Täällä on jo asiaa tavallaan käsiteltykin. Minulle nousi karvat pystyyn kun ajattelin mahdollista omaa kohtaloani. Kasvatti äiti kuoli 1989 ja kasvatti-isä otti minut ottopojakseen 1992. Kasvatti-isä viljeli maata vuoteen 1998 minkä jälkeen minä yksin olen jatkanut tilalla viljelijänä. Nyt näyttää siltä että on vaara, että kasvattiäidin sisarukset tulevat vielä joskus viemään puolet elämäntyöstäni tilalla jos ottoisä kuolee ennen minua. Voiko tuossa käydä noin hullusti ja kannattaako minun jo ryhtyä ennakoimaan tällainen tilanne?
kasvattipojasta ottolapseksi
farmari vm.58
18212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lisään vielä, että minulla on vaimo ja avioliitosta tytär. Ottoisä elää tilalla. Mitä vaimo ja tytär perivät kuolemani jälkeen?
Millaiset paperit kasvatussuhteesta (vanhempasi ja sinä) on olemassa? Kasvatusisäsi adoptoisi sinut virallisesti lapsekseen (aikuisadoptio), ellei adoptiota ole aiemmn tehty aiemmin
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153
http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=39020
Kasvattilapsen rinnastaminen adoptiolapseen perintöverotuksessa
http://www.om.fi/Etusivu/1146647158743
Kasvattilapseksi minut otettiin ymmärtääkseni siitä syystä, että biologinen äitini synnytti minut 16-vuotiaana ja ilmeisesti ei halunnut kasvattaa minua. Mitään muita papereitahan ei tietäkseni ole kuin tämä käräjäoikeuden päätös ottolapseksi otosta vuonna 1992. Biologinen äiti ja isä kuolivat auto-onnettomuudessa kun olin kahdeksan vanha.
Vielä lisään: Kasvatti-isäni puhui minulle ottolapseksi otosta arvellen sen tuovan minulle oikeudellista hyötyä. Minulla ei itse asiaan ollut mitään vastaan, tosin en ymmärtänyt tuolloin mitä hyötyä ottolapseksiotosta voisi minulle olla. Nyt ajattelen, että kasvatti-isä pelkällä testamentin kirjoittamisella minulle ajanut saman oikeudellisen hyödyn minulle, sillä testamenttiahan tämä ottolapsiasemani näyttäisi siis vastaavan. Minä ymmärrän huonosti noita lakiteksti koukeroita, mutta että 34-vuotiaana ottolapseksi tuleminen edellyttää jo pitkää kasvattilapsena olemista oikeuden mukaan:
Viite: "Täysi-ikäisen henkilön lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos on selvitetty, että tämä on alaikäisenä ollut lapseksiottajan hoidettavana ja kasvatettavana "
"Tämän niin sanotun aikuisadoption avulla voidaan siten korjata tilanne, joka on päässyt syntymään siten, ettei asiasta ole aikaisemmin huomattu tai jaksettu huolehtia. "
Tuo kohta pätee minun tapauksessani ilmeisen hyvin. Ja minä tulkitsen, että oikeuslaitoksen mielestä olisin ansainnut ottolapsiaseman jo aikaisemmin kuin vasta 34-vuotiaana ja tätä kautta, että olisin oikeutettu perimään paitsi ottoisäni myös kasvattiäitini.
Ilmeisesti kasvatti/ottoisäsi on aikanaan perinyt kasvattiäitisi, jos he olivat naimisissa ja kasvattiäidillä ei ole ollut rintaperillisiä eikä mahdollisesta testamentista ole muuta johtunut.
Jos ottoisäsi on perinyt kasvattiäitisi testamentin perusteella (jossa ei ole ollut toissijaismääräystä), niin silloin hän on perinyt vaimonsa "lopullisesti" ja hänen kuoltuaan hänen omaisuutensa, mukaanluettuna vaimolta peritty, tulee sinulle, mikäli olet ainoa rintaperillinen. Sen sijaan, jos testamenttia ei ole ollut vaan ottoisäsi on perinyt vaimonsa perintökaaren nojalla, niin kasvattiäitisi toissijaiset perilliset tulevat saamaan puolet ottoisäsi perinnöstä.
Tämä oli maallikon vastaus, ammattilaiset tarkentakoot.
Vastaus on aivan oikea. Tosin ottoisäsi kuoltua omaisuuden puolittaminen on vain pääsääntö. Muukin jakotapa voi tulla kyseeseen, jos pesä on vaurastunut kasvattiäitisi kuoltua (isäsi on esim. saanut perintöä tai omalla ansiotoiminnallaan hankkinut lisää omaisuutta). Tällöin vaurastuminen tulee vain isäsi perillisten hyväksi. Käytännössä katsotaan siis, mitä omaisuutta puolisoilla oli kasvattiäidin kuollessa ja se (tai sen sijaan tullut omaisuus) puolitetaan. "Vaurastumisosuus" taas menee isäsi perillisille eli sinulle, jollei muita rintaperillisiä tai testamentinsaajia ole.
Isäsi on toiminut ilman muuta sinun eduksesi ottaessaan sinut ottolapseksi. Nyt olet I-veroluokassa. Ilman adoptiota olisit testamentinsaajana kalliimmassa II-veroluokassa,
Aikuisadoptio on mahdollinen juuri tällaisessa tilanteessa, että lapsi on ollut kasvattilapsena. Perillisasema ja ottolapsen asema eivät kuitenkaan koskaan tule automaattisesti, vaan ne edellyttävät aina ottovanhemman aktiivista toimintaa. Isäsi on toimiin ryhtynyt, kasvattiäitisi taas ei. Äidin osalta tilannetta ei voi korjata enää mitenkään.
Jos kasvattiäiti ei ollut tehnyt testamenttia, tehdään isäsi kuoleman jälkeen pesänjako, jossa pääsääntö on siis se, että puolet perinnöstä menee kasvattiäitisi toissijaisille perillisille. Ymmärrän, että tämä harmittaa sinua, mutta valitettavasti näitä asioita ei voi jälkikäteen korjata. Eri asia tietysti on, jos kasvattiäitisi perilliset luopuvat perinnöstä.
Puhut elämäntyöstäsi. Teillä on siis maatila, jota olet viljellyt. Et siis ole joutunut sijoittamaan tämän maatilaomaisuuden hankkimiseen omaa omaisuuttasi tai ostamaan maatilaa lainarahalla. Ottoisäsi kuoltua voit ostaa perillisten kuolinpesäosuudet (jos he siihen suostuvat).
Jos olet sijoittanut maatilatoimintaan omia varojasi, tulisi mahdollisimman pian selvittää, mikä osa omaisuudesta on sinun hankkimaasi ja hoitaa se sinun nimiisi, jottet joudu aikanaan isäsi kuoltua selvittelemmään näitä asioita kasvattiäitisi sukulaisten kanssa.
Kiitokset selventävästä vastauksesta. En ole tilalle hankkinut uuta maata. Maataloudessa on paljon sekä tuloja että menoja, mikä on saldo vuosien työstä tähän mennessä siihen en osaa sanoa mitään. Vaimoni kanssa käymme heti ensi viikolla oikean lakimiehen juttusilla tämän asian tiimoilta.
Saapa nähdä minkälaisella pokalla vieraat aikanaan tulevat sitten vaatimaan puolet elämäntyöstäni itsellensä. En syytä näitä "toissijaisia perijöitä" vaan laissa olevaa porsaanreikää jonka perusteella sellaisetkin jotka ei ole rikkaa ristiin panneet voivat vaatia toisen työtuloksista puolta itselleen. Laki menee loogisesti mutta käytännön elämä ei aina ole loogista kuten tarinat täälläkin ottolapsen/kasvattilapsen asemasasta osoittevat. Tässä suhteessa lainlaatijoilla on vielä paljon työtä edessä että edes oikeudenmukaisuus toteutuisi.
Toivottavasti asia selviää kaikkien osapuolten osalta oikeudenmukaisesti. Hyvä että ryhdyt järjestämään asiaa nyt ajoissa. Jälkikäteen asia menisi paljon vaikeammaksi, ellei mahdottomaksi.
Oikeuskirjallisuudessa näitä toissijaisia perillisiä kutsutaankin "nauraviksi perillisiksi". Hehän saavat omaisuutta sellaisen henkilön kuollessa, joka ei ole heille läheinen ja jota he eivät välttämättä edes tunne (kysehän voi olla vaikka ensiksi kuolleen puolison sisarusten lastenlapsista). Lainsäätäjän ajatuksena on ollut kuitenkin omaisuuden palauttaminen siihen sukuun, josta se on alunperin tullut.
Lakimiehen tapaaminen on nyt ilman muuta oikea ratkaisu, samoin omien arkistojen ja kirjanpidon läpikäynti. Etsikää käsiinne kasvattiäidin perukirja. Siihen on merkitty hänen omaisuutensa ja isäsi omaisuus. Sitten lähdette omaisuuserä omaisuuserältä selvittämään, missä tuo omaisuus on nyt, mitä sen sijaan on tullut ja mitä uutta omaisuutta sinä ja isäsi olette hankkineet ja ansainneet.
Vielä yksi kysymys ja anteeksi jos jotakuta häiritsen!
Mitä lainkohtaa minun tapaukseni sovelletaan. Laissa näyttäisi tarkkaan määriteltävän kuka voi ottaa ottolapsen. Minä olin alunperin kasvattilapsi mutta en kummankaan kasvattivanhemman oma lapsi. Jos ei ole kummankaan oma lapsi niin lain mukaan vain puolisot yhteisesti voivat ottaa ottolapsen.
Viite: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
”Omaa lasta ei voi ottaa ottolapseksi. Lapseksiottaja voi kuitenkin ottaa ottolapseksi oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.
5 §
Lapseksiottajan tulee olla täyttänyt 25 vuotta.
Lapseksiottaminen voidaan kuitenkin vahvistaa, jos lapseksiottaja on täyttänyt 18 vuotta ja lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi, taikka lapseksiottamiseen on olemassa muita erittäin painavia syitä.
6 §
Puolisot voivat avioliiton aikana ainoastaan yhdessä ottaa ottolapsen, jollei 2 ja 3 momentissa toisin säädetä.
Puoliso voi yksin ottaa ottolapsekseen puolisonsa lapsen taikka oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.
Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, jos toinen puoliso sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka jos toisen puolison olinpaikka on tuntematon.
7 §
Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.
2 LUKU
Lapseksiottamisen oikeusvaikutukset
12 §
Kun lapseksiottaminen on vahvistettu, ottolasta on pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena sovellettaessa mitä sukulaisuuden ja lankouden oikeudellisesta vaikutuksesta on voimassa, jollei erikseen muuta säädetä tai ottolapsisuhteen luonteesta muuta johdu.
Jos puoliso on avioliiton aikana tai avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta yksin ottanut ottolapseksi toisen puolison lapsen, on lasta kuitenkin pidettävä puolisoiden yhteisenä lapsena”
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Poikkeaako laki minun tapauksessa tässäkin että olen vain kasvatti-isän mutten kasvatti-äidin ottolapsi ja jos poikkeaa millä perusteella?
Olet vai ottoisäsi lapsi. Tuo 12 § olisi soveltunut, jos olisit ollut kasvattiäitisi BIOLOGINEN lapsi. Lainkohta on säädetty sitä varten, että lapseksiottaminen katkaisee lapsi-vanhempi -suhteen biologiseen vanhempaan. Jos kuitenkin esim. mies adoptoi puolisonsa lapsen, pysyy äiti edelleen juridisessa mielessäkin äitinä.
Jälkikäteen et siis millään keinolla voi saada itseäsi kasvattiäitisi ottolapseksi. Sehän toki varmistaisi perinnön tulemisen kokonaan sinulle :-)
1. Jos sinut on lainvoimaisella päätöksellä otettu ottolapseksi, niin sinä olet ottolapsi.
2. >>Poikkeaako laki minun tapauksessa tässäkin että olen vain kasvatti-isän mutten kasvatti-äidin ottolapsi ja jos poikkeaa millä perusteella?
Kiitokset hyvistä vastauksista! Täytyy siis ryhtyä neuvottelemaan näiden "toissiajaiste perillisten" kanssa osituksesta ja korvauksista.
Jako voi tosiaan olla järkevää toimittaa jo nyt, niin asioiden hoito on isäsi kuoltua helpompaa. Muistuttaisin kuitenkin, että niin kauan kuin isäsi on elossa, sinä et ole jaon osapuoli.
Nimenomaan nyt, sillä tilanpitoa aion jatkaa ja olisi mahdollista että vastapuoli saattaisi riitauttaa jokaisen toimen jota tilalla pidetään kasvatti-isän kuollessa ennen minua. Kasvatti-isä teki selväksi että asiat selvitetään, että saan jatkaa työtäni puhtaalta pöydältä hänen kuolemansa jälkeen.
Sait mielestäni jo asiantuntevat vastaukset tilanteeseen. Ota lakimiehen kanssa puheeksi myös ositus lesken ja emännän sivuperillisten välillä jo nyt lesken eläessä. Muistelen lukeneeni, että leski voi sen vaatia tehtäväksi. Lopputuloshan ei tarkoita isännän nykyisen omaisyyden puolittamista, jos isäntä oli emännän kuollessa rikkaampi. Jos taas kuollut emäntä oli rikkaampi, niin kannattaa selvittää myös ostamisen kannattavuus puoliksi panemisen vaihtoehtona.
Emännältä perityn osuuden testamenttaushan ja vissiin lahjoittaminenkin ovat kielletty, mutta myyminen (3/4 hintaan) on luvallista. Se onkin sitten eri tarina, mitä maksamasi kauppahinnan puolikkaalle tapahtuu jos isännällä elinpäiviä riittää.
>>Ota lakimiehen kanssa puheeksi myös ositus lesken ja emännän sivuperillisten välillä jo nyt lesken eläessä. Muistelen lukeneeni, että leski voi sen vaatia tehtäväksi.