Olen 16 vuotias ja pelkään olevani lesbo. Olin pienenä noin kuusi vuotiaasta kymmenen vuotiaaksi poikatyttö ja minulla oli vain poikakavereita. Minulla oli lyhyt tukka ja poikien vaattet ja moni tyttö oli ihastunut minuun kun eivät tienneet minun olevan tyttö. Minua kiusattiin paljon ja kymmenen vuoden iässä aloin muuttua. Rupesin käyttämään tyttöjen vaatteita ja kasvatin pitkät hiukset. Minulla rupesi olemaan pelkkiä tyttökavereita ja pojat jäivät. Luulen, että tuosta poika ajasta minulle on jäänyt se että olen aina se vitsailia ja ei kukaan ota minua niin sanotusti vakavasti eikä tajua että olen oikeasti todella herkkä, mutta sitten taas kun olen poikien kanssa luonteeni muuttu täysin. seitsemännellä luokalla alkoi ''murrosikä'' ja ihastuin erääseen poikaan. Hän kuitenkin torjui minut aika rankasti ja sama toistui parin muun pojan kanssa. Masennuin enkä jaksanut enään yrittää. kahdeksannella rupesin miettimään, että jos olisin poika millaista elämäni olisi. Minkä näköinen olisin, miten pukeutuisin, kuinka suosittu olisin, ketä olisi tyttö ystäväni ja kuinka paljon onnellisempi olisin. Siitä tuli niin sanotusti pakko mielle ja olin välillä ihan omissa maailmoissani. Sitten eräs poika ihastui minuun ja olimme melkein yhdessä kunnes aloin perääntyä koska mietin mitä toiset meistä ajattelisivat ja en toisaalta hirveästi tykkänyt tästä pojasta. Sitten sairastuin erääseen vähän vakavampaan sairauteen ja masennuin. Olin vain kotona ja mietin sitä poika maailmaa ja ketä olisi tyttöystäväni. Mie oon yrittänyt päästä tästä poika ajattelusta eroon mutta en pysty ja toisaalta en tavallaan edes halua koska pääsen hetkeksi tästä niin sanotusta pahasta maailmasta pois. Sitten parannuin ja rupesin olemaan taas kavereiden kanssa. Heillä oli kaikilla joku poika ja yiritinhän minäkin saada jonkun mutta ei kukaan oikein kiinnostunut ja oikein tiedä miten ottaa kontaktia poikiin jotenkin minun on helpompi ottaa kontaktia tyttöön juttu luistaa paremmin ja uskallan heittää sitä minun ''poikamaista' juttua ja vitsejä. Tuntuu että nyt kun tämä poika juttu on edennyt näin pitkälle niin olen ruvennut vähän sekoittamaan todellisuutta sen kanssa. Ja tunnen nykyään tyttöjä kohtaan niin kuin ennen poikia, mutta en haluaisi. Olen aina unelmoinut miehestä ja lapsista vanhempana ja niin edelleen. Joten kertokaa kaikki mielipitteet mitä tulee tästä mun tekstistä mieleen. Esim olisko hyvä yrittää unohtaa tuo poikajuttu ja elää ihan tässä todellisuudessa tai vaikuttaako että olen täys lesbo vai onko tämä vain jotain mielen sekoilua tai kertokaa ihan mitä vaan.
paniikissa
heippa1236567
7310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sukupuoli-identiteetti, eli kokemus siitä, onko "poika vai tyttö" on eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, eli se, kiinnostuuko romanttisessa/ seksuaalisessa mielessä tytöistä, pojista vai molemmista.
Nämä kaksi asiaa on ehkä hyvä pitää erillään.
Haluaisitko oikeasti olla poika? Vai onko ns. poikamaisuus vain enemmän sinun juttusi? Et ole yhtään vähempää tyttö kuin muut, vaikka olisitkin niin sanotusti poikamainen. Jos taas toden totta haluat olla poika, koet, että olet syntynyt väärään kehoon tms, niin silloin sukupuoli-identiteettisi poikkeaa fyysisestä sukupuolestasi tällä hetkellä.
Seksuaalinen suuntautuminen sinulle selviää ajan kanssa, kun pohdit, kumpaan sukupuoleen (vaiko kenties molempiin) tunnet vetoa. Sen kysymyksen selvittäminen voi myös viedä aikaa ja energiaa ja sen pohtiminen voi olla monella tapaa pelottavaa. Kuitenkin tosiasia on, että esimerkiksi lesboudessa ei ole mitään pelättävää. Pahinta on ehkä tuo nuoruuteen usein liittyvä epävarmuus. Positiivista on se, että se menee aikanaan ohi ja todennäköisesti sitä nopeammin, mitä avoimemmin annat itsesi kohdata eri vaihtoehdot.
Sinun kohdallasi varmasti moni asia on mahdollinen, ulkopuolinen ei voi sanoa sinulle, mikä identiteettisi on tai pidätkö tytöistä tai pojista. Jokaisen on itse tehtävä työtä asioiden selvittämiseksi. Hyvä että olet alkanut aktiivisesti asiaa pohtia.
Jos nyt kuitenkin tulet siihen lopputulokseen joskus, että oletkin jotakin muuta kuin perus hetero, niin on hyvä muistaa, ettei sinun silloinkaan tarvitse jäädä mistään paitsi.
Myös esimerkiksi lesbona voit perustaa onnellisen perheen ja hankkia vaikka lapsiakin suuren liudan, jos haluat. Elämä on tosi paljon asenteesta kiinni ja meillä on Suomessa mahdollisuus elää elämäämme todella vapaasti. Rohkeus erilaisiin ratkaisuihin tulee sinunkin kohdallasi varmasti karttumaan iän myötä.
Tärkeintä on ehkä olla itselleen rehellinen ja aloittaa siitä ajatuksesta, että kelpaat itsellesi juuri sellaisena kuin mikä ikinä oletkaan.
Voimia asioiden selvittelyyn! Teini-ikä ei ole varmaan kenellekään helppoa aikaa. Kaikki kuitenkin järjestyy ennen pitkää, vaikkei ehkä vielä siltä tuntuisikaan! Ole vain kärsivällinen ja armollinen itsellesi! :)
Vastauksemme taitaa olla samoilla linjoilla, en ehtinyt nähdä vastaustasi, kun kirjoitin omaani. :)
Hehe, no se ei varmaan haittaa! Kirjoitit tosi hyvin ja painotit kuitenkin asioita hieman eri tavalla. Vahvistusta tai rohkaisevia viestejä tuskin koskaan voi saada liikaa :)
Tuota. Nuorena monet asiat voivat tuntua hämmentäviltä ja sekavilta ja ne voivat aiheuttaa epävarmuutta. Elämällä on kuitenkin tapana järjestyä, vaikka se voikin viedä aikaa.
Ymmärrän, että sinulla on kova tarve miettiä sitä millainen olet ja miten haluat elää. Etsit omaa identiteettiäsi ja paikkaasi tässä maailmassa ja pohdit, mikä osa tunteistasi on totta ja mikä "mielikuvitusmaailmaa".
Tosiasiassa olet juuri sellainen, kuin tunnet olevasi. Yhteiskunnassamme jako kahteen valtasukupuoleen, tyttöihin/naisiin ja poikiin/miehiin on melko jyrkkä ja tulee monin tavoin esille elämässä. Sinun olisi ehkä hyvä oppia ymmärtämään, että näiden sukupuolirajojen ei todellisuudessa tarvitse olla niin jyrkkiä, eikä kenenkään ole pakko valita "puoltaan". Tyttöjä ja poikia on monenlaisia, eikä mitään tapa olla tyttö tai poika ole itsessään vääränlaista.
Kerrot esimerkiksi, että sinulla on "poikien juttuja". Tosiasiassa sinun ei ole pakko ajatella, että on olemassa erikseen tyttöjen ja poikien juttuja, tapoja toimia tai vaikkapa harrastuksia. Tytöillä voi toisin sanoen olla "poikamaisia" juttuja ja pojilla "tyttömäisiä", eivätkä ne ole mitenkään vääriä tai vähemmän oikeita tapoja olla tyttö tai poika. Tyttö voi esimerkiksi harrastaa autoja tai poika virkata kaulaliinoja, ja se on ihan tavallista. Se, että olet jonkinlainen tai pidät joistakin asioista, ei itsessään muuta sitä sukupuolta, mitä edustat. Esimerkiksi se, että laitat hokkarit jalkaasi, ei tarkoita, että muutut pojaksi tai olet poika.
Me kaikki olemme olleet lapsina jonkinlaisia, mutta se ei välttämättä ennusta tulevaisuutta. Siitä, millaisia olemme olleet lapsina, ei voi vetää johtopäätöksiä sukupuolemme tai seksuaalisen suuntautumisemme suhteen. Lapsuuden leikkeihin vaikuttavat monet asiat, kuten kodin ilmapiiri, kasvatus, tarjolla olleet lelut, ympäristö, kaverit ja sisarukset. Toisaalta esimerkiksi lesbo voi olla naisellinen ja pitää "naisellisista asioista". Sinun ei siis kannata miettiä mitä olet sen perusteella, millainen olet ollut lapsena.
Seksuaalinen suuntautuminen voi puolestaan muuttua elämän aikana. Usein ajatellaan, että noin 23-vuotiaana on mahdollista tietää "lopullinen" suuntautumisensa. Tälläkin palstalla on kuitenkin nähtävissä, että monet tunnistavat oman suuntautumisensa vasta myöhään tai se on muuttunut elämän aikana. Olet voinut olla pienenä ihastunut poikiin, mutta huomata pikkuhiljaa tunteidesi tyttöjä kohtaan lisääntyvän. Elämä näyttää, millaiseksi seksuaalisuutesi lopulta muodostuu. Olennaista varmaan on, että et pakota itseäsi tekemään mitään sellaista, mikä ei tunnu sinusta hyvältä. On parempi odottaa ja olla varma. Nuorena on usein tarve toimia kuten kaverit toimivat ja saada huomiota. Sinun ei kuitenkaan kannata mennä muiden mukana, vaan pohtia itse, mitä tunnet ja haluat. Ihastumisiakaan ei voi pakottaa - muutoinhan maailmassa ei olisi ketään yksinäistä!
Vaikka olisit lesbo, ei se estä sinua saamasta perhettä. Ajatus siitä, että haluaisit tavalliseen tapaan miehen ja perheen, voi johtua siitä, että olet ajatellut siten kuin useimmat. Et ole ehkä vielä huomannut, että ihmiset voivat olla erilaisia. Vaikka tuntisit lopulta olevasi poika, ei sekään estä sinua elämästä onnellisena tai saamasta perhettä. Ihmisiä on erilaisia. Tärkeintä on ymmärtää, että asiat tapahtuvat pikkuhiljaa. Olisi hyödyllistä, että ajattelisit ja keskittyisit välillä johonkin muuhun, vaikkapa harrastukseen, ja yrittäisit ajatella, että elämä on eräänlainen seikkailu ja asiat selkiintyvät itsestään.
EI kannata olla paniikissa. Olet vain oma, rakastettava itsesi.
Ei kannata väkisin alkaa seukkaamaan, jos ei huvita, vaikka kaikki muut seukkaiskin.
Teet asioita mistä tykkäät ja tosiaan olet just semmonen, kun susta tuntuu hyvältä.
Sitähän se persoonallisuus on.
Onnen omenoita koko korillinen ...
Kiitos asiallisista vastauksista! apua tuli paljon!:))
Miettisin että nyt alan tekemään asioita joista todella pidän enkä tee niinkuin muut ja sitten ko se oikea osuu kohdalle niin olise sitten mitä sukupuolta tahansa niin nautitaan siitä! ei sitä oikeaa kuulu vielä tässä iässä etsiä :)