Remmiräyhän aivoituksia

Kyllä tuo mun mielestä on pelkoaggrea selvästi. Pelottaa niin perkuleesti, mutta kantti ei kestä lähteä pakoonkaan, vaikka järki sanoisikin että lähde...

Jos haluat siitä eroon, niin aloita se puhumalla koiralle rauhallisesti koko ohituksen ajan. Nimeä vastaantulija vaikka keksityllä nimellä ja kerro että se on kanssa lenkkelemässä ja ohitamme heidät ilman turhaa showta. Ota myös koira vierelle heti kun näet toisen ja pidä se vierelläsi äläkä päästä sitä vetämään minnekään päin. Nypytä hihnasta aina kun yrittää erkaantua. Älä hermoile, vaan ole itse tyyni kuin jäävuori. Näin se helpottaa, ajanoloon, ensin pienempien ja omankokoisten, kenties myöhemmin jopa isompienkin.

Ajattelisin siltä kantilta, että koira käyttäytyy niin kuin sen annetaan käyttäytyä. Tietysti, jos taluttajaa ei häiritse koiran meuhkaaminen, vaan hän on puhtaasti kiinnostunut vaan koiran motiiveista. Itse vaan panisin koiran "ruotuun". Ihan sama, millä motiiveilla rähisee, kertoisin, että minun taluttamana et rähise. Mutta edellä ihan hyviä neuvoja. Selkeä ohjeistaminen ja rauhallinen varmuus vievät asioita oikeaan suuntaan.

Kiitos molemmille! Pelkona itsekin tämän tulkitsen ja haluan asiaan puuttua (omistajia asia ei niinkään vaivaa-iäkkäämpi pariskunta). Lähinnä nuo motiivit kiinnostavat siis juuri siksi, että jos/kun pelko käytöksen takana, _miten_ koiraa lähdetään laittamaan "ruotuun". Jos näkisin sen vaan puhtaasti käyttäytyvän huonosti, rankaiseminen olisi mustavalkoisempaa. Nyt tuntuu, että saa olla enemmän kieli keskellä suuta, ettei rankomalla tee asiasta vielä vaikeampaa. Pyrin rauhallisuuteen ja pidempiin välimatkoihin/ns. kaartoihin ohituksissa enkä siis päästä koiria tutustumaan tähän yksilöön hihnassa. Summa summarum: rauhassa, mutta silti myös rajojen kera, oletan? Eli pelokastakin saa/pitää kieltää, jotta hokaa, että homma on narun toisessa päässä olevan hanskassa ja hän päättää? Kurin luulisi tuovan varmuutta epävarmalle, kunhan se tehdään oikein. Tämän kun saisi onnistumaan, koira on muuten niin mainio tapaus. Tällainen pelko & epävarmuus varmasti laskevat myös koiran itsensä elämäniloa jossakin määrin. Kaikki voittaisivat.

Meillä oli tollanen pelkoagressio tapaus kerran. No sitten tutun koiran kanssa, joka on kiltti jne, niin kokeiltiin tätä: Mentiin semmoselle suljetulle alueelleniin, että tuttuni meni edeltä joten mun koira ei nähnyt hänen koiraansa ennenkuin siellä. Kun alkoi räkyttämään kohti ja vetämään, nakkasin hihnan irti ja lähdin itse toiseen suuntaan. Ei yhtäkkiä kelvannutkaan vaan koira kääntyi perääni. :DD

Minusta tuo kuulostaa enemmän siltä, että koira turhautuu, koska ei pääse kontaktiin toisen koiruuden kanssa.

Kimakka ääni on epävarmuuden ja/tai pelon merkki. Pelokas koira voi pyrkiä toisen koiran kimppuun, jos siitä tuntuu että sillä tavalla pääsisi nopeimmin eroon toisesta. "Hyökkäys on paras puolustus" pätee siinä tilanteessa melko täydellisesti. Kun koira pääsee toisen lähelle haistamaan, se huomaa ettei toinen olekaan vaarallinen, joten se vaikenee.

Et kertonut, kaipasitko mielipiteitä siitä miksi koira niin tekee, vai myös neuvoja siihen, miten tilanteen saisi parantumaan, mutta kerronpa kuitenkin mitä itse tekisin tuossa tilanteessa.

Pyytäisin jotakuta tuttua, rauhallista koirakkoa johonkin rauhalliseen, tilavaan paikaan, vaikka puistoon, ja pyytäisin toisen koiran omistajaa kävelyttämään koiraansa rauhallisesti eteenpäin. Ensin kulkisin omani kanssa sillä etäisyydellä jossa meteliä ei vielä synny, ja kokeilisin kuinka lähelle voin mennä ennen kuin koirani alkaa reagoida toiseen. Siinä vaiheessa vetäytyisin takaisin turvalliselle etäisyydelle, ja aloittaisin varsinaiset lähetymisharjoitukset.

Yleensä en suosi makupaloja, mutta tällä kertaa ne voisivat toimia parhaiten. Lähestyisin toista koirakkoa hiljakseen, ei suoraan kohti, vaan kulkemalla yhdensuuntaisesti tai hieman taaempana ja siitä hivuttautuen lähemmäksi kunnes huomaisin ensimmäiset reagoinnin merkit koirassani (jännittyy, valpastuu, jähmettyy, niskakarvat pörhistyvät, mitä koira nyt ensimmäisenä tekeekin). Sillä hetkellä kiinnittäisin sen huomion itseeni ja antaisin namin (ja kehuisin kovasti), ja pysyttelisin sitten sillä etäisyydellä kiinnittäen koiran huomion itseeni heti sen alkaessa reagoida toiseen. Mikäli koiraa on koulutettu, voisin vaatia sitä seuraamaan, istumaan tms; kunhan se kiinnittäisi huomionsa minuun. Kun koira kulkee rauhallisesti sillä etäisyydellä, etsisin taas rajan missä koira reagoi, ja tekisin kaiken uudestaan. Makupalan tilalla voi yhtä hyvin käyttää leluakin, jos se on koiralle sellainen mikä saa sen unohtamaan kaiken muun.

Näitä harjoituksia en jatkaisi puolta tuntia kauempaa kerrallaan ettei koira stressaantuisi liikaa, ja päättäisin harjoituksen aina siihen kun koira kulkee nätisti. Vähitellen koira tottuisi siihen, että toisen koiran läheisyydessä onkin mukava olla, ja meteli vähenee.

Toinen tapa, mikä joillakin toimii paremmin, on kulkea toisen, rauhallisen koiran perässä, alkaen jälleen siltä etäisyydeltä missä oma koira ei vielä reagoi, ja siitä taas vähitellen lähemmäksi saman tapaan kuin edellisessäkin. Kun pelokas koira kulkee toisen takana, toinen koira ei tunnu niin pelottavalta ja melutaso pysyy alempana.

Hyvä on, jos avustava koirakko on tuttu, mutta apua voi pyytää vieraaltakin koirakolta jos toinen koira on rauhallinen. Noin vain ei kannata lähteä ketään seuraamaan, toisen koiran omistaja ei siitä välttämättä pidä, joten kannattaa pyytää lupa kulkea perässä koulutustarkoituksessa. Useimmat koiran omistajat auttavat mielellään jos heillä on aikaa ja hyvin käyttäytyvä koira.

Mikäli kumpikaan edellisistä ei toimisi, turvautuisin todennäköisesti siihen mitä nimim. Ylläs-Äyräs sanoi, eli koira kuriin ja sillä hyvä. Saattaisin jopa tehdä sen ensitöikseni, riippuisi koirasta - kirjoittamalla on vaikea antaa niin täsmällistä käsitystä tilanteesta- mutta edelliset ovat hellävaraisempia koiralle.