Kyselisin polven tekonivelen saaneilta, onko elämän laatu parantunut, oletteko tyytyväisiä ja liikuntakykyisiä, ovatko kivut vähentyneet, pnko proteesien kanssa ollut erityisiä ongelmia?
Olen itse tilanteessa jossa jotain on pakko tehdä, kipu estää liikkumisen, painoa on tullut liikaa, mieli on maassa, tuntuu että elämä kuluu sivusta katsojan roolissa.
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Miten sujuu toipuminen? Onko vaikea oppia kävely? Kuinka paljon kivut lievettyvät? Voitteko pyöräillä? entä hiihtää? tehdä puutarhatöitä eli kumarrella tai olla polvillaan?
Voitteko tanssia? tehdä lumitöitä?
Kadutteko leikkausta? Onko ollut vakavia komplikaatioita?
Hoito kokemuksistanne olisi minulle paljon apua.
Olen itse tilanteessa jossa jotain on pakko tehdä, kipu estää liikkumisen, painoa on tullut liikaa, mieli on maassa, tuntuu että elämä kuluu sivusta katsojan roolissa.
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Miten sujuu toipuminen? Onko vaikea oppia kävely? Kuinka paljon kivut lievettyvät? Voitteko pyöräillä? entä hiihtää? tehdä puutarhatöitä eli kumarrella tai olla polvillaan?
Voitteko tanssia? tehdä lumitöitä?
Kadutteko leikkausta? Onko ollut vakavia komplikaatioita?
Hoito kokemuksistanne olisi minulle paljon apua.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitä yksistä polvista. Pojista polvi paranee, uusi sukupolvi. Mennään vanhoilla nivelillä.
Mitäpä jos rysäytät sen painosi alas, niin monet ikäongelmat ellei katoa niin ainakin lieventyvät.
Se on kumma ettei ihminen viisastu siinä kohtaa, että liika elopaino on kropalle tuhoksi, vaan vasta sitten kun elopaino on musertanut jotakin rikki, lopullisesti.
Eli viisastuu viimeistään kun joutuu keppien, rollaattorin tai pyörätuolin varaan.
Tämä mielipide tarkoittaa yleisesti, ei kehenkään henkilökohtaisesti.
Täsmentäisin että paino alkoi nousta kun liikunta oli jätettävä vähälle, en ole pahan lihava. Alkuun tuli polvivamma joka hoidettiin aika huonosti ja siitä sitten paha kuluma. Pyöräillä voin vielä ja vesijuoksua myös mutta polvi menee sijoiltaan tai jää pahasti jumiin, ei suoristu. Vältttääkseni kepit ja rollattorit mietin tätä leikkausta.
Hyvää jatkoa sinulle ja hyville nivelillesi.
Kommentti, jossa ei ole ensimmäistäkään vastausta aloittajan esittämiin kysymyksiin. Ikävää arvostelua sitäkin enemmän.
Kirjoitan äitivainaani puolesta. Hän loukkasi polvensa joskus 45 vuotta sitten melkein viisikymppisenä ja odotteli sitä leikkaukseen menoa yli 20 vuotta, ( ei muka ollut aikaa, luulenpa pohjimaisena syynä olleen leikkauksen pelko) Hänelle laitettiin tekonivel polveen ja katui ettei mennyt leikkaukseen paljoa ennemmin .
Uusi nivel toimi moitteettomasti, pystyi tekemään pyöräilylenkkejä leikkauksen jälkeen, olla jopa kontallaan kukkapenkkejä hoidellessaan.
Hänellä ei ollut uuden nivelen aiheuttamia kipuja lainkaan polvessaan, päinvastoin lonkka ja selkäkivutkin häipyivät kun jalka tuli oikeaan asentoon ja sitä pystyi käyttämään reippaasti tuntematta tuskia.
Yhdellä ystävälläni laitettiin molempiin polviin tekonivel yhtaikaa. Hän ei ollut ylipainoinen, ei pystynyt esim. tanssimaaan lainkaan ennen leikkausta ja liikkuminen oli tosi kivuliasta. Toipuminen sujui hyvin ja hän pystyi tanssimaan, pyöräilemään vaivatta. Suosittelen leikkausta, ystäväni ei tarvinnut mitään apuneuvoja.
Tanssinharrastajilla on uudet lonkat.
Mitä lekuri on sanonut painosta?
Jos kerran aikoo leikata.
Tietoni mukaan kovin paljon ylipainoisia kehoitetaan laihduttamaan.
Niin ainakin olen lukenut.
Tuttavapiirissäni on ollut tosi hyvä lopputuloksia polvinivelleikkauksista.
Tosin, itsekin on tullut koettua, kuinka riskialtis voi olla jokainen leikkaus.
Lääkäri sanonut että lihaskuntoa pitäisi saada jotta toipuu paremmin, mutta paino ei ole este, vaikka onkin noussut polvivaivan myötä. Silti haluan tiputtaa jonkin kilon, jos se vaikka on hyödyksi leikkauksessa. Kiitos vastauksesta.
Lääkärin neuvo on kyllä ensiarvoisen tärkeä. Olin aikoinani itse samassa huoneessa, jossa kahdelle ikäiselleni rouvalle tehtiin lähes samanlainen leikkaus.
Toinen tuli sairaalaan lähes suoraan töistä, toiselle lääkäri oli antanut pitkähkön sairausloman jo etukäteen suurelta osin juuri silksi, että tämä pääsisi parempaan lihaskuntoon.
Pari kertaa oltiin vielä myöhemmin yhteydessä, hänen toipumisensa oli hurjan nopeaa toisen huonekaverini kuntoutumiseen verraten.
Vaatii vain ymmärtäväisen lääkärin ja omaa sisua, kuin niin moni muukin asia.
Se ei olekaan mikään pikku asia, kumpikaan.
Vain sukupolvet.
Tietenkin vaikeaa aloita ilman mara juoksuja.
Monta kymmentä vuotta sitten jalkani murtui säärestä ja virheasennon vuoksi sain pahan nivelrikon polveeni. Kävely oli jo kovin vaikeaa kunnes sain uuden polven. Sen myötä sain monta kivutonta vuotta ja pystyin tekemään kaikenlaista semmoista mitä en ollut vuosiin pystynyt, paitsi polvillani en pysty olemaan. Mutta - jotta tulos olisi hyvä on oltava tosi tunnollinen kuntoutuksen kanssa, siitä ei passaa laistaa!
Ei ole, mutta uusi pää pitäisi saada. Eikä uusi kroppakaan olisi pahitteeksi.
kuntosalille! Reiden kaikinpuoliset lihakset toimimaan ja kuntoon, niin voit kävellä vuoden kuluttua ilman kipuja.
Aivan ihkaOMIA polviasi käyttäen.
"Lääkäri sanonut että lihaskuntoa pitäisi saada jotta toipuu paremmin, mutta paino ei ole este, vaikka onkin noussut polvivaivan myötä. Silti haluan tiputtaa jonkin kilon, jos se vaikka on hyödyksi leikkauksessa."
Noin sanoi minullekin, ja kunnon noustessa vaivat alkoivatkin hävitä.
Muutama vuosi sitten rappujen alaspäin meno oli erityisen kivuliasta, mutta lihaskunto reisien ja säärten alueella ja myös venytykset , pohje-venytys erityisen tärkeä , auttoivat.
Polveni paranivat kuntoilemalla ja glucosamilla.
Kuinka nopeasti A*****L alkoi vaikuttamaan sinulla Korppis* ?
Viikon olen popsinut ja jo nyt tuntuu , että apuja on tullut.
Ei ole sinulla ollut polvikipuja, kun noita neuvoja jakelet. Monella nivelien kuluma on perinnöllistä. Lievemminkin kipeällä polvella(jalalla) ei paljon jumppailla kivun takia.
Kävelykin jää taitetulla jalalla lenkkaamiseksi. Lihaskipuja tulee väärän asennon vuoksi.
Jos noin ajattelet , että minulla ei ole ollut polvikipuja mikäpä hänessä jatka klenkkaamista, mina kävelen ihan huojumatta. On muuten hurjannäköistä sellainen puolelta toiselle huojuminen, no kuka mitäkin. Olen ikäni tehnyt työtä jaloillani. Tottakait kulumia ilmenee näillä lukemilla. Olin myös viidenkympin jälkeen muutaman vuoden reippasti ylipainoinen. Kyllä siinä polvia koeteltiin.
Paino sain kuriin, kävelyä sauvoilla ja ilman. Laihduin reippaat 25 kiloa se tapahtui jo kevään kuluessa vuonna 2005. Painokaan ei ole klenkkaillut sen jälkeen.
Kävin viime eväällä plus kuuskytryhmäliikunnassa kuntosalilla tosi kipeällä polvella. Olin samalla polvileikkausjonossa. Tein kuukauden spurtin ja lopetin ja lepasin ja join glucosamijauheesta tehtyä liuosta. Kutsun sitä polvieni voiteluöljyksi. Lääkäri totesi myöhemmin, että en tarvitse leikkausta sillä ikinä en saisi hyvää polvea leikkauksen jälkeen.
Taitaa kuitenkin olla niin, että se kipukynnys on vaihteleva. En valita pienistä.
Polvilla en enää konttaa, enkä jaksa nousta matalalta jakkaralta ilman tukea, mutta kipuja ei ole.
Tarkoitatko alkoholia vai glucosamia?
Alkoholi vaikuttaa aika nopeasti, pari paukkua ja posket punottaa, mutta glucosamia pitää napsia tai kuten minä teen juoda kuukauden päivät, jonka jälkeen vaikutus alkaa tehoamaan. Eikä sitä lopeteta kun hyvältä tuntuu vaan jatketaan hamaan hautaan asti.
Tarkoitin Arthryl 750mg tabletteja, joita luulin sinun käyttävän.
Sain 180 kapselin kuurin erikoislääkäriltä.
Olen sitä mieltä että lakiin pitäisi saada uudistus ja lääkäreille suorasanaisempi velvoite.
Lääkäreillä pitäisi olla lupa ensisijaisesti kehottaa laihtumaan,eikä mitään hyssyttelyä asian suhteen.
Näkeehän sen tyhmäkin jo ihmisestä päältäpäin,kuka on ylipainoinen ja vaappuu kuin pingviini kulkiessaan.
Se on ihan tasan niin että mitä siitä nenän alta sisääs tunget,vika löytyy sieltä tai sitten korvies välistä.
Olen ilkeä ja todella tekisi mieli joskus sanoa joillekkin ylipainoisille,et kato ittees.
Mene peilin eteen,ennenkuin tulet valittamaan polvistas ja lonkista.
Tuttavapiirissänikin on monia.
7kg ylipaino
Riittää nivelrikkojen syntymiseen.
Meitä on moneksi, mutta ylipaino totta kai vaikuttaa niveliin, muihinkin kuin polviin, lonkkiin mm. Mutta lääketiede ei ole kyennyt ratkaisemaan miksi nivelrikko syntyy myös hoikille ihmisille. Aivan kuin reumakin, nivelrikon syntymistä ei tietääkseni ole voitu ratkaista. Jos olisi,siihen olisi kehitetty jokin ehkäisevä lääke, eikä sitä olisi hoikillakaan. Erittäin hoikka tuttu miespuolinen henkilö sai lonkkiinsa tekonivelet vuoden sisään.
En puolusta ylipainoisia, mutta tiedän jotain. Kokemusta kymmeniä vuosia akuuttisairaanhoidosta ja eniten kirurgisesta. Itselleni kehittyi myös nivelrikko polveen. Ensin toiseen ja silloin olin vielä normaalipainoinen. Tekonivelleikkaus oli edessä ja kykenen liikkumaan suht normaalisti nykyään. Pitkiä lenkkejä ja joka päivä n kaksi tuntia vähintään kävelyä. Nyt on ylipainoa 10kg. Toiseen polveen on kehittynyt myös rikko ja ortopedin sanoi, että uusi yhteydenotto kun tunnet, että en enää kestä vaan on otettava tekonivel.Luulen, että kestän vielä muutamia vuosia, kun ei ole niin paha kuin toinen. Ainakaan vielä.
Enpä usko, että lääkäreillä on mitään hienotunteisuuspakotetta puhua potilaalle ylipainosta.
Hyvin vähän, mitä olen kuullut, sitä on kyllä tehty.
Ehkäpä fakta, että lähes jokainen asian tietää, ei vain pysty sitä käytännössä noudattamaan, on sulkenut lääkäreiden suut?
Eiköhän tosiaankin kaikki lihavat nykyisin tiedä läskiensä haittavaikutukset.
Ihminen kun on vain kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Toisille on niin kovin helppo antaa käskyjä ja määräyksiä.
Useinhan liikakilojen taakse kätkeytyy monenmoista, ja painon nouseminen on vain oire.
Korvien väli, kuten mainitsit on niin monimutkainen alue. Kukahan haluaa ihan mielikseen olla sairaalloisen lihava??
Moitteen sijaan kannustus olisi paikallaan. Ja suoranaisten tosiasioiden kertominen potilaalle.
puhua = olla puhumatta, piti olla ekassa lauseessa.
-kään aivan turhia leikkauksia!
Joka tapauksessa on lihakset pantava kuntoon!
Ei proteesikaan pysy, ellei lihaskunto parane.
Ihminen ei ole tarkoitettu istumaan.
Älä mene leikkaukseen, jos pystyt kuntosalille!
Reiden kaikinpuoliset lihakset toimimaan ja kuntoon,
niin voit kävellä vuoden kuluttua ilman kipuja.
Ja aivan ihkaOMIA polviasi käyttäen.
Liike on lääke.
"Lääkäri sanonut että lihaskuntoa pitäisi saada jotta toipuu paremmin, mutta paino ei ole este, vaikka onkin noussut polvivaivan myötä. Silti haluan tiputtaa jonkin kilon, jos se vaikka on hyödyksi leikkauksessa."
Noin sanoi minullekin, ja kunnon noustessa vaivat alkoivatkin hävitä.
Muutama vuosi sitten rappujen alaspäin meno oli erityisen kivuliasta, mutta lihaskunto reisien ja säärten alueella ja myös venytykset , pohje-venytys erityisen tärkeä , auttoivat.
Nyt en edes huomaa, kun olen mennyt portaat alas.
Ei satu enää.
Hyvää kuntoutumista! t. Satu*.
Kunnostin vanhat!
Vanhojen urheiluvammojen vuoksi jouduin leikkauttamaan toisen polveni 15-vuotta sitten koska se yksinkertaisesti pamahti p:ksi syväkyykyssä vaihtaessani talvirenkaita.
Naapurin ukko toimitti minut sairaalaan.
Toinenkin polveni oli saman tyyppisessä kunnossa mutta pamahtamaton.
Pääsin kyykkyyn mutta ylöstulon kanssa olikin vaikeuksia.
Samoin istuimelta nousu vaati usein käsien apua ja varaamista toiselle jalalle.
Kituvuosien jälkeen ryhdyin kuntouttamaan varovasti tekemällä pelkästään reisipenkkiä (potkukonetta) pienillä vastuksilla, pitkillä sarjoilla. Kolmesti viikossa.
Reisieni alapäät tuntuivat vahvistuneen sekä kokeillen, että tunnustellen ja puolen vuoden kuluttua rydyin varovaisesti tekemään pienillä painoilla puolikyykkyä.
3:n vuoden kuluttua, 63v, tein etukyykkyä pohjaan 90kg:llä ja maastavetoa 2 x oma paino.
Vieläkin joudun harkoissa pitämään toisssa polvessa instrun polvitukea vahvistettuna h-auton sisärenkaan lenkillä.
En väitä yleispäteväksi hjeeksi mutta tuskin reisien kohtuullisesta lihaskunnostakaan haittaa on!
.Minulta leikattiin kierukka toisesta polvesta onnettomuuden jälkeen,mutta siitä ei tullut hyvä ja sitten leikattiin vielä toinen kerta eikä yhtään parempi.Sen jälkeen saattoi polvi lukkoutua aina välillä ja kipuja oli koko ajan.Treenasin ja kävin vesijumpassa sen minkä pystyin,mutta sitten tuli niin pahat kulumat että ei muu auttanut kuin polven vaihto.Olin silloin 60 vuotta vanha ja painoakin oli sitten kertynyt jonkun verran liikaa.Leikkaus onnistui kohtalaisen hyvin,tietysti polvi oli kipeä sen jälkeen muutaman kuukauden,mutta treenasin ahkerasti ja pudotin painoa yli 40 kiloa.Nyt lenkitän koiraa 4 kertaa päivässä ja käyn kuntosalilla 5 kertaa viikossa.Polkupyörällä ei pysty ajamaan eikä polvillaan olemaan mutta muuten kyllä kannatti leikkaus.Olen nyt 66 vuotta ja toivottavasti polvi kestää loppuiän,mikä ei ole varmaa,koska lääkäri sanoi että 15 vuoden päästä ehkä joutuu vaihtamaan uuden proteesin.