Ennen kuin oli edes ehtinyt aloittaa konkreettista kirjoitusurakkaansa, Kettu ymmärsi äkillisesti työnsä perustuvan pelkille kliseille. Hän tiesi, ettei yksikään kirjailija ollut niistä vapaa, mutta tuolla hetkellä hänen omista kalliista ajatuksistaan syntyneen tarinan tyypillisyys pulpahti tajuntaan ummehtuneena nukkamattona. Eikö hän muka itse ollut satoja kertoja nähnyt, kuinka sankaritar yhdennellätoista hetkellä tekee ratkaisevan uhrauksen saaden tarinan sankarin kurottamaan epätoivoissaan tämän vajoavaa hahmoa kohti? Eikö kukaan muka ollut aikaisemmin samalla tavalla laittanut rakastamiaan hahmoja kulkemaan tuskan harsojen läpi kirjailijan itsensä kiemurrellen samalla onnellisen lopun toivossa? Kuinka monesti tämä polku olikaan jo kuljettu eri lailla nimetyillä hahmoilla?
Kettu oksensi koneensa näppäimistölle. Seuraavana päivänä hän vei kaikki tulostamansa paperiarkit paperinkeräyslaatikkoon, tietokoneensa kierrätyskeskukseen ja nimesi itsensä Myyräksi.
Kettu oksensi koneensa näppäimistölle. Seuraavana päivänä hän vei kaikki tulostamansa paperiarkit paperinkeräyslaatikkoon, tietokoneensa kierrätyskeskukseen ja nimesi itsensä Myyräksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ooh !
Tässä tekstissä on nyt niin paljon symboliikkaa, että piti oikein lukea kahteen kertaan, ja sitä sitten jäin luettuani mietiskelemään, että
millainen ihminen kirjoittaa tällaista tekstiä, ja tupsahti mielikuviini
blondi. Ai paskinen ! Ärsyttävää.
Paljastavin kohta ehkä tuo "ummehtuneena nukkamattona".
Yök !
............ joo, kirjoita lisää !
Tällaista tekstiä kirjoittaa ihminen, joka luulee pitävänsä kirjoittamisesta, mutta ei todellisuudessa siihen kuitenkaan pysty. Kehittelen usein päässäni tarinoita ja puhkun samalla innosta päästä kirjoittamaan niitä konkreettiseen muotoon. En vain ikinä pääse alkua pidemmälle. En yksinkertaisesti kestä itsekään lukea sitä roskaa, mitä näppäimistöni kautta suollan tietokoneelle. Ilmeisestikään vakava kaunokirjallisuus ei siis ole minun juttuni. Tarkoituksenani ei ole ilkeillä niille ihmisille, joille kirjoittaminen on oikeasti henki ja elämä ja jotka sitä vakavissaan harrastavat.
" En vain ikinä pääse alkua pidemmälle. "
Oletko ikinäkoskaan saanut yhtäkään tekstiäsi valmiiksi? Jos et niin tee edes yksi. Viilaa ja hio, hio ja viilaa.
Siitä se sitten lähtee sujumaan, sillä tuosta näytteestä kyllä ilmeni, että
kirjoittaja olet !
HAHAA! Loistavaa! :)
" Eikö hän muka itse ollut satoja kertoja nähnyt, kuinka sankaritar yhdennellätoista hetkellä tekee ratkaisevan uhrauksen saaden tarinan sankarin kurottamaan epätoivoissaan tämän vajoavaa hahmoa kohti?"
Miksi sitten minä jaksan kirjasta toiseen lukea näitä kliseitä ja petyn jos sellaista kohtausta ei tule?