lagotto vai vehnis?

Kumpikin yhtä lailla. Kaikilla koiraroduilla on omistakin pennuistaan yhtä lailla vastuu, joten ei koirien suhtautuminen lapsiin rotua katso. Narttu voi olla parempi, koska luonnossakin nartuilla on päävastuu pennuista.

Lagotto romagnolosta ei itselläni henk. kokemuksia ole, mutta kaveriltani löytyy todella kiltti vehn'terrierinarttu. Sen turkki on hirvittävän työläs, mutta jotenkin kaverini vain aina onnistuu pitämään sen siistinä, eli ilmeisesti hän nauttii koiran turkinhoidosta myös. Ja kun lisätään turkkiin sen koiran aktiivisuus, kuten tarve juoksennella metsissä vapaana risukosta toiseen, lätäköstä toiseen ym, niin kyllä hermot menevät minulla ainakin koetukselle, kun se koira kanssani on ulkoilemassa. Mutta se viihtyy toisten koirien seurassa ja on ihmisille kiltti.

Tunsin joskus toisenkin vehnäterrierin. Se oli isovanhempieni koira ja uros. Se ei juurikaan piitannut muista koirista, mutta alkoi helposti murisemaan lapsille. Kaverini vehnisnarttu ei kumminkaan ole lapsista moksiskaan, vaikka ne kuinka riehuisivat ympärillä.

Mutta kai se sitten niin taitaa olla, että jos koira on oma, sen turkista viitsii rakkaudella huolehtia niin paljon kuin laatu vaatii.

Vehnistä itselläni ei ole kokemusta, mutta ovat käsittääkseni aika aktiivisia ja turkki vaatii paljon hoitoa. Tiedän kyllä yhden lapsiperheen, johon kuului vehnäterrieri ja puolivuotias muksu. Ei mitään ongelmia.

Lagottoja itselläni on kaksi kappaletta. Molemmat tulevat toimeen pienten lasten kanssa, vaikka meillä ei sellaisia omassa taloudessa olekaan. Vanhempi koira ei tosin siedä jahtaamista tai hännästä vetämistä, mutta ei sen mielestäni tarvitsekaan. Nuorempi näki ensimmäistää kertaa 5kk iässä juuri kävelemään oppineen sukulaispojan ja kun poika vähän aristi koiraa, koira painui matalaksi, heilutti häntäänsä ja lipoi huuliaan miellyttämisen haluisena. Kun poika vähän rohkaistui, hän uskalsi jo silittää koiraa ja ottaa pari pusuakin vastaan. Ja vaikka pentu olikin aika raisu ja hyppi vielä ihmisiä vastaan, lapsen kanssa se tajusi käyttäytyä rauhallisesti ja varoen. Itse valvoin tottakai tilannetta, ettei pääse sattumaan mitään vahinkoja.

Eipä tuota koiravalintaa varmaan lasten kannalta voi tehdä, vaan täytyy miettiä muita ominaisuuksia, mitä haet koiraltasi. Jokainen hyvältä kasvattajalta tullut hyväluontoinen pentu tottuu takuuvarmasti lapsiin, kunhan aikuinen valvoo tilannetta ja opastaa sekä lapsia, että koiraa toimimaan oikein. Jos haluat kysyä jotain lagotoista, vastaan mielelläni :)

Mustikka: ovatko lagotot sitten kuinka aktiivisia? Asumme omakotitalossa (aidattu piha) metsänlaidassa joten ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät, mutta tarviiko välttämättä päivittäin tuntien lenkitystä?

Eiköhän koira kuin koira tarvitse päivittäiset lenkitykset? Ja mitä enemmän aktiviteetteja ( ei pelkkää oman tontin mittailua ) koiralla on sitä helpompi tapaus se on kotona.

Lagoton kanssa ei tarvitse juosennella tuntikaupalla joka päivä. Liikunnanmäärä riippuu kyllä suuresti yksilöstä, mutta eivät yleensä vaadi ihan mielettömiä määriä liikuntaa pysyäkseen järjissään. Kaikissa koirissa kohdalle kuitenkin saattaa osua yksilö, joka keksii omaa kivaa, jos ei sen energiaa pura tarpeeksi sallittuihin asioihin. Kasvattajan kanssa kannattaa toki jutella asiasta, niin hän osaa valita hieman rauhallisemman pennun teille.

Meillä tuo vanhempi jaksaa kyllä kävellä ja juosta tuntitolkulla, mutta ei vaadi joka päivä edes kunnon lenkkiä. Esim. sateesta se hienohelma ei pidä yhtään ja silloin sille riittää mainiosti pissatus pihalla ja sen jälkeen sohvalla omistajan kainalossa makoilu. Mutta nuorempi taas on aktiivisempi ja sen on kyllä pakko päästä juoksemaan vapaana ja liikkumaan joka päivä. Meillä myös treenataan tokoa päivittäin.

Ja yleisesti koirallehan ei riitä päivittäin pelkkä liikunta, vaan aivotyöskentelyä tarvitaan myös koiran väsyttämiseen. Lagotto oppii erittäin nopeasti, joten uusien temppujen opettaminen koiralle on palkitsevaa ja mukavaa, niin koiralle kuin omistajallekin. Myös erilaisia puuhaleluja on meillä käytössä.

Jos lagottoon päädytte, muistakaa kiinnittää huomiota luonteeseen! Lagotoissa on paljon arkoja yksilöitä ja pelkopurijoita, mutta valitsemalla oikeanlaisen kasvattajan ja sosiaalistalla ja kouluttamalla koiran oikein vältytte ongelmilta.