Huomaamattomasti tulit vierelleni
kylmyys vangitsi ilman
syksyn viime säteet silmissäsi
tulit ilona elämääni
kirjoitin sen punaisilla kirjaimilla
näkymättömään paperiin
kätesi olivat lämpimät
aloin elää
yöt pakenivat muualle käsiesi lämpö
kuivasi surun sydämestäni
surun jonka mustaksi olin värittänyt
muutit läsnäolollasi
sanoillasi
hehkuvan punaiseksi
kylmyys vangitsi ilman
syksyn viime säteet silmissäsi
tulit ilona elämääni
kirjoitin sen punaisilla kirjaimilla
näkymättömään paperiin
kätesi olivat lämpimät
aloin elää
yöt pakenivat muualle käsiesi lämpö
kuivasi surun sydämestäni
surun jonka mustaksi olin värittänyt
muutit läsnäolollasi
sanoillasi
hehkuvan punaiseksi
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin musta punainen
yhtä läsnäolossa on : )
...ja kaikki ei ole vain mustavalkoista.
Kiitos vastauksesta!
Pidän sun runoista, niissä on väriä, vaikka usein ovatkin surumielisiä. Toisaalta sitä ihmisen elämäkin on.
Kylmyys, lämpö, valo ja pimeys, syksyn vastakohtia, vaikka puut ovat vielä jonkin aikaa väriloistossa, näkyy talven jäljet, valo ja varjot, kuvastavat sielun syksyistä pintaa.
Runoni kuvaa usein omaa mielialaani siis en ole varsinainen "ilopilleri..."
Kiitos Dark vastauksestasi!