Hei kaikille! Oon lukenu täältä keskusteluja joissa naiset kertovat potevansa vauvakuumetta mutta mies ei lämpene asialle. Meillä taas asia toisinpäin. Miehellä haaveissa lapsi, mulla ei, ehkä koskaan.
Jo seurustelun alussa kerroin etten luultavasti halua lapsia, mutta mies näyttää pistävänsä toivon siihen että "kyllä mieli vielä muuttuu". Tiedän sen että mieli voi muuttua, olen kuitenkin vasta 24-vuotias, mutta olen yrittänyt selittää että en voi luvata mitään, tällä hetkellä ja koko aikaisemman elämäni olen ollut sitä mieltä että lapsia en hanki. Ärsyttää lähinnä se oletus että kaikki naiset haluvat lapsia, niin ei ole. En ole itse ikinä potenut minkään asteista vauvakuumetta...
Nyt mies ehdotti yks päivä että jos jättäis ehkäisyn pois, kun siihenhän saattaa mennä kauan aikaa että pillereiden lopettamisen jälkeen tulee raskaaksi, että jos nyt varmuuden vuoksi...ja jos pamahtais paksuksi niin se olis sit siinä. Yritin selittää että minä en halua lapsia, AINAKAAN VIELÄ, jos koskaan. Taas sama; "Kyllä sun mieli vielä muuttuu." Miksei hän usko että mun mieli ei pakosta muutu?
Onko teillä tällaisia kokemuksia? En oikein tiedä mille palstalle tää olis sopiva, joten kirjoitin tän tänne.
Jo seurustelun alussa kerroin etten luultavasti halua lapsia, mutta mies näyttää pistävänsä toivon siihen että "kyllä mieli vielä muuttuu". Tiedän sen että mieli voi muuttua, olen kuitenkin vasta 24-vuotias, mutta olen yrittänyt selittää että en voi luvata mitään, tällä hetkellä ja koko aikaisemman elämäni olen ollut sitä mieltä että lapsia en hanki. Ärsyttää lähinnä se oletus että kaikki naiset haluvat lapsia, niin ei ole. En ole itse ikinä potenut minkään asteista vauvakuumetta...
Nyt mies ehdotti yks päivä että jos jättäis ehkäisyn pois, kun siihenhän saattaa mennä kauan aikaa että pillereiden lopettamisen jälkeen tulee raskaaksi, että jos nyt varmuuden vuoksi...ja jos pamahtais paksuksi niin se olis sit siinä. Yritin selittää että minä en halua lapsia, AINAKAAN VIELÄ, jos koskaan. Taas sama; "Kyllä sun mieli vielä muuttuu." Miksei hän usko että mun mieli ei pakosta muutu?
Onko teillä tällaisia kokemuksia? En oikein tiedä mille palstalle tää olis sopiva, joten kirjoitin tän tänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse sitä mieltä, että tervveitsetuntoinen (kaunis) nainen ei halua lapsia noin nuorena - eli onnittelut. MIehesi taas on joku mustasukkainen tossukka joka yrittää sinulle laittaa pallon jalkaan. Oletteko kauan aikaa ollut yhdessä?
Älä ihmeessä avaa reisiäisi sille hullulle!
Heti kun mies sen lapsen kantaa ja synnyttää, niin mikäs siinä, hankkikoon. Mutta sinun ei tarvitse hänen painostukseensa suostua, mikäli et niitä lapsia halua.
Hyvin sanottu..Jos se sua painostaa, menkööt etsimään sellaisen losoperseen joka on heti lapsia tekemässä kiireellä tilaisuuden tullen...
No, jos parina eletään niin molempien mielipide pitää ottaa huomioon, eikä vain sen, joka lapsen synnyttää.
Käytännössä jos on eri mielipiteet vielä kolmikymppisinä, niin ero tulee. Kaikki naiset ei halua lapsia lainkaan, ja jotkut ei halua niitä ennen kuin just siinä kolmenkympin korvilla. Jos mies on saman ikäinen kuin sinä, niin periaatteessa voitte vielä odotella.
Hankala tilanne. Eipä tuossa muu auta kuin selvittää miehellesi tilanne ja sanoa, että sinä et todennäköisesti koskaan halua lapsia ja että jos hänelle ne ovat todella tärkeitä, kannattaa ehkä etsiä joku toinen. 24-vuotiaalla mieli voi toki vielä muuttua ja jos rakastat miestäsi (kuten oletan), kannattaa käydä rakentavia keskusteluja aiheesta. Sinun pitää kertoa hänelle, miksi et halua lapsia ja että hänen jatkuva "vonkaamisensa" ahdistaa sinua. Tee myös selväksi, että rakastat miestäsi. Jos lasten hankkiminen on sinulle kuitenkin täysin mahdoton ajatus (ainakin tällä hetkellä), on myös rakkautta antaa miehen mennä.
Huoh. Osaisinpa itse olla yhtä järkevä edes hetkellisesti näiden vauvakuumeilujeni suhteen. Sekä minä että mieheni (molemmat 21-v.) haluaisimme jo lapsen. Tästä perspektiivistä katsoen tuntuu myös siltä, että kannattaa miettiä hyvin tarkkaan sitä, haluaako lopulta jäädä lapsettomaksi. Se voi tuntua hyvätä vielä kolmikymppisenä, mutta entä sitten neljänkympin jälkeen, kun lisääntyminen alkaa käydä jo mahdottomaksi ja sitä tajuaa olevansa lopulta aika yksin, vaikka mies vierellä olisikin. Lapset kuitenkin tuovat niin paljon iloa elämään. :) Jokainen tietysti tekee omat päätöksensä ja lapsettomuus on jokaisen parin oma (ja yhteinen) valinta.
Suosittelen kanssa, että kuuntelet omaa tahtoasi. Itselläni on sama tilanne, mies haluaisi lapsen, mutta minä en. Olen jo 30 , enkä ole koskaan potenut vauvakuumetta, vaikka kavereilla on jo paljon lapsia jne. Olen koittanut viestiä miehelle, että on elämässä muutakin kuin omat lapset, ja ainakaan vielä mies ei ole lähtenyt karkuun:). Jos ei vauvakuume (tai jokin vauvajärkeily, että tässä iässä nyt viimeistään on yritettävä) iske, niin muutaman vuoden kuluessa suhdettakin on varmasti punnittava uudelleen.
Sama kuvio, olen 30 ja saman miehen kanssa ollut 13 vuotta. Miehen vauvakuume ei tunnu hellittävän, oma kantani puolestaan on vahvistunut - jopa siihen pisteeseen,että suljin vahingon mahdollisuuden pois sterilisaatiolla.
Voi olla, että ero tulee, voi olla, että pysytään pariskuntana, jonka toisella osapuolella on lapsi jonkun kolmannen kanssa. Joka tapauksessa lapsen saaminen on miehen agendalla.
Koita. Katsele vaikka kuvia ja muita hoito ohjeita ja mieti olisiko se niin mahdotonta muutaman vuoden päästä perustaa perhettä jos tuntuu siltä ja mieli muuttuu niin siinä se mutta jos ei niin kerro että miehen pitää odottaa vielä hetkinen...