Mitä mieltä olette kaverista, jolla on kolme maisterintutkintoa?
Eli yhteen alaan hän on erikoistunut, ja ne kaksi muuta tutkintoa ovat (60op) ulkomailla suoritettuja lisämaisteritutkintoja, eli ne kaksi muuta syventävät osaamista ja ovat siis olleet 1-vuoden opintokokonaisuuksia.
Järkeä näyttäisi olevan päässä, ja selvät sävelet elämässä muutenkin. Tuli vain puheeksi se, että alkaa olla ylikoulutettu, ja voi olla että jääpi ilman töitä siksi. Haluaa kuulemma jatkaa vielä opiskeluja, ja tähdätä tutkijan uralle, ja opettamaan. Ei kai siinä sitten ylimääräinen tieto ole koskaa pahitteeksi. Noh, kuitenkin tämä asia nyt askarruttaa, koska olen itse miettiny vähän samanlaisia asioita, ja suunnitelmissani olisi lukea vielä lisää...
Asiallisia kommentteja kiitos.
Eli yhteen alaan hän on erikoistunut, ja ne kaksi muuta tutkintoa ovat (60op) ulkomailla suoritettuja lisämaisteritutkintoja, eli ne kaksi muuta syventävät osaamista ja ovat siis olleet 1-vuoden opintokokonaisuuksia.
Järkeä näyttäisi olevan päässä, ja selvät sävelet elämässä muutenkin. Tuli vain puheeksi se, että alkaa olla ylikoulutettu, ja voi olla että jääpi ilman töitä siksi. Haluaa kuulemma jatkaa vielä opiskeluja, ja tähdätä tutkijan uralle, ja opettamaan. Ei kai siinä sitten ylimääräinen tieto ole koskaa pahitteeksi. Noh, kuitenkin tämä asia nyt askarruttaa, koska olen itse miettiny vähän samanlaisia asioita, ja suunnitelmissani olisi lukea vielä lisää...
Asiallisia kommentteja kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tähtäät tutkijan uralle, suorin tie olisi varmaan tohtoroitumisen kautta ilman ylimääräisiä maisterin tutkintoja.
Jos on hakenut töitä eikä ole päässyt, on ihan ok tilanne. Mutta jos vitkuttelee työelämään siirtymistä, niin voisi alkaa miettiä vähän noita motiiveja jotka on valinnut ja joiden takia opiskelee noin paljon.