon, sovelletaan vastaavasti testamentin toimeenpanijaan."
PK 19:6:
"Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä.">Jäämistöoikeus I:ssä todetaan tosiaan myös, että "testamentin toimeenpanija, joka on määrätty pesänselvittäjäksi, ei enää voi vapaamutoisesti luopua tehtävästään."
Tämä toteamus selventää menettelyä esim. sellaisessa tilanteessa, jossa toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi jo ennen kuin testamentti on lainvoimainen.>Jos vapaamuotoinen luopuminen olisi mahdollista milloin vain, olisivat Aarnio ja Kangaskin toki myös kirjoittaneet niin.>Testamentin toimeenpanijan tehtävä tuskin tulee pyytämättä ja yllättäen kenellekään. Suurin osa toimeenpanijamääräyksistä on lakimiesten laatimissa testamenteissa, joissa laatija itse määrätään toimeenpanijaksi. Toinen vaihtoehto on se, että testaattori määrää toimeenpanijaksi jonkun itselleen läheisen ja luotetun henkilön. Käytännössä testamentin toimeenpanijaan ollaan useimmiten yhteydessä jo ennen perunkirjoituksen toimittamista, heti testamentin löydyttyä.>Muuten osakkaille saattaa tulla ongelmia esim. pankkiasioiden hoitamisessa tai asunnon taikka kiinteistön myymisessä.
Yritän vielä kerran referoida sitä, mitä oikeuskirjallisuudessa sanotaan testamentin toimeenpanijan vapauttamisesta:
Jäämistöoikeus I (2009) s. 606-608:
"Pesänselvittäjäksi määrätty toimeenpanija voi pyytää itse vapautusta tehtävästään tai hänet voidaan myös yhdenkin osakkaan vaatimuksesta vapauttaa siitä sopimattomuuden vuoksi (PK 19:6.2). Testamentin toimeenpanijan tehtävästä vapauttamiseen sovelletaan samoja säännöksiä kuin pesänselvittäjään. - - - Pesänselvittäjän toimesta vapauttamista koskevia PK 19:6:n säännöksiä voidaan soveltaa myös sellaiseen testamentin toimeenpanijaan, jota ei ole määrätty pesänselvittäjäksi."
Jäämistöoikeus I (2009) s. 597:
"Jos toimeenpanijaksi nimetty henkilö haluaa luopua tehtävästään ennen testamentin lainvoimaiseksi tuloa, luopumistahdonilmaisuksi riittää vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille."
Edellä mainitun perusteella on mielestäni täysin selvää, että vapaamuotoinen luopuminen on riittävä vain ennen kuin testamentti on lainvoimainen. Ja testamentin saatua lainvoiman tulee toimia PK 19:6:n mukaisesti eli hakea vapautusta oikeudelta.
Kuten jo aiemmin kerroin, oma mielipiteeni ennen kuin tutustuin asiaan tarkemmin oli tosiaan se, että vapaamuotoinen ilmoitus riittäisi vielä testamentin saatua lainvoiman. Kun sitten kuulin eräässä konkreettisessa tapauksessa, että tiettyjen kuolinpesän asioiden hoitaminen osakkaiden toimesta ei onnistu ilman, että testamentin toimeenpanija vapautetaan tehtävästä käräjäoikeuden päätöksellä, perehdyin asiaan tarkemmin ja muutin mieltäni.
Jokainen saa tietysti muodostaa vapaasti oman mielipiteensä siitä, mikä tässä maailmassa on järkevää, mutta esim. edellä mainitun kaltaista ongelmaa ei voida ratkaista muulla tavalla kuin todellakin hakemalla se vapautuspäätös oikeudesta.
Testamentista luopumiseen liittyviä asioita kommentoin asiaa koskevassa keskustelussa, johon viittaat, kunhan ehdin kirjoitella.
Aarnion-Kankaan teoksessa testamentin toimeenpanijasta lausuttuun vetoamalla väistät itsepintaisesti peruskysymyksen, joka, toistan sen nyt ties kuinka monennen kerran kuuluu:
Millä perusteella YKSITYISOIKEUDELLINEN YKSIPUOLINEN TAHDONILMAISU, testamentti, voisi sitoa ULKOPUOLISTA, tahdonilmaisuun kielteisesti suhtautuvaa TAHOA siten, että tämän tulisi kääntyä tuomioistuimen puoleen päästäkseen eroon tällaisesta sidonnaisuudesta? Siis millä perusteella? Aarniolta ja Kankaalta tähän ei vastausta löydy.
Vetosit "oikeuskirjallisuudesta löytyvänä näyttönä" Antti Kolehmainen luentorungon lauseeseen "Valtuutus alkaa, kun testamentti tulee lainvoimaiseksi", mutta et ota kantaa siihen miten olen tuota lausetta kommentoinut. Olisin kovin mielelläni nähnyt sinun teoreettista pohdintaasi, jos - kuten väität - olet joskus ollut toistakin mieltä, mutta sen sijaan yhä vain sitkeästi toistat, mitä Aarnion-Kankaan kirjassa seisoo. Siitä keskeisestä kysymyksestä siinä ei kuitenkaan seiso yhtikäs mitään.
Ylipäätään sivuutat kaiken ajatusmallisi kritiikin ainoastaan vetoamalla siihen, mitä Aarnio ja Kangas toimeenpanijasta ovat lausuneet. He kuitenkaan eivät ole lausuneet muusta kuin siitä, mistä toimeenpanijan valtuutus alkaa ja miten toimeenpanija eroaa, mutta eivät siitä, nyt käytävän keskustelun kannalta keskeisestä seikasta, mistä lukien ja MILLÄ PERUSTEELLA toimeenpanijan tehtävään sidonnaisuus (mistä hänen sitten tulisi erota) alkaa. Ja yritä jo nähdä ero toimeenpanijan aseman ja toimeenpanijan valtuuksien välillä.
Tässä sidonnaisuuden suhteessa eroa ei voi olla sillä, onko testamentti lainvoimaa vailla vai onko se lainvoimainen. Toimeenpanijaksi määrätyllähän ei ole testamentin moiteoikeutta ja - kuten olen pariinkin otteeseen todennut - testamentti on voinut saada lainvoiman jo ennen kuin toimeenpanijaksi "määrätty" on edes saanut tietää testamentista. Testamentin moittimisessa kannevalta on ainoastaan testaattorin lähimmillä perillisillä.
Lainvoimainen testamentti määrää, miten testaattorin jäämistö on jaettava, mutta se ei voi - yhtään paremmin kuin lainvoimaa vailla oleva testamentti - määrätä, että toimeenpanijaksi "määrätyn" on otettava tehtävä vastaan. Se, että toimeen "määrätyn" tulisi pyytää tuomioistuimelta vapautusta tehtävästä, jota hän ei ole ottanut vastaan, ei siten voi perustua testamenttiin, lainvoimaiseenkaan. Mutta mihin se sitten perustuisi? Kerropa se! Mutta jätä jo Aarnio ja Kangas rauhaan.
Jos jatkat edellä omaksumaasi tyyliin "Jäämistöoikeus I sanoo sitä tai tätä ..." ja "edellä mainitulla perusteella on mielestäni täysin selvää ...", mutta kierrät kuin kissa kuumaa puuroa keskeistä kysymystä, niin minun on turha jatkaa keskustelua, jankkaamiseksihan se tällä tavoin menee.
Testamentin toimeenpanijamääräys eroaa valtuutuksesta aika merkittävällä tavalla. Valtuuttaja antaa valtuutetulle kelpoisuuden hoitaa OMIA asioitaan, kun taas testamentin toimeenpanijamääräyksellä syrjäytetään kuolinpesän osakkaat eli testaattoriin ja testamentin toimeenpanijaan nähden ulkopuolinen taho pesän hallinnosta. Kyse on siis paljon laajempaan henkilötahoon ulottuvasta määryksestä kuin valtuutuksessa. Tämä lienee peruste sille, että menettelytavat ovat erilaiset ja testamentin toimeenpanijan kyseessä ollessa säädellymmät. Kun toimeenpanijan toimivalta on alkanut testamentin saatua lainvoiman, ei vapaamuotoinen luopuminen enää ole mahdollinen. Minusta tämä on lopultakin melkoisen loogista. Se, että testamentti on lainvoimainen luo tiettyjä olettamia siinä määrättyjen asioiden toteutumisesta. Tämäkin puoltaa "vaikeutetun muodon" vaatimusta toimeenpanijatehtävästä luovuttaessa.
Ihan hyvä välillä toki pohdiskella näitä perusteita. Niinhän se on, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.
Jokos riittää perustelut?! ;-)
>>Testamentin toimeenpanijamääräys eroaa valtuutuksesta aika merkittävällä tavalla.>Jokos riittää perustelut?! ;-)
Onpa outoa: kaikki 16.10. jälkeiset viestit ovat ykskaks iltamyöhään 20.10. kadonneet. Kenenköhän toimesta? Mistähän syystä?
Oliko tässä ketjussa myöhempiä viestejä? Samoista asioista on keskusteltu useammassa keskustelussa. Ei kai näitä nyt täältä kukaan poistele, kun ovat kuitenkin ihan asiallista debattia. Tai mistäs minä tämän sivuston käytännöistä tiedän, kun olen aika vihreä tällä forumilla.
>>Ei kai näitä nyt täältä kukaan poistele, kun ovat kuitenkin ihan asiallista debattia. Tai mistäs minä tämän sivuston käytännöistä tiedän, kun olen aika vihreä tällä forumilla.
Ehkä olen aikoinaan muuttanut mielipidettäni liian heppoisin perustein ja lähtenyt etsimään lainsäädännöstä ja oikeuskirjallisuudesta tukea nimenomaan tälle muuttuneelle ajattelutavalle. Olisi ehkä pitänyt sitkeämmin puolustaa alkuperäistä kantaansa. :-)
Testamentin toimeenpanijan asemaa voidaan lähteä tietysti miettimään myös niin, että verrataan sitä siihen, missä tilanteessa toimeenpanijan vastuu perunkirjoituksen hoitamisesta alkaa (ja vastaavasti riski korvausvastuusta, jos jättää sen hoitamatta). Testamentin toimeenpanijan perunkirjoitusvelvollisuushan ei korreloi testamentin lainvoimaisuuden kanssa. Jos toimeenpanija ei ole ryhtynyt sellaisiin toimiin, että hän olisi velvollinen toimittamaan perunkirjoituksen, hän voinee vapautua koko toimeenpanijatehtävästä vapaamuotoisella ilmoituksella. Ilmoituksen tulee toki olla kirjallinen, jotta se on mahdollista esittää eri instansseissa.
Sitten voisimmekin taas palata oikeuskirjallisuuteen. Nix_nax väittää, etteivät Aarnio ja Kangas ole ajatelleet asiaa syvällisesti. Eivätköhän he kuitenkin ole. Mutta mitä tarkoittaa tämä aiemminkin tässä keskustelussa lainattu Jäämistöoikeus I:n kohta:
"Jos toimeenpanijaksi nimetty henkilö haluaa luopua tehtävästään ennen testamentin lainvoimaiseksi tuloa, luopumistahdonilmaisuksi riittää vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille."
Pitäisikö nyt erottaa toisistaan tehtävän vastaanottaminen ja vastaanotetusta tehtävästä luopuminen? Tarkoittaako tuo kohta sittenkin sitä, että testamentin toimeenpanija voi jopa ottaa tehtävän vastaan, mutta luopua siitä vapaamuotoisesti vielä niin kauan kuin testamentti ei ole saanut lainvoimaa? Toimeenpanijan valtuudethan toki alkavat vasta testamentin lainvoimaiseksi tulosta, eli kovin ihmeellisiä toimia hän ei voi omaisuuden suhteen tehdä.
Joka tapauksessa myös kirjallinen ilmoitus siitä, ettei testamentin toimeenpanija lainkaan ota tehtävää vastaan tai on luopunut siitä, on tarpeellinen, jotta sillä voidaan osoittaa eri instansseille, kenellä on hallintovaltuudet kuolinpesässä.
Löysin muuten pienen yhteenvedon omasta aiemmasta käsityksestäni. Siteeraan nyt itseäni:
”Toimeenpanijan toimivalta alkaa testamentin lainvoimaiseksi tulosta. Toimeenpanija voi kieltäytyä tehtävästä ja yleensä näin tekeekin, jos osakkaat sitä pyytävät. Vapaamuotoinen ilmoitus osakkaille riittää. Vapaamuotoinen luopuminen on ymmärtääkseni mahdollinen myös testamentin lainvoimaiseksi tulon jälkeen, mutta ei enää sitten, jos toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi.”
Kaikki toimeenpanijat eivät muuten ole kovin suostuvaisia tehtävästä (tai sen tuomista tuloista) luopumaan. Tiedän yhden tapauksen, jossa testamentin toimeenpanija suostui kyllä luopumaan itse tehtävästä, mutta vaati perukirjan ja perinnönjakosopimuksen nähdäkseen. Ja laskutti sitten 200 euroa tästä ”näkemisestä”. Helppoa ja tuottavaa bisnestä?!
Täytyypä kuitenkin vielä lisätä tähän erään istanssin lakiosaston tuore linjaus (asiaa kommentoitu tänä syksynä):
"Testamentin tultua lainvoimaiseksi lähtökohta on se, että testamentin toimeenpanijan kohdalla tarvitaan oikeuden vapauttava päätös samoin kuin pesänselvittäjällä. Kun testamentti on lainvoimainen, osakkaat eivät yhdessä yksimielisinäkään voi määrätä pesän omaisuudesta."
Keskustelua on varmaan enää turha jatkaa. Minusta molempiin näkemyksiin löytyy hyvät perustelut, mutta elävässä elämässä on turha lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Järkevintä on siis hankkia toimeenpanijalta luopumisilmoitus ennen kuin testamentti on lainvoimainen. Tämä ei yleensä ole mikään ongelma.
>>Nix_nax väittää, etteivät Aarnio ja Kangas ole ajatelleet asiaa syvällisesti.>Täytyypä kuitenkin vielä lisätä tähän erään istanssin lakiosaston tuore linjaus (asiaa kommentoitu tänä syksynä):
"Testamentin tultua lainvoimaiseksi lähtökohta on se, että testamentin toimeenpanijan kohdalla tarvitaan oikeuden vapauttava päätös samoin kuin pesänselvittäjällä.>Testamentissa on toimeenpanija silloin kun testaattori on niin määrännyt. vain viranomainen voi oikeudellisesti velvoittavia määräyksiä kansalaisille antaa>Järkevintä on siis hankkia toimeenpanijalta luopumisilmoitus ennen kuin testamentti on lainvoimainen.
Eli jos kieltäytyy ennen kuin testamentti lainvoimainen silloin ei tarvita käräjäoikeuden vapautusta tehtävästä?
Kertoisiko joku mahdolliset syyt siihen miksi pankki kieltäytyy tehtävästä?
Kenelläkään ei ole velvollisuutta noudattaa määräystä, jolla hänet on nimetty toimeenpanijaksi.
Eiköhän näitä kieltäytymisen syitä kannattaisi kysellä sieltä pankista, eikä keskustelupalstoilta.
Jos pesän osakkaat ovat niin riitaisia, etteivät pysty asioita keskenään hoitamaan, voivat he hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän.
Ongelman ydin onkin mielestäni siinä että kun epäselvyyksiä kuolinpesän hahmottamisessa niin laillisia (ilman suuria kustannuksia) mahdollisuuksia saada tarvittava tieto vainajan tilitapahtumista esim. kuolemaa edeltävältä vuodelta, ei ole. Monen kuolinpesän kohdalla auttaisi eripuraisuuksien hälventämiseen se että osakkailla olisi asiallista tietoa kaikesta siitä joka perunkirjoituksen kannalta on oleellista ja laki takaisi neutraalisti tähän mahdollisuuden.
Jos kuolinpesän osakkaat ovat kovin riitaisia, on aivan ymmärrettävää, ettei pankki voi ottaa asiaa hoitaakseen. Tämä perustuu luottolaitoslakiin, joka määrää sen, millaisia juridisia tehtäviä pankissa voidaan ylipäätään hoitaa. Riitaiset pesänselvittelyt kuuluvat asianajajille.
Tuskin pankkikaan lähtisi ilmaiseksi hoitamaan tällaista selvittelytehtävää, joten kustannusmielessä sama asia lienee se, että riitaiseen pesään haetaan pesänselvittäjä.
Perunkirjoituksessa ei pääsääntöisesti tarvita tietoja kuolemaa edeltävältä ajalta, vaan perukirjaan kirjataan se omaisuus, mikä vainajalla oli kuolinhetkellään. Oma lukunsa toki ovat mahdolliset omaisuuden siirrot, joilla on suosittu jotakuta muiden kustannuksella, mutta ne kuuluvat pikemminkin perinnönjakoon, eikä niitä varsinkaan riitatilanteissa saada selvitettyä ennen perunkirjoituksen 3 kk määräajan loppuun kulumista. (Määräaikaan on toki mahdollista perustellusta syystä hakea pidennystä.)
Mutta kun pesä ei ole kovin riitainen mutta tiedot vainajan kuolemaa edeltävältä vuodelta ovat kaikille muille pesän osakkaille tärkeitä. On epäselvyyksiä jotka ratkeaisivat tiedon antamisella, leski ei kuitenkaan tähän suostu.Osakkaat eivät ole riitaa nostamassa mistään vaan haluavat todenperäisen käsityksen tilanteesta. Jos Nordean juristi olisi pitänyt lupauksensa olisi tämä asia saatu helposti tarkistettua nyt on raskas prosesssi jos totuuteen haluaa päästä käsiksi. Kysymykset jäävät siis ilmaan.
Prosessi on aika samanlainen, hoitaa pesänselvitystä sitten testamentin toimeenpanija taikka oikeuden määräämä pesänselvittäjä. Ainoa ero on (vähän yksinkertaistaen) se, että pesänselvittäjämääräyksen hakeminen käräjäoikeudelta on yksi "työvaihe" lisää.
Ei pankilla ole sen suurempaa pakkoa toimeenpanijatehtävän vastaanottamiseen kuin kenelläkään muullakaan testamentin toimeenpanijaksi määrätyllä.
Riitaiset kuolinpesät saattavat työllistää pesänselvittäjiä ja -jakajia vuosien ajan. Vielä perunkirjoitusvaiheessa ei voida tietää, miten työläästä ja aikaavievästä prosessista on kyse, jos osakkaat ovat eripuraisia. Kieltäytyminen toimeenpanijan tehtävästä on siis aivan ymmärrettävää. Pienilläkin asioilla kun on taipumus kuolinpesissä paisua elämää suuremmiksi. Ja pankit tosiaan edes saa notariaattipalveluina hoitaa kuin riidattomia asioita.
Asiallisen tiedon saaminen vainjan tilitapahtumista esim. vuoden takaa ennen kuolemaa voisi olla laissa määrätty mahdollisuus, silloin ainakin perikunnat säästäisivät huomattavia rahasummia, jotka tätä nyky valuvat juristejen taskuihin. On aivan eri asia jos pesä on selvästi riitainen, silloin varmasti pesänselvittäjää tarvitaan mutta asiallisen tiedon saamisen estämisen mahdollistaminen leskelle, lain voimin, ei mielstäni mitenkään auta perikuntia pääsemään epäluuojensa ja riitaisuuksiensa yli. Päin vastoin ovat juuri omiaan niitä synnyttämään.