Kun mun pitää selittää joku asia, niin mä alan vaan änkyttää ja kerron tapahtumat väärässä järjestyksessä. Ja sit mun puhe on epäselvää, alan mongertaa ja kukaan ei ymmärrä sanaakaan. Tää tuottaa mulle ongelmia koulussa ja kotona. Koulussa jos mun pitää selittää joku asia, niin se menee sit päin ********, ja kukaan ei ymmärrä mitään. Toi on tosi noloa ):
Jos koulussa tapahtuu jotain kivaa, niin haluisin kertoo siitä äidille.
Puhe ei oikein suju, ja menee aikaa ennenkuin olen saanut asian kerrottua.
Pienenä mulla olit tää sama, eskarissa opettaja ehdotti äidille puheterapiaa.
Kuitenkin tää puhuminen alko sujuu, ja ei sit tarvinnu mennä.
Silti puhun huonommin kuin muut ikäiseni, (oon siis 11w) löytyykä tähän mitään apua? Kiitos asiallisista vastauksista!
Jos koulussa tapahtuu jotain kivaa, niin haluisin kertoo siitä äidille.
Puhe ei oikein suju, ja menee aikaa ennenkuin olen saanut asian kerrottua.
Pienenä mulla olit tää sama, eskarissa opettaja ehdotti äidille puheterapiaa.
Kuitenkin tää puhuminen alko sujuu, ja ei sit tarvinnu mennä.
Silti puhun huonommin kuin muut ikäiseni, (oon siis 11w) löytyykä tähän mitään apua? Kiitos asiallisista vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
sun ei kannata hävetä vaan yrität harjotella, ni menee ohi aikanaan :) oot vaa rentona kun puhut ja jos ei suju ni otat huumorilla :D ei elämästä muuten selvitä
Mulla on välillä vähän samaa ongelmaa. Alan ensin selittää jotain sekavaa, mutta siinä puhuessani mietin, miten sen voisi sanoa paremmin ja vasta sitten osaan jotenkuten sanoa asiani järkevästi. En tiedä, miten sellainen puheterapia käytännössä toimii, mutta olisi varmaan ihan kiva kokeilla. Olis mukava saada neuvoja siitä, miten saisi puhuttua sulavasti.
Auttaisiko, jos vähän hidastaisit puhetahtiasi? Että ehdit ajattelemaan ensin, mitä sanot ja sitten vasta sanot sen ääneen? Itse yritän usein ensin miettiä, miten sanoisin sanottavani. Mutta jos en näin ole tehnyt, muistan joitakin asioita vasta vähän myöhemmin, mitä olis kuitenkin ollut hyvä sanoa ennen jotain toista. Ihailen kyllä sellasia ihmisiä, jotka osaavat puhua selvästi ja sujuvasti aiheesta kuin aiheesta :)
Hei te molemmat! Opiskelen puheterapeutiksi, ja voin koittaa auttaa edes pikkuisen. Muistakaa kuitenkin, etten ole ammattilainen. Kääntykää siis jonkun asiasta enemmän tietävän puoleen, jos haluatte varmempaa tietoa :)
Jos on ollut pitkään ongelmia sujuvan puhumisen kanssa, sillä voi olla vaikutusta itsetuntoon ja jopa minäkuvaan. Tämä onkin puhumisen ongelmissa kaikkein ikävintä: puhuja saattaa kokea itsensä tyhmäksi tai oudoksi erilaisen puhetapansa vuoksi. Kuitenkaan puheen ongelmissa ei ole kyse tyhmyydestä, vaan se on toimintahäiriö siinä missä vaikkapa värisokeus tai kyvyttömyys laulaa nuotin mukaan.
Tämä ei nyt todellakaan ole varmaa tietoa, mutta sinä joka aloitit tämän keskusteluketjun, kuvailujesi perusteella kuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla häiriö nimeltä sokellus. Meillä puheen sujuvuuden kurssilla tuli sokelluksen hoidossa esille tämä nimenomainen vinkki: yritä puhua rauhassa (aavistit siis oikein, hmmm!). Puheen hidastaminen ei välttämättä toimi, koska vaikka sen itsekseen kokeillen osaa, unohtaa sen arkikeskustelussa helposti. Puheen rytmi on synnynnäinen juttu, ja sitä voi olla vaikea muuttaa. Jollekin siitä voi kuitenkin olla apua, joten kannattaa kyllä kokeilla ;) Entä minkälaisissa tilanteissa puhuminen tuntuu vaikealta? Vaikuttaako siihen paikalla olevien ihmisten määrä? Entä ympäristön meluisuus/kiireisyys? Tai väsymys? Liiallinen väsymys ja stressi vaikeuttavat kenen tahansa puhetta.
Muistakaa, ettei tarvitse haukata liian isoa palaa kerralla. Kaikista ei tarvitse tulla maailman parhaita puhujia, jokaisella on omat vahvuutensa ja sujuva puhe on vain yksi vahvuus monien muiden joukossa. Pienessä ja tutussa kaveripiirissä voi olla helpompi puhua kuin koko luokan edessä. Jotkut taas haluavat ottaa härkää sarvista, ja vaikka osallistuvat näytelmäkerhoihin tai muihin, missä puhumiselle saa paljon harjoitusta. Kaikki eivät kuitenkaan halua tätä, eikä tarvitsekaan, jos itsestä siltä tuntuu.
Olen itsekin ollut ala- ja yläasteen vaihteessa heikko puhuja, tuntui että sanat menivät solmuun aina kun suunsa avasi. Silloin tuntui siltä, että se on lopullinen tuomio eikä ikinä mene ohi, mutta nyt yli 20-veenä ei ole enää ongelma :) Asia voi siis ratketa pelkästään ajankin kanssa. Jos se kuitenkin haittaa paljon omaa arkea, kannattaa siitä puhua jollekin. Heti ei tarvitse mennä puheterapeutille, voi vaikka jutella koulukuraattorin tai terkkarin, tai vaikkapa vanhempien kanssa. Heidän kanssaan voi puhua myös siitä, voisiko puheterapiaa kokeilla. Tärkeintä joka tapauksessa on, että saa jakaa tunteensa jonkun luotettavan kanssa. Asioita on helpompi muuttaa yhdessä kuin yksin :)
On myös hyvä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen. Muistan, kuinka itse silloin 12-13-v ajattelin, että taas sanoin mitä sattuu ja kaikki pitävät minua lopun ikääni outona. Nyt vanhempana olen kuitenkin ymmärtänyt, että ihmiset unohtavat pikkuvirheet nopeasti. Yleensä asiat, joita itse pitää kauheina kömmähdyksinä, eivät edes kiinnitä ympärillä olijoiden huomiota. Ainakaan niin suurissa määrin mitä itse luulee ;)
Tsemppiä teille, olette rohkeita tyyppejä kun itse etsitte vastauksia kysymyksiin!
Mullakin sama juttu, eka mietin sitä lausetta mitä aion sanoa ainaki 2 kertaa ja sitku yritän sanoo sen niin sössötystä ja vääräs järjestyksessä ne tulee. Sitten kaikki vaan että "HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ??" Aika vituttavaa...
mulla oli nuorempana tuollainen :) ja siskoni joka on mua vuoden vanhempi ja 17 siis on vieläkin tuo sama änkytys juttu mutta se johtuu pienestä hidasteesta hänen aivoissaan. Itse änkytin vain koulussa koska se oli ennen niin pelottava asia minulle mutta kun menin ylä asteelle niin änkytys loppui koska sain itsevarmuutta! Ja siskoni ei änkyta kunhan puhuu selkeästi ja rauhallisesti eli asia on hoidettavissa! :)