Leskikin sitten kuoli ja rintaperillisiä ei jäänyt kun ottopoika kuoli kymmenen vuotta sitten. Testamentilla leski testamenttasi koko omaisuutensa yksin veljensä pojalle. Mielestäni testamentilla leski ei kuitenkaan voinut sivuuttaa ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä, eli testamentista huolimatta myös ensiksi kuolleen puolison toissijaisilla perillisillä on osuus peritöön? Ottopojan leski otti omakseen vasta puolison kuoltua, mutta tämäkin kuoli jo vuosia sitten eikä rintaperillisiä jäänyt.
toissijaisten oikeus
puoli omaisuutta
11262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asian ratkaisu riippuu siitä, saiko leski aikanaan omaisuuden puolisoltaan perintönä vai testamentilla.
Jos perintönä, niin pääsääntö on se, että lesken pesä jaetaan puoliksi. Toisen puolen omaisuudesta saavat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset ja toinen puoli menee lesken tekemän testamentin mukaisesti.
Jos taas leski sai omaisuuden testamentin perusteella, ratkaisu voi olla toinen. Jos leski sai omaisuuden täydellä omistusoikeudella, hän saa määrätä koko omaisuudesta omalla testamentillaan. Jos ensiksi kuolleen testamentissa oli toissijaismääräys, menee hänen puoliskonsa sen mukaisesti.
Jos leski sai testamentilla puolisonsa omaisuuden, leski voi myös testamentata koko omaisuuden vaikka naapurin koiralle!
Niin jos ei ole toissijaismääräystä. Piste.
Toissijaiset poistuvat ,jos testamentissa lukee,ettei leskeksi jäänyt ole kenellekään tilivelvollinen vaan saa testamentata itselleen testamentillä tulleen omaisuuden kenelle itse haluaa.
Testamentin tekijät ottakaa huomioon myös tuo kyseinen lause, jos ,ette halua niille ns. toissijaisille mitään jättää vaan teillä on oma periaate kenelle jäjätte omaisuutenne.
Meillä oli myös testamentti toisillemme ,ehdolla jos menehdymme molemmat yhtä aikaa tai on niin pieni aika ,ettei ole mahdollista tehdä uutta testamenttia, siinä tapauksessa vain saa ne toisijaiset perilliset.
Vasta kun puoliso kuolee, näkee kuinka rahan ahneita sukulaiset ovat,silloin on hyvä olemassa testamentti toisilleen ,että leskeksi jäänyt saa antaa omaisuutensa, vaikka naapurin koiralle, kuin ILKEILLE ,lesken hylänneille ns. sukulaisille.
Usein silmät näkee parhaiten silloin kun jäät yksin, kuka on se lesken oikea tuki ja lohduttaja. näille on hyvä antaa myös testamentilla omaisuutensa.
NS;toisijaiset kun ei ole sentin vertaa tuota omaisuutta kartuttaneetkaan - ottakaa ahneet sukulaiset sen huomioon.
Kyllä se vaan taisi olla niin, että tuolloin 80-luvulla, kun ensimmäinen puoliso kuoli mitään, testamentteja ei vielä arvattu toisilleen tehdä. Leski ymmärtääkseni peri puolisonsa ja vasta sitten otti pojan omiin nimiinsä.
Siis kenen tuo poika tuo ottopoika on alunperin ollut? oliko tuon ensin kuolleen puolison? Silloin ottopoika on aikanaan vanhempansa perinyt, eikä leski. Näin ei olisi mitään toissijaisia perillisiäkään.
Tässä oli sellainen tarina että pariskunta ei saanut omaa perillistä ja lesken veljen poika siirtyi pariskunnan mukana uuteen huusholliin joskus 60-luvulla ja asui siinä kuolemaansa saakka. Leski otti poikansa virallisesti omiin nimiisä vuoden päästä puolison kuolemasta. Ymmärrän, että tässä tapauksessa ottopoika ei perinyt ensimmäistä puolisoa kun ei ollut vielä puolison kuollessa virallisesti oma.
Jollei ottopojalla ollut omia lapsia, ottopojan perii tämän biologiset sisarukset lesken kuoltua, ellei leskellä sitten ole muita lapsia, kuten ei tässä tapauksessa. Oliko testamentti?
Ottopojan sukulaiset eivät ole mitenkään perillisasemassa varsinkin kun tuo ottopoika on kuollut ennen ottovanhempaa.
Paljastui, että leski on 1984 kuolleen puolisonsa jälkeen uudestaan ottanut pojan nyt yksin omaksi ottopojakseen 1985, siitäkin huolimatta että ottopoika jo oli virallisesti pariskunnan ottolapsi. Merkitseekö tämä sitä, että ottopoika perikin tuolloin 1984 ottoäitinsä? Ottoisä on sitten pernyt 2003 ottolapsensa, mikä seikka käy ilmi papereista. Syynä moiseen on saattanut olla muuttunut ottolapsilaki.