Juoksuiset nartut treeneissä!!!

Joo, oon ite ihan samaa mieltä ,itteeniki ottaa toi pikkasen aivoon. Monet treenit on menny hukkaan...

Kaikki nartut eivät näytä kiimaansa, siinä voi olla yksi syy. Itselläni on kaksi narttua, ja toinen on sellainen, että kiiman huomaa vasta sitten kun juoksu on pahimmillaan. Sitä ennen se ei nuole itseään yhtään enempää kuin tavallisestikaan eikä sen käytös muutu millään tavalla. Huomaan sen kiiman alkaneen vasta sitten kun urokset alkavat osoittaa kiinnostustaan. Sen jälkeen välttelen muita koiria muutaman viikon, kunnes olen varma siitä, että juoksu on ohi, ja pesen koiran huolellisesti. Samoin kiiman aikana kun kuljen niiden kanssa ihan kadulla ja vastaan tulee koira, varoitan omistajaa siitä että koirani on kiimassa.

Tiedän kyllä että kaikki eivät tee niin, mutta minusta se on kohteliasta urosten omistajia kohtaan.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, ettei kiimaisen nartun kanssa pitäisi kentille lähteä, mutta pyytäisin silti, että ette oitis lyttäisi narttujen omistajia. He eivät välttämättä tiedä koiransa juoksun alkamisesta ennen kuin on liian myöhäistä.

Tiedän, tiedän, naisista on vain harmia...

Ja nyt yksi uteliaisuuteen pohjautuva kysymys.

Kuviteltu tilanne: kentällä on uroksia. Paikalle tulee kiimainen narttu joka saa poikien päät sekaisin. Sitten narttu lähtee pois.
Kysymys: rauhottuvatko urokset nartun mentyä, vai jääkö kiiman haju niiden nenään niin että ne ovat hermostuneita vielä ties kuinka kauan?

Kysyn sen takia, että mulla on aina ollut narttuja enkä sen takia tiedä kuinka pitkä vaikutus sillä kiiman hajulla uroksiin loppujen lopuksi on.

No kyllä niiden juoksunarttujen kanssa saa treenata ihan juoksujenkin aikana. Itselläni edellinen koira oli uros, eikä tullut mieleenkään kieltää juoksuisten narttujen treeniä. Kyllä se on ihan minun tehtäväni kouluttaa se urokseni käyttäytymään vaikka niitä tuoksuja onkin ympärillä. Ihan "tavallisessakin" elämässä niitä juoksuisia narttuja kuitenkin on liikkeellä ja siltikin niiden urosten tulee osata käyttäytyä asiallisesti.

Jos oma uros ei ole hallinnassa, niin ei siitä voi juoksuisia narttuja syyttää, vaan ihan peiliin katsomisen paikka se on. Uroksen ei todellakaan tarvitse mennä hajuista sekaisin ja ohjaajan tulee opettaa koiralle, että kun treenataan niin silloin treenataan eikä haistella hajuja. Eihän se uros edes ehdi niistä hajuista menemään sekaisin kun sillä on kivaa ohjaajansa kanssa ja se keskittyy omaan treeniinsä, ei silloin mitään hajuja huomatakaan.

Aina treeneissä on häiriötekijöitä ja tottakai osaamaton ohjaaja voi aina syyttää huonosta treenistä muita, mutta todellisuudessa kyseessä on ohjaajan osaamattomuus treenata koiraansa jos sallii ulkopuolisten häiriöiden vaikuttaa uroksensa treeniin. Myös esim. näyttelyihin saa mennä juoksuisen nartun kanssa ja siltikin siellä tulee osata käyttäytyä.

Siis sen sijaan, että syyttää muita, niin kannattaa keskittyä siihen omaan treeniin ja opettaa uroksella käytöstavat. Aina treenissä on häiriötä kuten on ihan kisassakin, silti koiran tulee pystyä toimimaan. Jos uros toimii vain kun mitään ulkopuolista häiriötä ei ole olemassa, niin eihän se ole silloin ollenkaan hanskassa. Kaikille siis mahdollisuus treenata ja niille kouluttamattomille uroksille lisää treeniä ja ohjaaja lisäoppiin.

Urokset reagoi aika eri tavalla juoksuisiin narttuihin. Toiset eivät mene tosiaankaan niin sekaisin, ja toiset menevät aivan maanisiksi narttujen juoksutuoksuista. Joten ei voi hirveästi verrata, jos jonkun uros toimii jopa juoksuisten narttujen tuoksuista huolimatta. Toisille uroksille on todella vaikeaa narttujen juoksut vaikkakin olisivat hyvin koulutettuja!

Myös riippuu siitä että missä vaiheessa nartun juoksu on. Jos esimerkiksi nartun juoksu on aluillaan, niin uros ei välttämättä reagoi siihen niin vahvasti. Sitten taas kun tiputus on loppunut nartulla ja narttu on siis varsinaisessa kiimassaan, niin silloin uroksiltakin voi mennä kaikki hallinta kun pitäisi etsiä sitä morsiantaan.

Onneksi monissa treeneissä erikseen pyydetään että juoksuisten narttujen kanssa ei saa tulla ja pitää odottaa juoksunkin jälkeen useampi viikko. Myöskään toko-kokeeseen ei esim. juoksuisen nartun kanssa saa tulla. Näyttelyihin tosin saa tulla juoksuisenkin nartun kanssa, ja sen näkee myös urosten käyttäytymisessä jos joku tulee.

Juoksuisen nartun hajut ei pelkästään vaikuta urosten keskittymiseen, mutta myös siihen, että ne alkavat helposti kilpailemaan juoksuisista nartuista, ja siis alkavat rähisemään keskenään (varsinkin jos sitä testosteronia on enemmän joillakin uroilla).

Nartun omistajan on vaikea tietty ymmärtää tätä, ja sellaisen uroksen (jolla ei mee pakka niin sekaisin) omistajan, että siinä vain menee treenit ihan plörinäksi. On se tietty joillakin uroksilla hyvä pyrkiä siihenkin häiriötreeniin että on juoksuinen narttu paikalla, mutta siitä pitäisi sopia erikseen, että haluaa juuri sitä häiriötreeniä. Toiset haluaa treenata ehkä vielä helpompia asioita, eivätkä tarvitse sitä häiriötreeniä.

Joten juoksuisten narttujen omistajat, yrittäkää ymmärtää että voi sitä taukoa treeneistä pitää juoksujen ajan. Itse en menisi juoksuisen nartun kanssa mihinkään treeneihin.

"Ja nyt yksi uteliaisuuteen pohjautuva kysymys.

Kuviteltu tilanne: kentällä on uroksia. Paikalle tulee kiimainen narttu joka saa poikien päät sekaisin. Sitten narttu lähtee pois.
Kysymys: rauhottuvatko urokset nartun mentyä, vai jääkö kiiman haju niiden nenään niin että ne ovat hermostuneita vielä ties kuinka kauan?"

Ne urokset joille juoksut ovat vaikeimpia, niin tilanne ei helpotu jos narttu lähtee pois. Riittää siis että narttu on käynyt etukäteen vaikka kentällä, ja on jo häipynyt ennen treeniryhmää. Urokset haistavat kyllä nartun sulotuoksut pitkään, ja tietyt koirat menevät siis tietyssä juoksun vaiheessa ihan maanisiksi, ja siis koiran lenkkeilyttäminen voi olla helvettiä. Kokemusta on!

Kokemusta on myös toisesta saman koulutuksen (tai vähemmän koulutuksen ) saaneesta uroksesta, joka ei mene yhtä sekaisin, ja se pystyy tekemään juoksuisen nartun häiriössä lopulta jopa tekemään töitä. Joten aika koirakohtaista!

Itekin oon tätä miettiny uroksen omistajana ja joo koirakohtasta...Mutta itte pitäisin juoksuiset nartut poissa treeneistä, etenkin aloittelijoiden treeneistä. Periaatteessa tästä ei voi omistajaa syyttää jos koira ei ole hallinnassa juoksujen takia. Ei kyllä narttujakaan mutta... hmmm.. vaikea aihe :/ Kuitenkin tokotreenit on eri asia, kun yleensä koirat ovat hihnassa mutta agility on kuitenkin vapaana oloa ja olen nähnyt miten koirat vain jäävät haistelemaan maata juoksuisten narttujen takia... Hhmmm...

Itselläni on narttukoira, enkä treenaa koiran kanssa juoksun aikaan. Lähinnä jo siksi, että koiran oma vire ei ole silloin kunnossa . Tämä on varmasti myös koirakohtaista. En viitsi mennä edes kentälle juoksevan nartun kanssa, koska treeneistä puuttuu silloin asiaan paneutuminen kun hormoonit hyrrää..

Hieman hankalaksi tosin tämä juoksu joskus muodostuu.. Oma narttuni juoksee 3Xvuodessa. Treeneihin tulee välillä ikäviäkin taukoja juuri juoksun vuoksi.

Suomessa juoksuisia narttuja ei saa viedä kokeisiin( lukuun ottamatta SM-kokeen erikoisvoittajaluokkaa ja Kennelliiton edustusjoukkueen valintakokeita)

Tässä kai se raja meneekin.. Jos treenaat sm-tasolla erityisvoittajaluokaa tai haluat joskus treenata, uros on parempi totuttaa juokseviin narttuihin...

Itseä alunperin epäilytti viedä juoksuista narttua kentälle häiritsemään muita, mutta kun riittävän usein toistettiin, että juoksuisen kanssa saa tulla ja urokset siinä vain tottuu häiriöön, niin olen uskonut. :)

Tosin parhaimpaan aikaan en vie, ihan vaan siksi,että nartun pää on silloin kuin Haminan kaupunki... vaikka ehkä se olisi hyvä viedä ja helpottaa vaan treeniä, mutta kun itsellä kentälle on pitkä matka, olen ollut vähän laiska ja pitäytynyt kotipihatreeneissä juoksun ollessa parhaimmillaan...

Hyviä vastauksia urosten omistajilta. Kiitoksia. Pähkinänkuoressa voisi siis sanoa, että jos kiimaisen nartun kanssa osallistuu mihin hyvänsä tapahtumiin, on parempi kysyä urosten omistajilta, sopiiko osallistua vai ei. Viralliset jutut, kisat, näyttelyt yms on sitten katsottava tilannekohtaisesti, kun kaikkiin ei ole luvallistakaan tulla juoksun aikaan.

Yleisesti ottaen suurin osa tuntui olevan sitä mieltä, että on hyväkin jos paikalla on mainitunlaista häiriötä, niin urokset voi opettaa tottelemaan ja toimimaan silloinkin. Mutta että "alkeisryhmien" kohdalla on ehkä suotavampaa pysyä poissa.

Eipä sillä, itse pysyttelen joka tapauksessa sivummalla; koirani ovat jo koulutettuja enkä harrasta niiden kanssa mitään, mutta olin utelias, ja tiedä vaikka tästä puheenaiheesta olisi hyötyä jollekulle muulle narttukoiran omistajalle. :)

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

No mutta nythän se on sitten ihan päätettykin SAGIn kokuksessa, että agilityssä saa kisata juoksunartun kanssa MYÖS muissa kuin arvokisoissa ja karsinnoissa. Lisää tietoa SAGIn (Suomen Agiltyliitto) sivuilta.

Koirat (=urokset) hallintaan vain jo treeneissä kun jatkossa nartut ovat tervetulleita agiliitämään juoksuissaankin. Tämä on mielestäni hyvä ja tervetullut päätös, ei juoksuinen narttu ole mikään spitaalinen, joka pitää eristää. Myös juoksunartulla on oikeus treenata ja kisata, juoksu kun ei ole sairaus!

Pois siis urosten omistajilta se selittely siitä, että "kun ei tämä mun uros nyt voi tehdä mitään kun sen pää sekoaa noista tuoksuista". Pöh ja pah. Kun tosissaan treenaillaan niin ei se koira edes ehdi kiinnostua muusta kuin tekemisestä. Ongelma tuntuu olevan urosten omistajilla, jotka hakevat tekosyitä sille, miksi oma koira ei ole hallinnassa.

Ainakin agilityä ei sitten kannata uroksen kanssa puuhata, jos juoksunartut "haittaavat" omistajia. Jatkossa kun ne juoksunartut eivät ole vain siellä treeneissä mukana, vaan myös kisoissa!

Nojust.. kisoihin ei välttämättä mennä kuin vasta muutaman vuoden päästä, kunnes koira pystyy tosiaan hillitsemään itsensä juoksuisten narttujen läsnäollessa. Uskoisin että varmasti kisoissakin pystyisi suorittamaan radan ihan yhtä hyvin, mutta jos se juoksuinen narttu sattuisi olemaan vaikka ihan radan reunassa niin en nyt 100 % luottaisi että ei jäisi siihen paikkaan. Tai että jos radalla olisi ollut ensin juoksunarttu, niin jäisikö omani vaan haistelemaan heti niitä sulotuoksuja.

Muuten tähän mennessä on mennyt loistavasti agility ja koira on voinut kulkea vapaana vierellä muiden koirien ollessa kentän laidalla. Ja uskon että kun itse vielä vähän kehityn ohjauksessa niin voitaisiin lähteä kisoihin, mutta voi olla että ei välttämättä lähdetäkään koska ei se koira tarvitse nyt ylimääräistä häiriötä kun onhan siellä jo muut koirat tarpeeksi häiriönä, saati sitten juoksuiset nartut.

Kivahan se on juoksuisten narttujen omistajille, kun ei nartuilla välttämättä mee pakka sekaisin uroksista juoksujen aikana. Onneksi tiedän kuitenkin paljon narttujen omistajia jotka eivät lähtisi juoksujen aikaan muutenkaan kisaamaan (kun ei narttukaan aina ole parhaimmassa vedossa) ja itse en kyllä juoksuisen nartun kanssa lähtisi isoon koiratapahtumaan (toivoen että kaikki urokset varmasti ovat koulutettuja ja hallinnassa).

Kaikki koirarodut ei edes ole palveluskoiratyyppisiä, joille riittää vain ihmisen kanssa tekeminen motivoinniksi....

tää on näitä uroskoiran omistajan selittelyitä..

Kyllä on taas koottuja selityksiä sille, miksei EI voi harrastaa tai kouluttaa koiraansa, näistähän saisi jo paksun kirjan. Ne, jotka oikeasti tekevät, eivät selittele, mutta jos ei tee mitään, niin sitten on taskussa ne kootut selityksetkin ja tekosyyt.

Itselläni on vuodesta keppi ja kivi alkaen ollut niin narttuja kuin uroksiakin. Ikinä en ole ajatellut, että narttujen juoksut voisivat tai saisivat olla este harrastamiselle ja yhdessä tekemisen ilolle. Kun uroksella ja ohjaajalla on kivaa yhdessä, niin se on ihan sama onko radan tai kentän laidalla vaikka miljoona juoksunarttua. Mutta JOS ohjaaja sitten itse haluaa löytää tekosyyn sille, miksi koira ei toimi, niin tekosyitähän löytyy aina.

Sen sijaan, että syytellään ja selitellään, niin kannattaa keskittyä omaan rooliinsa ohjaajana: Olenko minä niin hyvä ja kiinnostava ohjaaja koiralleni, että se ei ehdi, jaksa tai viitsi keskittyä muihin epäolennaisuuksiin? Jos koiralla on aikaa ja intoa haahuilla hajujen perässä treenissä, niin ohjaaja on hakoteillä ja ohjaaja joutuu pohtimaan millä saa itsensä ja treenin kiinnostavammaksi. Nyt siis pois kaikki turhat "mutta kun tää sekoaa tuoksuista"-selitykset ja virta siihen tekemisen iloon!

Tiedän uroksia jotka kisaa ylemmissä luokissa agilityssä/tokossa, ja muuten varmoja, mutta juoksut sekoittaa pään. Voisi kuvitella että nämä pidemmälle koulutetut koirat olis hallinnassa tuollaisessakin häiriössä, ja voisi kuvitella että ohjaajan ja koiran suhde olisi hyvä jo tuossa vaiheessa.

Helppo edelleen niitten sanoa, joilla urokset eivät ole siitä pahemmasta päästä juoksujen aikana.

"Helppo edelleen niitten sanoa, joilla urokset eivät ole siitä pahemmasta päästä juoksujen aikana. " Minulle tuo kuulostaa selittelyltä ja tekosyiden hakemiselta! Niitähän ihmiset keksivät, kun jollakin pitää selittää asiaa, eikä voi myöntää totuutta: Jos ne hajut sekoittavat uroksen pään, niin jotakin vikaa on ohjaajan ja koiran suhteessa ja koulutuksessa, jos koiralla on aikaa ja intoa haistella eikä puuhata ohjaajansa kanssa. Kun koira on innostunut tekemisestä, ei se näe tai kuule tai haista muuta kuin sen tekemisen ilon yhdessä ohjaajansa kanssa.

Jos haluaa todella helpon koiran ja ei ole valmis tekemään hommia koiransa kanssa, niin kauppojen pehmoeläin hyllyiltähän niitä löytyy, lelukoiria nimittäin. Sen sijaan jos aikoo koiransa kouluttaa, niin tottakai se vaatii ohjaajalta aikaa ja taitoa.

Jos uros menee sekaisin narttujen tuoksuista niin asialle tehdään jotakin eli toisin sanoen uroksella ja ohjaajalla vain on niin hauskaa keskenään, että uros ei edes ehdi hajuja haistella.

Ei se, että joku kisaa agissa tai tokossa todellakaan tarkoita, että se koira olisi arjessa hyvin hallinnassa - valitettavasti! Useinhan niin on, mutta ei kuitenkaan aina. Ei voi siis vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki kisaavien koirakoiden ohjaajat olisivat opettaneet koiransa olemaan välittämättä niitä juoksuhajuista. Se on sitten ohjaajan moka. Turha siinä on syytellä juoksujen hajuja.

Oolrait, tämä on sitten minun huonon kouluttajan selittelyjä ja tekosyitä. Ei voi mitään, paremminkaan en pysty kouluttamaan koiraani.

Siis mitä täällä taas oikein sekoillaan?

Uroksia on erilaisia ja ne reagoi juoksuihin eri tavalla ja jep, omistajalla ja koiralla pitää olla hauskaa keskenään treeneissä ettei hajut haittaa MUTTA aloittelijoille tämä voi olla hankalaa.

Ja jos koira on päässyt astumaan nartun, sekin vaikuttaa myös uroksen käyttäytymiseen. Joo, on totta että tekosyitä välillä tulee mutta ei kuitenkaan aina!

Eikä se aina ole kouluttajasta kiinni miten juoksuihin reagoidaan. Ajatellaan vaikka uhmaikäisiä uroksia jotka ovat valmiina nylkyttämään vaikka ihmisen jalkaa... Sitten koira viedäään juoksuilta haisevalle kentälle, NO MIKÄS SIINÄ!!

Ja koirat oppivat eri tavalla joten ei aleta syyttelemään nyt ketään, okei?

No tässä tullaan sitten koiran motivoimiseen, tässäkin on tietty rotukohtaisia, kuten myös yksikohtaisia eroja. Esimerkiksi palveluskoiratyyppiset helposti koulutettavat (saksanpaimenkoira, belgi, rottweiler) ja noutajatyyppiset tekevät mielellään ihmisen kanssa töitä, ja ne on todella helppo motivoida pelkästään ihmisen kanssa työn tekemiseen, ja siis helpompi mahdollisesti myös juoksuisten narttujen läheisyydessä motivoida.

Sitten taas on hyvin ahneita koiria, jotka motivoituu helposti ruoasta, ja kaikki muu ympäristö unohtuu. Sitten onkin ne jotka ei ehkä ole ahneita ollenkaan, ja leikkiminen on taiteenlaji jota on harjoiteltava. Jolloin saa kilpailla jonkin verran ympäristön kanssa, jotta saa oikein motivoitua koiraa. Ja varsinkin nuoret koirat joilla hormonit hyrrää vahvasti eikä hormonitoiminta ole vielä tasaantunut aikuisen koiran malliin, niin voi olla että se juoksuisen nartun tuomat tuoksut motivoi aika paljon enemmän kuin ihmisen läsnäolo. Joillakin vanhemmilla uroksilla voi olla se suvunjatkaminen niin selkeästi läsnä elämässä, että se narttu motivoi enemmän kuin ihminen, oikeasti. Sitten miten saat valjastettua sen juoksuisen nartun motivaatioksi? Ehkä koira saa palkkioksi haistella juoksuisen nartun jälkiä? Mutta usein se voi olla niin mukaansa vievää, että saako sitä koiraa enää keskittymään muuhun kuin suvun jatkamiseen.

Olet sinänsä oikeassa, ihmisen on löydettävä se oikea tapa motivoida koiraansa, mutta yleensä se koira määrittelee palkkionsa ja sen mistä se motivoituu, ja aina sen löytäminen ei ole helppoa, ellei ole oikeasti hyvä kouluttaja, mitä jokainen uroksen omistaja ei ole, vaikka harrastaakin tokoa, agilityä. Mielellään sitä harrastaisikin edelleen, mutta aina ei pysty vaan ehkä kilpailemaan ympäristön kanssa eikä pysty löytämään sitä, mikä motivoi koiraa. Itsenäisiä koiria taas ei motivoi ihmisen kanssa tekeminen, ja siinä saa rodusta riippuen tehdä eri tavalla työtä, että saa itsenäisenkin koiran innostumaan edes ihmisen kanssa tekemisestä. Tekosyitä on, mutta kyllä niin moni asia vaikuttaa koiran kanssa tekemiseen ja kouluttamiseen.

Koirat on kuitenkin eläimiä, eivät koneita. Ei ne aina vaan toimi juuri siten kun ihminen haluaa, eikä niillä aina ole itsehillintää pystynyt harjoittamaan niin paljon että saa koiran toimimaan läheskään siten kuten haluaa tilanteessa kuin tilanteessa. Riippuu myös tietty ihmisen kriteereistä, mitä asioita hallinnassa katsoo tärkeäksi ja mitä ei. Tietenkin on jo koulututuksellisesti eroa vuosikkaassa uroksessa ja vaikka neljä vuotiaassa uroksessa, että näitä ei voi verrata sinänsä toisiinsa jo iän ja kokemuksen puolesta. Ei se vuosikas tai kaksi vuotiastaan pysty välttämättä vielä edes keskittymään kunnolla.

Joten tässä pitää ehkä agilityn ja harrastamisen osalta miettiä että missä vaiheessa koira olisi valmis kisaamaan (narttujen juoksuhäiriössäkin), ehkä siinä vaan pitää odottaa pidempään.

Mutta kun on näitä uroksia jotka sekoaa vanhanakin vielä tärppinartuista, ja haluavat harrastaa ehkä ei-niin-tosissaan, niin se harrastamisen ilo voi normitreeneissä mennä kankkulan kaivoon, kun se juoksunarttu tulee treeneihin. Kisoissa voi ehkä odottaa että sitä itsehillintää pitäisi ollakin, mutta tavis vaikka agility/tokotreeneissä ei-tavoitteellisesti treenaavalle ei ehkä tarvita ylimääräistä häiriötä.

Mutta siis koirat eivät ole koneita, vaan nekin tekevät virheitä, ja niilläkin on huonoja ja hyviä päiviä (noutajilla ehkä enemmän hyviä päiviä :) ). Ja voisin kuvitella että nartuillakaan aina juoksujen aikana ei ole se keskittyminen kaikkein parhaimmillaan, niin miksi silloin pitää päästä kisaamaan (eri asia jos juoksusta ei tietty tiennyt ilmoittautuessa). Ja pitäähän niin nartuilla kuin uroksilla olla niitä kisataukoja, niin nartuilla se voi ollakin hyvä että saisi pitää taukoa vaikka silloin edes juoksujen aikana.

Tässä ajatuksia mitä tästä heräsi.

Olisihan se kiva, että ei kuitenkaan hirveästi syyllistettäisi myöskään urosten omistajia, jos uros ei ole täysin hallinnassa. Joillakin jo koulutuksessa (ja häiriösellaisessa) kestää pidempään kuin toisilla kouluttajasta ja koirasta riippuen. Varsinkin jos ei ole mahdollisuutta esim. treenata häiriössä itse halutessaan tai se häiriö tulee silloin kun tarvitsisi oikeasti oppia jotain muuta.

Näyttelyissä käyn,mutta en muualla juoksujen aikaan.Samoin vain lyhyet lenkit juoksujen pahimpaan aikaan ja ei ole ollut urosten kanssa ongelmia sillä kyllä riittänyt kun potkinut uroksen pois.Taajamassa,kun on pakko koira olla kytkettynä ei ole edes sakkoja tullut potkimisesta.Olisin vedellyt pesäpallomailalla kusipää omistajaakin,mutta siitä voi tulla jopa sakot ei muuta.

Plaaplaaplaa... Tämä on kyllä erittäin mielenkiintoista... Jokainen on aukomassa päätä jokaiselle kommentoijalle....

Noh, juoksut on juoksut ja pojat ovat poikia. Oma dominoiva uros menee nykyään ihan sekaisin juoksujen hajusta, kun pääsi nartun astumaan, ennen ei voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi otus on helposti motivoitava eikä isompia ongelmia enää ole, kunhan vain lämmittelee ja tutustuu kenttään kunnolla ;)
Onneksi ei uhmaiässään ihmisiä nylkyttänyt.

Omasta mielestäni jotkut treenit olisi hyvä jättää nartun kanssa väliin juoksujen aikana, mutta tämä on vain minun mielipiteeni! Ei tarvitse haukkua sitten miksikään idiootiksi ja potaskan selittelijäksi!

Itse vein uroskoiraani tokoon niin kauan kun sinne joku iditootti akka toi juurikin kiimaisen narttukoiransa. Ei paljon järki päätä pakottanut. Pilalle meni monen uroskoiran tokoilut.

Haista paska idiootti