VINKKEJÄ PLAGIOIMISEEN

Minkä hemmetin takia graduista ei voi lainata normaalien viittauskäytäntöjen mukaisesti? Gradun tekijä olisi pelkästään hyvillään, kun joku olisi hänenkin työnsä ilmiselvästi lukenut.

Minulla on omakohtaisia kokemuksia, tosin ohjaajana. Aikoinaan eräs opiskelija plagioi sivukaupalla tekstiä toisen työstä. Ei ollut kummoinenkaan homma havaita asia. Valveutunut ohjaaja tunnistaa plagioidun tekstin monista seikoista, kuten kirjoitustyylin muuttumisesta kesken kaiken, jne. Sillä kertaa opiskelija pääsi helpolla, vaadin vain luvun kokonaan uudelleen kirjoittamista. Nykyään käytössä on tiukempi ohjeistus ja veisin asian samantien yliopiston johdon tietoon, missä päätettäisiin rangaistuksesta. Hiljattain eräässä Suomen yliopistossa erotettiin opiskelija määrä-ajaksi plagioinnista. En suosittele plagiointia muutenkaan koska jos jostain kumman syystä tulevaisuudessa ajautuisi johonkin merkittävään virkaan, niin aina löytyy joku joka etsii vanhat gradun arkistoista ja kaivaa tikusta asiaa. Esimerkiksi lehdistö etsii mielellään tällaisia jutunaiheita. Plagioinnin paljastuminen olisi yksi noloimmista. Ei vaadi suurtakaan vaivaa merkitä lähteet näkyviin ja varmistaa oma selustansa.

Mielenkiintoinen kysymys. Oma graduni oli aikanaan aika täydellisesti plagioitu. Kun sitä tein en edes välittänyt tuleeko vilppi ilmi, olin niin kyllästynyt opintoihini. No läpi meni kuitenkin. Luulen että työni oli sen verran huono ettei tarkastaja osannut epäillä. Kyllä nyt kuitenkin omatunto kolkuttaa, mutta en aio ainakaan mennä tunnustamaan tekosiani.

Jotenkin minusta tuntuu, että plagiointi on saanut nyt vähän liian suuret mittasuhteet. Selvää on se, ettei sellaisesta henkilöstä tule tutkijaa. Plagiointi on jo osoitus siitä, ettei siihen työhön halua.

Toisaalta yhteiskunnassa puhutaan paljon yritteliäisyydestä ja innovatiivisuudesta, joita mielestäni plagiointi jopa voi kehittää. Ainakin se on osoitus hullun rohkeudesta, jota yritystoiminnassa tarvitaan.

Tietysti väärin plagiointi on joka tapauksessa. Sekin voisi olla aika noloa, jos yliopistossa joutuisi jälki-istuntoon.

Minulla olisi vinkki siihen, miten opiskelija ohjataan heikkoon loppitulokseen. (omakoht kokemus). Ilmoitin heti aluksi ohjaajalle, että tähtään gradun jälkeen jatkoopintoihin. Keväällä ohjaaja ilmoitti kovan uurastuksen jälkeen, että me molemmat tiedämme mitä tasoa työ on. Sitä ennen kaikki keskeiset lähteet oli pitänyt poistaa työstä. Lopulta vedin työn pois ja jätin uudistetun täysin uupuneena keskeneräisenä. Sain syytteet plagioinnista kun en ollut ehtinyt tarkistaa tekstejä alkuperäislähteistä. Käytin siis toissijaisia lähteitä alkuperäisten sijaan. Yliopistolehdessä oli ollut juuri vähän ennen gradun jättämistä juttu, jonka mukaan ammattitutkijoista oliko Se 40% käyttää toissijaisia lähteitä alkuperäisten sijaan. Niinpä kun kerran ammattitutkijoillekin sallittiin toissijaisten lähteiden käyttö katsoin tava opiskelijana, ettei ole niin nokon nuukaa noiden lähteiden kanssa. Sain syytteet plagioinnista, mutta tarkastajaakaan ei näytä enää olevan laitoksen listoilla...

Herää vaan kysymys, että mitä tarkoitat plagioinnilla? Mallejahan saa hyödyntää ja toisten graduista voi saada hyviä vinkkejä omiksi lähteiksi.
Toki sitten jos ajattelet "copy+pasteta" / muokata koko työn tuloksia myöten omaksesi, niin en suosittelisi. :)

Plagiointi ei taida enää onnistua niin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. On sellaiset tarkastusmenetelmät käytössä.

laittaa vaan tunnollisesti lähdeviitteet omiin graduihinsa ja opinäytteisiinsä.
Sillä tavallahan siitä ongelmasta pääsee. Oman työnsä työsosuutta sen sijaan on todella vaikeata plagioida ellei tee täysin samalla tavalla samasta aiheesta kuin joku toinen on aiemmin tehnyt. Sitäkin tapahtuu kun joku tekee tohtoriväitöksensä ja hyödyntää toisen tekemää gradutyötä itse koskaan toteuttamatta laboratoriotyötä.
Tiedän tapauksia.