Puolivuotias Emma ja minä,kohta 34-vuotias äiti sekä koiramme asustelemme kerrostalossa. Käymme Emman kanssa jumpassa ja uimassa,se on mukavaa yhdessä oloa ja pääsee jutustelemaan muiden äitien kanssa.Sitten lenkitämme Nappi-hauvaamme yhdessä.Kun käyn kuntosalilla,Emma pääsee lastenhuoneeseen,on valtavan hienoa että on järjestetty kuntosalille lastenhoitohuone,jossa on hoitotäti.Emma on löytänyt mm.uusia kavereita sieltä.Hankin myös menevät rattaat kesän alussa,joiden kanssa on helppo hölkkäillä ja lenkkeillä.Olen yksinhuoltaja ja yhdessä Emman kanssa jaksan jatkaa,alan toipumaan Isin kuolemasta melko hyvin.Emmalle juttelen että,isi on taivaassa ja sieltä katselee meitä pilven reunalta.Olen alkanut pärjäämään aika hyvin.Selviytymis keinoni on se,etten jää kotiin makailemaan ja haikailemaan.Koirastakin on erittäin paljon seuraa ja apua.Olen Emman kanssa ainakin nyt vuoden tai pari kotona,sitten taas töihin.Välillä on kiva olla ystävien ja sukulaisrten kanssa ja viedä Emma mummilaan hoitoon.Taitaa olla vaipan vaihdon aika,jaksamisia=)
Emma ja Minä
Yksinhuoltaja
1236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oli ihanaa lukea viestisi, vaikka se on toisaalta hyvinkin surullinen tarina, mutta huomaa että sinä olet kypsä ja sisimmässäsi oikein lämmin ihminen... en osaa sitä selittää, mutta toivon todella että jaksat ja saat Emmasta ja ystävistäsi voimaa tulevaisuuteen!! Ehkä se kosketti sen vuoksi kun oma mieheni on lähdössä ulkomaille opiskelemaan ja minä olen jäämässä tänne poikamme 4,5kk ja koiramme kanssa. Mutta me joudutaan vaan väliaikaisesti eroon toisistamme ja tämäkin tuntuu pahalle... Voin vain kuvitella miten vaikeaa sinulla on ollut! Aurinkoista kesän jatkoa sinulle, Emmalle ja hauvallenne!! Onkin tärkeää että teillä on harrastuksia ja muuta puuhaa niin ei tule kotona aika pitkäksi..