Tänä aamuna toi Ramoonan* kertoma silakoiden savustus mieleeni ulkosaariston avaran taivaan, puhtaat sileät kalliot ja 50 kg silakkasaalis, jonka miehet toivat saarelle!
Vietin kesääni lasten kanssa saaressa, ja kuinka ollakaan päättivät miehet kokeilla silakkanuottaa. Mikäpä siinä, mutta en ollut koskaan saanut saavillista perattavia silakoita eteeni:D
Se, joka ei ole perannut tuoretta silakkaa, ei voi arvata miten tiukka se on avata,...jo muutaman kilon jälkeen on etusormi hellänä,...ei muuta kuin jakamaan naapureille valtaosaa saaliista!
Lokkien syksyt perkuujätteiden perään suoraan käsistä melkein muistuu elävästi mieleeni,...savun tuoksu savustaessa ja selkäruodon irroittamisen sitkeys silakkarullia varten! Huh' mikä määrä oli rullattu ja rasvaisin sormin söimme myös lämpimiä savusilakoita, joiden nahka irtosi kuin vain mehevästä kalasta voi irrota.
Vieläkin tuo lokkien ääni muistuu mieleen, ja vesi nousee
suuhun muistellessa sitä kokemusta.
Ulkosaaristossa emme saaneet koskaan ankeriaita, sitävastoin Porvoon saaristossa tuli hyviä saaliita sitäkin herkkua, vaikka en elävinä oikein voinut niitä katsella ruohikossa, kun kiemurtelivat rantaa kohti kuin paksut kyykäärmeet! Silloin oli vain tynnyristä tehty savustusuuni, mutta kyllä se hyvin savusti ankeriaatkin.
Onnellinen Ramoona*, joka saa vieläkin olla mukana noissa kalansaalishetkissä, mikäs sen ihanampaa!
Vietin kesääni lasten kanssa saaressa, ja kuinka ollakaan päättivät miehet kokeilla silakkanuottaa. Mikäpä siinä, mutta en ollut koskaan saanut saavillista perattavia silakoita eteeni:D
Se, joka ei ole perannut tuoretta silakkaa, ei voi arvata miten tiukka se on avata,...jo muutaman kilon jälkeen on etusormi hellänä,...ei muuta kuin jakamaan naapureille valtaosaa saaliista!
Lokkien syksyt perkuujätteiden perään suoraan käsistä melkein muistuu elävästi mieleeni,...savun tuoksu savustaessa ja selkäruodon irroittamisen sitkeys silakkarullia varten! Huh' mikä määrä oli rullattu ja rasvaisin sormin söimme myös lämpimiä savusilakoita, joiden nahka irtosi kuin vain mehevästä kalasta voi irrota.
Vieläkin tuo lokkien ääni muistuu mieleen, ja vesi nousee
suuhun muistellessa sitä kokemusta.
Ulkosaaristossa emme saaneet koskaan ankeriaita, sitävastoin Porvoon saaristossa tuli hyviä saaliita sitäkin herkkua, vaikka en elävinä oikein voinut niitä katsella ruohikossa, kun kiemurtelivat rantaa kohti kuin paksut kyykäärmeet! Silloin oli vain tynnyristä tehty savustusuuni, mutta kyllä se hyvin savusti ankeriaatkin.
Onnellinen Ramoona*, joka saa vieläkin olla mukana noissa kalansaalishetkissä, mikäs sen ihanampaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten hyviä olivatkaan lapsuuden onkiahvenet, kun äiti ne pannulla voissa paistoi, nuottamiehiltä haetut tuoreet muikut ja suuret savulahnat ihanina ruokamuistoina, haukikeittokin maistui. Lempeä kotijärvi säilyy aina sielunmaisemana, sydämessä laikähtää kotiseudulla käydessä ja runsas viikko sitten veljen syntymäpäivillä kotipuolessa saimme kalaisan kestityksen, savumuikkuja unohtamatta.
Suomenlahden rannikon asukkeina muikku vaihtui silakkaan, mielenmaisema ankarampaan ja avarampaan , merelliseen. Yleensä pari kolme kertaa sekä keväällä että syksyllä laitamme silakkaverkon pyytämään väliveteen, ettei roskakalaa tulisi niin paljon. Yhdestäkin verkosta saa tavallisesti ämpärillisen, siinäkin on tarpeeksi perattavaa. Yleensä päästelemme kalat irti ja perkaamme ne kallioluodolla, siihen saamme seuraksi lokit, ne ilmaantuvat jo verkkojen nostoon ja saattelevat venettä kirkuvana laumana. Pyyntituore napakka silakka on aivan eri kala kuin kaupan tiskissä veltoksi makaillut tuote. Käsivoide tulee kaupan päälle varsinkin rasvaisissa syyssilakoissa, sitruunalla se tuoksu sitten lähtee. Tuoreen silakan fileointi käy peukalonkynteen, en osaa hanskoja kalanperkuussa käyttää. Isäntä perkaa ja fileoi kyllä isommat kalat, ei anna siikaa tai kuhaa minun hyppysiini. Siian pyynti on parhaimmillaan myöhäissyksyllä, voi saada herkullista mätiä kaupan päälle.
Tänään syödään paistettuja silakkapihvejä ja perunamuusia, jäi vielä silakkarulliin huomiseksi.
Silakan litkaajia näkee silloilla keväisin ja syksyisin, jopa Lauttasaaressa kymmenittäin rivissä. Saalista voi nostaa ylös tarpeen mukaan, se näyttää olevan varsinkin senioriväen suosiossa.
onkimista siis tuo litkaaminen. Näyttää niillä olevan kaloja
ämpärissä kun olen ohi ajanut. Joillakin on
pilkkijakkarat ja eväät, pitäsköhän
ihan kokeilla.
Vesi kielellä tässä lukee savulahnoista ja kalansaaliista.
Onhan niitä saanut syödä elämänsä aikana,mutta ei tuollaisia kalansaaliita sisämaan asukit saa.Pitääkö olla kalastuslupa silakanpyyntiä varten?Kaipa silloilta voi "onkia" niitä vapaasti kuka vaan,mutta verkolla?
Kalastusalueet käsittääkseni perustuvat maanomistukseen, mökkiläisillä voi olla omia alueitaan, on yhteisiä kalastuskuntia jne. Kunnilla ja kaupungeilla on vesialueita, joille myydän verkkolupia. Virkistys- ja kotitarvekalastajille on omat rajoituksensa pyydysten laadun, määrän ja koon suhteen. Ulompana merellä on yleistä kalastusaluetta, jonne ei verkkolupia tarvita, mutta siellä on melko vaativaa kalastaa, voi kova tuuli yllättää ja verkkojen kokeminen on vaikeaa. Silakka on parvikala, yleensä niitä tulee paljon kerralla. Aika huonoa on kalantulo ollut varsinkin keskikesällä, kalakauppaan pitää välillä mennä eikä talvikalastusta ole harrastettu koskaan. Puukkokalastajia on joskus liikkeellä myös, toisten verkoista irrotetaan puukolla saalista.
Mutta onhan vesillä ja vesien äärellä liikkuminen sinänsä virkistävää ja kalojen narraaminen viihdyttävää puuhaa vaikka mato-ongella.
Särki oli myös hyvää, niin valkoista liha vaikkakin ruotoja, mutta ei haitannut, hyvät muistot lapsuudesta, syötiin kalaa paljon ja itse ongittiin.
Kyllähän siellä ulkosaaristossa Ahvenanmaan rajalla, piti olla kalastajan lupa, jonka vesillä saimme kalastaa, sillä ehdolla, että ylimääräiset kalat veimme hänelle, edelleen toimitettavaksi Turkuun.
Se olikin tarpeellista, koska innokkaat kesävieraamme saattoivat yhden viikonlopun aikana virvelöidä yli 60 haukea. No, kalastajahan oli vain tyytyväinen, joka verkkokalasti ainoastaan.
Muistan simput, joita hän verkkoja nostaessaan toi minulle, niistä kun tulee mainio kalakeitto, samoin hän saattoi tuoda ison siiankin ja kuhaa tuliaisina. Tuo simppu on varsin ruman näköinen kala, suurine maksoineen, kuitenkin hyvä soppakala.
Muutamia nokikanojakin hän toi, jotka olivat jääneet verkkoihin, hyvänä lisänä ruokatalouteen ne olikin.
Ihanaa oli myös nähdä hylkeiden uivan joskus aivan lähellä rantaa, kerran uidessani nousi hylkeen pää uteliaana katsomaan minua suurilla kauniilla silmillään.