Luin "Mahdoton rakkaus" keskustelun.
Minulla on melkein sama tilanne kuin keskustelijan aloittajalla.
Jos asia ei etene millään, pitääkö ja onko se parasta ITSELLE ettei ruoki ihastumisen tunteilla itseään sen enempää, niinkuin suojelisi itseään.
Onko siis hyvin ja oikein jos välttelen ja olen täysin neutraali/tyly häntä kohtaan?
Minulla on melkein sama tilanne kuin keskustelijan aloittajalla.
Jos asia ei etene millään, pitääkö ja onko se parasta ITSELLE ettei ruoki ihastumisen tunteilla itseään sen enempää, niinkuin suojelisi itseään.
Onko siis hyvin ja oikein jos välttelen ja olen täysin neutraali/tyly häntä kohtaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi hitossa aloitit uuden keskustelun. Näitä pissis-aloituksia on jo ihan tarpeeksi. Jos et osaa käyttää nettiä niin lue vaikka kirjaa.
Tylytykseen en lähtisi, ei sekään paranna omaa oloa.
Kokeiltu on. Itselläni se ei ainakaan toiminut. Oikeastaan se jopa lisäsi omaa pahaa oloa. Tosiasiassa ainoa mikä auttaa on aika. Etäisyys voi tietenkin myös nopeuttaa tunteiden kuolemista, mutta aina se ei ole mahdollista.
Minun ongelmani taas menee vielä tästä eteenpäin. Aina kun olen viimein saanut itseni kovalla vaivalla eroon jotakuta koskevista hellistä tunteista, sitä ei seuraakaan neutraali suhtautuminen tähän ihmiseen vaan inho. Osittain se johtuu varmaan torjunnan tuomasta pettymyksestä ja osittain siitä, että tunteiden kadottua sitä on vain hämmästynyt siitä, miten on ikinä voinut tykätä tuosta ihmisestä. Silloin joudun ihan oikeasti kamppailemaan, että en olisi tyly ja ilkeä tuota ihmistä kohtaan, ja ihan todella yritän, koska se ei ole hänen syytään. Ajan myötä suhde muuttuu välinpitämättömäksi muttei koskaan enää erityisen lämpimäksi. Mietenkin sitä, miten pitäisi toimia, jos on pakko olla toisen kanssa tekemisissä ja oikeasti haluaisi suhtautua siihen toverillisesti.