Eli jotenkin nyt tuli tälläinen mieleen parista viimeisestä viestiketjusta. Tässä lainaus jonkun kirjoittajan tekstistä; "Valtio ei ikinä maksa korvausta täysimääräisenä, vaan perus summan, jos tekijä ei itse pysty maksamaan".
Eli mikä on perus summa? Onko se sellainen kohtuullinen korvaus???
Eli oikeudessa rikoksen uhri voi nykyään vaatia rikoksentekijältä enemmän, kuin mikä on kohtuullista?? Onhan se ymmärrettävää, että rikoksentekijää voi kohdella kuin arvotonta saastaa, mutta oikaisen nyt, olkoon rikoksen luonne mikä hyvänsä.
Eli mikä on perus summa? Onko se sellainen kohtuullinen korvaus???
Eli oikeudessa rikoksen uhri voi nykyään vaatia rikoksentekijältä enemmän, kuin mikä on kohtuullista?? Onhan se ymmärrettävää, että rikoksentekijää voi kohdella kuin arvotonta saastaa, mutta oikaisen nyt, olkoon rikoksen luonne mikä hyvänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
PS. Otsikko meni vähän sekavaksi, koska otsikko liian pitkä, eikä lyhennys onnistunut.
Perusperiaate tietysti on - ja pitääkin olla - , että rikoksen tekijä joutuu korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahingon. Korvauksen määrää tuomioistuin vahingonkorvauslain säännösten mukaisesti. Osa korvauksista on suoraan laskettavissa (esim. esinevahingot, henkilövahinkojen sairaanhoitokulut, ansionmenetys), eikä näistä vahingoista voi enempää korvausta saada kuin todelliset kulut tai menetykset.
Mutta tietyt ns. aineettomat vahingot ovat rahallisesti vain arvioitavissa (kipu, särky, kärsimys, pysyvä vika tai haitta). Korvauskäytännön yhtenäistämiseksi on olemassa henkilövahinkojen neuvottelukunnan antamia suosituksia, joita tuomioistuimet käyttävät käytännössä ohjeenaan. Mutta niissäkin on liikkumavaraa, sillä rikoksiakaan ei tunnetusti tehdä täysin yhdenmukaisten kaavojen mukaan. Korvaustaso ei meillä kuitenkaan ole päätä huimaava verrattuna eräisiin muihin maihin, varsinkin niihin joissa vahingonkorvaukset ovat sanktioluonteisia.
Jos korvausta ei saada perityksi tuomitulta, valtio maksaa uhrille tietyt korvaukset. Valtion pussi ei ole pohjaton ja siksi rikosvahinkolaissa on säädetty maksettaville korvauksille ylärajat. Siitä voi tietysti keskustella, ovatko rajat kohdallaan samoin kuin siitäkin, ovatko henkilövahinkojen neuvottelukunnan suositukset ja vastaavasti tuomioistuinten ratkaisukäytäntö asiallisella tasolla.