En kirjoita tätä kevyellä perusteilla. Olen miettinyt tätä jo pidempään. Lastensuojelun tilasta on viimeaikoina keskusteltu todella paljon, eikä syyttä.
On hirvittävä tosiasia että maassamme huostaanotetaan satoja lapsia joka vuosi! Nyt huosta vankilaan on viety jo yli 18 000 lasta. Suomi on pieni maa. Mistä tälläinen luku tulee? Voiko olla totta että maassamme kärsitään näin paljon? Mitä tekee avohuolto? Kun aloin selvittää huostaanoton taustoja ja syitä, kauhistuin; Lapsia viedään usein perheistä, joissa selvittäisiin pelkillä avohuollon tukitoimilla ja kontrollilla. Etenkin Espoolla on lastensuojelun väkivallalla suorastaan hirvittävä historia. En käy niitä kaikkia kertaamaan tänne. On myös niin että asia ei todellakaan koske ainoastaan Espoota.
Kuvaavaa on se että Rossiskaja Gazetan toimittaja, Nadezda Jermolajevan joutui toteamaan suomen lastensuojelun pykäliä lukiessaan(HS 10.10.2012) "Tälläista lakia en halua meille" ja jatkaa erittäin osuvasti ;
"Suomessa on hyvä poliisi, olen kirjoittanutkin siitä. On koulutusta, kokelaat testataan fyysisesti ja psyykkisesti, ja tarkastetaan, ettei heillä ole rikostaustaa. Sisäinen turvallisuus seuraa, että työ tehdään kunnolla, ja yhteiskunta voi jollakin tavalla seurata heidän työtään ja analysoida sitä."
"Mutta onko vastaavaa sosiaalityön puolella? Kukaan ei kontrolloi heitä."
Moni varmasti ihmettelee miksi hän kirjoittaa näin. Minä en enää. Miksikö?
Tunnen tapauksia jossa Neuvolasta tehdään lastensuojeluilmoituksia jo vaatteessa olevan likatahran vuoksi tai syyn, joka ei normaaliyhteiskunnassa aiheuttaisi mitään erityisiä kyselyjä.
Sitten kotiin lähetetään diktaattorit tarkkailemaan "miten perheessä jaksellaan" -ja tämä kaikki kontrolli vailla minkaanlaista TODELLISTA AUTTAMISTA. Minne katosi 1980-luvun kodinhoitojärjestelmä?
Mitä tämä merkitsee? Sitä että juuri kukaan täysijärkinen EI OTA APUA tarvitessaan yhteyttä lastensuojeluun, ja tällä jos millä on kohtalokkaita seurauksia; Perheissä väsytään, mutta apua ei uskalleta hakea. Tietenkin syynä on se että kokoajan joudutaan pelkäämään milloin lapset viedään vankilaan. Ja käytän tarkoituksella tätä sanaa. Huomattava osa sijoitetuista lapsistahan elää tosiasiassa vankilan kaltaisissa oloissa. Vanhemmilta riistetään väkivalloin lapset ja viedään vankilaan vailla todellista mahdollisuutta vapauteen. Kuinka moni sosiaaliviranomainen on ajatellut miltä lapsesta tuntuu kun joutuu jättämään oman kodin vanhempineen ja vieläpä eristetään siten ettei lapsi saa vapaasti nähdä vanhempiaan?
On tietenkin todettava se että karmean surullisessa tapauksessa, jossa pieni Eerika tyttö kuoli kun häntä ei saatu turvaan kotoaan on todellisuutta. Kuinka hirvittävän kuoleman tämä tyttö joutui kokemaan. Itkin ja sieluni yhä itkee sitä mitä hänelle tapahtui. Mutta tämä ei saa peittää alleen sitä että on yhä satoja koteja, jotka olsivat selvinneet jos avohuollon toimia olisi opikeasti kohdennettu siten kuin niitä oikeasti tulisi kohdentaa.
Sosiaalityöntekijä Virge Mikkola toteaa (HS 10.10.2012.) "Suomessa painopiste on avohuollon puolella, ja lastensuojelussa työskennellään sen eteen että lapsi palaa perheeseen" Kysynkin, miksi sosiaalityöntekijätkin jo valehtelevat?
Näemme itse jo huostaanottotilastoista että avohuollon toimet ja resurssit eivät toimi. Ei kannattaisi valehdella. Jos avohuollon toimet todella toimisi, ei meillä oltaisi seuraavanlaisessa tilanteessa (Lainaus lasinen lapsuus raportista vuodelta"Lapsia otettiin viime vuonna huostaan 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1997, yhteensä 10 207 lasta. Kodin ulkopuolelle sijoitettiin kaikkiaan 16 059 lasta eli yli 4 000 lasta enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Jossain mättää.
Loppuun ote Jorma Heikkisen blogista jossa todetaan asia osuvasti : "Lastensuojelun yksityistämiskehitys, kustannusten mittava kasvu, lastensuojelulain toteutumattomuus sekä sen hengen vastainen toiminta vaatii pikaista selvitystä! Sosiaali- ja terveysministeriön sekä THL:n olisi tartuttava näihin kysymyksiin. " Tähän on helppo yhtyä.
On hirvittävä tosiasia että maassamme huostaanotetaan satoja lapsia joka vuosi! Nyt huosta vankilaan on viety jo yli 18 000 lasta. Suomi on pieni maa. Mistä tälläinen luku tulee? Voiko olla totta että maassamme kärsitään näin paljon? Mitä tekee avohuolto? Kun aloin selvittää huostaanoton taustoja ja syitä, kauhistuin; Lapsia viedään usein perheistä, joissa selvittäisiin pelkillä avohuollon tukitoimilla ja kontrollilla. Etenkin Espoolla on lastensuojelun väkivallalla suorastaan hirvittävä historia. En käy niitä kaikkia kertaamaan tänne. On myös niin että asia ei todellakaan koske ainoastaan Espoota.
Kuvaavaa on se että Rossiskaja Gazetan toimittaja, Nadezda Jermolajevan joutui toteamaan suomen lastensuojelun pykäliä lukiessaan(HS 10.10.2012) "Tälläista lakia en halua meille" ja jatkaa erittäin osuvasti ;
"Suomessa on hyvä poliisi, olen kirjoittanutkin siitä. On koulutusta, kokelaat testataan fyysisesti ja psyykkisesti, ja tarkastetaan, ettei heillä ole rikostaustaa. Sisäinen turvallisuus seuraa, että työ tehdään kunnolla, ja yhteiskunta voi jollakin tavalla seurata heidän työtään ja analysoida sitä."
"Mutta onko vastaavaa sosiaalityön puolella? Kukaan ei kontrolloi heitä."
Moni varmasti ihmettelee miksi hän kirjoittaa näin. Minä en enää. Miksikö?
Tunnen tapauksia jossa Neuvolasta tehdään lastensuojeluilmoituksia jo vaatteessa olevan likatahran vuoksi tai syyn, joka ei normaaliyhteiskunnassa aiheuttaisi mitään erityisiä kyselyjä.
Sitten kotiin lähetetään diktaattorit tarkkailemaan "miten perheessä jaksellaan" -ja tämä kaikki kontrolli vailla minkaanlaista TODELLISTA AUTTAMISTA. Minne katosi 1980-luvun kodinhoitojärjestelmä?
Mitä tämä merkitsee? Sitä että juuri kukaan täysijärkinen EI OTA APUA tarvitessaan yhteyttä lastensuojeluun, ja tällä jos millä on kohtalokkaita seurauksia; Perheissä väsytään, mutta apua ei uskalleta hakea. Tietenkin syynä on se että kokoajan joudutaan pelkäämään milloin lapset viedään vankilaan. Ja käytän tarkoituksella tätä sanaa. Huomattava osa sijoitetuista lapsistahan elää tosiasiassa vankilan kaltaisissa oloissa. Vanhemmilta riistetään väkivalloin lapset ja viedään vankilaan vailla todellista mahdollisuutta vapauteen. Kuinka moni sosiaaliviranomainen on ajatellut miltä lapsesta tuntuu kun joutuu jättämään oman kodin vanhempineen ja vieläpä eristetään siten ettei lapsi saa vapaasti nähdä vanhempiaan?
On tietenkin todettava se että karmean surullisessa tapauksessa, jossa pieni Eerika tyttö kuoli kun häntä ei saatu turvaan kotoaan on todellisuutta. Kuinka hirvittävän kuoleman tämä tyttö joutui kokemaan. Itkin ja sieluni yhä itkee sitä mitä hänelle tapahtui. Mutta tämä ei saa peittää alleen sitä että on yhä satoja koteja, jotka olsivat selvinneet jos avohuollon toimia olisi opikeasti kohdennettu siten kuin niitä oikeasti tulisi kohdentaa.
Sosiaalityöntekijä Virge Mikkola toteaa (HS 10.10.2012.) "Suomessa painopiste on avohuollon puolella, ja lastensuojelussa työskennellään sen eteen että lapsi palaa perheeseen" Kysynkin, miksi sosiaalityöntekijätkin jo valehtelevat?
Näemme itse jo huostaanottotilastoista että avohuollon toimet ja resurssit eivät toimi. Ei kannattaisi valehdella. Jos avohuollon toimet todella toimisi, ei meillä oltaisi seuraavanlaisessa tilanteessa (Lainaus lasinen lapsuus raportista vuodelta"Lapsia otettiin viime vuonna huostaan 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 1997, yhteensä 10 207 lasta. Kodin ulkopuolelle sijoitettiin kaikkiaan 16 059 lasta eli yli 4 000 lasta enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Jossain mättää.
Loppuun ote Jorma Heikkisen blogista jossa todetaan asia osuvasti : "Lastensuojelun yksityistämiskehitys, kustannusten mittava kasvu, lastensuojelulain toteutumattomuus sekä sen hengen vastainen toiminta vaatii pikaista selvitystä! Sosiaali- ja terveysministeriön sekä THL:n olisi tartuttava näihin kysymyksiin. " Tähän on helppo yhtyä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kovasti on tutun oloista tämä Jormankin sanailu. Kuinka monella nikillä tänne jaksavat samat ihmiset kirjoittaa?
Venäläisillä toimittajilla riittäisi työtä ihan oman maansa analysoimisessa.
Venäläiset eivät keskity kieltämään lastensuojelussaan mahdollisia parannustarpeita.
Suomen viranomaiset puolestaan tahtovat manipuoloida oman kansansa uskomaan lastensuojelumme muka oikeamielisyyteen ja läpinäkyvyyteen.
Venäjä on iso maa. Sinne sopii kaikenlaista. Miten jos suhteuttaa väkiluvun mukaan Suomen ja Venäjän lastensuojelun asiakkaat niin tuski meillä asiat saattavat olla yhtään ainakaan paremmin. Venäjällä on valtavat luonnon varat. Heillä on varaa tukea ja auttaa lapsiaan.
Suomen lastensuojelu toimii velkarahalla ja talousennusteet painuu miinukselle. Mutta rahaa on.
Olen lukenut palstaa paljon ja itsekin kirjoittanut, mutta eipä tullut ketään heti mieleen jota olisin alkanut epäillä kirjoittajaksi. Ja väitän, että osaan aika hyvin tunnistaa ihmisten kirjoitustyylejä.
Hyvä vitsi.
TIETÄMÄTTÖMÄLLE NIMIMERKKI "HAISTA HOMEELLE"
Vastaus Venäjän lapsiasiamiehelle
1.10.2012 12:53 Anton NikolenkoUlkomaat
Astahov
huostaanotto
lapsen oikeudet
Venäjä
145 kommenttia
ilmoita asiaton viesti
.
Tekstin venäjänkielinen versio: http://antonnikolenko.blogspot.fi/2012/10/blog-post.html
Hei Pavel, kuulin että haluaisit julistaa Suomen lapsiperheille vaaralliseksi maaksi ellei maa suostu neuvotteluihin lasten aseman parantamisesta. Tiedätkös Pavel, muutin itse lapsena Venäjältä Suomeen ja heti alkoi elämä tuntua hiukan turvallisemmalta. En haluaisi väittää Suomen olevan maanpäällinen paratiisi, mutta tosiasia kuitenkin on se, ettei Suomella ole yhtään mitään opittavaa Venäjältä lasten aseman parantamisessa.
Ehdottamiasi neuvotteluja voitaisiin toki käydä. Voisimme aloittaa vaikka Venäjän kahdesta ja puolesta miljoonasta orvosta lapsesta, joista 270 000 ovat orpokodissa. Siis eniten orpoja maailmassa suhteessa lastenlukumäärään ja enemmän orpoja kuin Neuvostoliitossa oli Toisen Maailmansodan jälkeen. Tilastoni ovat nelisen vuotta vanhoja, mutta joka vuosi viisitoista tuhatta orpoa heitetään takaisin kadulle valtion orpokodeista heidän täyttäessä kahdeksantoista vuotta. Heistä kymmenes tekee itsemurhan, 6000 jää kodittomaksi ja 3000 ovat vankilassa kolmen vuoden kuluessa. 60%:sta tytöistä päätyy prostituoiduksi ja 70%:sta pojista tulee rikollisia. Moskovassa tehdyssä kyselyssä 99,9% vastaajista katsoi ettei orvot ja heidän ongelmat kosketa heitä millään tavalla. Voisimme ehkä neuvotella siitä miten sinun kannattaisi tehdä ongelmaa tunnetuksi ja muuttaa ihmisten asennoitumista?
Tai ehkä voisimme vähän pohtia kumpi maista on lapsiperheille vaarallisempi. Pavel, olet itsekin sanonut, että vuonna 2009 satatuhatta lasta oli uhrina rikoksessa Venäjällä, 2000 heistä oli tapettu. Ylipäätänsä Venäjällä kuolee väkivallan seurauksena 20 ihmistä satatuhatta asukasta kohti, noin 35% enemmän kuin huumesotaa käyvässä Meksikossa. Suomessa oli vuonna 2009 kuollut väkivallan seurauksena vain 110 henkilöä, valtaosa heistä aikuisia. Venäjällä kuolee vuosittain liikenneonnettomuudessa 25,2 ihmistä satatuhatta asukasta kohti. Suomessa on kaksi kertaa enemmän autoja, mutta vastaava luku on vain 6,5.
Venäjällä tehdään vuosittain 41 000 itsemurhaa. Maassa, jossa on maailman kolmanneksi eniten teini-itsemurhia, viisi alle 20-vuotiasta päivässä päättää elämänsä. Lapsikuolleisuus on Venäjällä kolme kertaa suurempaa kuin Suomessa.
Ja Pavel hei, mikä siinä on, että Venäläiset naiset ovat niin kauhuissaan siitä ajatuksesta, että heidän lapsi joutuisi elämään samassa maassa kuin vanhempansa? Venäjällä on alhaisempi syntyvyys kuin Kiinassa, jossa ihmisiä kielletään hankkimasta yhtä lasta enempää. Venäjä johtaa aborttitilastoja ylivoimaisesti.
Etkä sinäkään Pavel varmastikaan vastusta huostaanottoja sinänsä? Venäjällä on kuitenkin 74 000 lasta, joiden vanhemmilta on viety oikeus huoltajuuteen. Onko niin, että huostaanotto on "rasistinen, sivistymätön ja aggressiivinen" ainoastaan silloin kun venäläinen lapsi otetaan huostaan ulkomailla? Pavel, pahoin pelkään, että jos keskustelua lasten oikeuksista käydään ehdottamallani linjalla, sinä et ilmesty paikalle. Länsi on kovin ikävä paikka korkealle virkamiehelle Venäjältä. Täällä media tuppaa esittämään kriittisiä näkemyksiä. Ota kaveista mallia ja pysy Venäjällä sen ongelmien parissa.
Minun täytyy Pavel sanoa, että kun katsoo noita tilastoja, tulee muutama ajatus mieleen. Sinä et taida olla kovin kummoinen lapsiasiamies. Kun sanot Venäjän tarjonneen "Suomen viranomaisille apua ja yhteistyötä lasten oikeuksissa koskevissa kysymyksissä", minun on pakko ihmetellä missä maailmassa oikein elät. Huostaanotot eivät ole Suomessa, kuten missään muuallakaan, ongelmattomia. Täällä huostaanotoissa noudatetaan sellaista periaatetta, että lähtökohtaisesti vanhemmalle annetaan mahdollisuus parantaa tapansa. Tästä syystä on lasten ja vanhempien edun mukaista, ettei huostaanottotapauksen yksityisyyskohdista anneta mitään tietoa julkisuuteen. Tällä periaatteella on myös kaksi huonoa puolta: Ensimmäinen on se, ettei aiheesta saada kovin hyvää julkista keskustelua, kun yksityistapauksia, joihin tiivistyvät järjestelmän ongelmakohdat ei voida käsitellä julkisesti. Toinen ongelma on se, ettei Suomen viranomaisilla ole mitään mahdollisuutta kiistää sinun, Bäckmanin tai venäläisen median esittämiä, usein valheellisia ja tarkoituksenhakuisia, tulkintoja tapahtuneista huostaanotoista.
JATKUU
JATKUU
Voin sinulle Pavel kertoa yhden jutun jonka olen oppinut suomalaisista niiden kahdenkymmenen vuoden aikana jotka olen täällä elänyt. Heillä on aikamoinen riittämättömyyskompleksi, joka ilmenee absurdisuuteen asti menevänä huolena muiden mielipiteestä suomalaisista. Hyvä puoli tässä kulttuurin erikoispiirteessä on se, että jos jossain päin maailma on jokin asia paremmin, täällä pohditaan loputtomiin voisiko vastaavia käytäntöjä ottaa täälläkin käyttöön. Joten eivät ne suomalaiset viranomaiset ihan piruttaan ja muutoksenvastaisuuttaan kieltäydy neuvottelemasta Venäläisten kanssa jostain lapsiasiasopimuksesta. Kansainväliset suhteet eivät ole niin monimutkaisia kun joku kaverisi Gazpromista on sinulle saattanut kertoa - jokaisen maan kanssa ei tarvitse tehdä erillistä sopimusta joka aiheesta. Maailmassa kun on jo aika hyviä aiheeseen liittyviä sopimuksia, jotka tekin voisitte allekirjoittaa.
Terveisin
Anton
entinen lapsi
lähde:
http://anikolen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118989-vastaus-venajan-lapsiasiamiehelle
Koska Venäjä on kommunismista selviytymisen jälkeen vielä uusi valtio, on sillä tietysti vielä paljon kehittämistä omassa lastensuojelussaan ja monissa muissakin asioissa, jotka tietysti ovat valtavia, koska kyse on suuresta valtiosta.
Tämän perusteellako sitten venäläislapsia saa Suomessa kohdella miten tahansa?
Suomeksi sanottuna:
Yhtä huonosti kuin osaa suomalaislapsistakin meidän valheellisen upean lastensuojelumme kurimuksessa.
Onko tämä Pavelille höpöttäjä perustanut lastensuojelulaitoksen Suomeen?
Tai toinen vaihtoehto on, että hän ei tiedä lasten"suojelusta" yhtään mitään paitsi tietysti sen yksipuolisen valhemainonnan, jota tulee joka tuutista.
Olisi haastatellut venäläisäitejä, joiden lapset oli huostaanotettu, niin olisi saanut vähän JÄRJEN VALOA. Niinhän naapurin lapsiasiavaltuutettukin teki Suomessa käydessään.
Tänään radiosta kuulin haastattelun, miten huostaanottoasiakirjat nähnyt henkilö kertoi, että siinäkin tapauksessa huostaanottoon oli vain yksi ainut syy eli viranomaiset olivat saaneet päähänsä, että äiti aikoi viedä lapsen Venäjälle. Siinä peruste erottaa hänet molemmista vanhemmistaan. Kyse oli 8 kk:n ikäisestä vauvasta.
Onhan se veli-venäläisen mielestä tietysti kummallista, että lapset ryöstetään vanhemmiltaan jokin EPÄILYN takia ja sitten lapsi pahoinpidellään laitoksessa, mutta siihen ei sitten taas puututakaan millään tavalla. Ristiriitaista kieltämättä.
Edellisen tarjoama "totuus" ei ole itse asiassa totuutta nähnytkään.
Ei sinun tarvitse tänne kenenkään valheita tuputtaa :D
Suomalaispoliitikot ja kaiken karvaiset "asiantuntijat" pitävät kyllä huolen valehtelusta Venäjän suuntaan kuin muuallekin.
Olen ihan rauhassa vain.
Ei sinun tarvitse vaivautua valheita tänne enää levittelemään.
Miksi vastaatte ?
Niin, kovasti tästä nyt kohuttavasta huostaanotostakin oltiin heti sanomassa, että se on hoidettu oikein. Vaikka mitään selvitystä tapauksesta ei ollut. Oikeusasiamies Maija Sakslin sitten toissapäivänä totesi asiaan tutustuttuaan, että tähän saakka tapaus on ok. Mutta huomautti, että jatkossa mahdollisesti tulee esiin asioita, jotka antavat aihetta jatkotutkimuksiin.
Ei suomalainen lastensuojelu aina toimi oikein, siitä on viime vuosina olllut kosolti esimerkkejä julkisuudessakin. On hätäisiä, mielivaltaisiksikin nähtyjä tapauksia, karmea esimerkki 8-vuotiaan Eerikan kuolemaan johtanut lastensuojeluviranomaisten holtiton toiminta.
"Peruspalveluministeri" - jonka tontille lastensuojeluasiat kuuluvat - sanoo nyt haluavansa kertoa venäläisille, kuinka lastensuojelu täällä oikeasti toimii. Pajunköyttä tiedossa.
Jorma on uusi kirjoittaja täällä, se on helppoa nähdä jo pelkän kirjoitustyylin perusteella.
Ja täyttä asiaa kirjoitat. Olemassa olevia tosiasioita nämä ovat, se näkyy ennen vaaleja jo muutaman puolueen kannanotoissakin hyvin kirkkaasti.
Oikeistohallitukset muuttivat 90-luvulta alkaen perheiden oikean auttamisen bisnekseen, koska kokoomuksen mielestä entiset hyvät peruspalvelut tuli romuttaa, he tähtäsivät kaiken yksityistämiseen - vaikka lasten kustannuksella.
Tuo järjetön rahan ahneus näkyy tänä päivänä lastensuojelussa, kouluissa, lastenten terveydenhuollossa. Yksinkertaisesti lasten hyvinvoinnin romahtamisena etenkin 80-lukuun verrattuna, jolloin Suomessa oli vielä lapsillakin yleisesti ottaen kaikki hyvin. Ei ole enää.
Jep, kyllä. Jorma on uusi...
Aiemmin luokkakoot olivat isompia kuin nykyisin. Siitä huolimatta koulumaailma oli vakaammalla pohjalla kuin nykyisin. Mikä on muuttunut?
1. Raha. Sitä oli ennen enemmän. Ennen 90-luvun taantumaa rahaa oli kouluilla hyvin - nyt on kaikki kortilla. Kehityksestä saa kiittää Kokoomuksen ohella kaikkia muitakin hallitusvastuussa olleita puolueita.
2. Yhteiskunta. Tosi-tv. Tietokonepelit. Lapset muuttuvat koko ajan lyhytjänteisemmiksi. Tämä näkyy varsinkin pojissa.
3. Perheet. Ongelmat todella suuria paikoin. Aikuisetkin ovat lyhytjänteisempiä kuin aiemmin. Erot yleisiä. Työttömyys. Kykenemättömyys kasvattaa lapsia pitkäjänteisesti. Omaan napaan tuijottaminen. Itsekkyys. Oikeudet nähdään, velvollisuuksia ei.
4. Koulu. Inkluusio: kaikki samoihin luokkiin. Yläkoulun aineopettajajärjestelmän heikko puoli: luokanvalvojat eivät välttämättä edes tunne oman luokkansa oppilaita. Miesopettajien pakeneminen muille aloille.
Maassamme on heikossa asemassa olevia perheitä. Heitä pitäisi kyetä auttamaan. Vastuu on politikoilla. Totuus on kuitenkin se, että suomalaisten asemat ovat loistavasti moniin muihin nähden. Eikä meidän tarvitse mennä kuin vaikkapa 50-luvulle, niin puhumme aivan erilaisesta Suomesta kuin nyt. Jutelkaa iäkkäiden sukulaistenne kanssa.
Olleellinen on kysymys mitä perhe tai vanhempi voi tosiasiallisesti tehdä tilanteessa jossa tahdonvastainen ja - kuten yleensä- täysin perusteeton huostaanotto on tehty. On sairasta todeta että todellisuudessa mahdollisuudet todentaa asioiden oikea laita jossain Suomalaisessa hyvä veli järjestelmän puolikorruptiomaiseessa oikeusasteessa ovat pyöreä nolla. On oltava näin rehellinen. Monet, monet vanhemmat ovat huostaanoton jo tapahduttua uhonneet tekevänsä sitä ja tätä saadakseen rakkainpansa vankila oloista takaisin. Mitä auttaa että nauhoitatte keskusteluja palavereista tai postitatte asiakirjoja netin palstoille? Ei mitään. Järjestelmä on sellainen että todelliset valitustiet eivät johda minnekkään.
Pitkään asioita selvitelleenä voin todeta että useinmiten käy niin että lapsesi ovat ja pysyvät lastenkodin helvetissä kunnes täyttävät 18. EIT (Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin) lienee ainoa järkevä oikeuslaitos joka voisi auttaa mutta järjestelmä on pahoin ruuhkautunut ja parhaimmillaankin oikaisu kestää 2-vuotta.
Miksikö? Järjestelmä on luotu siten että huostaanotto on hyvin vaikea purkaa. Vanhempana olet jatkuvat epäilyksen alainen kun kerran olet tuon järjestelmän hoiteisiin joutunut. Sikäli järjestelmähän on täysin mätä ja pikaisen remontin tarpeessa sillä oikeasti vaikeuksissa olevat perheet(alkoholi, perheväkivalta) eivät USKALLA HAKEA APUA KOSKA AINA vaanii pelko menettää lapset. Tähän on tultu ja tässä todellisuudessa joudumme elämään. En ainakaan itse suin surminkaan menisi hakemaan apua lastensuojelusta- en koskaan! Luottamus on siihen tahoon menetetty ja se ei palaa aivan heti.
Nauhoittaminen on arvokasta epärehellisiä viranomaisia vastaan.
Se ei ole paljon tietenkään, mutta se on ainut puolustus epärehellistä sossua ja sijaishuoltoa vastaan silloin kun esim. selkeästi soivutut sopimukset pyritään kieltämään, että sellaista ei ole ikinä tehtykään, tai vanhempia syytetään esim. kotilomasta, että lapsille ei ole tarjottu edes perushoitoa sen aikana.
Eivät vanhemmat kykene puolustautumaan edellistä syytettä vastaan mitenkään muuten kuin lyömällä pöytään diginauhoitteen, joka päivämäärineen ja kelloaikoineen osoittaa sossun tekaisemat syytteet vääriksi. Monesti epäilyt on syötetty sossulle sijaishuollosta käsin, koska lapsi on "ollut epätavallisen kärttyinen" kotiloman jälkeen.
Siinä onkin olevinaan mahtava "todiste" että lasta ei olisi hoidettu asiallisesti. Siis jopa lapsen koti-ikävä käännetään vanhempien ikään kuin syyksi, lapsella ei ole oikeutta normaaliin tunteisiin lastensuojelun hoteissa.
Täyttä asia kirjoitat joka suhteessa.
En menisi minäkään ikinä sosiaalitoimeen vapaaehtoisesti, koska ikinä ei voi tietää, millainen sossu on vastassa ja mitkä ovat huostaanottojen viimeiset tuulet eli poliitikoilta saadut käytäväohjeet juuri siinä kyseisessä toimistossa.
Osuva otsikko tällä ketjulla!
Kun oma lapseni 9-vuotiaana kieroillen ja törkeästi lakia rikkoen sairaalapaikkojen puutteen takia järjestettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle muka saamaan hoitoa, niin piirtämistä rakastavan lapsen piirustukset muuttuivat nopeasti. Siinä olisikin lapsipsykiatreille hyvä aihe tutkimuksiaan varten laittoman huostaanoton vaikutuksista lapsen psyykeen.
Hän alkoi nimittäin nopeasti nimittää paikkaa vankilaksi, nimenomaan lapsivankilaksi. Ja sitähän se olikin, lapset olivat kaksinkertaisten lukkojen takana kun ulkoa sinne mentiin, oviin kävi vain henkilökunnan avainkortti.
Itse en ollut missään tapauksessa sanonut paikasta mitään negatiivista lapselle, tein kaiken voitavani, miten pystyin häntä tukemaan ja hyväksymään tilanteen, koska pakon edessä oltiin. Siis aikuiset eivät varmasti johdatelleet häntä käyttämään vankilasanaa, se tuli ihan häneltä itseltään.
Kauniit ja iloiset värit, kukkaniityt, perhoset, iloinen ja aurinkoinen tunnelma vaihtuivat nopeasti piirustuksissa harmaisiin ja mustiin sävyihin. Muistan erityisesti yhden mustan linnan, jonka ikkunoissa oli kalterit ja kaltereiden väleistä näkyi lasten itkeviä kasvoja. Se oli kuulema lapsivankila, jossa hänkin oli. Hän alkoi myös nähdä painajaisunia, jotka kaikki liittyivät ko. laitokseen. Ne jatkuivat vielä monta kuukautta kotiutumisen jälkeenkin.
Olin tavallaan iloinen kun laitoksen järjestämän MIM-videoinnin aikana lapsi kertoi yhden painajaisunensa, joka selkeästi kertoi hänen ahdistuksestaan ja yksinäisyydestään laitoksessa. Oman, lapsen puolesta koetun ahdistukseni keskellä olin iloinen, koska ajattelin, että nyt laitoksen terapeutit saivat hyvää materiaalia, jota työstää lapsen kanssa työskennellessään.
Mutta turha toivo. Lapsi ei tavannut terapeutteja kertaakaan, mutta kun ilmassa alkoi olla suunnitelma lapsen kotiuttamisesta jo alle puolen vuoden, niin silloin MIM-videoinnin tuloksetkin äkkiä valmistuivat. Ne osoittivat muka, että olin kyvytön tukemaan lapsen ikätasoista kehitystä. Tämä oli soitettu sossuille yhtenä perusteena, että lasta ei saa missään tapauksessa kotiuttaa kesken suunnitellun kauden ja heidän kalliin hoitonsa.
Sossuille ei oltu kerrottu, mihin heidän tämä arvionsa perustui, mutta itse puristin onnettoman perustelun heistä irti. Yksi niistä oli nimenomaan se, että en ollut muka lohduttanut lasta riittävästi kun hän kertoi huostaanottoon selkeästi liittyvästä painajaisunestaan.
Vai lohduttanut riittävästi! Kyllä minä ihan normaalisti lohdutin, sitä en tehnyt, että olisin kiertänyt pöydän ja ottanut hänet syliini siinäkin tilanteessa, koska meidät istutettiin leveän pöydän eri puolille ja tehtävänä oli piirtää kumpikin omalle paperilleen. Mutta koko videointi oli "tuloksineen" niin älytön ja järkeä vailla, että lopulta sossutkin nauroivat sille. Entä jos olisi ollut erilaiset sossut, jotka olisivat lähteneet mukaan laitoksen väitteisiin?
Siis muuten lohdutin, mutta en siinä tilanteessa halannut, vaikka muuten kyllä sen tapaamisen aikana sen tein useaankin kertaan. Jos olisin sen tehnyt, niin sitten olisi syytetty siitä, että "äiti on liian kiinni lapsessa, ei salli tälle mitään itsenäisyyttä, vaan kohtelee lasta paljon hänen ikätasoaan nuoremman lapsen tavalla." Olen monien vanhempien kanssa vertaillut MIM-videointituloksia ja siinä löydetään puutteita joka ainoasta vanhemmasta. Mikään ei riitä, eikä mikään ole hyvin, sossuille annettuja tuloksia ei mitenkään yleensä edes perustella.
Näin kieroilemalla lapsivankilat yrittävät pitää kiinni uhreistaan.
Ketjun otsikko on tosiaan osuva ainakin meidän tapauksessa ja siellä olon vaikutukset näkyvät lapsen elämässä vieläkin nyt kuusi vuotta myöhemmin.
Tämä palsta ja kirjoitusketju on jo yksistään tärkeä kokoontumispaikka. Toisaalta on järkyttävää lukea lasten vankiloiden lapsista. Hyi saasta mikä olo tulee että meillä vielä on tälläisia.
Nykyään lapset vain viedää, ei nykyään haluta ees auttaa!! Lapsi leikki äitinsä kanssa olohuoneessa joten jotkin lelut jäivät lattialle. Koska kun oli myöhä molemmat menivät nukkumaan. Sossu "avustaja" tuli visiitille ja sanoi että nyt on varmaan vietävä lapsi pois, koska olohuone on sotkuinen...siis mitä hemmettiä tämä tämmöinen on? Kyllä ne lelut kerättiin pois, mutta en ymmärrä miksi heti pitää viedä lapsi jos lapsella on muuten kaikki hyvin. Ymmärrän jos lapset viedään kun on perheessä väkivaltaa tai huumeiden käyttäjiä...mutta että aletaan uhkailemaan lapsen huostaan otolla vain siksi että ei lelut ole heti kerätty pois lattialta!?
Luulen et ne sossun perhe avustajat on ite lapsettomii siks ne haluu keinolla millä hyvänsä viedä lapset pois. Tiedän yhen YH-äidin joka rakastaa lastaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Sossu perheavustaja haluaa viedä lapsen aina tyhmillä syillä, eikä edes auta. Auttamisen sijaan hän kritisoi koko aikaa, ja uhkailee lapsen lähtemisellä. Eikös tuo ole jo väärin! Lapsella kun on kaikki hyvin, mitä nyt pientä koulunkäynti ongelmaa kun on lievä keskittymis vaikeus. Mutta ei minusta tuo riitä syyski viedä lasta kodistaan.
Kaikkien pitäis miettii miltä se tuntuis jos ite ois ollu lapsi ja viety väkisin perheel ja suljettu jonnekki muiden lasten kans, taikka sijoitettu uuteen täysin vieraaseen perheeseen jossa joku täti tai setä sanoo: Mä oon nyt sit sun äitis tai Isäs. Toi on sun veli ja toi on sun sisko...
Just joo.
Jotkut ehkä peittää sit väkivaltaa, etä sit ei heti niinko huomaa, mut sit tajuu, etä siellähän satutetaan lapsii.
On pöyristyttävää, että vielä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat sulkea silmänsä tästä huostabusineksestä. Eikö riitä näytöksi, että jo hallinto-oikeudet ovat alkaneet purkaa näitä väärin perustein tehtyjä huostia. Muutama vuosi sitten purettiin vain 1 % kaikista huostahakemuksista, nyt luku on 7 %. Mikäli kaikilla vanhemmilla olisi taloudellisesti varaa palkata asianajajaa ajamaan asioitaan hallinto-oikeudessa, luku voisi olla todella paljon korkeampi. On harha, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus oikeusapuun. Ilmaista oikeusapua ei saa ja kaikki joutuvat maksamaan omavastuuosuuden, joka jo voi estää hakemasta asiantuntevaa apua.
Talentian puh.joht. Tero Ristimäki on HS:n mielipidesivuilla todennut, että "meillä on paljon omaakin kritiikkiä, jota tulisi kuunnella ja ottaa huomioon".
Joten ei enää kannata tälle sivustolle tulla puolustamaan maamme hyvää lastensuojelua, koska lastensuojelun maine on jo pahasti tahriintunut ja ihan omasta syystä.
Joo. En puolusta. Osa sijaishuoltopaikoista näet on täysin ala-arvoisia - niihin en toivoisi yhdenkään lapsen päätyvän.
Noissa asianajajissakin on monenmoista porukkaa - osa ei välitä sijoitettujen lasten huonosta kohtelusta. Eli moraalin taso voi olla sitä sun tätä.
Joten kannattaa muistaa, on juristeja ja juristeja.
Niin juuri. Huonolaatuiset sijaishuoltopaikat voivat rakentaa toimintansa suojaksi kulissia ja sen taustalla kohdella huonosti lapsia / sukuja.
Olen entinen laitosnuori ja itse olin tälläisessä "lapsivankilassa" jopa sillonkin kun sain mennä vähäksi aikaa kaupungille niin työntekijät kielsivät minua menemästä vanhempien luokse koska "ei saa liian usein käydä." . Vanhempani eivät ole mtään juoppoja tms. Mutta menin salaa kotiin, silloinkun minut päästettiin "kaupungille".
Myös ehdin kiertaa useat laitokset ennenkuin jouduin lapsivankilaan. Onneksi en kuitenkaan joutunut viettämään siellä monia vuosia....säälitti kun yksikin lapsi oli viettänyt siellä suurimnan osan elämästä :(
Kaikki riippuu toimintaa pyörittävistä aikuisista ja paikan toimintakulttuurista. Sijaisperhe voi olla pahempi vankila, kuin ns. laitos, joka taas voi olla kodinomaisempi. Ns. laitoksessa voi olla "pysyvät hoitajat" ja lapsia vähemmän, kuin sijaisperheessä.
Eli joku muoto "sijaisperhe" tai "laitos" ei tee mistään hyvää tai pahaa paikkaa. Kyse on toimintaa pyörittävien korvien välistä.