Olin vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa menossa PD Inglesiin kauan sitten ja pitkän lentomatkan aikana keskustelu rönsyili vapaana. Kaverini kertoi mm vuosien takaisesta Koskihotellin baarissa sattuneesta tapauksesta jossa hän työmatkalla Koskihotelliin majoittuneena oli katsastamassa onko baarissa ketään. Baari oli tyhjä, baarimikko vinkkasi hänet istumaan, otti kaksi kaljalasin alustaa, käänsi ne ylösalaisin ja sanoi, että jos hän arvaa kumpi on sininen hän saa tilata mitä haluaa.
Kaveri näytti sormellaan toista lasinalustaa joka paljastui siniseksi. Baarimikko huokasi ja kysyi: No mitä sinä sitten otat. Kaveri otti vanhaa viskiä.
Hetken kuluttua baarimikko tuli kaverin eteen taas kaksi kaljalasin alustaa mukanaan ja sanoi: Jos arvaat kumpi on punainen niin saat maksaa tuon viskin.
Nauroimme hauskalle jutulle jossa baarimikon hämäävä nokkeluus oli hetken jujuttanut asiakasta luulemaan että tilaus on sama kuin ilmaistarjous.
Perillä PD Inglesissä menimme jonakin iltana Ryysyrantaan kaljalle. Istuimme pöytään. Jossain vaiheessa kaverini meni hiljaiseksi ja sanoi, että tuossa baarimikossa on jotain tuttua. Hetken kuluttua hän oli varma että baarimikko on sama mies Koskihotellin baarista, josta hän oli kertonut minulle pari päivää aiemmin tulomatkalla.
Menin jonkin ajan kuluttua baaritiskille ja tilasin viskin. Jäin istumaan tiskin viereen ja otin kaljalasin aluspakasta kaksi ja laitoin ne rinnakkain ylösalaisin. Vinkkasin baarimikon paikalle ja sanoin että jos hän arvaa onko molemmissa alusissa samanlainen kuva, hän saa tarjota mitä haluaa. Hän katsoi aika pitkään, naamalle levisi hämillinen virne, ja hän kysyi olenko ollut joskus Koskihotellin baarissa, ja onko hän yrittänyt juksata minua. Kerroin jutun taustat jonka jälkeen hän toi pöytään kaikille hunajarommipaukut. Ilmaiseksi. Hän kertoi tulleensa Ryysyrantaan töihin koska on kotoisin Kanarialta ja työhön pääsyvaatimuksena oli suomenkieli. Enpä usko että hän on enää siellä töissä, tämä juttu sattui joskus 90-luvulla.
Kaveri näytti sormellaan toista lasinalustaa joka paljastui siniseksi. Baarimikko huokasi ja kysyi: No mitä sinä sitten otat. Kaveri otti vanhaa viskiä.
Hetken kuluttua baarimikko tuli kaverin eteen taas kaksi kaljalasin alustaa mukanaan ja sanoi: Jos arvaat kumpi on punainen niin saat maksaa tuon viskin.
Nauroimme hauskalle jutulle jossa baarimikon hämäävä nokkeluus oli hetken jujuttanut asiakasta luulemaan että tilaus on sama kuin ilmaistarjous.
Perillä PD Inglesissä menimme jonakin iltana Ryysyrantaan kaljalle. Istuimme pöytään. Jossain vaiheessa kaverini meni hiljaiseksi ja sanoi, että tuossa baarimikossa on jotain tuttua. Hetken kuluttua hän oli varma että baarimikko on sama mies Koskihotellin baarista, josta hän oli kertonut minulle pari päivää aiemmin tulomatkalla.
Menin jonkin ajan kuluttua baaritiskille ja tilasin viskin. Jäin istumaan tiskin viereen ja otin kaljalasin aluspakasta kaksi ja laitoin ne rinnakkain ylösalaisin. Vinkkasin baarimikon paikalle ja sanoin että jos hän arvaa onko molemmissa alusissa samanlainen kuva, hän saa tarjota mitä haluaa. Hän katsoi aika pitkään, naamalle levisi hämillinen virne, ja hän kysyi olenko ollut joskus Koskihotellin baarissa, ja onko hän yrittänyt juksata minua. Kerroin jutun taustat jonka jälkeen hän toi pöytään kaikille hunajarommipaukut. Ilmaiseksi. Hän kertoi tulleensa Ryysyrantaan töihin koska on kotoisin Kanarialta ja työhön pääsyvaatimuksena oli suomenkieli. Enpä usko että hän on enää siellä töissä, tämä juttu sattui joskus 90-luvulla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisikohan hra Berry, joka nyt pitää saunaa napurihotelli Green Fieldin uima-altaalla.
Berry puhuu hyvin suomea ja oli Ryysyrannassa töissä noihin aikoihin. Ryyskä oli silloin alkuperäisessä paikassaan, jossa nyt taitaa olla Ale-pub.
Hauska tarina!
Berryhän tosiaan on työskennellyt Suomessa useissa ravintoloissa lähinnä Savon suunnalla joskus 80-luvulla.
Ryysyt rannalle ja uimaan,ei kapakoissa kannata notkua.
Aivan!
Kun maksaa lentoyhtiölle ja tekee raskaan hiilijalanjäljen lentäessään GKanarialle, kannattaa kokea se mikä siellä on parasta:
Tee kunnon vaellus dyynialueella, Muista ottaa vesipullo mukaan. Nauti olosuhteista joita et Suomessa koe. Käy todellakin uimassa ja anna tuulen kuivattaa ihosi. Katsele Atlantille ja kuuntele aaltojen kohinaa ja monilla eri kielillä sorisevaa iloisten lomalaisten puhetta. Kävele jonain päivänä rantaa pitkin Faron majakalta San Agustiniin tai päinvastoin. Takaisin pääset paikallisbussilla.
Vuokraa pikkuauto pariksi päiväksi muutamalla kympillä (Yhden raflaillan hinnalla)
Aja ylämäkeen San Bartolomen kylään. Pysähdy Fatagan kylässä kahville. Älä pidä kiirettä. Muista ottaa kamera mukaan.
Aja vuoren pohjoispuolen teitä ja totea kuinka erilainen luonto ja kasvillisuus siellä on etelärannan hiekkamaisemaan verrattuna. Jos käyt Las Palmasissa, niin sieltä pääset nopeasti moottoritietä takaisin Inglesiin. Käy jonakin iltana syömässä jossain sivukadun pienessä ruokalassa ja anna isännän/emännän valita ruoka.
Älä mene matkatoimiston järjestämään "sikajuhlaan, älä missään nimessä ainakaan Antonion possujuhlaan. Ota runsaasti valokuvia paikallisista ihmisistä töidensä ääressä. Kuvaa aamuisin kaupungin heräämistä ja huoltomiesten pakertamista töissään. Kuvaa videoita, lähes kaikilla alle satasen pikkukameroillakin saa mukavia videoita joita itse voi katsella kotona loman jälkeen tietsikallaan (muita häiritsemättä). Muista ostaa kameran muistikortit Suomesta niin et tarvitse siellä niitä etsiä. Parille 8Gigan kortille kuvaat tuhansia kuvia ja videoita kymmeniä minuutteja.
Aja toisena päivänä saaren länsipuolen reitti, jolloin näet PuertoRicon ja Moganin sataman jossa suomalaisvalmisteinen sukellusvene teki yleisösukelluksia, vieläkö lienee siellä? Kun kiertelet saarella ympäriinsä, huomaat että aika menee kuin siivillä, joten kapakkareissut kannattaa jättää Suomeen tai Tallinnan risteilyille.
Gran Canaria on upea saari kun sen oikein ymmärtää, turhaan sitä jotkut itseään lomamatkailun asiantuntijoina moittivat. Toki hinnat ovat suunnilleen samoja kuin Suomessa. Monet lukijoista varmaan hymyilevät ja olettavat etten tiedä muita paikkoja kuin kanarian saaret. Olen kuitenkin matkaillut vapaa-aikanani ehkä liiankin paljon, myös halpamaissa, kuten Thaimaassa. Siellä on halpaa mutta minulle liian kuumaa.
Ei kannata ajaa pysähtymättä Fatagaan asti. 6.5km Etelän moottoritieltä Fatagan laaksoa ylös on yksi parhaista Gran Canarian näköalapaikoista.
Samaa mieltä - tuonne Mirador de las Yeguas:in näköalapaikalle ja Fatagaan pääsee bussillakin jos haluaa tai rotkon reunalla ajelu jännittää. Esim bussi 18 Faro de Maspalomasista. Rotkon pohjalla kulkee vaellusreitti, ja kävely takaisin on myös mahdollinen (alas ei kyllä pääse tuon näköalapaikan kohdalta, vaan esim. Artearasta.
Juurikin tuon näköalapaikan jälkeen alkaa hurjin osuus mihin minä Gran Canarian vuoristossa törmäsin. Sekin on hurja vain kahdesta syystä. Tie on kapea ja pudotus on aika huikea. Tietä reunustaa niin tukeva aita ettei siitä henkilöautolla läpi pääse ja tie on erittäin hyväkuntoinen. Linja- ja kuorma-autoja ei mahdu väistämään mutkissa. Niinpä isot ne antavat aina äänimerkin mutkaa lähestyessään. Tuon hurjimman osuuden pituus on noin 1-2 kilometriä. Muualla en kovin kummoisiin paikkohin törmännyt ja minä nimenomaan kärsin korkeanpaikankammosta.
Minusta tieopasteet olivat hyviä ja reittiä on helppo seurata kartalta, koska risteyksiä ei ole kovin montaa. Pääsääntöisesti ajoin tieopasteiden avulla. Kovin montaa kertaa minun ei tarvinnut pydähtyä lukemaan karttaa.
Taksimatka yöllä Bahia Felizistä San Bartolomeen oli aika hurja. taksikuski ajoi 60 km/h siinä missä minä päivällä 30 km/h. :) Vastaantulevat autot huomaa pimellä valojen ansiosta jo hyvissä ajoin eikä mutkissa tule yllätyksiä.
Muistakaa päästää paikalliset ohi aina tilaisuuden tullen.
Pyöräilijöiden ja moottoripyörillä liikkuvien rohkeutta kyllä ihailin. Pieni töytäys ja seurauksena 100-200 metrin pudotus. :) Ja kuten sanoin tie oli kapea.
Muuten täyttä asiaa, mutta mikähän kreivi Antonion San Fernandon linnan porsasjuhlissa oli niin vältettävää? Niitä en ole nähnyt järjestettävän pariinkymmeneen vuoteen, mutta kaipaan vieläkin niitä kansainvälisiä, leikkimielisiä ja hauskoja kilpailuja, jonka yleensä voittivat kilpailuhenkiset suomalaiset. Kokonainen possu vartaassa ja viintä niin paljon kuin halusi...Minä tykkäsin, mutta makuasioista ei kannata kiistellä.
En tiedä mistään kreivi Antonion San Fernandon linnasta, olen satunnainen Kanarian matkailija ja mahdollisesti samaa mieltä tuon amigon kanssa: Olin kerran ystäväpariskunnan ja vaimoni kanssa pakettimatkalla PDInglesissä ja matkatoimisto myi sikaillan, Antonion possujuhlan, jossa ajettiin bussilla jonnekin vanhaan, matalaan, ruokalaksi muutettuun teollisuushalliin jonka ovella joku äijä toivotti tervetulleeksi kaikki, suuteli muijat ja kätteli ukot. Sisällä oli riveissä kymmeniä pöytiä kuin lestadiolaisten suvijuhlien ruokalassa. pöydissä oli valmiina paikallista kotiviiniä. Ruokailu tapahtui kutakuinkin niinkuin armeijassa, pöytä kerrallaan komennettiin hakemaan sian lihaa jota kokki annosteli. Ruokailulla oli aikataulu, asiakkaita Antoniolla oli satoja.
Ohjelma oli tasokas, yhden perheen (Rouva, herra ja aikuinen tytär) esittämä flamencoesitys. Muuten illan hauskuus näytti muodostuvan siitä, kun jäyhä suomalaisväki tuli viinistä känniin ja estot hävisivät. No olihan se hauskaa monille eka kertaa Kanarialla olleille papoille ja mammoille.
Mitään kilpailuja en nähnyt. Niitä näin joskus jossain vuoristossa olleessa sikajuhlassa. Se oli joku luolakylä. Siellä oli hauskaa koska väkeä oli vähän ja ohjelmaan oli panostettu ihan oikeasti
Olin 14 vuotta sitten Antonion possujuhlassa. Oli se jotenkin erilainen ilta kuin lähiöpubissa keskikaljalla. Viiniä riitti ja se maistui monille. Ruoka tarjoiltiin niinkuin armeijan kenttäruokalassa, lihan leikkaajan peukalo läskinplan päällä ettei se tipahda kiireessä. Ennen ruoan annostelua ruokahallin valot himmennettiin ja hallin päähän, paistipöydän viereen kannettiin muovinen sika jonka vieressä tarjottimella pakoi jotain roihuja. Itse grillisika oli paloiteltu jo ennen pöydälle raahaamista. Roihut sammutettiin, se muovisika laitettiin pöydän alle ja annostelu aloitettiin. Läskiä lautaselle ja bufeepöydästä lisukkeita ja kipikapi omaan pöytään syömään.
Kotibussien täytettyä piha-aukion olikin koko porukka iloisesti kännissä.
Se Sikapaikka oli jossain Inglesin keskustan pohjoispuolella, mahdollisesti SanFernandossa.