Sankareita - onko heitä?

Samat sanat omia vanhempiani pidän sankareina, ja äitini vielä elää, ja voi toistaiseksi hyvin, vaikka kävikin jo vähän aikaa sitten melkeinpä kuoleman ovella.
Mutta mä arvostan myös isovanhempiani, heillä oli aikoinaan vieläkin kovempaa sota-aikoineen, ja pula-aikoineen. Hekin selvisivät kovista ajoistaan. Mummoni elivät pitkään, mutta ukkejani en ehtinyt nähdä lainkaan, vaan heidän kuntonsa ja terveytensä romahti sota-ajan jälkeen molemmilla, ja he kuolivat kumpikin sairauksiinsa. Olen vain valokuvista nähnyt heidät, ja joskus olen miettinyt, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja tavata heidät elävinä ja jutella heidän kanssaan, ja etenkin siitä sodankäynnistä olisi ollut mielenkiintoista keskustella, vaikka naisihminen olenkin. Molemmat isoisäni osasivat soittaa haitaria ja huuliharppua, ja jotain on siten periytynyt musikaalisuudesta myös minulle isoisieni peruina.

Elämästä selviytyjät kirjoitti:

Samat sanat omia vanhempiani pidän sankareina, ja äitini vielä elää, ja voi toistaiseksi hyvin, vaikka kävikin jo vähän aikaa sitten melkeinpä kuoleman ovella.
Mutta mä arvostan myös isovanhempiani, heillä oli aikoinaan vieläkin kovempaa sota-aikoineen, ja pula-aikoineen. Hekin selvisivät kovista ajoistaan. Mummoni elivät pitkään, mutta ukkejani en ehtinyt nähdä lainkaan, vaan heidän kuntonsa ja terveytensä romahti sota-ajan jälkeen molemmilla, ja he kuolivat kumpikin sairauksiinsa. Olen vain valokuvista nähnyt heidät, ja joskus olen miettinyt, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja tavata heidät elävinä ja jutella heidän kanssaan, ja etenkin siitä sodankäynnistä olisi ollut mielenkiintoista keskustella, vaikka naisihminen olenkin. Molemmat isoisäni osasivat soittaa haitaria ja huuliharppua, ja jotain on siten periytynyt musikaalisuudesta myös minulle isoisieni peruina.

Omia isovanhempiani minäkin pidän aikansa suurina sankareina.

Toisessa perheessä oli yhteensä 14 lasta, toisessa vähemmän, mutta heistä taisi aikoinaan olla murhetta sitäkin enemmän.
Toinen vaari oli taitava musisoija, teki pelinsäkin itse.
Toinen oli toisesta ääripäästä.
Toiselle olin lellilapsi, toiselle yksi suuresta lastenlapsilaumasta. Ymmärrettävää toki.

Kyllä sen aikainen elämä oli ainakin fyysiseltä rasittavuudeltaan täysin eri aaltopituuksilla nykyiseen verraten.
Psyykkisestä voinee olla montaa eri mieltä.
Ei ole ainakaan helpottunut.