Mä haluun vaa vähä avautuu johonkin. Mä tunnen mun olon tosi yksinäiseks koulussa, mun luokalla on mulla oikeasti vaan yks hyvä ystävä (joka on samalla myös mun paras kaveri). Loput mun luokkalaiset on sellasia suosittuja (ihan mukavia mutta en laske niitä edes mun kavereiks, koska mä en viihdy niiden seurassa ja päinvastoin ne ei edes kunnolla puhu mulle. Vastaa siis jos kysyn jotain mut en oo varmaan vuoteen puhunu kenenkään kanssa kerralla kolmea minuuttia pidempään).
Lisäks mun luokalla on niitä ernuja, joiden kanssa mä en oikeasti vaan viihdy ja lisäks tiedän että mustakin tulee sellanen ns "epäsuosittu" jos oon niiden kanssa. Mä siis tässä välissä haluun korostaa sitä että en oo epäsuosittu tai kiusattu, mulla vaa ei oo kavereita.
Sit mun luokalta löytyy gootteja jotka on aina keskenään eikä ne edes puhu mulle kunnolla. Ja sit on tietenki pojat, ja tuntuu että mä oikeasti tuun välillä paremmi toimee niitten kaa ku tyttöjen .. mutta en mä niitäkään laske sillee mun kavereiks, kyllä niille jutella voi mutta en mä niiden kanssa ole ikinä vapaa-ajalla tai vietä välitunteja :D
Mulla on muutenkin tosi pieni kaveripiiri, mun luokalla on siis vaan yks ystävä ja rinnakkaisluokalla on about kolme kaveria, joista osa on läheisiä ja osa ei-läheisiä - tosin en mä mun rinnakkaisluokan kavereidenkaan kanssa ole ikinä.
Ne päivät on aivan kamalia jolloin mun paras kaveri on pois, koska pari- tai ryhmätöitä tehdessä mä jään aina yksin, eikä todellakaan oo mukavaa sanoa opettajlle että "mulla ei oo paria". Joudun olemaan välkillä ja ruokailussa yksin koska ei mee aina aikataulut iha nappii mun rinnakkaisluokan kavereiden kanssa.
Ala-asteella mulla oli vielä kavereita, mutta silti oon aina ollut vähän sellanen ns. varakaveri, ja se on vaa vahvistunu yläasteella (oon siis kasilla). Jos omista kavereista kukaan ei oo paikalla nii sillo mun seura kelpaa.
En oikein tiiä mikä mussa on vikana, oon avoin ja suht. sosiaalinen (jos mulle annetaan tilaisuus siihen), oon huumorintajuinen ja ilonen. Sen lisäks oon normaalipainonen, omasta mielestäni ihan suht nätti, en pukeudu mitenkään poikkeavasti enkä oo muutenkaa sen erikoisempi ku muut - miks siis kaikilla muilla on kavereita paitsi mulla? en ymmärrä.
ei muuten ollut kovin kiva tunne, koska sillon ku oli koulukuvaus mä olin meidän luokalta ainoa joka ei ottanut kaverikuvaa, se kyllä johtu siitä että mun paras ystävä oli pois koulusta mutta silti.
seiskan alussa tutustuin mun luokkalaisiin ja tulin tosi hyvin toimeen niiden kanssa, olin niiden suosittuihin kuuluvien kanssa muutaman kerran vapaa-ajallaki mut sit se vaa jäi jotenki - ei se sillä ettei mulla ois ollut kiinostusta mutta ne ei ikinä muka vaan päässeet.
jos joku vois kertoo mulle et mitä teen väärin ku mulla ei oo kavereita nii ois kiva :)
Lisäks mun luokalla on niitä ernuja, joiden kanssa mä en oikeasti vaan viihdy ja lisäks tiedän että mustakin tulee sellanen ns "epäsuosittu" jos oon niiden kanssa. Mä siis tässä välissä haluun korostaa sitä että en oo epäsuosittu tai kiusattu, mulla vaa ei oo kavereita.
Sit mun luokalta löytyy gootteja jotka on aina keskenään eikä ne edes puhu mulle kunnolla. Ja sit on tietenki pojat, ja tuntuu että mä oikeasti tuun välillä paremmi toimee niitten kaa ku tyttöjen .. mutta en mä niitäkään laske sillee mun kavereiks, kyllä niille jutella voi mutta en mä niiden kanssa ole ikinä vapaa-ajalla tai vietä välitunteja :D
Mulla on muutenkin tosi pieni kaveripiiri, mun luokalla on siis vaan yks ystävä ja rinnakkaisluokalla on about kolme kaveria, joista osa on läheisiä ja osa ei-läheisiä - tosin en mä mun rinnakkaisluokan kavereidenkaan kanssa ole ikinä.
Ne päivät on aivan kamalia jolloin mun paras kaveri on pois, koska pari- tai ryhmätöitä tehdessä mä jään aina yksin, eikä todellakaan oo mukavaa sanoa opettajlle että "mulla ei oo paria". Joudun olemaan välkillä ja ruokailussa yksin koska ei mee aina aikataulut iha nappii mun rinnakkaisluokan kavereiden kanssa.
Ala-asteella mulla oli vielä kavereita, mutta silti oon aina ollut vähän sellanen ns. varakaveri, ja se on vaa vahvistunu yläasteella (oon siis kasilla). Jos omista kavereista kukaan ei oo paikalla nii sillo mun seura kelpaa.
En oikein tiiä mikä mussa on vikana, oon avoin ja suht. sosiaalinen (jos mulle annetaan tilaisuus siihen), oon huumorintajuinen ja ilonen. Sen lisäks oon normaalipainonen, omasta mielestäni ihan suht nätti, en pukeudu mitenkään poikkeavasti enkä oo muutenkaa sen erikoisempi ku muut - miks siis kaikilla muilla on kavereita paitsi mulla? en ymmärrä.
ei muuten ollut kovin kiva tunne, koska sillon ku oli koulukuvaus mä olin meidän luokalta ainoa joka ei ottanut kaverikuvaa, se kyllä johtu siitä että mun paras ystävä oli pois koulusta mutta silti.
seiskan alussa tutustuin mun luokkalaisiin ja tulin tosi hyvin toimeen niiden kanssa, olin niiden suosittuihin kuuluvien kanssa muutaman kerran vapaa-ajallaki mut sit se vaa jäi jotenki - ei se sillä ettei mulla ois ollut kiinostusta mutta ne ei ikinä muka vaan päässeet.
jos joku vois kertoo mulle et mitä teen väärin ku mulla ei oo kavereita nii ois kiva :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on sama,,sillonku paras kaveri on sairas/poissa, oon yksin..istun jossain portailla ja katon miten muut pitää hauskaa..ja vielä..mun isä kuoli neljä kuukautta sitten syöpään..sinä päivänä sain tavallista enemmän suosiota..kaikki halaili, pyysi pelaamaan yms..mulla oli tosi kurja olo, mutta tavallaan toivoin että se olisi ollut jokapäiväistä suosiota..se jatkui pari päivää..sitten se loppui..olin taas yksin..paras kaveri on rinnakkaisluokalla, joten välitunnitkin olemme usein erillään- emme aina..itken joka ilta itseni uneen-en kestä tätä!
niin, ja vielä kun ex-besuni muutti viimevuonna uudelle paikkakunnalle-jäin yksin..onneksi tuli roosa♥ rakas uusi besu...:)
niin, ja oon kasilla myös(:
vapaa-ajalla olen yleensä kotona koirien kanssa, tai olen koneella..silloin vain olen ulkona yms, kun besulle käy, eli todella harvoin..:(
Mulla oli yläasteella samanlainen ongelma melkee,
Melkeen kaikki oli ala-asteelta tunnettuja, jota tuli samalle luokalle, ne oli niitä tunnettuja ja ns. "lissuja" , tutustuin mun luokalta vaan 1 tyyppiin.
Mun luokal oli kans "ernui 2" ja pojat
No sit meijän luokalle tuli uus tyttö, joka oli mun kaverin maalainen ja sit tottakai se mun "kaveri" vaa alko olee sen kaa enemmä, istu sen vieres ja puhu sen kaa erikieltä.. :( Se puhu mulle harvoin ... Tais istuu mun vieressä vaan yhellä tunnilla.
No sit päätin kysyy niiltä "ernuilta" et voinko istuu jommankumman viereen ja sit ne suostu ja sit mun ei tarvinnu istuu yksin enää :Dd muahaaha
ELI kannattais tyytyy vaikka niihin, ei sillä ulkonäöllä ole mitään merkitystä, kun tutustuin niihin "ernuihin" niin ne oli oikeesti tosi mukavia, autto jos en osannu jotai koulu juttuja ja sillee.. :)
olin yläasteel aika yksinäinen kans, no okei mul oli joku 5 rinnakkaisluokkalaista kavereina mut oli melkee aina eri ruokailut, mut sit olin niide "ernujen" kanssa , joista tuli mun kavereita .. :-)
Mut nyt kun oon amiksessa niin oikeesti, tää poikkee tosi paljon yläasteesta :o oon semmosel alal, mis on 1 poika, loput tyttöi :DD Ja sit mun luokkalaiset on melkee kaikki mun kavereita :) Ei oo semmosii ryhmittymii..
Koita pärjätä :) !!
Niin ja mun luokkalaiset oli sen verran kypsii ettei ne tommosesta alkanut mitenkään kiusaamaan (:
Mitä tuosta nyt sai pääteltyä, eli ernut on kivoja!
no se nyt vähän riippuu, mutta mä en oikeasti viihdy niiden seurassa jotka on meidän luokalla. mieluummi oon yksin.
Haloo, hei!
Mä olen ammattikoulussa ja mulla on siellä yksi kaveri.
Meidän luokkalaisten kanssa voin puhua, mutta ei ne mitään hyviä kavereita ole.
Itse ainakin olen koulussa oppimassa, mitä vähemmän on niitä kenen kanssa pölistä tunnilla, sitä paremmin oppii ja kehittyy.
Kannattaa hankkia kavereita esimerkiksi harrastuksista tai netistä, jos ei niitä koulusta löydä.
Itse panostan vain opiskeluun koulussa, koska sitä varten siellä ollaan.
Eli panosta siihen kouluun nyt koska sulla on mahdollisuus siihen. Mä ainakin käyn koulussa opiskelemassa täysillä ja kulutan vapaa-ajankin siihen.
Ylimääräisellä vapaa-ajalla olen kavereiden kanssa ja etsin niitä lisää netistä.