Ketkä ovat sinun lempitaiteilijoitasi ja mitkä työt miellyttävät eniten?
Missä taidemuseoissa kannattaa käydä?
Itse nautin Helene Schjerfbeckin maalauksista.
Ateneumia suosittelen kaikille.
Missä taidemuseoissa kannattaa käydä?
Itse nautin Helene Schjerfbeckin maalauksista.
Ateneumia suosittelen kaikille.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Olen aina ihaillut Schjerfbeckin maalauksia. Tässä yksi koskettavimmista. Ostin muutama vuosi sitten Fiskarsista kirjan eri taiteilijoiden maalauksista ja tuo maalaus on siinä kannessa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/45439/1311414.jpg
Näin tuttavani kotona tuosta taulusta upean jäljennöksen jonkun elävän taiteilijan tekemänä. Mietin silloin, että se näyttää jotenkin tutulta, mutta tuota en muistanut. Asia selvisi, kiitos.
Toinen maalaus josta pidän paljon, on Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru. Tunnetaan myös nimellä turbaanipäinen tyttö.
http://www.elle.fi/ajassa/matkailu/matkakohteina-haag-ja-bryssel
Käyn nykyään hyvin harvoin näyttelyissä, nuorempana kävin useinkin. Kun ulkomailla reissasin enemmän, niin kyllä joka kaupungissa oli ainakin yhdessä taidemuseossa käytävä. Pariisissa tietenkin Louvre, Amsterdamissa Rembranthuis, Budapestissa Unkarin kansallismuseo, jota kiertäessä sai helposti tunteja kulumaan ja jalat muusiksi.
Tässä mielestäni upea Hjalmar Munsterhjelmin maalaus Metsälampi kuutamossa. Se on Turun taidemuseon kokoelmissa.
http://kauppa.digikuvasto.fi/img/show.php?id=147
Jätin väliin.
Schjerfbeck oli kyllä merkittävä taiteilija. Mun mielestä lähinnä muista syistä, kuin töistään. Tylsää kateltavaa, eikä oikein herätä mitään ajatuksia nykyaikana. Muutenkin kehnosti viitsii näyttelyitä koluta, mun mielestä johonkin teokseen pitää varata aikaa ja keskittymisrauha. Näyttelyissä, etenkin suurissa on älyttömästi ihmisiä ja liikaa tavaraa. Muutaman teoksen jaksaa katsoa, lopun aikaa sitä käveleskelee ympäriinsä ihmisiä väistellessään ja vilkuilee ohimennen itse teoksia. Jälkeenpäin ei yleensä muista edes mitään, tutut jutut on tuttuja, harvemmin bongaa mitään erikoisempaa. Pitäis siis käydä useita kertoja kattelemassa, että jäis jotain niinkuin käteenkin. Atenium ei sinällään ole valtavan suuri, mun mielestä mukavampi käydä gallerioissa tai taiteilijoitten omissa yksityisnäyttelyissä. Ok, Kiasma nyt asia erikseen, siellä kyllä kannattaa aina ohikulkiissaan käydä kahvilla.
Jaa, että missä kannattais käydä, no Vilhusella tietenkin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Vilhunen
Ja tietenkin ehdottomasti Similällä:
http://80.75.98.165/
=DW=
"Schjerfbeck oli kyllä merkittävä taiteilija. Mun mielestä lähinnä muista syistä, kuin töistään."
Kuten?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helene_Schjerfbeck
No ihan ensimmäiseksi, tyyppi oli nainen, kuten kaikki tietänevät. Ei ole paljon naistaiteilijoita suomen historian alkuajoilta. Ukkoja kaikki kuuluisat, erityislaatuinen tapaus siinä suhteessä.
Lisäksi keskimääräistä koulutetumpi ja matkusteli paljon, sekään niin tavallista sen aikaisissa kuvioissa.
Lievä invaliditeetti ei sinällään ole erikoista, mutta sekin osoittaa tyypistä erinomaista päättävyyttä ja yritteliäisyttä hankalalla alalla.
Ja kuten useasti joissain piireissä, meni ruotsiin kuolemaan.
Taulut ei ole mitenkään erikoisia, sen aikaista hyppimistä suuntauksesta toiseen. Mitään mullistavaa tyyppi ei sillä saralla tehnyt. Aivan ylimainostettu taiteilija tänä päivänä. Pikemminkin naisasialiikkeen pitäisi kiinnittää häneen huomiota, sillä saralla kyseessä uranuurtaja. Täytyy muistaa tosin, ei siihen aikaan maatalon piikatytöt lähteneet Pariisiin opettelemaan maalaamista.
=DW=
Sinun mielestäsi hänen teoksensa eivät merkitse mitään, vaan se että hän oli nainen?
Ja jos on monipuolinen taiteilija, kuten Schjerfbeck oli, niin sinun mielestäsi se oli hyppimistä suuntauksesta toiseen.
Naisasialiikkeellä ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Sovinismilla oli paljonkin. Naisten ei aikoinaan sallittu opiskella taidetta ja heidän teoksiaan vähäteltiin juuri siksi, että he olivat naisia. Käsittämätöntä, että vielä tänäkin päivänä Suomessa on kaltaisiasi tyyppejä, jotka mitätöivät naisten tekemää taidetta.
Oletko täydellinen typerys?
Mähän koitin selittää parissakin pitkässä kommentissa, että tyyppi ei ollut häävi taiteilija, mutta nimenomaan sukupuolensa takia merkittävä henkilö suomen taidehistoriassa. Se on suurempi asia, kuin net sen tylsät maalaukset omasta naamastaan.
Ja nimenomaan, maalaustaiteen puolella tyyppi ei tehnyt mitään erikoista, maalasi milloin minkäkin taidesuunnan, tai -muodin mukaan. Ei esimerkiksi kehittänuyt itse mitään uutta suuntaa, ei uusia tekniikoita, sisältökin samaa tuubaa. Ammattitaiteilija, mutta sen tauluissa ainoa ajatuksia kiinnostava asia on sen aikainen naistaiteilijan tuleminen miestaiteilijoitten rinnalle esiin. Eikä se olisi onnistunut mökin miinalta takahikiältä, takana oli rahaa ja suhteita. Mutta merkittävä teko, keskinkertaisista tauluista huolimatta. Taide muuta kuin kuvia.
=DW=
Ei ollut häävi taiteilija? Sinä et ilmeisesti taiteesta mitään ymmärrä, sinulle merkitsee vain se, onko jonkun teoksen tehnyt mies tai nainen.
Onnistuisiko sinulta "=DW=" minkään maalauksen tekeminen? No miksipä ei, olethan mies. Siitä vaan taidetta tekemään ja odottelemaan, etä joku ehkä vaikkapa säälistä jonkun "teoksesi" ostaisi parista lantista.
Ei ollut häävi, muuten kyllä merkittävä taidepersoona. Miesten maalaamina noista tauluista ei kukaan puhuisis kerrassaan mitään.
=DW=
Onnistuu kyllä.
En tosin ole pystynut kunnolla maalaamaan vuosikymmeniin kuin jotain talon seinää. Noin näyttelyistä puhuen, nyt on hiljakseen viritteillä yks yhteisnäyttely muutaman itseä tunnetumman taiteilijan kanssa. maalauksia siinä näyttelyssä tosin ei tule olemaan kuin muutama, enenpi muuta kamaa. Tulee aikanaan, kun aika on siihen kypsä.
Taiteessa sama asia kuin musassa tai leffassa tai missä tahansa. Kaikilla jokin mielipide, vaikka nyt aiheeseen ei ole perehtynyt mitenkään. Osoittaa osaltaan taiteen voimaa.
=DW=
Olen samaa mieltä. Makuuni on Gallen-Kallelan maalaukset. Omille seinilleni hankin tavallisempaa, kukkaisia tauluja ja ryijyjä. Tiffanypeilikin on, omatekemä.
Lahjaksi sain kerran paikallisen taiteilijan maisemataulun. Aihe lapista, mänty ja järvi tunturin edessä.
Kerran kävin Kiasmassa, enkä pitänyt. Se on liian modernia minulle.
Taiteena käy hyvä musiikkikin. Klassinen kaunis, ah. Kaija Saariahoa en ymmärrä ollenkaan.
Kiitos linkeistä. Vilhu ei ole minun juttuni, eikä oikein Similäkään. Luultavasti. Kuvat olivat kauniita, mutta ensi vaikutelma ruudulla vähän toritaiteeseen viittaava. Anteeksi.
Ai niin.
Mä siis suosin gallerioita. niissä ei vaan muista käydä, jos ei satu kulkemaan ohi Paraspuoli mun mielestä. että uusia ja eläviä taiteilijoita esillä Monesti harmittanut, että ei ole ollut luottokortilla katetta, niistä tekisi hienoja löytöjä sopuhintaan. Ja voisivat pitkän päälle olla hyviä sijoituksiakin.
Linkki tsadinseudun näyttelyihin:
http://www.nayttely.info/?gclid=CNrxgefk_bICFeF7cAodQjgAfA
=DW=
Keveästi kannattaa käyskennellä taidemuseossa kuin taidemuseossa.
Sinänsä kammo sana, kuin jokin taiteen viimeinen kammio.
Näyttelyjähän on pilvin pimein, ja toki kannattaa päivittää taidenautintonsakin.
Itsekin ihailen Schjerfbeckin maalauksia, kuin monien muidenkin taitureiden.
Taide on rajatonsa, jokaiselle omaansa niin halutessaan.
Jokaisen tulkinta siitä on oikea.
http://1.bp.blogspot.com/-0b7P8u9cNQA/UBe2wzA_HgI/AAAAAAAAHGU/aKfaSK-5fRo/s1600/Pajunkissatyttö.jpg
http://kuvat.kaleva.fi/default/be4b4f86-2b1c-11e1-b229-12314303c108/large-20071021-6678147_18A269E3B.jpg
Schjerfbeckin maalauksista näkee ajan kuluneen, ura kesti yli 70 vuotta.
Itse olen usein miettinyt, mitä modernin taiteen museo oikeastaan tarkoittaa. Ymmärrän, että aikanaan modernikin vanhenee, mutta uudet taideteokset museossa kuulostaa paradoksilta.
Sanana museo tuo minulle mieleen lapsuuden käynnit, jolloin piti ihmetellä ammoisten ihmisten pikkusia pukimia, kun olivat olleet meihin verraten lyhyisiä.
Taidemuseon museo-sanan voisi versioida.
Toisaalta taas vanhojen mestareiden aina nousevat taidehinnat mietityttävät.
Mistä siinä maksetaan, halukkuudesta maksaa tähtitieteellisiä hintoja?
Mutta eipä haittaa, pääseepä esim. maalaus johonkin panssaroituun huoneeseen, jossa omistaja sitä silloin tällöin issekseen ihailee.
Miten lie virallisesti määritetty.
Moderni aika tulkinnanvarainen käsite, onhan kaikki moderninpaa kuin luolamaalaukset. Jollain lailla miellän, moderni suomalainen taide laajasti ottaen itsenäisyyden ajalla tai sotien jälkeen tehtyä taidetta. Enenpi niinkuin liittyy johonkin ajanjaksoon, kuin vuosilukuihin. Toisaalta, enpä kyllä modernina pidä just jotain Schjerfbeck.ä, vaikka kuoli joskus sotien jälkeen. Onhan noita valtavasti kotimaisia taiteilijoita, jotka vois laskea modernisteiksi, mutta kun ne käytännössä on museokamaa.
Ite tykkään ajatella modernina nykytaidetta. Siis sitä, mitä tehdään nyt. Osa päätyy museoitavaksi, just nykytaiteen museoon tms. Ateneumissa mun käsittääkseni just siks hyvät kokoelmat, että ne on kerätty aikanaan. Sinne kova kynnys saada uudempaa taidetta sisään.
Niettä nykytaiteen museoitten yks duuni on museoida nykyaikaa tulevaisuutta silmällå pitäen. Uusi se nykyisin museokilvissä oleva autokin joskus on ollut.
=DW=
Ateneum on rakennuksena aivan upea - Pidän Kiasmasta kovasti - en asu Helsingissä, mutta kaikki mahdolliset museot ja taidenäyttelytilat ovat tuttuja vuosien ajalta sieltä.
H.S. nähty jo kahteen kertaan, on todella hyvä, ps. kalenteri hänen töistään keittiön seinällä joka vuosi, kertonee arvostukseni tasosta.
Mielestäni taide on näkijän kokemus, jossa taiteilijan työ - intuitio - kohtaavat ja teos saa merkityksen.
Näkijähän se katsoo ja kokee ja tekee omat pätelmänsä. Tympii jos joku alkaa selittelemään töitään, saattaa katsojan ajatukset olla jotain ihan muuta. Kun ajatushan se tärkein on, sinällään itse teos sivuseikka.
=DW=
Siinä se taiteen ja toritaiteen ero juuri onkin. Toritaiteen kuvista näkee kerralla kaiken, mieleisestä tai jopa vastenmielisestä taideteoksesta löytää aina uusia näkökulmia ja ajatuksia.
Kyllä Repin oli suuri maalari, jonka maalauksia katsellessa mykistyy.
Mieleeni on jäänyt kuinka ennakkoluuloni muotokuvamaalauksia kohtaan katosi, kun käytiin yhtenä kesänä Retretissä katsomassa Ilja Repinin töistä koottua näyttelyä. Hämmästyin kuinka kiehtovia täysin vieraista ihmisistä maalatut muotokuvat voivat olla. Muotokuvat kertoivat mielestäni paljon enemmän kuin paraskaan valokuva voisi kertoa. - Olin tietämättömyyttäni kuvitellut, että näyttelykäynti jäisi nopeaksi ja lyhyeksi. Toisin kävi.;)
Jos suomalaisista saisi valita suosikin niin se vois olla vaikka Albert Edefelt.
Yksi syy siihen se että hänen töistään näkee kuinka tyylisuunta on sellainen jossa ei voi ainakaan huijata jollain tekotaiteellisuudella.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Albert_Edelfelt_-_Louis_Pasteur_-_1885.jpg
Pakko lisätä listaan pari itsestäänselvyyttä. Muutama taiteilija, joitten näyttelyt ois niinkuin kaikkien hyvä nähdä. Eikä ole mainstreamia, kylläkin klassikoita:
http://www.sarestoniemenmuseo.fi/
http://www.gallen-kallela.fi/index.html
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/timo-k-mukka-oli-myos-lahjakas-kuvataiteilija/2011/11/1425842
https://www.google.fi/search?q=martti innanen&hl=fi&client=firefox-a&hs=iTf&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvnso&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=Jnd6UOLqJcb14QStpYCwDg&ved=0CDEQsAQ&biw=911&bih=403
Näyttelyissä tosiaan pitäis jaksaa joskuskaan käydä. Jotenkin saamattomuutta asian suhteen. Aikaa ja kiinnostustakin on, mutta jotenkin tökkii minnekkään Ateneumiin hinautuminen. Pitäsi saada muutama teos kotiin muutamaksi kuukaudeksi lainaan, sitten ois aikaa mietiskellä niitä.
=DW=
Suosittelen taidelainaamoa. Luulen, että lainattavissa olevat taulut saattaisivat olla nähtävissä netissäkin.
Onhan niitä.
http://www.turuntaidelainaamo.fi/index.php?sivu=4
http://www.arshame.fi/Taidelainaamo/Lainattavat_teokset.html
http://www.lahdentaiteilijaseura.fi/lainaamo/
Ja täältä voi selata lähimmän taidelainaamon:
http://www.google.fi/#hl=fi&gs_nf=3&pq=rizlan hinta suomessa&cp=6&gs_id=o&xhr=t&q=taidelainaamo&pf=p&lr=lang_fi&tbs=lr:lang_1fi&sclient=psy-ab&oq=taidel&gs_l=&pbx=1&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_qf.&fp=63295a00ed728fd3&bpcl=35277026&biw=1536&bih=788
:)
Kiitos, mutta en uskalla avata. Tulee vielä lähdettyä taulujen takia ympäri Suomea ajelemaan.
Käytän useimmiten Espoolaisen kirjaston yhteydessä olevaa taidelainaamoa.
Sivusta.
Materiaalin himo on paha asia. Erehtynyt pari kertaa lainaamaan joltain tutulta jonkin teoksen. Joopajoo, kuinka lie sattunut, tossa ne roikkuu edelleen, ne nyt vaan oli jotenkin pakko ostaa itelle.
mutta lainaaminen erinomainen juttu monessa tapauksessa. Jos muuttaa useasti, asunnot vaihtuu ja tahtoo muutenkin sisustus vaihdella. Aikanaan taide vuokraamo olisi ollut hyvä asia. Tota, mulla roikkasee yks rahalla ostettu taulu kissan toaletin edessä eteisessä. Ihan mieluisa taulu, mutta sille ei löytynyt tästä asunnosta kunnollista paikkaa. Ja noin niinkuin kuriositeettina ja asiaan liittyne. Yks mun arvokkaimmista tauluista on mökillä vessanpytyn päällä. Se vaan on niin stanan ruma. Älä utele, miten se mulle on kulkeutunut >:/
Että onko net sitten vessataidetta, en tiedä, kummallakin tauluja pysyvissä näyttelyissä suomessa ja ulkomailla, nimekkäitäkin. Mutta niille taauluille ei oikein käyttöä. Olkkarissa puolestaan on ihan oikeasti torilta ostettuja tauluja. Nykypäivän toritaiteilijat on huomispäivän nimitaiteilijoita, jotkut. Pääasia, että teoksess on itsessään asiaa, se ja sama, kuka tehnyt.
=DW=
Sellaista taulua, jonka katselemisesta voisin loputtomiin ammentaa jotain, oli se nyt millaista tahansa hyvää oloa tai tyydytystä, ei taida ollakaan.
Taidelainaamo on siis minulle yksi hyvä vaihtoehto. Ihastuin ajatukseen kerralla, kun joskus 70-luvulla lähikirjastooni sellainen tuli. Välillä on vuosien taukoja ilman tauluja, juuri nyt on sellainen vaihe. Johtuu kyllä enimmäkseen siitä, etten osaa tehdä reikiä seiniin :).
Mitään taidetta en halveksi, mutta on paljon sellaista taidetta jota en omaan kotiini halua. Toritaidettakin olen joskus ostanut, se oli tosi nätti taulu jossa oli talitiaisia ja yksi sinitiainen porukassa. Missähän lienee nyt, ei mitään mielikuvaa.
Mökin puuceen seinälle hankin aikoinaan mauttoman, vähän niin kuin hologrammin tapaan siftaavan ison kortin, jossa sinisorsia uiskentelemassa ja voi että tykkäsin, vuodesta toiseen se veti katseeni. Sain paljon palautetta siitä, kaikki pitivät ja moni olisi ostanutkin sen!
Aina vaan tykkään "City Lunch/Rockefeller Center" julisteesta (ruokapöydän tuntumassa), siihen en kumma kyllä ole kyllästynyt. Olisikohan siksi kun siinä on niin paljon miehiä, tai sitten ehkä se jotenkin kiehtoo minua korkean paikan kammoista, sekä että luulen.
Lapsenlasten tekeleetkin ovat minulle mielihyvää tuottavaa "taidetta", mutta en minä niitäkään loputtomiin säästele.
Pääasia minullekin tuo, että teos miellyttää minua itseäni.
http://www.taidelainaamo.fi/public/go.php
Voi lainata, ostaa tai käydä ilmaisessa näyttelyssä.
Linkin takaa löytyy mielenkiintoisia töitä tuhansilta taiteilijoilta, myös hinnat ja tietoja taiteilijoista..
Katselinpa tuossa Areenalta yhden peeässän, siinä vieraili Katja Tukiainen, hän tekee vaaleanpunaisia Lego-Barbieitä, tai sit ne on niitä Japanilaisia sarjakuva-hahmoja.
Japanilaistytötkin alkavat niiltä näyttää.
Noh, olihan meidänkin lintu-bongarillamme elävät esikuvat, ne Metsot.
Eiköhän noissa ole Suomalaiselle taidetta riittävästi?
H.
Lego-Barbeissa, Japanilaisissa sarjakuvahahmoissa ja Metsoissa Suomalaiselle taidetta riittävästi?!
Ehkä sinulle. Miten olisi vielä sellainen luonnonvänkkyrä oksa sinne veistospuolelle?
"bessie*"
Ei taida onnistua, tuo suuntaus kuuluu Kain Tapperille, ainakin.
Ja Hiltuska taisi kaikenlaista väännellä?
H.
En minä taiteen tekijöistä mitään virkkanut.
Arvelin vain, että Katajainen tai Petäjäinen oksankänkkyrä olisi Sinun kaltaisellesi Aidolle Suomalaiselle sitä Oikeaa Suomalaista Taidetta, muotoilua Parhaimmillaan.
"bessie*"
Lähentelet sieluani, mukavan julkeasti. :)
Luonto tekee muotokuvia kuten Kekkosesta.
Tarkoituksenmukaisesti vain, luonto ei koskaan sorru hölmöilyyn, kuten R.Wardin "keltainen" kausi teki Halosesta.
Minun ihmis-taiteen käsitykseni lukkiutui ikuisesti jumiin, kun ymmärsin koulussa mitä tarkoitettiin Rembrantin kyvyllä käsitellä valoa ja sen suuntaa ja varjostusta.
Jo pienestä pojasta vaeltelin luonnossa paljon, ennen koulu-aikaakin.
Hah.. kuinkahan moni poika osasi perata Hauen ennen kouluun menoa?
H.
Jokainen maalasipoika osasi, mutta voihan sen perata koulusta tultuaankin.
Ja puhkaista muikun,saatikka saada suolet ulos.Entäpä verkoista kalojen päästely?
Ohitimme tässä taanoin tuon Helene Schjerfbeckin taidenäyttelymainoksen Ateneumin ulkopuolella isolle lakanalle kirjoitettuna käytyämme Suomen kansallisteatterissa katsomassa erään näytelmän, ja stadilaistuneen tyttäreni ehdotti, että menisimme katselemaan kyseisen kuuluisan edesmenneen taiteilijamme töitä, mutta meillä "ei-helsinkiläisillä" vanhemmilla ollut aikaa piipahtaa sielläkin silloisella viikonloppureissullamme, mutta ehkäpä seuraavalla kyläreissullamme saatamme vaikkapa mennäkin; en nimittäin koskaan ole ateneumissa käynytkään katselemassa jonkun toisenkaan taiteilijan aikaansaanoksiaan.
Kiinnostaisi kyllä käydä.... täytyykin ehdottaa kälyskälleni srv:ksi kohteeksemme kyseistä paikkaa.
H.S:llä taidemaalauksia olen kylläkin muualla nähnyt, ja eivät lainkaan huonoja, mutta onhan noita muitakin hyviä suomalaisia taiteilijoita esim. Halosen Pekka ymt.
"kiitos suosituksesta"
Muistakaa käydä myös Muikku-festivaaleilla.
Ensi kesänä saatte kokea taidetta.
Halutessanne omin käsinkin.
H.
:DD okei, pidetään mielessä nuo muikkufestaritkin, mut tuli vielä mieleeni lapsuuteni vietettyäni savossa (perheeni ja sukuni ei kuitenkaan ole savolaisia) naapurissani oli salin puolella seinällä taulu "Taistelevat metsot", ja sitä Ferdinand von Wrightin teosta aina ihastelin ja tiirasin tarkasti jo pikkulikkana:)
Wrightin kuuluisat taiteilija-veljeksethän olivat syntyjään Haminalahden kartanosta Kuopiosta.
Jäljennöksiä taisi tosiaan aikoinaan olla kodissa kuin kodissa.
Missä taitavampia, missä vähemmän.
Taisi olla maamme kansallistaulu.
Keskikouluaikaan kävimme luokkaretkellä Halosten veljesten taidenäyttelyssä Pohjois-savossa, josta jäivät mieleen puiset veistokset jne. pimeässä hirsitorpassa...
Noh, tokikin jäljennöshän se nyt varmasti oli viime sotiemme sotilaslentäjäsankarin olkkarin seinällä; ei tietenkään aito.
"l'art pour l'art"
Onko saatavilla myös asia-kommenttikin?
Vai oliko kommentin tarkoitus kuvata kirjoittajan ajatusmaailmaa ainoastaan?
Yleis-Suomalaista sellaista?
H.
"Kiitos suosituksesta"
"Ehkä sinulle. Miten olisi vielä sellainen luonnonvänkkyrä oksa sinne veistospuolelle"
Eihän?
Minä alan nauraa taas.
H.
Samanlainen, toisenlainen, oli minunkin sodassa olleen setäni olohuoneen seinällä.
Mahtaa tällä hetkellä olla aito omaisuuden arvoinen, mutta ei taida koskaan ollutkaan kenenkään yksityisomaisuutta, muistelen.
Suuri taulu oli, ja mukava oli sitä kahvipöydässä katsella.
Yksi, minkä olen kuvana monilla nähnyt, on Pekka Halosen Niittomiehet.
Siinä, jos jossa, on perinteinen suomalainen maamies.
Onhan noita muitakin, joista aina on höpisty esim. Akseli Gallen... ja Järnefelt sekä Palmun Juhanista - hienoja taiteen luojia, kaikki tyyni.;)
Saksassa löytyy upeita taideteoksia taidemuseoissa seinät täynänsä toinen toistaan hienompia maailman teoksia.
esmerkiksi se "enkelit kädet poskillaan"( Rafaellon enkelitaulu) -tosi hieno kuulema, en itse ole sitä nähnyt vielä, mutta toinen tyttäreni kertoi käyneensä katsastamassa.
Täytyykin mennä tsiikaamaan srv:lla Saksan reissulla taidetta lisää.
Täh?:D
Saksalainen eräs vanha kaupunki, missä tyttäreni asuu , on itsessään kuin yhtä pelkkää taideteosta; ei siellä välttämättä käydessään tarvitse edes taidemuseoihin mennä lainkaan seiniltä tauluja katselemaan.
Opettelisit itse kirjoittamaan ennen kuin arvostelet muita. Ellet sinä ymmärrä ei se tarkoita etteikö muut ymmärtäisi. Kasva ihmiseksi!
Ellei itsellä ole mitään sanottavaa, pitää arvostella toisia. Minua ei yhtää naurata. Kasva ihmiseksi!
Onko Juhani Palmu oikea taiteilija?
= "latotaiteilija" - hienojahan ne ovat;)
Enemmän kylläkin arvostin naapurin miehen henkilöhistoriaansa, olihan hän sentään ollut viime sodassa silloisen viholliskoneiden vastustajalentäjänä.
Mie tykkään Palmun/kin taiteesta, ja yksi suosikkini on Maria Wiik, kaikkien täällä jo mainittujen lisäksi - ainakin; maailmassa oisi taidetta ihmisen iäksi katsella, josko mie sitten seuraavassa elämässä elän taiteesta :)
Helene Schjerfbeck , kuten kaikki tiedämme, oli edelläkävijä ja tekniikka jolla hän sai töihinsä utuisen pinnan oli omaperäinen, mutta teki hänestä erityisen. Hänen omakuviaan on monelta vuosikymmeneltä ja tulkintani niistä voisi olla - aika, joka nuorena antaa mahdollisuuden , mutta lopuksi jättää jäljelle olennaisen, viisauden - , *hänen *intuitionsa voi olla vain tutkia muutosta, tai ihan jotain muuta. Siksi taide on niin hienoa, se on monimuotoisuudessaan tervehdyttävää, sille täytyy antaa mahdollisuus.(musiikki, kirjallisuus, tanssi, elokuvat, valokuvat, teatteri ym.) tulla esiin.
Tämä keskustelu on hyvä, on käyty läpi muitakin mahdollisuuksia kalanperkauksesta - matkailuun ja taiteen sijoituspaikoista kodin eri osissa. Näin taide aina on herättänyt halun vaihtoehdoille jollekin korvaavalle tai paremmalle.
"kawe"
Kasvot ovat aina luoneet kuvan maailmalle.
Mutta kasvot eivät koskaan ole muuttaneet maailmaa.
Kasvot ovat leikkisiä, kuten Revontulet.
Taide on aina kuin vanha vitsi:
Aatami sanoo Eevalle: Siirry vähän sivuun, en tiedä kuinka pitkä tästä tulee.
Tuo asia liittyy elämään kuin Nenä päähän.
Vakavasti ajattelevat ihmiset ovat aina luoneet ihmiskunnalle rahaa, jolla ostaa taidetta.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan voi.
Harvat 60 enää pystyvät näkemäänkään.
Saati tavoittelemaan, useimmat muikistelevat vain suutansa, pitkillä nenillään.
Kuvitellen, näytellen, ihan muuta, notkistellen toisten maksamia keinopolviaan.
"Anna minun olla jotakin muuta, anna minun mieleni lentää,
Anna minulle keino näyttää toisin, toisten uskoa että voisin.
En paljoa eteeni ole luonut, jonkun Satiini-verhon vain.
Ei Lakanat minun mitään anna, puuvillaista kaikki muu on.
Olen pystynyt elämään pehmoisin patjoin, Vaahtokumilla kuitenkin,
Olen luonut, lapsia tehnytkin, he koulussa jatkavat nenää."
H.
Vain minä minä minä minä. Minä minä minä. Kirjoitus kompuroi edelleen vaikken mistään mitään tietäisikään. Minä kirjoitan ja luulen osaavani. Tiedän osaavani ja kaikki ihailevat minua!
Muut eivät saa kirjoittaa edes asian vierestä! Minä arvostelen, kommentoin ja näpyttelen sanoja joka ketjuun. Kun en pääse kingiksi, ryhdyn häiriköksi! Osaan olla tehokas ja sanoa jotain kaikesta, vaikken ymmärrä tai tiedä siitä mitään. En edes omia tekstejäni ymmärrä. Luulen ja yritän.
Yleensä meiltä suomalaisilta puuttuu tietämys ja
mielenkiinto maalaustaiteeseen. Meille painoku-
vat ovat kauniita ja kyllin värikkäitä. Niitä me ri-
pustamme seinillemme, ja niistä nautimme.
Ja näkeehän niistä heti, että mistä on kysymys.
Kauniita ovat!
Suomessa opetetaan taidetta ja taidehistoriaa yliopistotasollakin. Alkeistiedot tarjotaan koulussa ja kuuluvat yleissivistykseen.
Taidekirjoja on melkein kaikissa kodeissa.
Jokainen voi hankkia lisää tietoja kiinnostavista asioista. Taide tarjoaa elämyksiä, vaikkei siitä mitään tietäisikään. Suosittelen tutustumista ja poikkeamista välillä taidenäyttelyyn.
Älä yleistä, kun et tunne suomalaisista kuin rajoitetun joukon.
Suomessa on elintaso noussut ja jokainen voi halutessaan tutustua kaikkeen ja tehdä mieleisiään hankintoja kotiinsa.
Me elämme taiteen, luovuuden tuotosten, ympäröimänä. Muistakaa hyvät ihmiset, että tietkin kulkevat suunnittelun prosessin läpi ja talot joissa asumme suunnittelee-piirtää arkkitehti ja kun kotia sisustetaan, oman maun mukaan, se on mielestäni myös luovaa toimintaa.
Jollei kaikkea ihan taiteeksi luokitella, niin kulttuurin osaksi kuitenkin.
Se mitä meistä aikanaan antropologit tutkivat voisi olla geneettinen tausta ja muutokset siinä, kun arkeologit tutkivat kalliomaalauksia - dinosauruksia ym. tällä hetkellä.
Ei kaikkea tarvitse omistaa kyllä yhteiset aarteet löytyvät museoista ja näyttelyistä, vieläpä edullisesti.