nyky käytännöllä erittäin sekavaa.
Kukaan ei pidä lasten puolta, ja itse he eivät osaa tai uskalla.
Ennen koti oli se paikka, jossa sai olla rauhassa eikä tarvinnut vaihtaa paikkaa viikottain. Nykyisin koti ei ole enää se paikka, joka oli turvasatama, rauhoittumispaikka ja jossa sai levätä ja olla vaan.
Nyt kiireen vilkkaan perjantain koulupäivän jälkeen tai tarhan jälkeen reppu pakataan ja suit sait mennään sinne tänne.
Miksi kukaan ei kuule lasten äänetöntä huutoa? Miksi vanhemmat eivät enää rakasta lapsiaan samoin kuin meitä aikanaan on rakastettu?
Nyt on kuin ylpeyden aihe se, että lapsi vaihtaa paikkaa viikottain. Lapset tekee sen minkä aikuisten pitäisi tehdä itse. Vaihtaa kotia joka viikko, ja saada kurat niskaan.
Riidellään siitä, kumpi saa vähemmällä hankittua lasten tavarat ja ruuan, ja kumpi sen maksaa.
Kukaan ei pidä lasten puolta, ja itse he eivät osaa tai uskalla.
Ennen koti oli se paikka, jossa sai olla rauhassa eikä tarvinnut vaihtaa paikkaa viikottain. Nykyisin koti ei ole enää se paikka, joka oli turvasatama, rauhoittumispaikka ja jossa sai levätä ja olla vaan.
Nyt kiireen vilkkaan perjantain koulupäivän jälkeen tai tarhan jälkeen reppu pakataan ja suit sait mennään sinne tänne.
Miksi kukaan ei kuule lasten äänetöntä huutoa? Miksi vanhemmat eivät enää rakasta lapsiaan samoin kuin meitä aikanaan on rakastettu?
Nyt on kuin ylpeyden aihe se, että lapsi vaihtaa paikkaa viikottain. Lapset tekee sen minkä aikuisten pitäisi tehdä itse. Vaihtaa kotia joka viikko, ja saada kurat niskaan.
Riidellään siitä, kumpi saa vähemmällä hankittua lasten tavarat ja ruuan, ja kumpi sen maksaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Noin puolet solmituista avioliitoista päättyy avioeroon. Mielestäni tämä määrä tuntuu uskomattoman suurelta. Yhtä lailla myös avoparit eroilevat.
Erossa kärsivät kaikki osapuolet, ja varsinkin viattomille lapsiparoille se voi olla hyvinkin rankka kokemus ja vaikutukset ilmetä vasta myöhemmällä iällä. Vaikka kuinka aikuiset kuuntelisivat lapsiaan, asettaisivat lapset edelle ja hoitaisivat eronsa mahdollisimman hienovaraisesti, se horjuttaa aina lapsen perusluottamusta ja turvallisuutta. Joka muuta väittää, on väärässä.
Kommenttiisi "Nyt on kuin ylpeyden aihe se, että lapsi vaihtaa paikkaa viikottain" sanoisin, etten usko sen olevan mikään ylpeyden aihe, vaan välttämätön järjestelykysymys. Erosta huolimatta lapsella on täysi oikeus molempiin vanhempiinsa, ja kyllä ne tapaamiset käytännössä järjestyvät parhaiten niin, että lapset vaihtavat paikkaa isän ja äidin kodin välillä. Jos esim. vanhemmilla on huonot välit, ei ole oikein laittaa lasta välikäteen ja keskelle tulilinjaa esim. sillä tavoin, että isä käy lasta katsomassa äidin luona tai päinvastoin. Samoin jos vanhemmilla on uudet puolisot ja lapsia, on vaikea järjestää tapaamisia muilla tavoin.
Rahasta ja elatuksesta riitely sekä huoltajuus- ja tapaamisriidat ovat hyvinkin tavallisia erojen jälkeen. Tuntuu käsittämättömältä, miten vanhemmat alkavat tapella ja pihistellä sellaisessa aiheessa kuin oman lapsen elatus ja elintason säilyttäminen. Avioerohan usein horjuttaa eroperheen taloutta, yhteinen talous muuttuu kahden eri ihmisen taloudeksi ja kahden ihmisen rahat yhden ihmisen rahoiksi erikseen. Tästä huolimatta lapsen ei pitäisi joutua kärsimään myöskään elatusasioissa.
Välillä aivan kummastuttaa, kuinka herkästi monet nykyään eroavat. Tuttavapiirissäni syitä eroihin on ollut mm. "rakkaus vain loppui", "kyllästyimme toisiimme, olimme kuin kämppiksiä emmekä parisuhteessa", "kaipasin tilaa hengittää"... Mutta tuleehan se arki aina vastaan. Ei se vaihtamalla parane. Ihmiset ovat koukussa siihen rakastumisen tunteeseen ja alkuhuumaan, mutta karu totuus on se, että alkuhuuma menee joka suhteessa ohi viimeistään parissa vuodessa. Kyllä avioliiton eteen kannattaa kääntää joka ikinen kivi ennen kuin jättää eropaperinsa, varsinkin jos kuvioissa on mukana lapsia. Eri asia tietenkin tapaukset ja liitot, joihin liittyy pettämistä, väkivaltaa, huumeita, viinaa jne. Kirjoitan nyt ihan normaaleista lapsiperheistä.
Ystäväni on ollut töissä päiväkodissa ja ala-asteella, ja kertoi, että perjantaisin huomasi eron ehjien kotien ja rikkonaisten kotien lasten välillä. Erolapset kävivät levottomiksi perjantai-iltapäivän lähestyessä niinä viikkoina, kun oli aika mennä viikonlopuksi etävanhemmalle. Tarhassa oltiin pidetty myös palaveria, jossa vakavissaan suunniteltiin omaa ryhmää erolapsille, jotta heille voitaisiin olla extrasti tukena.
Minäkin tunnen sääliä ja myötätuntoa näitä pieniä reppu selässä kotiaan vaihtavia kohtaan. Aion tehdä kaikkeni, jotta omat lapseni saisivat ehjän kodin. Jos mieheni minut jättää, sitten olkoon niin, mutta minä olen valmis tekemään kaikkeni liittoni eteen, jos ongelmia joskus tulee.
Mieheni 2 lasta asuvat meillä vuoroviikoin, ja kyllä minä olen tuntenut myötätuntoa ja sääliä näitä pieniä kohtaan, jotka reppu selässä ovat kotiaan joka toinen viikko vaihtaneet. Siksipä olenkin aina tehnyt kaikkeni jotta lapsilla olisi tässä kodissaan hyvä olla, ottanut syliin ja kertonut kuinka paljon me kaikki välitämme, isi, minä ja pikkusisarukset, ja äiti siellä toisessa kodissa uuden puolisonsa kera.
Pikkusisarukset todella kaipaavat isompia sisaruksiaan näiden ollessa äidin luona. Miehen lapset kaipaavat äitiään meillä ollessaan, isäänsä äidillä ollessaan. Ikävä on siis lasten elämässä vahvasti läsnä, myös näiden miehen ja minun yhteisten lasten ;(
Vuoroviikkoasuminen oli mieheni ja hänen exänsä päätös. Minä en puuttunut asiaan eikä minulla ole siinä päätöksessä ollut osaa eikä arpaa. Sopimus tehtiin jo kauan ennen kuin minä edes tapasin mieheni. Toisaalta, olisi sekin lapsille rankkaa, jos näkisivät isäänsä tai äitiään vaikka vain joka toinen viikonloppu. Rankalta tuntuu kaikki vaihtoehdot...
Koska olen nähnyt läheltä erolapsen kodin vaihtoa, aion tehdä kaikkeni ettei yhteiset lapsemme sellaiseen joudu, ja ettei miehen lapset joudu enää kokemaan eroja lähipiirissään. Eron he ovat joutuneet kokemaan, ja sen jälkeen saavutettu pysyvyys ja turva täytyy heille säilyttää.
Tämä on taas näitä ikuisuuskysymyksiä.
Totuus on se, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Onko teidän mielestänne oikein minimoida yhteys toiseen vanhempaan sen vuoksi, että TE koette sen olevan lapselle hankalaa? Jos lapsi ikävöi molempia vanhempiaan, niin kuuluu ollakin. Heille on myös siksi annettava oikeus olla molempien vanhempiensa seurassa.
Lapsi on mukautuvainen, kuten ihmismieli yleensäkin iästä riippumatta. Mielestäni on turha yrittää lasten vuoksi ylläpitää parisuhdetta, joka ei toimi. Uskon, että jokainen lapsi haluaa nähdä vanhempansa onnellisena. Jos se vaatii vanhempien eroa, niin valitettavasti muita vaihtoehtoja ei silloin ole.
Pääpointti koko tässä asiassa on se, että lapsi saa olla onnellinen, nauttia molempien rakastavien vanhempien seurasta, hänestä huolehditaan ja hänellä on turvallista. Vuoroviikkovanhemmuus ei häiritse mitään edellä mainitusta, jos vanhemmat ovat sovussa keskenään.
Sen jokainen tietää, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Eihän sitä olekkaan kukaan kyseenalaistanut. Mutta ei pidä laittaa lasta maksamaan. Mutta miksi se tehdään lapselle niin haknalaksi ja vaikeaksi? Eikä ne vanmmat itse voi vaihtaa kotia jotta lapsi saa asua samassa paikasa. Kyllä se muuttaminen rassaa lasta yhtä paljon kuin aikuisiakin, siksi ne aikuiset ovatkin laittaneet lapset asialle.
Onko lapsi onnellinen, kun vaihtaa paikkaa joka viikko, ei koskaan rauhaa olla lapsi vaan ikuinen matkalaukkulapsi!
Sovulla ei ole mitään sen lapsen matkalaukkuelämisen kanssa, oli sovussa tei ei, lasta ei pidä laittamaan maksamaan vanhempien virheistä.
Yleensä ne on ne lapset jotka kokevat sen hankalana. Tiedän monta tapausta jossa vanhemmat ovat molemmat päättäneet että viikko ja viikko systeemi sopii molemmille. Niin,mutta lapsiltahan ei kysytty yhtään mitään.
Ikävä on normaalia mutta se että lapsi joutuu paikasta toiseen ja höylää näiden kahden paikan välillä viikon välein,ei ole todellakaan tasapainoista arkea lapselle. Ennemmin suosin sitä että lapsilla on pysyvä koti toisen vanhemman luona,mutta muutoin on laajat tapaamiset sekä isompien lasten annetaan näiden tapaamisten ulkopuolellakin käydä toisen vanhemman luona.
Meillä on sopimus joka toinen viikonloppu,lomat puoliksi(kesällä 2 viikkoa toisella) mutta poika käy lähes päivittäin silti viettämässä aikaa isänsä luona ja jos isä haluaa kesällä viettää enemmän aikaa lapsen kanssa niin onnistuu kun ei ole koulua.
"Pääpointti koko tässä asiassa on se, että lapsi saa olla onnellinen" Niinpä.sitä se ei aina ole tuossa viikko-viikko sopimuksessa. Poikkeuksiakin toki varmaan on.
Kummallistahan se on, että tahalteen halutaan tehdä lapsille ongelmia ja sekavuutta elämään. Minusta tuollainen muoto ei kuulu lpsille. Mutta sitähän ei aikuiset ajattele, kun itse pääsee lapsista eroon viikoksi.
Siksi ne aikuiset ei muuta, vaan laittaa lapsensa muuttamaan, jotta voi syyttää heitä omista ongelmista.
Sä oot täys sekopää!!!
Eihän aikuiset voi muuttaa vuorotellen siihen "kotiin" missä lapsi asuisi!!!!
Sun mielestä se vissiin olis mahdollista että lapsi/lapset asuu yhdessä ja samassa asunnossa ja vanhemmat vuorottelisi esim. kaks viikkoa putkeen tms. siinä lasten osoitteessa!
Kerro miten ihmeessä tuollainen älyttömyys toteutuisi käytännössä????????????? PÖLJÄ OLET!!!!
Kerro sinä miksi ei? Mikä siinä on älytöntä, verrattuna siihen että muksut muuttaa joka viikko?
Se on hyvinkin mahdollista että lapset asuvat perheasunnossa, jossa vanhempi vaihtuu viikottain. Molemmilla vanhemmilla on oma yksiönsä, jossa he punkkaavat sinkkuviikollaan. Se vaatii rahaa hieman enemmän, mutta toimii loistavasti. Mikä siinä sinua niin kovasti rassaa?
Hei HALOO nyt ÄÄLIÖÖÖÖ!!!!
Siis molempien vanhempien pitäisi elää jossain yksiössä singlenä sen eron jälkeen????? (SÄ OLET UMPIPÖLJÄ!!!!!)
Ilmiselvästi sä olet sellainen onneton tuhnu ettet ikuna saa uutta puolisoa rinnallesi sen eros jälkeen ja sinulle tuo järjettömistä järjettömin lapsi perheasunnossa -älyttömyys sopisi MUTTA mitä sitten kun se lapses toinen vanhempi haluaakin perustaa uuden perheen uusine lapsineen???????
Etkai ihan oikeasti väitä että ihminen joka on kerran erehtynyt tekemään jälkikasvua sinunlaisesi vajukin kanssa niin tuon ihmisen pitäisi elää eron jälkeinen elämä käytännössä siinä sinun kanssasi????
(voisin kuvitella että palstan paatuneinkaan yhäriruikku ei ole kanssasi samaa mieltä tuon järjettömyytesi kanssa.....)
Et varmaankaan "älykkyydestäsi" johtuen tajunnut tuota mitä yritin sulle selittää mutta mieti asia rautalangasta vääntäen: Sinä asut siellä yksiössäsi... löydät uuden rakkaan vierellesi jonka kanssa saat jälkikasvun jos toisenkin....
Jos sinä lähdet sieltä uuden rakkaasi ja teidän yhteisten lastesi yksiöstä aiemman rakkaasi lapsen/lasten luo 50/50 niin millainen vanhempi olet noille uuden suhteen lapsille???????
Kannattaisikohan sinun hakeutua psykiatrisen avun pakeille koska puhut noin ääliömäisen älyttömyyksiä..........
Tälläisiä aikuisia kasvaa niistä lapsista, jotka ovat kokeneet vanhempien eron ja joutuneet matkustamaan kodista toiseen! Juuri tälläisiä! Säälin sua, mutta vanhempiaan ei voi valita.
Laittavat koston kiertämää nomiinl apsiin, ja sitten ihmettelevät miks tenavat ovat häiriköitä ja mieli maassa. Edes oma kokemus ei näytä opettavan mitään.
Eli sinun lähtökohtasi tälle ajatusmallille on se että, kumpikaan vanhempi ei voi eron jälkeen alkaa uutta parisuhdetta ja uutta perhe-elämää. Suurin osa eronneistä menee kuitenkin uudelleen suhteeseen ja tulee lapsia lisää. Tätä ei sinun fantasia-mallissa ole otettu huomioon. Naurettavaa esittää mallia, joka ei toimi todellisessa elämässä, osoittaa vain sinun omaa idioottimaisuuttasi.
Elämä on elämää, ei mitään satua. Edes sinä et voi olla noin tyhmä ja haaveilla perheasunnoista lapsille ja vanhempien sinkkuyksiöistä.
Ihminen on luotu elämään toisen ihmisen kanssa, ei yksin.
En sanonut niin, mutta se vanhempien uusi suhde ja onnellinen elämä , sitä ei saa maksattaa lapsilla, he ovat syyttömiä siihen. Lapset vaan pois viikoksi pois jaloista jotta vanhemmat saavat rakentaa uutta onnea,niinkö?
Lasten on vaan pakko suostua kaikkiin älyttömyyksiin, joka maksaa heidän onnen ja lapsuuden.
Eihän se ole maksattamista lapsilla, kun kerran välit kumpaankin vanhempaan eron jälkeen ovat pysyneet. Lapsi tapaa kumpaakin vanhempaansa ja saa elää kummankin vanhemman perheessä. Tutustua uusiin sisaruksiinsa. Erossa ihan yksinkertaisesti jotkut asiat muuttuvat, se on realiteetti jolle ei voi mitään. Ei ole taikasauvaa millä se realiteetti häviäisi.
Tottakait lapset ovat syyttömiä vanhempiensa eroon, ja tuo ajatus että lapset pois jaloista viikoksi, on ehkäpä sinun oma, en usko että kovin moni vanhempi niin ajattelee.
Oma lapseni tapaa isäänsä säännöllisesti, mutta ei viikko-viikko systeemillä, koska isä asuu kauempana. Mutta en noina viikonloppuina ajattele että "lapseni on pois jaloistani", vaan että on nyt isänsä luona, on isä viikonloppu. Rakastan lastani, enkä pidä häntä minään taakkana itselleni.
Kun on isällään on siellä hyvässä hoidossa ja tapaa isänsä muita perheenjäseniä. Näinä viikonloppuina eletään minun luona tavallista perhe-elämää ja tehdään ihan normaaleja asioita kotona, perheeni kanssa, mutta ilman tätä minun lastani.
Meidänkään tapauksessa tuo sinkkuyksiömalli ei onnistu, minulla on perhe, miehelläni on perhe minun kanssa, meillä on lapset edellisestä suhteesta, exälläni on perhe jne. Ei onnistu sinkkuelämä yksiössä yhdeltäkään "kuvion" aikuiselta..
Ja tunnen lapseni, näen hänen kasvun ja kehityksen, eikä ole mitenkään kärsinyt vaikka isänsä ja minä erosimme. Tasapainoinen, iloinen teini (erosimme kun oli 2v). Opiskelee amattikoulussa, suorittaa kaksoistutkintoa. On hyvä kielissä ja matematiikassa. Ei tupakoi, ei juo, harrastaa musiikkia ja liikuntaa, on ystäviä, on poikakaveri jne. Ei ole mikään häirikkö, eikä ongelmanuori.
Lapsellani on ollut onnellinen lapsuus ja onnellinen nuoruus, huolehtivat ja rakastavat vanhemmat, vaikkakin eronneet sellaiset. Lapseni ei ole jäänyt mistään paitsi. Kaiken olemme hänelle tarjonneet, niissä puitteissa mitä eronneet vanhemmat voivat, niillä käytännön keinoilla. Tietenkään ei ole ollu ydinperhe jouluja, juhlia, lomamatkoja jne., mutta lomamatkoja minun kanssani on ollut, lomamatkoja isänsä kanssa jne. Samoja asioita kuin ydinperheessä, mutta toisen vanhemman ja toisen aikuisen kanssa yhdessä.
Rakkautta on riittänyt lapsellemme, vaikka olen eronnut hänen isästään. Eroaminen ei ole sama asia kuin tuomio onnettomaan elämään, onnellisuus riippu monista asioista lapsen elämässä ja ne meillä on saatu pidettyä kasassa.
Ja "lissun" ei tarvitse tähän lisätä "onko lapselta kysytty, ei ole, sinä puhut, ei lapsesi". Meillä toimii keskusteluyhteys lapseni kanssa, tiedän mitä hän ajattelee tästä. Fikus teini.
Hyvä pöjäksi haukkuja, eikö olisi ihan oikein koettaa miltä se lapsen elämä todella tuntuu, kun hän se reppu selässä laitetaan matkaan toisen vanhemman luo, ei häneltä kysytä käykö se vai eikä käy.
On vielä niitä lapsikain paljon, joiden täytyy matkustaa yksin linja-autossa tai junassa pitkä matka, katseellen monesti örveltäviä kanssamatkustajia, sillä lapsihan joutuu matkustamaan aina iltaisin.
Eikö jo tämän etävanhemmaan päähän pälkähtäisi hakea työtä samalta paikkakunnalta lapsen kanssa, jotta se tapaaminen olisi vähän helpompaa lapselle.
Lapsi saa olla aina peloissaan, mitä matkalla näkee ja tullaanko vastaankaan.
Kyllä se olisi vanhemmille ihan oikein, että he todella kulkisivat matkan, jotta lapsi saisi olla niissä ympyröissä, jossa ovat kaverit ja elämä muutenkin.
Eipä kerran kahdessa viikossa ole paljon pois siltä uusikolta, vähintä mitä voitte lastenne eteen tehdä. Saakelin itsekeskeiset öykkärit. Petturit.
Mieskaveritoiminta leviää pääkaupunkiseudulta muualle maahan.
Pääkaupunkiseudulla jonossa olevat yksinhuoltajaäidit ja heidän lapsensa joutuvat odottamaan pitkään mieskaverin saapumista elämäänsä.
Tähän ollaan tultu Suomessa on yli 100.000 yksihuoltajaäitiä, joilla on 150.000 lasta,
Yle uutiset 12.10.2012.
Mieskaveritoiminta leviää muualle maahan.
http://yle.fi/uutiset/mieskaveritoiminta_leviaa_paakaupunkiseudulta_muualle_maahan/6333588
------
Pidä lumppu pääs kiinni kun et selvästi tajua realistisesta maailmasta yhtään mitään!
Mieti ensin kysytäänkö lapsilta käykö vai ei kun sossutanttojen koneisto jauhaa melkein aina lapsen lähiksi just sen äipän????
Sun aivan turha tulla suoltaan tota shaissias tänne kun erotessa lähtökohtana ei todellakaan ole lapsen etu vaan se sossutanttojen luoma äitimyytti!!!!!!!
Hankalia valintoja, joissa hyvät ja huonot puolensa. Meillä vuoroviikkosysteemi. Siinä tärkeintä on vanhempien hyvät välit, ei riitoja, ei haukkumista, kyetään asioista puhumaan ja sopimaan. Asumme myös lähekkäin, joten mitään matkustamista ei ole. Myös hoitopaikka lapsella sama koko ajan. Edellytys myös on, että lapsella on molemmissa kodeissa kaikki tarpeellinen vaatteista leluihin jne ettei tosiaankaan tarvitse reppu selässä kulkea paikasta toiseen. Meille tämä oli parempi vaihtoehto kuin se, että toinen vanhemmista tapaisi lasta "perinteiseen" tyyliin joka toinen vkonloppu. Siinä jää toinen vanhemmista aika kauaksi lapsen arjesta. Koska olimme uusperhe, eli lapsia myös ennestään, ei vaihtoehtona voinut olla tuo systeemi että vanhemmat muuttaa ja lapsi pysyy yhdessä kodissaan. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Meillä näin: kun erottiin, eka puoli vuotta meni niin, että aikuiset muuttivat, ei lapset. Eli yhteisen omakotitalon lisäksi hankittiin kerrostaloyksiö, jossa ex-miehen kanssa asuttiin vuoroviikoin. Toinen asui siis lasten kanssa aina viikon vanhassa kodissa, toinen siinä yksiössä. Itse koin aika raskaaksi muuttamisen aina viikon välein ja siksi päädyimme puolen vuoden päästä ratkaisuun, jossa lapsilla on oikea koti toisen vanhemman luona ja toisen luona vietetään viikonloppuja ja lomia. En halunnut, että lapsista tuntuu yhtä juurettomilta kuin minusta tuntui tuon puolen vuoden aikana. Nyt tyttö asuu minun kanssani ja poka isänsä luona, sisarukset tapaavat lähes joka viikonloppu toisiaan, kun vierailevat etävanhempiensa luona. koulu menee molemmilla hyvin eikä mitään huolestuttavaa ole ollut kahteen vuoteen, mitä ko. asumisjärjestely on kestänyt..
Näin sen pitäisi mennä. Aikuiset muuttaa viikottain, ei lapset.
Ne jotka sotkee, myös maksavat ja korjaavat virheensä. Miksi lapset laitetaan maksamaan?
Aikuiset on niin fiksuja, että selittelevät ja kaunistelevat lasten jaksamisen, koska lapsilta ei kysytä.
Kerro ratkaisu ja kerro malli, miten asia hoidetaan kun eronneet vanhemmat ovat uudessa suhteessa ja on uusia lapsia? Miten hoidetaan asuminen niin että sekä entisen liiton että uuden liiton lapset saavat pitää molemmat vanhempansa ja tavata sisaruksiaan ja tavata vanhempansa uutta kumppania. Kerro ihan oikeita esimerkkejä, äläkä hoe että se korjaa joka sotkee? Miten tämä hoidetaan lasten perheasunnossa ja vanhempien sinkkuyksiössä? kerro nyt ihan oikeita malleja??
Mikä siinä on vaikeeta aikuisille, eihän se ole lapsillekkaan vaikeeta... näin sanoo aikuiset!
Eri asia on, kumpa on tärkeempää, uusi suhde ja uuden suhteen lapset vai entiset omat lapset ?
Kyllähän luulisi ratkaisuja olevan, hoituuhan ne lastenkin asiat, miksei aikuisten asiat?? Niin, aikuisille helpomman kaavan mukaan, lapset muutakoot, aikuiset ei viitsi.
Miksi laittaa lapset matkustamaan kun aikuinen tekisi itse sen yhtä lailla.???
Ratkaisuja löytyy, kunhan on vaan haluja, mutta onko niitä?
Kerro sitten niitä ratkaisuja, äläkä tyhjiä huutele täällä. Lapsille onkin helpompaa liikkua, he tulevat itse, heillä ei ole puolisoa, lapsia. Aikuinen i voi tehdä sitä yhtälailla juuri edellä esitettyjen faktojen vuoksi. Sinä vänkäät vain vänkäämisen ilosta, puheissasi ei ole tolkkua.
Muistan tämän vaikka avioerosta on pitkä aika. Exän lapsen kaikki energia kului outoon välikädessä olemiseen. Entistä vaimoa haukuttiin ja aina kun oli ongelmia sanottiin lapselle, jo olet äitiisi tullut.
Mies osoitti selvästi ettei hän tytärtä ikinä ollut halunnut, eikä ollut enempää kuin pakko aikaa viettämässä. Sitävastoin hän kaatoi omaa syyllisyyttään toisten niskaan, voi kauheaa kuinka voit suhtautua häneen noin. Tästä johtui etten rohjennut puuttua kun tytär löi veljeään, kun mies olisi taas vääntänyt syyn minun harteilleni.
Sanoin mitä ajattelen, ihmisellä on vain yksi koti kun juoksutettiin paikasta toiseen. Monen vuoden päästä he myönsivät häveten, olisin ollut oikeassa.
Läsnäoloa he tarvitsevat enemmän kuin ainaista päivittelyä.
Tytär itse moitti miksei kuria pidetty, kun katuu väkivaltaisuuttaan.