Miten lähestyä 60+ naista?

Tietenkin on mahdollista lähestyä naista. Ensi alkuun voi jutustella niitä näitä, eikä heti käydä ns. iholle. Riippuu tietenkin missä naisen näkee. Jossain torilla voi ihan hyvin alkaa keskustelemaan vaikka perunien ostamisen ohella ja siinä sitten kysäistä, että lähtisitkö kahville. Ravintolassa on tietenkin toinen meininki, jos vaikka on tanssiravintola. Kohteliaisuus on A ja O.

Liika imelyys ei toimi. Ei naiset tyhmiä ole, vaikka monet miehet niin ajattelevatkin.

" Varattukin voi tuossa iässä olla jo "vapaa""

Mitä tarkoitat? Miksi se olisi iästä kiinni?

En tiedä, onnistuisiko noin suoraviivainen lähestymistapa. Moni voi pelästyä jo kahvikutsuakin. Kannattaisi ehkä yrittää ensin päästä keskustelun alkuun jostakin asiasta ja jos keskustelu sujuu, sitten ehdottaa sitä kahvilla käyntiä.

Tuskin ne teinitkään sitä "aletaaks oleen" -lausetta ihan ventovieraalle heittävät, vähän elämää nähneillä se toimii vielä huonommin (koska olemme oppineet epäluuloisiksi).

Miten lähestyä? - Aidosti ja rehellisesti. Falskit imartelut tai valmiiksi suunnitellut iskurepliikit eivät varmaan tehoa ainakaan fiksuihin naisiin.

Jokin ympäristössä olevaan asiaan liittyvä kysymys, voisi toimia keskustelun avaajana paikasta ja tilanteesta riippuen. Rehellinen kohteliaisuus voi myös olla ihan hyvä aloitus, ellei luonteva rupattelu jonkin asian äärellä muuten käynnistyisi. Jokin kaunis tai mielenkiintoinen yksityiskohta naisen ulkoisessa olemuksessa saattaisi toimia alkusysäyksenä. Ihailun aihe pitää pystyä myös rehellisesti perustelemaan.

Tietty fyysinen etäisyys on hyvä säilyttää, ettei nainen koe lähestymistä uhkaavana. Puheen olisi hyvä kuulostaa rauhalliselta ja kiireettömältä, rehti katse ja ystävällinen hymy tukevat positiivista vaikutelmaa. - Ilmeet ja elekieli vaikuttavat tutkimusten mukaan eniten ensivaikutelmaan.

Hetken rupattelun jälkeen mielestäni voi ihan hyvin ehdottaa keskustelun jatkamista lähikahvilassa kutsujan tarjoaman kupposen ääressä. - Tosin itselleni on ainakin kerran käynyt niin, että torjuin tarjouksen ja kaduin nopeata "torjuntarefleksiäni" hieman myöhemmin. Jos sama mies olisi sattunut tulemaan pian uudelleen vastaan ja olisi tervehtinyt vaikka sanattomasti nyökäten, olisin luultavasti itse ryhtynyt juttusille ja kertonut hänelle iloinen pilke silmäkulmassani edelliseen tapaamiseen liittyneestä katumisestani.

Kannattaa varautua myös siihen, että naisella saattaa ihan oikeasti olla kiire, eikä hän siksi ehdi lähteä kahville tms. Eihän mies menetä mitään, jos ehdottaa silloin tapaamista joskus myöhemmin.;)

Kannustan teitä miehet, lähestykää reippaasti ihastuksenne kohteita. Eihän sitä voi etukäteen tietää, mitä hyvää siitä saattaisi seurata. ,)
Voin vakuuttaa, että lähes jokainen tämän ikäluokan naisista iloitsee ainakin salaa jälkikäteen ihailevan herrasmiehen lähestymisestä.

Jos nainen torjuu lähestymisyrityksen, herrasmies toimii silloinkin herrasmiehen tavoin ja päättää tilanteen ystävällisin toivotuksin.

Toivotan aloittajalle hauskoja hetkiä ja onnea matkaan.;)

Hyvä alku on hauska nähdä kuinka nämä ammattilaiset asiasta vastaavat.

kun vaan muistatte, ette ole varattuja..

"Joskus näkee ihastuttavan 60 naisen."
Näkee missä? Miksi hän on mielestäsi ihastuttava ja mistä tiedät hänen olevan 60 ?

Vastaisitko näihin, niin annan pyytämiäsi neuvoja.

60 m hei! Silleen tuntuis kivalta jos mies heittäytyy viattomasti juttusille ja jos juttelu sujuu kivasti niin voisit esittää;käytäiskö kahvilla jossain kun tuntuu että olis
niin kiva jatkaa vielä.. )Seukkaamista ei kannata heti tuoda ilmi mitenkään,sillä
saattaahan olla niin että nainen on vain niin ystävällinen ja notkea ihmisten kanssa
jutteleen että hän saa sinutkin viihtymään,sen kummempaa tarkoittamatta.
Juttelussa voit onkia esille mikä häntä kiinnostaa,musiikki,elokuvat,luennot,kirjat
jne ja ehdotat sen mukaan yhteistä tekemistä jollekki päivälle tulevina päivinä.
Puhelinnumeroa tietysti tiedustelet että voitte kokeilla soittamisella miten yhteys
toimii.
Tässä mun vinkit! ))

Koeta muistaa että kuuskymppiset naiset (ja varmaan miehetkin) on jo aika varautuneita, vaikka eivät olisikaan ns. varattuja. Varsinkin hyvän näköiset, ihastuttavat niinkuin sanot. Heitä kun saattaa piirittää moni muukin, ja monelta yrittäjältä on ehkä jo haaveiden siivet tylysti katkaistu ;-)

Nyrkkisääntö: tee hienovarainen lähestymisyrityksesi VASTA SITTEN kun nainen on jotenkin huomioinut sinut, siis vasta kun aavistat että hän on jopa hiukan kiinnostunut sinusta. Itsestäsi sitten riippuu miten onnistut - ja toisestakin osapuolesta, tietenkin.

Muista että liikaa ei saa tuppautua. Hiljaa hyvää tulee. Onnea vaan yritykselle. Jos olet fiksu ja kiva niin miks'ei onnistuisi!

Aloittajalle.
Juttele kuin ihminen ihmiselle.
Jos viihdytte hyvin eikä olo tunnu väkinäiseltä, on toivoa:)
Kai sitä pitää ensin tutustua kunnolla, sitten voi kysyä "aletaankao oleen".

Jos tapaat usein samoissa paikoissa, alat juttelemaan. Siitä se sitten lähtee puoleen tai toiseen jos harrastukset alkavat käydä yksiin.

Olen jo kommentoinut, mutta minulla on yksi pyyntö aloittajalle ja muille miehille: Kertoisitteko, millainen nainen näyttää kiinnostavalta ja viehättävältä?
Siis 60 ikäisistä vastaantulijoista tai tilaisuuksissa kohdatuista naisista.

Kuten jo moni on todennut pitää alkaa jututtaa. Jos huomaa, että on yhteisiä keskustelun aiheita, voi ehdottaa vaikkapa retkeä luonnossa, elokuvailtaa, kahvilaa, lounasta, teatteria, oopperaa, tanssia. Itse en kaipaa ulkonäöstä huomauttamista. Yleensä jatko hoituu omalla painollaan, jos kiinnostus on molemminpuolista. Kannattaa varautua myös siihen, ettei toinen ole jatkosta kiinnostunut. Tällaiset pikkutapaamisetkin ovat elämää. Ole vain oma itsesi, ellet ole esim. kiinnostunut oopperasta, älä yritä olla liian "hieno".

Voi miten mukavaa jutustella ihmisten kanssa, oli ne miehiä tai naisia. Ihailen ihmisiä, jotka ovat välittömiä ja avoimia. Katselen mielelläni ihmistä, joka osaa pukeutua, on siisti, ja vähän ihanaa pilkettä silmissä. Siinä sitä tulee keskusteltua kahvilassa, kun menen lukemaan päivän lehtiä ja usein on niitä samoja kahvilassa istujia. Joskus kysäisen pappaporukaltakin, että joko olette saaneet maailman järjestykseen. Sitten saatan keskustella pysäkillä bussia odotellessa. Joskus taas bussissa voi keskustelu soljua ihan luonnostaan. Kun matkustajia ei liiemmin ole, parannamme kuskin kanssa maailmaa. Ei siinä sen kummempaa. Eihän keskustelussa tarvitse olla mitään iskuyrityksiä. Toki joskus huomaa "sellaista" silmänvilkettä. Ei tarvita tällaiselle 61-vuotiaallekaan mitään erikoisia kohteliaisuuksia. Yhteyshän syntyy ihan luonnostaan tavallisia asioita keskustellessa.

Näillä mennään...

Yleensähän se menee näin:
On mulla autokin, ja kesähu-
vila.

Tai että:
Ensi viikolla olen aikonut
mennä hammaslääkäriin.

Useimmat kuuskymppiset naiset ovat, niinkuin joku viestitti, aika varautuneita ja siksi hankalasti lähestytäviä, Tulee tunne, miksi minun elämääni pyrit? Niin olen pitkälti huomioinut.

Olen saanut kuitenkin saaznut varteenotettavia neuvoja, joten yritän ottaa niistä opiksi. Miksi nainen usein vain hymyilee, eikä saa sanaakaan suustaan?

kuka sitä mersua ja omakototitaloa on maksanu, no tietysti jo nyt ex-vaimo..

Eipä ole enää tuota ongelmaa.
Päinvastoin, kuten olemme uutisistakin huomanneet, ei heitä pysty enää edes väistelemään.
Vain parissa kaupungissa on enää nuorempia huomattavimmissa määrin.
Nämä ikäisemme vanhukset ovat sitä ikäluokkaa että heiltä voi aina kysyä:
Anteeksi neiti, kiinnostaisivatkohan teitä leivonnaiset?
Eikä sit kannata jatkaa pizza-pohjilla, jos myönteinen vastaus lipsahtaa.
H.

Tietysti on mahdollista, mutta nykyisin on niin paljon näitä rahanpyytäjiä ja muita sen alan hyväksikäyttäjiä,että niin 60 naiset kuin miehet alkavat olla vähintään epäluuloisia tuntemattomien lähestymisille. Kun ei koskaan tiedä...

Jos olet yleensä lähestynyt naisia ja jopa seurustellut tai peräti päässyt salongin puolelle aikaisempina poikuusvuosina, aloitteen tekemisen ei luulisi tuottavan tuollaista tuskaa. Mies kun on aina mies ja poika poika. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Ehkä ei kuitenkaan ensimmäiseksi kannata kysyä: "Meille vai teille..." vaikka kuinka se olisi lähestymisesi perimmäinen ja ainut tarkoitus monessakin mielessä. Tosin tässäkin kaikki on ainakin teoriassa mahdollista, naisia kuin miehiä riittää kaikenlaisiin pussukoihin.

Me kuuskymppiset naiset ollaan itsestä hyvin huolehtivia, suurin osa ainakin.Hampaat on hoidettu ja hoidetaan, myös muu, ja tärkeintä ei ole meikattu ulkonäkö vaan puhtaus ja terveet elämäntavat.

Kun itsellä hyvä olo, antaa arvoa muillekkin.

ei kannata lähestyä, säikkyvät vain...

Antaa heidän itse lähestyä sinua. Ainakin miun kanssani ihmiset yleensä uskaltavat aloittaa puhumisen.

Ihastuttava 60 nainen on luonnollinen. ei pyntätty, ei selvästikään enää etsi kadonnutta nuoruuttaan pukeutumalla liian trendikkkäästi ja ylityylitellysti. Hän osaa vastata katseeseen, en tarkoita tällä tuijottamista: hän osaa vastata ystävällisiin sanoihin, en tarkoita niillä sellaisia "väkisin luoksesi tahtoisin tulla"-ilmaisuja.

Hän hyväksyy rinnalleen 60 -miehen. Hänen suunsa ei sano:pyh!, silmänsä katso muualle, vaan kohti. Hän on n a i n e n.

Joskus, ihme kyllä, tällainen hurmaava olento istuu kahvilassa täysin yksin. Hänen olemuksensa, eleensä. käyttäytymisensä kertoo, että hän ei sillä hetkellä odota varsinasesti ketään. Tämmöisen naisen voi tavata myös jossain tavaratalossa, yms. paikassa.

Itsekkin istun toisinaan yksin, liikun tavarataloissayksin, jne.

"Aletaanko oleen yhdessä", tekisi mieleni pukahtaa. Pelkään kuitenkin pahinta, naurunalaiseksi joutumista. Olette antaneet hyviä neuvoja Laoåaa sellaisia lisää

Saahan kuuskymppinen nainen pitää farkkuja, lyhyttä nahkatakkia ja tukkaa
ponnarilla (vrt. Hillary Clinton) vai pitääkö laittaa pikku kikkarat ja teryleeeni-
housut ? Kiva olisi jos miehet tulisivat keskustelemaan (selvin päin), heti ei ehkä
kannata ehdottaa "alakko nää mua" (oululaisittain) vaan vaikka keskustella ilmoista, ajankohtaisista asioista ym. Älä pelkää naurunalaiseksi joutumista, Jos näyttää että nainen purjehtii nokka pystyssä ohi "pyh" suupielessään niin
"so what". Fiksut miehet ovat löytöjä ! Kahvitellaan !

Mulle jäi toi mieleen: Vai onko se ollenkaan edes mahdollista?

Onks kukaan siihen edes vastannut?

Mä sanoisin, että ainakaan 20 vuoteen en ole sellaista ikäistäni miestä edes nähnytkään - naimisissa tai eronnut tai leski, ihan sama - johon koskisin edes pinseteillä. Oman nuoruutenikin miehet ovat nyt tota samaa sorttia, vaikka joskus pidin ehkä jopa todella hauskannäköisinä.

Sama on oikeastaan tapahtunut naisillekin, vaikka en tietenkään heitä minään partnereina ajattelekaan.

Siis todella on sellainen olo kuin tämä maailma olisi jotenkin tyhjentynyt. Valitin asiaa jollekin tutulle ja hän teki jonkun listan ihmisistä, joita ei enää ole ja lista alkoi sanoen, he ovat kaikki kuolleet.... MITÄH sanoin minä, eihän ne nyt voi 60-set olla kuolleita!!!

Mutta on tää jotenkin käynyt niin omituiseksi. Kamalan yksinäistä ja miellelläni minäkin tutustuisin vaikka keneen, mutta oikeasti kysyn, että onko kuitenkin parempi yksin, että onko noista vain rasitteeksi? Pettyä en jaksa enää kertaakaan ja mitä ihmissuhteet ovat muuta antaneet kun pettymyksiä. Ihan ihmettelen, että miten olis minun kohdalleni kaikki hyväksikäyttäjät ja petturit osuneet? Usein tulee mieleen sekin kun sanotaan, että porukat 65 tekee niitä itsemurhia ja toisaalta ihan palstoillakin haukutaan tätä nyt jotain 65-vuotiaita, että ovat sellaisia ja tälläisiä, jotain mukamas itsekkäitä paskoja...

Mutta tulinpa minäkin kerran tänne 60 palstalle ja pyörin tässä jonkun tovin jokunen päivä ja aloin todellakin ihmetellä, että mitä ihmeen porukkaa täälläkin pyörii??? Siis eivätkö nämä ole jo näitä maailman parhaan koulun läpikäyneitä ja vielä korkeasti koulutettuja? Siis olen yhä niin, niin ihmeissäni... Nyt päädyin tälle palstalle ihan kiertoteitä enkä uskalla edes katsoa, että mitä keskusteluja ja minkälaisia kommentteja. Niin paha maku jäi tästä palstalta ja sellainen fiilis, että ainakin nämä 60 ovat jotain ihan dorkaa sakkia ja minä pysyn omalla kartallani. Ja varmaan kun mennään iässä ylöspäin niin asia ei paremmaksi muutu.

Sorry vaan, että haukun teitä. KYLLÄ TIEDÄN, ETTÄ VIKA VOISI OLLA ITSESSÄNIKIN JA KATSELEN PEILIIN. Mutta vaikka en sanoisi, että olen varattu, niin taidan kuulua niihin porukoihin, joilla on 20-vuotta nuorempi seuralainen, vaikka ei seksisuhdetta olekaan. Ei suoraan sanoen enää huvita kun tämä nykymaailma on pelkkää ällötystä täynnä.

Mutta olishan se todella kiva, jos jostain ilmestyisi joku 60 gentlemanni, mutta turha taitaa olla sellaista odottaa. Ja missäs voisi liikkua, missä sellaiseen törmäis? Nettideitit - EI KIITOS!

Vaikka mielipidettä olisikin,on oikeestaan ihan sama tässä iässä edes kuvitella että joku samanikäinen mies tekis niin,että yrittäis lähestyä selvinpäin juttelemalla niitä näitä.
Aina siellä takana on kuitenkin joku muukin tarkoitus kuin vain viaton halu tutustua.Itse kyllä helpostikkin juttelen kaikkien kans,mutta kokemus on vain tehnyt epäluuloa kaikkeen lähestymiseen.

Kun mies vain olisi reipas oma itsensä,ei päällekäyvä,kehuskelija,valehtelija,olis siisti kaikinpuolin,saa juosta vaikka sateenvarjon alle sateella jos on oikeanlainen mies.
Sellaisenkin olen tavannut kerran,mies vaan haisi kaljalle ja oli lähipubiin menossa,sai mennä ihan mielihyvin.

Mutta rautakaupat on hyviä paikkoja,menee vaan "tyhmänä"kysymään hyllyjenvälissä,saa ihan reilua keskustelua aikaseksi,vaikka osana olisikin neuvojen kysyntä.Vinkki naisille ; ))

Yks vanhempi mies lähestyi ja tarjosi kahvit, sanoin heti ja suoraan, että kyllä voin juoda kahvit hänen kans, mutta ei seksiä. Joimme kahvia, en suostunut ja mies lähti vauhdilla. Näin se oli

Kyllä seksi kelpais vaikka yli 60-vuotiaan "mummon" kanssa kunhan vain on seksiä eikä tarvitse elää puutteessa.