Ajattelin hakea ensi keväänä kaikkiin Suomen yliopistoihin, joissa voi opiskella psykologiaa. Onko tällainen edes mahdollista vai pitääkö valita esim. Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoista yksi, kun pääsykoe on sama? Ja miten Joensuu ja Jyväskylä, meneeköhän pääsy- ja soveltuvuuskokeet päällekkäin eli voiko edes hakea joka paikkaan? Sitten oisin kiinnostunut tietämään, että kannattaako hakea normaalissa valinnassa vai maisterivalinnassa, jos on jo soveltuva tutkinto & psykan perus- ja aineopinnot. Kumpaanhan pääsis helpommin? Ja sitten vielä, että kannattaako osallistua valmennuskurssille (itseopiskelumateriaali)? Oon p***a tilastomatikassa, mutta töiden takia en voi lähtä toiseen kaupunkiin kurssille. Voiko niitä asioita oppia itse, jos lähtötaso on todellakin nolla?
Psykologian pääsykokeista tietäviä
Haaveena psyka
5238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heti ensimmäiseks täytyy sanoa, että jos et oo valmis käyttämään ihan koko elämääsi ja aikaasi ensi keväänä pääsykokeisiin, niin ei missään nimessä kannata hakea kaikkiin paikkoihin! Työmäärä jo yhteen kohteeseen sisäänpääsemiseksi on valtava.
Tampere-Turku-Helsinki akselillehan on tilastomatikkaa ja paljon. Tilaston lisäksi sinne julkaistaan keväällä jossain vaiheessa artikkelikokoelma, josta pääsykokeessa käsittääkseni monivalintakysymyksiä. (Näistä hakukohteista ainoastaan Turussa soveltuvuuskoe.)
Jyväskylän koe sisältää tilastotiedettä sekä kysymyksiä jostain artikkelikokoelmasta/kirjasta. Koe on minun tietääkseni pelkkiä monivalintakysymyksiä. (Jyväskylässä soveltuvuuskoe.)
Itse opiskelen Joensuussa psykologiaa, ja tänne pääsyvaatimuksina viime keväänä oli kaksi kirjaa, joista pääsykokeessa piti kirjoittaa esseitä. Toinen kirja oli filosofiaa ja toinen sosiaalipsykologiaa. Pääsykokeessa oli yks kysymys kummastakin kirjasta, sekä kolmas kysymys, joka käsitti molemmat kirjat. Tietoja piti siis yhdistellä. Joensuuhun ei ole soveltuvuuskokeita.
Aikaisempina vuosina ei nuo kokeet oo menny päällekkäin, mutta kannattaa hakea korkeintaan kahteen. Tai voit tietysti hakea kaikkiin, mutta uskon, että lopulta vain kahteen pystyy panostamaan täysillä. Riippuu tosin ihan ihmisestä. Ainakaan minä en olis pystyny panostamaan kuin yhteen kokeeseen, ja niin teinkin.
Valmennuskursseista en tiiä sen kummemmin, mutta ainaki jos itse olisin hakemassa Tampereelle, Turkuun tai Hesaan niin menisin ehdottomasti valmennuskurssille. Kirjat ovat tosi haastavia, ja jos lähtötaso on nolla, niin kannattaa ehdottomasti mennä tilaston valmennuskurssille! Siinä vaiheessa kuitenkin ku maksaa valmennuskurssista, niin kannattaa panostaa täysillä sitte siihen kohteeseen, johon käy valmennuskurssia.
Suosittelen kyllä lämpimästi Joensuuhun hakemista. Ei tilastoa, ja vaikka lähtötaso olisi nolla, niin kirjojen asiat kyllä handlaa. :)
Pää- ja maisterivalinnan eroista en tiedä kummassa on helpompi päästä.
Opiskelen tosiaan ite Joensuussa ekaa vuotta, ja pidän blogia psykan opiskelusta: http://kohtipsykologinuraa.blogspot.fi/ jos kiinnostaa. :)
Kiitos asiallisesta ja informatiivisesta vastauksesta! Pitää todellakin harkita vakavasti, moneenko hakee. Lähinnä mietityttää nuo soveltuvuuskokeet. Vaikka olen ihan "normaali", kiva ja omasta mielestä hyvin soveltuva psykologiksi, niin semmoiset tilanteet, joissa pitää tyrkyttää itseään sosiaalisesti eivät houkuta. Ainakaan en haluaisi laittaa niin tärkeää asiaa kuin sisäänpääsy sen varaan, sattuuko olemukseni miellyttämään valitsijoita. Olen aika hiljainen ja saanut aina "huonoja" pisteitä soveltuvuuskokeissa, esim. opettajan soveltuvuuskokeissa, mutta onneksi aina silti päässyt nipinnapin sisään. Näkemykseni voi olla subjektiivinen, mutta en oikein osaa antaa arvoa sellaiselle karsinnalle. Korkeintaan siinä tarkoituksessa se toimii hyvin, että täysin epäsopivat karsiutuvat pois. Mutta miten jostain 10min ryhmätilanteesta voi antaa pisteitä, että piia 3 pistettä ja anna 4. Ei vaikuta kovin luotettavalta minusta. Enkä tosiaan haluaisi, että sisäänpääsy on sellaisesta kiinni.
Kiitos blogivinkistä, luen sitä varmasti:)
Itellä kans oli yhtenä kriteerinä Joensuuhun hakemiseen se, että tänne ei tosiaan oo noita soveltuvuuskokeita. Ei tosiaankaan yhen kokeen perusteella voi sanoa kuka on kaikista soveltuvin psykologiks. Ainut on ehkä just se, että sillä karsitaan täysin hullut pois. :D Ja se on tosi kova pala niille ketkä tippuu siinä sovelutuvuusvaiheessa pois. Ei ole kovin eettistä touhua mun mielestä. Ja miksei sitte jollain lääkäreilläki oo soveltuvuuskokeita....
Tsemppiä hirveesti hakemiseen! :)
Olen samaa mieltä siitä, että soveltuvuuskokeet on raaka tapa karsia opiskelija-ainesta. Soveltuvuuskokeessa olleena minustakin vaikutti siltä, että sillä pystyi ehkä rajaamaan kaikista epäsoveltuvimmat pois. Esimerkiksi yksi soveltuvuuskokeessa ollut antoi itsestään hieman epäsopivan ensivaikutelman, mutta muutoin siellä oli toinen toistaan parempia hakijoita, joista valitseminen ei varmasti ollut helppoa. Hyvien hakijoiden järjestykseen laittamisessa soveltuvuuskoe ei minusta toiminutkaan enää niin hyvin.
Toisaalta soveltuvuuskokeessa voi saada hyvin selville motivaatiota ja karsia täysin soveltumattomat tapaukset, jos sellaisia on. Lääkäreille pitäisi ehdottomasti olla sellaiset, jotta esimerkiksi pelkän rahan ja arvostuksen perässä olevat saataisin karsittua pois. Lääkäreillä on kuitenkin paljon enemmän valtaa ja vastuuta kuin psykologeilla.
Oletteko joensuulaiset katselleet ympärillenne - paikkahan on maankuulu h****kiintiöstään...