Olen 16-vuotias. Luulin olevani hetero. Täysin hetero. Ja nyt olen ihastunut/rakastunut "ei niin kovin läheiseen" ystävääni. Vatsani heittää ympyrää kuullessani edes hänen nimensä, ja bussi muuttuu saunaksi jos hän istuu viereeni. Pelkään toisaalta itse tätä tunnetta, ja vielä enemmän että hän huomaa sen sillä EN usko saavani minkäänlaista vastakaikua. Kun hän koskee tai edes hipaisee minua on se kuin sähköshokki koko keholleni. Vähän vaikeaa on, ja tunnen itseni tyhmäksi valitellessani asiasta täällä. Kuitenkin uskon että jokainen täällä aikaansa viettävä on käynyt läpi jotain samankaltaista ja toivoisinkin nyt ns. vertaisryhmän apua kysymykseen "mitä nyt?" Mitään tallaista ei koskaan ollut, ja pohdinkin voiko hetkittäinen bi-seksuaalisuus olla jokin Jumalan julma pila teinejä kohtaan. Asialliset (ja varsinkin sympatisoivat ja asiantuntevat) kommentit ovat varsin tervetulleita. Kiitos jo etukäteen.
ongelma?
tyttö onkelmainen
8938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen käynyt saman asian läpi. Suunnilleen samanikäisenä.
Muistan kaikki samanlaiset tunteet. Oli vaikea piilottaa tunteitä ku yks ihastus oli lähel. pelkäs sit et se huomaa.
Pari vuotta meni...about, sit jossai vaihees rupesin "lukee" itteeni. Kelasin kaikki jutut läpi. Lopulta hyväksyin asian, olen bi.
Ja usko pois, kun pääset lopputulokseen, olosi helpottuu huomattavasti. Oli se mikä tahansa.
Jopa ihastuksen kohtaaminen on helpompaa.
Itse ns."kaapista" ulos tuloprosessi on minulla vielä kesken. Se on ihan toinen juttu.
On normaalia, että teini, murrosiässä "rakastuu" samaan sukupuoleen. Tunne saattaa myöhemmin mennä ohi tai sitten jää.
Kysy itseltäsi, tuntuuko tuntemuksesi hyvältä? Pystytkö ajattelemaan ihastustasi ilman kielteisiä tunteita? Tarkoitan, että et aina väliin ajattele tyyliin;"voisin kyl olla ton kans mut EI, se ei olis oikein. Sehä olis epänormaalia. Mitähän muutki ajattelis?"
Elämä on helpompaa kun hyväksyy tosiasiat.
Voi... Tiedän niin täydellisesti tunteen..:)
16-vuotias (tyttö) mäkin, ja tuntuu että tytöt kiinnostaa aivan yhtä paljon kuin pojatkin, ehkä enemmänkin. Tää on todella kiusallista, mutta mä puolestani olen ihastunut mua monta, monta vuotta vanhempaan naiseen. se on jo jotain 30, mutta se ei oikeasti haittaisi, se on niin kaunis ja fiksu ja ihana..
Vaikeeta vaan kun ei voi olla ihan oma itsensä ja vastarakkauden saaminen on sula mahdottomuus. Mä en tiedä mitä tehdä tollasessa tilanteessa, mutta ehkä se on hyvä jos saa kuulla, että muillakin on samanlaisia oloja.
Mutta oisi mielenkiintoista kuulla lisää, esim. siitä mikä sä ajattelet olevasi jne.. Kun ei mulla ainakaan ole aavistustakaan olenko hetero. bi. lesbo vai mikä. Vaikeaa tämä tällainen. Ja sitten sanotaan, että se vaan johtuu nuoruudesta, mutta en mä tiedä:)
Ajattelen olevani ex-hetero. Luultavasti sitten bi, koska ei mu kiinnostus poikaisia kohtaan mihkään ole kadonnu. Tai edelleen, ehkä tämä sittenki on Jumalanpilkaa teinejä kohtaan. Että nii. Kuulemma kasvun jossai veiheessa voi olla tällasia tuntoja eikä se tarkota että moiset jatkuis, lähinnä tämä pointti mua siis kiinnostaa...
Niin, noin mäkin jotenkin tahdoin ajatella. ja kun kaikissa kirjoissa ja lehdissä sitä niin aina toitotetaan... Mutta kuitenkin, mulla on myös toinen ajatus tästä. Jotenkin ajattelen, että tavallaan kaikki ihmiset on bi-seksuaaleja. musta ainakin sellainen ajatus kuulostaa hienolta, että bit rakastuu ihmisessä siihen ihmiseen, tai sen luonteeseen, eikä oikeastaan sukupuoleen. niinkuin sillä ei olisi siis väliä. Vähän kuin ihmisen kansallisuudella tai vaikka iällä ei olis väliä:) niin ei sukupuolellakaan.
Mutta en mä tiedä. En mä välillä edes haluisi tuntea näin, kun se tuntuu niin oudolta, vaikka en mä ole ikinä ole lesboja ja homoja vieroksunut. Mutta varmaan se sit vaan selviää odottamalla.. Tää tuntuu mustakin niin ongelmalliselta, mutta toisaaltahan tää on niin tavallista. Ainakin mä uskon että monilla muillakin on tällaista.. siis liittyen tähän ikäänkin.
Olin aikoinaan muutamaa päivää vaille 15 kun tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni miten ihminen voi olla bi-seksuaali. Aiemmin en sitä koskaan ymmärtänyt. Silloin minua kaksi vuotta vanhempi ihana tyttö kertoi kokemuksistaan siitä, miten hän rakastuu ihmiseen, ei sukupuoleen. Siinä kaikessa oli niin paljon järkeä että yhtäkkiä sen tajusin. Paitsi että maailmankuvani laajeni huomattavasti, tajusin myös samalla olevani äärimmäisen ihastunut tuohon minua valistaneeseen tyttöön. Ensialkuun tulkitsin sen vain ihailuksi, mutta myöhemmin tajusin että kaipaan hänen lähelleen tavalla, joka ei vastaa käsitystäni heteroudesta. Nyt parinkympin korvilla paljon on muuttunut. Tänä päivänä en luokittele itseäni sen enempää bi-seksuaaliksi, lesboksi kuin heteroksikaan. Sana josta olen oppinut pitämään on englannin "Open minded"
Jos joku tahtoo vaihtaa ajatuksia, olen avoin sillekin ;)
Ei minulla ole mitään ketään vastaan. Ihmetyttää vain kun ei ole mistään varma.
PS: Mainitsemalla olevansa "open minded" karkottaa varmasti ihmisiä, eikö?
Tietyllä tavalla kai näin voisi kuvitella. (Asiasta hieman pidempi kuvaus postissa "Yleinen kysymys") Osa ihmisistä tietysti ärsyyntyy siitä etten lyö itseeni mitään tiettyä leimaa; homo, hetero tai bi. Joskus se hajotti itseänikin tietyllä tavalla, mutta sittemmin olen hylännyt ajatuksen että minun pitäisi pystyä sanomaan varmasti mitä olen. Tietynlainen epämääräisyys tai epävarmuus on loppujen lopuksi ihan tervettä. En minä uusia ihmisiä tavatessani esittele itseäni seksuaalisuuteni kautta. Minä olen minä.
ja sen unohdin vielä sanoa, ettei kai yhdessäkään ystävyyssuhteessa toisen seksuaalisuudella pitäisi olla merkitystä. Ystäväpiirini koostuu niin lesboista, homoista kuin heteroistakin, ja väliin mahtuu kaikenlaista epämääräisyyttä. Enpä usko että kukaan meistä on onnistunut toista karkoittamaan olemalla sitä mitä on. Ihminen, joka säikähtää toisen erilaisuutta, tuskin on tutustumisen arvoinen muutenkaan.