Mökillämme saunan naulassa roikkuvat lasten rukka pelastusliivit muistuttavat 30 vuoden takaisesta tapahtumasta.Olin silloin 10 vuotias ja veljeni oli 8v mökillä olimme pappani kanssa,päivä oli sateinen ja tuulinen.Pitihän ne verkot kuitenkin lähtä nostamaan naapurin isännän kanssa,emme halunneet jäädä yksikseen mökille joten mukaan vaan veneeseen.Muistan kuinka aallokko oli kova ja sitten vene kellahti ja olimme vedessä,ihme kyllä en heti tuntenut pahempaa pelkoa sillä pelastusliivi piti pinnalla ja päällä olleet sadevaatteet lämmittivät viileässä vedessä.
Jonkin ajan kuluttua alkoivat aikuiset huutaa apua joka muuttui yhä tuskaisemmaksi heidän kamppaillessa märissä vaatteissa aallokkoa vastaan.Silloin jo oli apua tulossa mutta heidän kamppailu hukkumista vastaan ehti päättyä ennen sitä,meidät nostettiin veneeseen oli hieman viileää mutta muuten meillä ei ollut hätää.Mikä jälkeenpäin kiusasi kun ei voitu auttaa pappaa.Liivit naulassa on nyt muisto ikävä ja iloinen joten olen ne säilyttänyt,ovat omatkin lapseni niitä käyttäneet.
kuolinkamppailu järvellä
182
8370
Vastaukset
- Poika v64
Olin 15 vuotias kun isäni kuoli kotiin,olin vierellä ja yritin auttaa mutta mikään apu ei auttanut.
Isäni kamppaili jonkun aikaa ja sitten kaikki oli ohi,suljin isäni silmät.
Muisto on vieläkin hyvin elävänä mielessäni eikä se koskaan haihdu.
Siihen kevääseen loppui lapsuus.- Liina Karoliina
Lasten ei pitäisi nähdä kuolinkamppailua. Ihan hirvittävä ajatus attä nykyiset lapset mutta mitä tiedän, nehän om aivan groteskoja ja välinpitättömiä jos ei aikuiset ota sitä voimaa mitä nillä on.
- Luonnollista !!!
Liina Karoliina kirjoitti:
Lasten ei pitäisi nähdä kuolinkamppailua. Ihan hirvittävä ajatus attä nykyiset lapset mutta mitä tiedän, nehän om aivan groteskoja ja välinpitättömiä jos ei aikuiset ota sitä voimaa mitä nillä on.
Miksi lasten ei pitäisi nähdä kuolemista kun se on aivan luonnollinen asia?
Ennen aikaan lapset olivat mukana usein uuden syntymässä mutta myös kuoleman kohdatessa.Jopa niiden omien sisarusten kuollessa.
Vaikka harvoin kuolinkamppailu onkin ikävää katsottavaa sen lopputulos on kuitenkin se näky kun kuoleva pääsee rauhaan ja kamppailu loppuu.
Minusta on ikävää että elämän luonnollisten asioiden kanssa on jo pittkään panikoitu ja ne on piilotettu sairaaloihin ja laitoksiin pois silmistä. Sisareni menehtyi vaikeaan sairauteen vuosi sitten.Me kaikki läheiset olimme hänen luonaan kun hän tunteja kävi omaa kamppailuaan.Mutta kun kello alkoi lähestyä 21:00 tuli sairaanhoitaja sanomaan että meidän pitäisi lähteä ja vain YKSI läheisin saa jäädä yöksi?? Olen itsekin hoitaja ja minua kummestutti tuo asia koska kaikki näkivät että aika alkaa sisarellani olla lopussa.Miksei omaiset saa saattaa läheistään loppuun asti? Ketä olemisemme olisi siellä häirinnyt kun sisareni oli yksin tuossa huoneessa ja sairaalahan muutoinkin elää 24/7 ei siellä ääniä ja ovissa kulkemisia kukaan voi estää. Saattohoidossa pitäisi saada omaisten olla niin kauan mukana lähtevän kanssa kun se hyvälle tuntuu.
Oma lapseni oli 3v kun hän oli samassa sairaala huoneessa kuolemaa tekevän iso-pappani kanssa ja näki tuon siirtymän.Mitään traumaattista siitä ei lapselle tullut ja hän taisi olla kuitenkin se läsnäolijoista joka otti tapahtuman ihan luonnollisena ja totesi että "Nyt iso-pappa nukkuu" ! - rajatonna
Luonnollista !!! kirjoitti:
Miksi lasten ei pitäisi nähdä kuolemista kun se on aivan luonnollinen asia?
Ennen aikaan lapset olivat mukana usein uuden syntymässä mutta myös kuoleman kohdatessa.Jopa niiden omien sisarusten kuollessa.
Vaikka harvoin kuolinkamppailu onkin ikävää katsottavaa sen lopputulos on kuitenkin se näky kun kuoleva pääsee rauhaan ja kamppailu loppuu.
Minusta on ikävää että elämän luonnollisten asioiden kanssa on jo pittkään panikoitu ja ne on piilotettu sairaaloihin ja laitoksiin pois silmistä. Sisareni menehtyi vaikeaan sairauteen vuosi sitten.Me kaikki läheiset olimme hänen luonaan kun hän tunteja kävi omaa kamppailuaan.Mutta kun kello alkoi lähestyä 21:00 tuli sairaanhoitaja sanomaan että meidän pitäisi lähteä ja vain YKSI läheisin saa jäädä yöksi?? Olen itsekin hoitaja ja minua kummestutti tuo asia koska kaikki näkivät että aika alkaa sisarellani olla lopussa.Miksei omaiset saa saattaa läheistään loppuun asti? Ketä olemisemme olisi siellä häirinnyt kun sisareni oli yksin tuossa huoneessa ja sairaalahan muutoinkin elää 24/7 ei siellä ääniä ja ovissa kulkemisia kukaan voi estää. Saattohoidossa pitäisi saada omaisten olla niin kauan mukana lähtevän kanssa kun se hyvälle tuntuu.
Oma lapseni oli 3v kun hän oli samassa sairaala huoneessa kuolemaa tekevän iso-pappani kanssa ja näki tuon siirtymän.Mitään traumaattista siitä ei lapselle tullut ja hän taisi olla kuitenkin se läsnäolijoista joka otti tapahtuman ihan luonnollisena ja totesi että "Nyt iso-pappa nukkuu" !Olen samaa mieltä.
Väkivaltaa ei pitäisi joutua kokemaan ja näkemään, mutta luonnollinen siirtyminen ikuisuuteen on yhtä luonnollista ja silmiä avaavaa, kuin syntyminen.
Meidän kulttuurimme on luonnut pelon verhon sen ylle. - deaggtrhha
Luonnollista !!! kirjoitti:
Miksi lasten ei pitäisi nähdä kuolemista kun se on aivan luonnollinen asia?
Ennen aikaan lapset olivat mukana usein uuden syntymässä mutta myös kuoleman kohdatessa.Jopa niiden omien sisarusten kuollessa.
Vaikka harvoin kuolinkamppailu onkin ikävää katsottavaa sen lopputulos on kuitenkin se näky kun kuoleva pääsee rauhaan ja kamppailu loppuu.
Minusta on ikävää että elämän luonnollisten asioiden kanssa on jo pittkään panikoitu ja ne on piilotettu sairaaloihin ja laitoksiin pois silmistä. Sisareni menehtyi vaikeaan sairauteen vuosi sitten.Me kaikki läheiset olimme hänen luonaan kun hän tunteja kävi omaa kamppailuaan.Mutta kun kello alkoi lähestyä 21:00 tuli sairaanhoitaja sanomaan että meidän pitäisi lähteä ja vain YKSI läheisin saa jäädä yöksi?? Olen itsekin hoitaja ja minua kummestutti tuo asia koska kaikki näkivät että aika alkaa sisarellani olla lopussa.Miksei omaiset saa saattaa läheistään loppuun asti? Ketä olemisemme olisi siellä häirinnyt kun sisareni oli yksin tuossa huoneessa ja sairaalahan muutoinkin elää 24/7 ei siellä ääniä ja ovissa kulkemisia kukaan voi estää. Saattohoidossa pitäisi saada omaisten olla niin kauan mukana lähtevän kanssa kun se hyvälle tuntuu.
Oma lapseni oli 3v kun hän oli samassa sairaala huoneessa kuolemaa tekevän iso-pappani kanssa ja näki tuon siirtymän.Mitään traumaattista siitä ei lapselle tullut ja hän taisi olla kuitenkin se läsnäolijoista joka otti tapahtuman ihan luonnollisena ja totesi että "Nyt iso-pappa nukkuu" !Lapsesi taisi kyllä luulla että hän vain nukahti.
- Arvot kohdalleen
Luonnollista !!! kirjoitti:
Miksi lasten ei pitäisi nähdä kuolemista kun se on aivan luonnollinen asia?
Ennen aikaan lapset olivat mukana usein uuden syntymässä mutta myös kuoleman kohdatessa.Jopa niiden omien sisarusten kuollessa.
Vaikka harvoin kuolinkamppailu onkin ikävää katsottavaa sen lopputulos on kuitenkin se näky kun kuoleva pääsee rauhaan ja kamppailu loppuu.
Minusta on ikävää että elämän luonnollisten asioiden kanssa on jo pittkään panikoitu ja ne on piilotettu sairaaloihin ja laitoksiin pois silmistä. Sisareni menehtyi vaikeaan sairauteen vuosi sitten.Me kaikki läheiset olimme hänen luonaan kun hän tunteja kävi omaa kamppailuaan.Mutta kun kello alkoi lähestyä 21:00 tuli sairaanhoitaja sanomaan että meidän pitäisi lähteä ja vain YKSI läheisin saa jäädä yöksi?? Olen itsekin hoitaja ja minua kummestutti tuo asia koska kaikki näkivät että aika alkaa sisarellani olla lopussa.Miksei omaiset saa saattaa läheistään loppuun asti? Ketä olemisemme olisi siellä häirinnyt kun sisareni oli yksin tuossa huoneessa ja sairaalahan muutoinkin elää 24/7 ei siellä ääniä ja ovissa kulkemisia kukaan voi estää. Saattohoidossa pitäisi saada omaisten olla niin kauan mukana lähtevän kanssa kun se hyvälle tuntuu.
Oma lapseni oli 3v kun hän oli samassa sairaala huoneessa kuolemaa tekevän iso-pappani kanssa ja näki tuon siirtymän.Mitään traumaattista siitä ei lapselle tullut ja hän taisi olla kuitenkin se läsnäolijoista joka otti tapahtuman ihan luonnollisena ja totesi että "Nyt iso-pappa nukkuu" !Joo. Väkivaltaleffoja ei tartte kattoa mutta läheisen kuoleman kattominen on luonnollista. Ja silmien / suun sulkeminen. Hautajaisissa muutaman lapiollisen lapioiminen kuuluu myös asiaan.
Lisäksi arkku tulisi olla auki että kaikki näkee minkälainen on kuollut. Liikaa piilotellaan luonnollista kuolemaa ja esitellään liikaa luonnotonta väkivaltaleffakuolemaa.
Nykyään on yhä enempi muotia oman arkun tekeminen työväenopistokurssilla. Arkuntekokurssilla saa ite valita mieleisensä materiaalit. - lapsenparas
Luonnollista !!! kirjoitti:
Miksi lasten ei pitäisi nähdä kuolemista kun se on aivan luonnollinen asia?
Ennen aikaan lapset olivat mukana usein uuden syntymässä mutta myös kuoleman kohdatessa.Jopa niiden omien sisarusten kuollessa.
Vaikka harvoin kuolinkamppailu onkin ikävää katsottavaa sen lopputulos on kuitenkin se näky kun kuoleva pääsee rauhaan ja kamppailu loppuu.
Minusta on ikävää että elämän luonnollisten asioiden kanssa on jo pittkään panikoitu ja ne on piilotettu sairaaloihin ja laitoksiin pois silmistä. Sisareni menehtyi vaikeaan sairauteen vuosi sitten.Me kaikki läheiset olimme hänen luonaan kun hän tunteja kävi omaa kamppailuaan.Mutta kun kello alkoi lähestyä 21:00 tuli sairaanhoitaja sanomaan että meidän pitäisi lähteä ja vain YKSI läheisin saa jäädä yöksi?? Olen itsekin hoitaja ja minua kummestutti tuo asia koska kaikki näkivät että aika alkaa sisarellani olla lopussa.Miksei omaiset saa saattaa läheistään loppuun asti? Ketä olemisemme olisi siellä häirinnyt kun sisareni oli yksin tuossa huoneessa ja sairaalahan muutoinkin elää 24/7 ei siellä ääniä ja ovissa kulkemisia kukaan voi estää. Saattohoidossa pitäisi saada omaisten olla niin kauan mukana lähtevän kanssa kun se hyvälle tuntuu.
Oma lapseni oli 3v kun hän oli samassa sairaala huoneessa kuolemaa tekevän iso-pappani kanssa ja näki tuon siirtymän.Mitään traumaattista siitä ei lapselle tullut ja hän taisi olla kuitenkin se läsnäolijoista joka otti tapahtuman ihan luonnollisena ja totesi että "Nyt iso-pappa nukkuu" !Ihmiset ovat hyvin erilaisia.Omasta mielestäni herkän lapsen ei pitäisi nähdä ahdistavia asioita.Niitä ehtii nähdä pitkän elämän aikana tarpeeksi muutenkin.
Onhan kuolema lopullista, moni muukin asia on eikä sitä tulla ihmettelemään. - tynnyrissäkasvatettu
lapsenparas kirjoitti:
Ihmiset ovat hyvin erilaisia.Omasta mielestäni herkän lapsen ei pitäisi nähdä ahdistavia asioita.Niitä ehtii nähdä pitkän elämän aikana tarpeeksi muutenkin.
Onhan kuolema lopullista, moni muukin asia on eikä sitä tulla ihmettelemään.Herkkä lapsi voi kokea hyvinkin jokapäiväiset asiat ahdistavina ja häiriintyy vielä enemmän ollessaan ylisuojeltu. Eihän teillä kotona koskaan koroteta ääntä tai riidellä? Ettehän katso dokumentteja/ uutisia telkkarista? Eihän naapurista kuulu meteliä tai ulkomaailmassa näy päihteidenkäyttäjiä? Toivottavasti lapsi ei ole koskaan nähnyt eläimen synnyttävän tai kissan tuovan kotiin kuollutta hiirtä? Valikoithan hänen kaverinsa, ettei hän vain näe tai kuule mitään sopimatonta?
Ole varovainen, hänestä voi tulla erittäin ahdistunut aikuinen. - yyyyyyy
rajatonna kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Väkivaltaa ei pitäisi joutua kokemaan ja näkemään, mutta luonnollinen siirtyminen ikuisuuteen on yhtä luonnollista ja silmiä avaavaa, kuin syntyminen.
Meidän kulttuurimme on luonnut pelon verhon sen ylle.jos lapsi joutuu todistamaan esim. pappansa hukkumista vierestä, ja avun huutoja, niin aivan taatusti siitä jää trauma, pelkotiloja, ja myöhemmin vaikka paniikkihäiriö. Ap ei sano selvisikö pappa vai ei?
- jenkku92
yyyyyyy kirjoitti:
jos lapsi joutuu todistamaan esim. pappansa hukkumista vierestä, ja avun huutoja, niin aivan taatusti siitä jää trauma, pelkotiloja, ja myöhemmin vaikka paniikkihäiriö. Ap ei sano selvisikö pappa vai ei?
".Silloin jo oli apua tulossa mutta heidän kamppailu hukkumista vastaan ehti päättyä ennen sitä"
- en_hukkunutkaan
yyyyyyy kirjoitti:
jos lapsi joutuu todistamaan esim. pappansa hukkumista vierestä, ja avun huutoja, niin aivan taatusti siitä jää trauma, pelkotiloja, ja myöhemmin vaikka paniikkihäiriö. Ap ei sano selvisikö pappa vai ei?
Näin on, jää traumoja, joskus tulee pelkotiloja, lievä paniikkihäiriökin, kun on ollut hukkumistilanteessa, kuolema vain sekunttien päässä. Minun tapauksessani hukkumisvaarassa olin minä itse pienenä, kun isä heitti raivostuksissaan järveen. En osannut uida, olin niin pieni, veneessä ollut toinen mies ehti onneksi pelastaa henkeni.
Paniikkihäiriö on paremmin hallinnassa nyt ja vaivaa hyvin harvoin, koska tapahtumat nousivat mieleeni aikuisena ja käsittelin niitä terapiassa. Kannattaa käydä syvällisesti läpi ikävät kokemukset, vaikka se kamalaa onkin, käsittelyn jälkeen olo helpottaa ja pystyy elämään hyvää elämää eikä ikävät tapahtumat nouse jatkuvasti mieleen.
- balbabalba
Mikä pettymys "yksi viesti" :D
- Liina Karollina
Mikä ihminen jaksaa kirjoittaa mitä Blabla jaksaa..
Olen, minut on yritetty tappaa.
- guardian2
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut. - brr.
guardian2 kirjoitti:
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.Onpas jännittävä tarina. Jännä juttu.
- Liina Karoliina
Ihan totta? Kerro
- Liina Karoliina
guardian2 kirjoitti:
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.En usko.
- kylmätväreet
guardian2 kirjoitti:
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.Uskon,
koska olen itse vastaavaa kokenut aikuisenakin. - gummitus
guardian2 kirjoitti:
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.väärällä osastolla tämä kirjoitus, hehe.
- sukulahja
guardian2 kirjoitti:
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.Oletko kysellyt sukulaisilta onko jollakin muullakin herkyyttä nähdä "henkiolentoja". luulen että tuollainen taipumus jotenkin periytyy jollekin...myös miehillä on tuonkaltaisia kokemuksia eikä se ole vain "naisten mielikuvitusta, ja "yliluonnollisia" kokemuksia on yllättävän monella.
- hauenluu
Miksi noin provosoit kipeää muistoa ja hyvää kirjoitusta ssdd. Sinunlaisesi tyhjäpäät ovat palstojen syöpä.
- SSDD
Palstojen syöpä Suoli24:sessa.
Siinä onkin titteli yli kaiken. - Liina Karoliina
Meinaat minua. Palstojen syöpä? ok, ehkä. Olen ensinmäistä kertaa tällä. En aio pyytää anteeksi mitään.
- ristinmerkki
Liina Karoliina kirjoitti:
Meinaat minua. Palstojen syöpä? ok, ehkä. Olen ensinmäistä kertaa tällä. En aio pyytää anteeksi mitään.
Liina Karoliinallekin tulee se päivä,
jolloin Kuolema koputtaa olkapäälle.
Silloin on Liinalta vitsit vähissä
ja parasta olla iäisyysasiat kunnossa.
Tämä ei ole uhkaus, vaan tosiasian toteaminen. - heh heh hepuli tuli
SSDD kirjoitti:
Palstojen syöpä Suoli24:sessa.
Siinä onkin titteli yli kaiken.päivän naurut! kiitos!
- maanantai-iltana
ristinmerkki kirjoitti:
Liina Karoliinallekin tulee se päivä,
jolloin Kuolema koputtaa olkapäälle.
Silloin on Liinalta vitsit vähissä
ja parasta olla iäisyysasiat kunnossa.
Tämä ei ole uhkaus, vaan tosiasian toteaminen.20.10 tuli vuosipäivä täyteen, kun puolisoni kuoli kodissamme ja alakouluikäiset sekä alle kouluikäinen lapsemme näkivät kuolleen vanhemman, jota myöskin elvytin. Valitettavasti ambulanssihenkilökunta ei voinut muuta kuin todeta kuolleeksi eikä jatkanut enää elvytystä.
Sydäninfarktikuolemassa ei tapahtunut mitään dramaattista tai kamppailua. Puolisoni kuoli istualleen eikä edes sanomalehti pudonnut kädestä. Luulinkin ensin hänen nukkuvan, mutta kun liikautin häntä, niin korahdus vain kuului, kun ilmat tulivat keuhkoista ulos. - Tytön tyllerö
maanantai-iltana kirjoitti:
20.10 tuli vuosipäivä täyteen, kun puolisoni kuoli kodissamme ja alakouluikäiset sekä alle kouluikäinen lapsemme näkivät kuolleen vanhemman, jota myöskin elvytin. Valitettavasti ambulanssihenkilökunta ei voinut muuta kuin todeta kuolleeksi eikä jatkanut enää elvytystä.
Sydäninfarktikuolemassa ei tapahtunut mitään dramaattista tai kamppailua. Puolisoni kuoli istualleen eikä edes sanomalehti pudonnut kädestä. Luulinkin ensin hänen nukkuvan, mutta kun liikautin häntä, niin korahdus vain kuului, kun ilmat tulivat keuhkoista ulos.Minun isäni kuoli samoin eikä siinä olisi auttanut vaikka olisi lääkäri vieressä seisonut. Äitini oli luullut että isä torkahti, mutta oli sitten tajunnut että ei ole enää tässä maailmassa. Kivuton kuolema, mutta jälkeenjääville aika rankka pysäytys.
- noitaakka68
minulla on lähtenyt montakin läheistä ns taivaaseen sekä äiti että mummit ja papat ikävä on välillä kova mut ei se auta kun nauttia elämästä mitä itellä on jäljellä eihä sitä koskaa tiedä millo ite joutuu lähtemään joten päivä kerrallaan eteenpäin eikä sitä tiiä mitä mutkan takan on.
- kyllä sen tietää
Siellä on viikatemies odottamassa.
- Sara-äiti
Olen kokenut kuoleman sen karmeimmassa muodossa. Oma lapsi kuoli 2 päivän sairastamisen jälkeen hoitohenkilökunnan laiminlyönnin vuoksi. CRP oli ollut melkein 200, eikä lääkintöhenkilökunta reagoinut tilanteeseen. Selityksenä oli, että kukaan hoitohenkilökunnasta ei osannut laittaa kanyyliä. Nuori oli itse pyytänyt toimittamaan hänet asiantuntevaan sairaalaan. Siihen ei reagoitu. Meille vanhemmille sanottiin: "Olemme hyvin pahoillamme."
Nuori ihminen oli kuollut.- Nuorena!
Järkyttävää. Oman lapsen kuolema on kuulemma kaikkein karmeinta äidille ja isälle.
Isovanhemmiltani on kuollut kolme lasta muutaman päivän välein, onnettomuuden seurauksena. - eronneet vanhemmat
Nuorena! kirjoitti:
Järkyttävää. Oman lapsen kuolema on kuulemma kaikkein karmeinta äidille ja isälle.
Isovanhemmiltani on kuollut kolme lasta muutaman päivän välein, onnettomuuden seurauksena.Äitini väittää, että avioero vielä pahempi.. Veljeni ei pidä häneen yhteyttä... Hänen mielestään se on kamalinta, että tietää, että lapsi on elossa, mutta ei voi vaikuttaa hänen elämäänsä, eikä ole nähnyt häntä yli 15:een vuoteen. Omasta mielestä kuolema vielä pahempi.
- Sara-Äitille
Surullista luvettavaa.
Tämä tuskin on rahalla mitattavissa, mutta minkälaisia korvausta teille annettiin, vai saitteko mitään? - Elämä pelissä
Millainen on sairaala, jossa ei normaalitoimenpiteitä osata!
Potilas on hoitohenkilöiden armoilla, omaiset eivät paljon voi asiaa auttaa. - minämies
ei ole mitää traagisempaa kuin elää lastaan kauemmin
minämies kirjoitti:
ei ole mitää traagisempaa kuin elää lastaan kauemmin
Niin,eli omakin lapsi kuole sitte vanhuuteen 90 vuotiaana,mutta ittellä sydän toimii ku duracell paristo.
- voi hyvänen aika
Kauheaa! Otan osaa. Miten voi olla tuollaisia hoitajia. Pitäisi saada vastuuseen teostaan ettei kenellekään muulle enää pääsisi tapahtumaan samaa. Voimia sinulle toivon.
- muummam
Jos CRP on 200 ei siihen vielä kuole.
Ja henkilökunta ei ehkä ollut ihan akuuttilääketiedehenkilökuntaa. Viestin rivien välit kertoo, että olisi ns perhekotiin sijoitettu tai vastaava nuori.
Laiminlyönti on aika ikävä sna. Se on ikävä tälle nuorelle joka menehtyi mutta on myös ikävä muillekin.
Mutta onko laiminlyöntiä oikeasti tapahtunut?
Miksi lapsi ei ollut teidän vanhempien omana?
Pyydä paperit lapsesi sariastumisesta ja hoidosta.
Älä tuomitse ennenkuin tiedät! - avio ero muka paha?
eronneet vanhemmat kirjoitti:
Äitini väittää, että avioero vielä pahempi.. Veljeni ei pidä häneen yhteyttä... Hänen mielestään se on kamalinta, että tietää, että lapsi on elossa, mutta ei voi vaikuttaa hänen elämäänsä, eikä ole nähnyt häntä yli 15:een vuoteen. Omasta mielestä kuolema vielä pahempi.
ei avioero oo ees yhtään paha. Mä toivon et mun vanhemmat erois, koska elämä ois paljon helpompaa silloin. Nyt ne ei ees puhu toisilleen ja mun pitää muistaa sanoo kaikki samat asiat kahteen kertaan et ne ymmärtäis, lisäks isä on ihanan rento kun taas äiti on kamala tiukkapipo silloin kun se on isän kaa samassa rakennuksessa :(
- Sara-Äiti
Sara-Äitille kirjoitti:
Surullista luvettavaa.
Tämä tuskin on rahalla mitattavissa, mutta minkälaisia korvausta teille annettiin, vai saitteko mitään?Ei mitään. Olisi pitänyt jaksaa nostaa oikeusprosessi, mutta kuka siinä tilanteessa kykenee tekemään mitään. Olin shokissa pari vuotta, laiduin 10 kiloa, en pystynyt syömään enkä nukkumaan. Isä selvisi voimakkaan luonteensa vuoksi paremmin. Mutta meistä vanhemmista molemmista on nyt tullut sellaisia, ettemme pelkää mitään. Emme myöskään pysty uskomaan mihinkään "taivaaseen", kuoleman jälkeiseen elämään, tai ns. jumalan hyvyyteen. Ne ovat täysin merkityksettömiä asioita meille.
- Sara-Äiti
muummam kirjoitti:
Jos CRP on 200 ei siihen vielä kuole.
Ja henkilökunta ei ehkä ollut ihan akuuttilääketiedehenkilökuntaa. Viestin rivien välit kertoo, että olisi ns perhekotiin sijoitettu tai vastaava nuori.
Laiminlyönti on aika ikävä sna. Se on ikävä tälle nuorelle joka menehtyi mutta on myös ikävä muillekin.
Mutta onko laiminlyöntiä oikeasti tapahtunut?
Miksi lapsi ei ollut teidän vanhempien omana?
Pyydä paperit lapsesi sariastumisesta ja hoidosta.
Älä tuomitse ennenkuin tiedät!Nuori oli armeijassa, kuoli meningiittiin. Näitä tapauksia on muutama joka vuosi, mutta niistä vaietaan. Armeijan hoitohenkilökunta väheksyy jokaista alokasta , jolla on kuumetta. Kuume oli 41 astetta. Älä lue rivien välistä. Papereita on puolen metrin pino. Eikö ole syytä tuomita?
- Sattuihan se
eronneet vanhemmat kirjoitti:
Äitini väittää, että avioero vielä pahempi.. Veljeni ei pidä häneen yhteyttä... Hänen mielestään se on kamalinta, että tietää, että lapsi on elossa, mutta ei voi vaikuttaa hänen elämäänsä, eikä ole nähnyt häntä yli 15:een vuoteen. Omasta mielestä kuolema vielä pahempi.
No kuolema minunkin mielestä pahempi, mutta jos avioero tulee yllätyksenä ja samana päivänä, kun oma äiti kuolee, tuomitaan omaan avioeroonsa virallisesti, tuntuu se jotenkin aika karsealta hetkeltä ja muistan päivämäärän ikuisesti.
Ja tämä oli ihan sattumaa.
- 66666666666666666666
ei kuolemaa ole olemassa.. kaikki on aina nuoria, kauniita ja rikkaita
t. kokoomusnuori :D- Juuri näin!
äänestäkää PELLEJÄ mitkä ei tiedä todellisuudest!
- Elon valtaväylällä
Hai siellähän se.Hmm.Valtatie 16;ta varrella varsin alavassa ja hallan arassa notkossa.
- Pellet, hyi
Juuri näin! kirjoitti:
äänestäkää PELLEJÄ mitkä ei tiedä todellisuudest!
hyi hem.. mä pelkään pellejä yli kaiken D:
- Hyvä merkki
ja ohje mitä opetat jälkikasvul,mones asias nähdään ettei mene perille!vaik kuinka toitotetaan,ei ihmisen mielelle vaan voi mitään!mut turha on syyllistää syytöntä niiku monest tehdää,niiku viimises somero jutus.
- NYYYYH
Siis aikuiset kuolivat?? :o ;(
- Siinä mielessä:
pari kertaa ollut kuolema tosi lähellä sairastumisen takia
- Sairastuminen eri as
ia!ku onnettomuudet silti tietenki paskoja juttuja omaisil ja frendeil.Sairastuminen johonki tautiin mist kuolee,ei johdu hölmöydest niiku mones tapaturmas tai onnettomuudes!VAI VOIKO JOKU VÄITTÄÄ VASTAAN?
- fourteen
Sairastuminen eri as kirjoitti:
ia!ku onnettomuudet silti tietenki paskoja juttuja omaisil ja frendeil.Sairastuminen johonki tautiin mist kuolee,ei johdu hölmöydest niiku mones tapaturmas tai onnettomuudes!VAI VOIKO JOKU VÄITTÄÄ VASTAAN?
Voi. MItä jos on vaikka viinanpuutteessa juonut kadulta löytyneen pullon sisällön ja saanu tartunnan ja kuollut?
- dhvk
Jouduin 3-vuotiaana ampiaisparven hyökkäyksen kohteeksi kun vahingossa eksyin ison pesän luokse. Näkökenttä siinä sumeni ja luulin kuolevani, mutta äitini tuli pelastamaan minut. Vaikka äidillä olikin hänen kertoman mukaansa normaalit vaatteet päällä, muistan nähneeni hänet enkelin vaatteissa loistava hehku ympärillään isoine siipineen.
ps. En usko jumalaan, mutta tapahtuma on kiinnostavaa muisteltavaa.- yz
oletpa kiittämätön ,enkeli oli juuri sinua varten tullut taivaasta sinua auttamaan,ja noin vähäpätöisellä lauseella sen kuittaat.minäkin olen nähnyt enkelin ja silloin kun elämä on ollut todella vaikeaa,muistan sen ja tunnen olevani etuoikeutettu,tärkeä jos ei muille niin jumalalle,
- olet säälittävä
yz kirjoitti:
oletpa kiittämätön ,enkeli oli juuri sinua varten tullut taivaasta sinua auttamaan,ja noin vähäpätöisellä lauseella sen kuittaat.minäkin olen nähnyt enkelin ja silloin kun elämä on ollut todella vaikeaa,muistan sen ja tunnen olevani etuoikeutettu,tärkeä jos ei muille niin jumalalle,
Höpö höpö. Enkeli olisi estänyt koko tapahtuman, jos sellainen olisi joskus paikalla. Mikähän itse olet, kun kirjoitat Jumalan pienellä?
- Not a theist
yz kirjoitti:
oletpa kiittämätön ,enkeli oli juuri sinua varten tullut taivaasta sinua auttamaan,ja noin vähäpätöisellä lauseella sen kuittaat.minäkin olen nähnyt enkelin ja silloin kun elämä on ollut todella vaikeaa,muistan sen ja tunnen olevani etuoikeutettu,tärkeä jos ei muille niin jumalalle,
"oletpa kiittämätön ,enkeli oli juuri sinua varten tullut taivaasta sinua auttamaan,ja noin vähäpätöisellä lauseella sen kuittaat."
Kyllä rehellinen ja todellisuuden hyväksyvä ihminen tuossa tilanteessa yleensä tajuaa kuvitelleensa tilanteen, varsinkin kun aikuisten oikeasti tietää sen että hänet todellisuudessa pelasti äiti eikä enkeli, ja tuo kuvittelu on semminkin erityisen ymmärrettävää kun on kysymys lapsesta (itsekkin muistan lapsuudestani mm. yhden tilanteen jossa olin näkevinäni makuuhuoneen verhoissa liikkuvan eläviä hahmoja).
"minäkin olen nähnyt enkelin ja silloin kun elämä on ollut todella vaikeaa,muistan sen ja tunnen olevani etuoikeutettu,tärkeä jos ei muille niin jumalalle,"
Juurikin tuon takia minun on usein vaikea arvostaa kaltaisiasi uskovaisia. Maailmassa kuolee juuri tälläkin hetkellä lukemattomia viattomia sodissa, onnettomuuksissa, sairauksiin, tai kun ei ruoka riitä ja elinolot ovat surkeat, niin hyvähän se on täällä hyvinvointivaltiossa rehennellä miten jumala sinusta huolehtii ja elämääsi arvossa pitää. En tarkoita tällä vähätellä mahdollisia kokemiasi vaikeuksia, mutta eikö se sinusta ole aika omahyväistä kertoa kuinka elämäsi jatkuvuus on merkki jostain jumalan rakkaudesta, kun samaan aikaan viattomia kuolee ympärillämme koko ajan?
Äärimmäisimmillään tämänkaltainen käytös tulee esiin sellaisissa tapauksissa joissa uskovainen kertoo jumalan pelastaneen hänet onnettomuudessa, jossa on menehtynyt lukuisia muita ihmisiä. Minun silmissäni tämän tyyppiset lausonnot ovat oman itsensä ja jumaluskonsa jalustalle nostamista noiden menehtyneiden kustannuksella...
- kellutaan
joo itse kyllä olen huolehtinut että lapsen lapsella on liivit päällä vaikka osaa uida.tänään eräs herra toimitti minulle vaarille ja mummolle pelastusliivit,ettei lapsen lapsen tarvitse kokea traumoja jos sattuu huono tuuri.kahden viikon päästä alkaa olla viluiset kelit järvellä,siellä ei kauan olla kun noutaja tulee.on parempi että on liivit että olis helpompi pelastua jos vahinko kävisi.on se sanontakin kun yhdessä talossa syksy yllätti ja perunat jäi nostamatta,toisessa talossa tytär tuli raskaaksi,ja kolmannessa talossa vaari hukkui syksy jäihin,joka talossa jäi nosto liian myöhäiseksi.
Hei SSDD ja 66666...,ootteko ihan vajakkeja vai todella järjenjättöisiä ihmisiä..?? Kuoleman ja jonkun läheisen poismeno ei ole mikään leikin asia eikä ivan aihe,mites sitten kun omalle kohdallanne sattuu vanhempanne taikka puolisonne menehtyminen,ollaanko sittenkin yhtä pöyhkeitä ja pää täynnä kusta.. Opetelkaa kunnioitusta puupäät!!
- Vuorotulee
Ei ne opi ,niillä ei ole sydäntä ja empatiakykyä..
Ne on niitä karskeja tyyppejä jotka ottaa kuoleman olankohautuksella..
Kaikella vaan irvaillaan.
Ehkä he joskus oppivat kantapäänkautta kun asia koskettaakin heitä itseään
ja iskee rajusti koko totuudessaan!
- parempi kysymys!
Oletko kohdannut elämän?
- Liina Karoliina
Hyvä kysymys.
- itsellä hilkulla
En ole nähnyt kuolemaa, mutta itse meinasin päästä hengestäni, kun olin
aikoinaan ravintolassa töissä, jonne mustalaisilla oli pottikielto (kaikilla).
Heitä kuitenkin änkesi sisälle, kun silloinen portsari hiirenä, ei uskaltanut
kieltää. No tappeluhan siellä tuli ja poliisit paikalle.
Lähdin yällä sitten soittamaan taxia vierestä puhelinkopista, niin paikalle
saapui romaaninaisia autolastillinen, muita ihmisiä ei mailla halmeilla,
kaikki menneet jatkoille, tai sammuneet, joten eipä niistä olisi apua ollutkaan.
No nämä naiset tunnisti minut ja huusivat kurkkusuorana tappavansa
mut siihenpaikkaan. Muistan ajatelleeni, että olen liian nuori kuolemaan
viellä, mutta lähtö tulee jokatapauksessa. Nämä naiset hamuilivat
hameenhelmojaan ja suorastaan syöksyivät kohti. Yksi viittä vastaan on
mahdoton tehtävä, ainakin naiselle.
Se oli kyllä hilkukulla, mutta paikalle saapui mies, joka tunsi yhden näistä
naisista ja käski jättää minut rauhaan. Luikin paikalta, mutta ne kiroilut
ja uhkaukset viellä raikui perääni pitkään. Jos tämä mies ei tullut juuri
h-hetkellä, niin matojen syönnissä oisin.
Tästä jäi kuitenkin jotain, että aina kun näen mustalaisnaisia, niin hätkähdän..- sfjth
mootoripyöräjengiläiset on myös semmosis että ne käy aina porukalla jonku kimppuun,yksin ne on kauheita pelkureita.
- rtp99
Kyllä, olen nähnyt kuoleman. isäni kuoli käsiini saatuaan sydänkohtauksen. Oli todella traumaattinen kokemus.
Olen myös nähnyt kuoleman. Siinä ei ole mitään pelättävää. Mieheni oli sairastanut jo pitemmän aikaa ja nukkui pois kuukausi sitten käsi minun kädessäni. Tunsin kuinka Hän sai rauhan ja samoin minullekin tuli syvä rauha vaikka suru jäi.
- Liina Karoliina
Heinäaika kirjoitti:
Olen myös nähnyt kuoleman. Siinä ei ole mitään pelättävää. Mieheni oli sairastanut jo pitemmän aikaa ja nukkui pois kuukausi sitten käsi minun kädessäni. Tunsin kuinka Hän sai rauhan ja samoin minullekin tuli syvä rauha vaikka suru jäi.
Lähetän terveriset.
- kokenut_
Itse meinasin kuolla 7 vuotta sitten olin vasta 13 v. Silloin olin ajamassa pyörällä ja sitten ajattelin ylittää tien enkä katsonut tuleeko autoja, sieltä sitten tuli auto ja tuntu että maailma pysähtyisi siihen paikkaan. Lensin tuulilansi läpi ja siitä sitten auton katolle sitä kautta maahan, siinä minä vaan makasin liikkumattomana mutta olin silti tajuissaan. Ambulanssi tuli paikalle ja heti kysyin "kuolenko mä tähän" minusta vuoti paljon verta ja joka paikkaan sattui. Ystävällinen ensihoitaja sanoi minulle "et sinä tähän kuole" silloin olin todella helpottunut, minut vietiin siitä sairalaan ja hoidettiin kuntoon. Sitä ei voi käsittää miltä tuntuu käydä lähellä kuolemaa vasta kun on itse kokenut sen, minulla oli onni matkassa kun sain jäädä eloon.
- Liina Karoliina
Miten kävi autonajajan?
- No se suuttui
Liina Karoliina kirjoitti:
Miten kävi autonajajan?
ja heitti minut takaisin tuulilasin läpi auton katolle siitä samasta reiästä mistä olin lentänyt autoon sisään. Etkö ymmärtänyt, ihan looginen juttu. Siihen mä meinasin kuolla kun mä säikähdin sitä vihaista kuskia. Loogista, eikö totta.
- kömpelä 13v :(
No se suuttui kirjoitti:
ja heitti minut takaisin tuulilasin läpi auton katolle siitä samasta reiästä mistä olin lentänyt autoon sisään. Etkö ymmärtänyt, ihan looginen juttu. Siihen mä meinasin kuolla kun mä säikähdin sitä vihaista kuskia. Loogista, eikö totta.
no sä menit auton päälle... mä taas oon meinannu joutuu ainaki kolmesti auton alle ja kaikki on johtunu siitä et oon joko liukastunu tai kompastunu. Ensimmäinen kerta oli joskus neljännellä, kun olin ylittämässä suojatietä ja tajusin kellon. Linja-auto tulisi suunnilleen minuutin kuluttua. Pistin juoksuksi, auto oli sen verran kaukana että olisin ehtinyt kävelläkkin yli. Sitten se tapahtui, kengännauhani olivat jääneet auki ja kompastuin mahalleni keskelle suojatietä. Auto lähestyi, en tajunnut hetkeen mitään, mutta äkkiä sain jostain energiaa ja pomppasin äkkiä pystyyn ja lähdin pois suojatieltä, kun olin pois vaarasta katsoin sitä autoa joka oli ollut enään n. puolentoista metrin päässä minusta. Kuski oli mummo joka lähti heti kaasuttamaan ylinopeutta, hän ei ollut edes hidastanut ennen suojatietä. Se mummo näytti vihaiselta kun se kasutti pois. Seisoin hetken paikallani ja purskahdin itkuun. Hoipertelin pysäkille, siellä sattui olemaan alemman luokan kaverini joka tietenkin hätäätyi nähdessään minun itkevän kun viimeistä päivää. Hän rauhoitteli minua ja kysyi mitä oli käynyt. Vastasin hänelle, jonka jälkeen pysäkillä ollut poika pyöristi silmänsä ja kysyi: "siis meinasiks sä jäädä auton alle" hän näytti osaa ottavalta kun vastasin myöntävästi.
Toisella kerralla taasen liukstuin kävelytieltä autotielle. Autoilija oli silloinkin todella lähellä. Aluksi pelkäsin kamalasti, kun kaverit vain nauroivat eivätkä tajunneet tilanteen vakavuuta, kun taas minä yritin päästä pois liukkaalta autotieltä. Onneksi autoilija oli viisas ja jarrutti, onneksi juri ajoissa. Pääsin siis kuitenkin pois, huikkasin autoilijalle ja aloin huuta kavereilleni, siitä kun he vaan nauroivat vaikka oli tosi kyseessä ja oli pyytänyt heiltä apuakin.
Klomannella kerralla kompastuin jalkoihini suojatiellä jolla vilisee autoja melkein jatkuvasti, lisäksi sitä on melkein mahdotonta ylitää. No onneksi kanssani oli menossa muutamia muitakin ihmisiä ja pääsin turvallisesti yli pienestä kompuroinnistani huolimatta, vaikka eräs auto oli jo lähdössä kompastuttuani.
- äiti minäkin
Pidin omaa lasta sylissäni, kun hän kuoli.
- Tuoki ku
kuuluu eri osioon,vaikka onki pask juttu kokeneel mitä kuolema ja omaisen menettäminen tarkoittaa!vaik kaikki lähdemme täält joskus ei sitä kestä et nuoret lähtee ensin,eikä niin ku ajatellaan.Jaksamist!
- surullista
Otan osaa. Itsellä kaksi lasta enkä osaa kuvitella,että kumpaakaan heistä menettäisin. Jaksamista...
- uulalaaabejbe
näin kun iäkäs pappa jäi auton alle ja kuoli kadulle ambulanssimiesten elvytyksestä huolimatta. ei tuntunut miltään. ei yhtään miltään. pistin vain tupakan palamaan.. ihmisiä syntyy ja kuolee. se on luonnollista. ps. kuoleman jälkeen ihminen ei mene mihinkään. ihmistä ei enää ole. joten se ei voi mennä mihinkään.
- johan nyt
uulalaaabejbe 19.10.2012 21:29
"kuoleman jälkeen ihminen ei mene mihinkään. ihmistä ei enää ole. joten se ei voi mennä mihinkään. "
.- Mistä ihminen tulee? Kohdusta joo tavallaan, mutta mutta ...Mistä ihminen tulee? ("Kuka tietävi mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä. ..") - öö tota noin
paitsi hautaan tai uuniin!
- ppkone
Nyt elät ihmisen kehossa ja elät myös kuoleman jälkeenkin. Se, mikä on Jumalasta, on ikuinen... keho ei.
Sinulla on mielipide, mutta tämä on minun mielipiteeni. - oh nou
Mene jonnekin juttelemaan, selvästi jotain vikaa.
- Liina Eveliina
ppkone kirjoitti:
Nyt elät ihmisen kehossa ja elät myös kuoleman jälkeenkin. Se, mikä on Jumalasta, on ikuinen... keho ei.
Sinulla on mielipide, mutta tämä on minun mielipiteeni.En usko
- ppkone
Liina Eveliina kirjoitti:
En usko
Elämisen energia on Jumalasta... usko tai älä. Mielestäni kyseinen energia on Jumaluuden osanen = sielu. Termeillä ei nyt sinänsä ole mitään merkitystä.
En ole mitenkään raamatullinen tai muun uskonnon kannattaja. Itse olen miettinyt :)
Voin olla väärässäkin, mutta todista sitten minulle, miksi kuoleman jälkeen ei olisi mitään?!? Kun ihminen tai elollinen kuolee, niin mihin häviää se ihmisen liike esim. hymyily, vihan tunne ilmeenä, käden heilutus ystävälle... kerrohan se.
Mielestäni ihmisen silmin oleva näkymä on elämisen hetkellä näkyvä tottakai, mutta on muutakin todellisuutta. Ajattele ihan itse. - muodonmuutos
ppkone kirjoitti:
Nyt elät ihmisen kehossa ja elät myös kuoleman jälkeenkin. Se, mikä on Jumalasta, on ikuinen... keho ei.
Sinulla on mielipide, mutta tämä on minun mielipiteeni.Näin se on. Lapsena menetin isosiskoni, olin vasta 4-vuotias. En tosin ollut paikalla kun tämä sairauskohtaus tapahtui, johon hän kuoli. Mutta paljon se herätti kysymyksiä minussa, tietenkin. Sain vanhemmilta vastaukseksi, että hän meni taivaaseen. Vastaus oli ristiriidassa sen kanssa, että siskoni oli haudattu. Miten voi olla maan alla ja kuitenkin tuolla korkealla pilven päällä? Lapsena ajattelin tietenkin lapselle tyypillisen konkreettisesti. Mietin paljon itsekseni miltä tuntuu kuolla ja mitä sitten tapahtuu. Muistan kerran kun sain siihen vastauksenkin. Minulle oli siis vanhempien taholta kerrottu, että hän nousi taivaaseen ja on tuolla pilven päällä (heilutin hänelle pilven päälle vaikken häntä siellä nähnytkään). Kerran sitten kun ajattelin tätä asiaa taas ja olin siis edelleen noin 4-5-vuotias eikä minulle ollut opetettu kuin kristillinen näkemys taivaaseen menosta niin sain sisimmässäni mielikuvan, että siskoni on taas vauvana, syntyy vauvana ja samalla muistan ajatelleeni äitini masua ja sain heti sisäisen vastauksen että ei hän äitini masusta synny vaan hän syntyy vauvana jossain muualla johonkin toiseen perheeseen. Ja minulle ei siis ollut koskaan opetettu mitään jälleensyntymästä tai mitään sinnepäinkään. Koska kaikki on energiaa ihan tieteellisestikin katsottuna ja energia ei voi tuhoutua, niin uskon, että kuolema on vain muodonmuutos, jossa keho ja persoona kuolee ja sielu jatkaa matkaa. Energia ei voi kuolla, se voi vain muuttaa muotoaan. Myöhemmin kohtasin kuolemaa kun hoidin vanhuksia vanhainkodissa ja kuolema tuntui luonnolliselta asialta. Minulla oli tapana sanoa aina eräälle vanhukselle hänen nukkumaanmennessä: "kauniita unia, oman kullan kuvia", joka sai hänet usein purskahtamaan itkuun kun hän ajatteli omaa edesmennyttä puolisoaan eli kultaansa. Sitten koitti aika, jolloin hän itse teki kuolemaa. Olin paikalla kun hänen hengitys oli jo raskasta ja hän oli saattohoidossa. Pidin häntä kädestä kun hän sinnitteli siinä vaivalloisesti ja sanoin: "mene sinne oman kullan luokse", jonka jälkeen hän samantien veti viimeisen syvän henkäyksensä. Se oli rauhallinen ja levollinen kuolema. Tuskallisemman kuoleman muistan kun eräs vanhus oli tupakoinut koko elämänsä ja kuoli lopulta pitkäaikaisen tuskallisen loppuvaiheen jälkeen tukehtumalla eli haukkoi happea kuin kala kuivalla maalla. Siinä ei juuri voinut mitään tehdä hänen ahdistuksen lievittämiseksi loppuvaiheessa.
johan nyt kirjoitti:
uulalaaabejbe 19.10.2012 21:29
"kuoleman jälkeen ihminen ei mene mihinkään. ihmistä ei enää ole. joten se ei voi mennä mihinkään. "
.- Mistä ihminen tulee? Kohdusta joo tavallaan, mutta mutta ...Mistä ihminen tulee? ("Kuka tietävi mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä. ..")Johannes 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa (Jeesuksen), ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
www.tv7.fi
www.tv7plus.fi- tupakka palamaan
Tuntuuko mikään miltään?
- Mystinen maailma__
johan nyt kirjoitti:
uulalaaabejbe 19.10.2012 21:29
"kuoleman jälkeen ihminen ei mene mihinkään. ihmistä ei enää ole. joten se ei voi mennä mihinkään. "
.- Mistä ihminen tulee? Kohdusta joo tavallaan, mutta mutta ...Mistä ihminen tulee? ("Kuka tietävi mistä me tulemme ja missä on matkamme määrä. ..")No, minä olen ainakin ollut entisessä elämässä ihan takuulla Egyptissä ja jopa ollut kenties Cleopatra ;D ___ ei mut hei, ihan oikeesti semmoasia sattumia ja asioita matkan varrella on ilmennyt.
- viisas ihminen mäOon
öö tota noin kirjoitti:
paitsi hautaan tai uuniin!
Kun mä kuolen, mä haluun yhteen tiettyyn hauta-arkkuun
- nasha
mitäs luonnollista auton alle jäämisessä on?
- maanantai-iltana
viisas ihminen mäOon kirjoitti:
Kun mä kuolen, mä haluun yhteen tiettyyn hauta-arkkuun
Osta se arkku ja toteuta halusi, kun ei tuon kummoisempi ole ja helposti toteutettavissa. Elämä on tässä ja nyt!
- MinäVaanTäällä
En ole nähnyt kuolemaa. En pelkää sitä. Isoisäni, tai pappa niinkuin isoäitini sanoo, kuoli isäni ollessa 8-vuotias. Kun kerran kysyin miltä tuntui kun isoäiti kertoi suru-uutiset. -itkuhan siinä tuli. isä vastasi haikeasti. En koskaan unohda sitä katsetta isän kasvoilla.Emme ole jutelleet papasta koskaan. Isoäiti kertoi aina välillä papasta ja hänen uroteoistaan. Nykyään tarinat unohtuvat alzheimerin myötä. En koskaan edes tuntenut pappaa, mutta ikävöin häntä silti.Kuvittelen sen toisen isoisän kertomaan tarinoita ja hoitamassa sairasta mummia. Juttelen hänen kanssaan iltaisin ja kerron tulevani vielä hänen luokseen. Olen nähnyt kuvia hänestä ja siitä, kuinka hän teki ja piti samoista asioista kuin minäkin. Olen nähnyt myös painajaisia hänestä. Siitä kuinka toivoin hänen olevan elossa, ja se tapahtui, mutta hän oli kuin eloton zombi-luuranko. Ilman kasvoja tai mitään muutakaan. Pappa hukkui kesämökillemme humalassa kun oli. Varsinkin mökillä tunnen papan läsnäolon ja juttelen hänelle hiljaa. Kun uin, toivon hänen uivan vastaan ja kertovan, että pääsin taivaaseen hänen ja muiden kuolleiden luokse.
Minä rakastan pappaani.
Pappa sinua kaivataan.- Liina Karoliina
Kaikenlaista. Hyvä että on päänsärkypilleriä.
Minä olen leikkinyt kuoleman kanssa jo kolme kertaa. (hypänny kalliolta alas, parkeerannu auton mettään ja tippunu toisesta kerrokseta pyörre rappuset alas (silloin oli oikeasti hiuskarvan varassa kuolema. En käsitä veiläkään miten olin kääntyny portaissa toiselle kyljelle . jos ollu toisinpäin olisin katkaissu niskani kun törmäsin alakerrassa oveen. Elokuvissa kaikki samalla tavalla putoavat kuolevat aina). Plus oon ollu jo 2 vakavasti sairaana leikkauspöydällä ja esimäinen kerta 3,5 vuotiaana kun umpisuoli puhkes meinas viedä hengen ja saattanut yheden läheisen hautaan niin että olen nähnyt kuoleen ihmisenkin ja toisen
"nukkumassa " vuotellaan kun olin pienenpi..
Joten olen kohdannnut sen usemman kerran.- Liina Karoliina
No, miten se oli? kerro nyt kiltisti.
Minä en usko että kuolema näyttää itsensä. Silloin kun kuolet silloin kuolet. - ...
Liina Karoliina kirjoitti:
No, miten se oli? kerro nyt kiltisti.
Minä en usko että kuolema näyttää itsensä. Silloin kun kuolet silloin kuolet.ootko sä viisas? kommaat kokoajan tyyliin
"No, miten se oli?"
ei pahalla mut vaikutat vähän vajaalta -.-
- Lähihoitaja1
Omalla kohdalla en, mutta "vierellä kulkijana" monelle ollut tässä elämän vaiheessa työn tähden. Nykyään 25-vuotias ja noin 18-vuotiaasta alalla työskennellyt.. joten kohdattu on monesti. Jättänyt omat muistot ja kokemukset. Vanhasieluiseksi tässä työssä on myös tullut. Mutta välillä kaduttaa alan valinta, ei näin nuorena olis tarvinnut nähdä näin paljon kuolemaa.
joo,sitä täytyy ottaa vain työrooli,muute sitä ei pysty tekeen,mäki oon 100 exitusta vieny kaappiin jähtymään kokkolan kstk:ssa 1986,ko olin sivarina vuoden,monesti yöllä yksin pimeitä käytäviä
- Hoitskukka
No mutta eivätkö lh ja sh näe niin paljon sairautta, kipua, vaivaa, vikaa ja ahdistusta, että luulisi, että kuolema antaa helpotuksen myös sivusta seuraajalle, kun se helpottaa, vapauttaa sairaan tuskistaan tai vanhuksen elämän ikeestä.
Ehkä se on nuori ikäsi, joka ei anna vielä myöten ajatella kuolemaa vapautuksena maallisista kahleista ja elämään kuuluvaksi seikaksi ja määränpääksi, josta kukaan ei pääse ohi eikä yli. Kaikilla on oma aikansa ja ehkä täältä mennään parempaan paikkaan, auttaisiko tällainen ajatusmalli asiaa.
- Brankkari,evp.
Kun 40v.yrittää pelastaa ihmishenkiä ja katsoo kuolemaa silmästä silmään.Ei aina voi välttyä ajatukselta että se oli hänelle hyväksi.Nyt hänen on hyvä olla.Nykyaikana nuorten,juuri kortin saaneiden kuolemankaahailu tuntuu niin turhalta.Niin monta nuorta elämää loppunut kokemattomuuden ja yltiöpäisyyden takia.Asia sinänsä ovat rattikset jotka tappavat,eivätkä saa kunnon rangaistusta ! (kaiken nähnyt).
Ps.se tunnen kun saa jonkun pelastettua varmalta kuolemalta...sen pitäisi kaikkien saada kokea kerran elämässään. - Hoitajatar..
Olen pidellyt kuolevaa kädestä, silittänyt päätä ja katsonut tyynesti silmiin. Hän katsoi minua, kuin kiittäen että olin siinä hänen kanssaan. Viimeisen hengenvedon jälkeen suljin hänen silmänsä. Vähän myöhemmin vaihdoin sairaalan yöasun vainajan kaapuun, sidoin jalat ja kasvot ja kampasin vielä hiukset. Minusta se oli kaunis ja inhimillinen lähtö ihmiselle joka vuosi tolkulla oli jo toivonut kuolevansa ja pääsevänsä tuskistaan.
Toinen oli ihan yllättäen keskellä päivää elvytyksestä huolimatta kuollut ihminen. - Hoitajan
Ammatissani olen vainajan löytänyt useasti, muutaman kerran nähnyt itse kuoleman hetken ja kerran itsemurhan livenä. TUntuu, että kaikki tämä on vienyt palasen minua...
- Suruliini
Olen työni puolesta nähnyt kuolemaa ja laittanut kuolleita arkkuun.
Olen silittänyt isän poskea, joka oli vielä lämmin kun kävin hänelle hyvästit jättämässä.
Katsoin veljeäni joka lähti omasta tahdostaan. Silitin kylmää poskea ja niin kylmää kättä.... mutta nyt lähtenyttä veljeäni en enää voinut katsoa.. Pelkäsin, että se mitä näen jää mieleen nin pahasti että en pysty muistamaan häntä sellaisena kuin hän oli..ja silti minua myös harmittaa etten käynyt kättä liikuttamassa ja kertomassa kuinpa paljon häntä rakastan. JOskus kuolemaa vain näkee liikaa... Luonnollinen, vanhan ihmisen kuolema on jopa kaunista jotenkin. Vain henkäys ja elämä on poissa. Eli kuolema sinänsä on luonnollinen asia. Kun synnytään niin aina myös kuollaan.
- Kaede-chan
Itse olen kohdannut kuoleman kahdesti, työn puolesta molemmilla kerroilla.
Ekan kerran olin töissä terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa oli saattohoito-huoneessa vanha mies. Minun oli tarkoitus käydä mittaamassa hänestä kuume ruoan jälkeen, mutta kun tulin huoneeseen, mies ei enää hengittänyt. Pian perässäni tuli sairaanhoitaja kipulääkepiikin kanssa, kokeili miehen pulssin kaulasta ja totesi hiljaa, että tämä mies ei enää kipulääkettä tarvitse. Sillä kertaa olin mukana myös vainajan pukemisessa ja arkkuun laitossa.
Toinen kerta tapahtui vähän yli puoli vuotta sitten. Hoidin hengityskoneessa olevaa miestä tämän kotona. Sydän vain lakkasi lyömästä ja työmaalla ollut happisaturaatio-mittari näytti nollaa.. Onneksi oli paikalla myös toinen hoitaja, ettei tarvinnut yksin tätä asiaa käsitellä ja ambulanssia soittaa.
Tavallaan molemmat tapaukset olivat toki järkyttäviä, mutta silti kuolemat olivat luonnollisia, enkä ole alkanut niiden jälkeen omaa kuolemaa pelätä. Se tulee, kun tulee.
Erästä kirjaa siteeraten: "Kuolema on kuin polku, jolle jokaisen meistä on joskus astuttava." - psykoa ja provoa
Aloittaja kirjoitti asian, kuin tunteeton. Vanhemmat ilmeiseti laittaneet lapsille pelastusliivit, josta lasten pitäisi olla kiitollisia? Onko pelastuneella nykyisin lapsia?
- Ikiunessa...
Ehdin hyvästellä äidin, suljin silmät, olin viimeiset hetket hänen kanssaan...ei pelottanut, ikävä tietysti kova. Oli ihmeen rauhallinen olo siinä kuolemaa odottaessa. Vielä tulee hetkiä, jolloin jotenkin tunnen, että äitini vaikuttaa yhä elämäämme ja on sellainen olo, että joku pitää kuitenkin huolen meistä. Ihmeellisiä yhteensattumia ja asioita tapahtunut tämän vuoden aikana, joka ollut surun käsittelyä yhä.
Mutta yhä kuitenkin mietin, pelkään kuolemaa, äitinikin pelkäsi ja sanoi vielä ihan loppupäivinä, ettei haluaisi kuolla. Mutta sitähän emme voi valita...jokainen meistä on kuitenkin läheistemme ajatuksissa poismenon jälkeenkin, onneksi.- Liina Karoliina
Kiitos. Hyvin kirjoitettu.
- ikävä
Kiitos kirjoituksesta. Olen kokenut samanlaisen asian tässä 6kk sitten Tyttäreni vierellä ollen hänen viime hetkeen saakka. Vieläkin tuntuu ettei hän ole kaukana ja odotan.
- kysymysmerkki?
Tuota yksi kysymys. Lapsille on siis pelastusliivit, entäs aikuisille ? Ettei enää toistu tuo onnettomuus.
- 1234
Onpa osittain tyhmiä kommentteja täällä. Mutta joo... Kun olin noin 5 vuotias mentiin kaverille kylään. Heillä oli pihalla kaivo mistä puuttui kansi. Siihen oli sitten satanut lunta ja jäätynyt sellai ettei sitä huomannut. Kävelin siihen ja meinasin tippua kaivoon.. Osasin kyllä uida mutta tiedä miten siinä olisi käynyt. Sain onneksi napattua reunoista/reunasta kiinni niin etten tippunut ja kaveri vetivät minut ylös siitä... Pikkasen kyllä mietityttää vieläkin että oltaisiinko tässä jos oisin vaikka tippunut sinne yms... :/
- Anita669
Omaniko?
No, en oo vielä, jos olisin, en tässä läppäriä näpyttelelisi! kai tuo tuli kohdattua,tultiin kirveen kanssa tappamaan,ovi päreeksi ja sisälle,sika olin tapoin ne,istuin aikani tostakin
mach58 kirjoitti:
vieläkään ymmärrä miksi minä istuin vankilassa,monta vuotta,eikö täällä saa itseään puolustaa
kaippa se olis syyttäjlle ja polliseille ollu helpompi juttu kun ois ollut kirves kaalissa,ei sopinut mulle
mach58 kirjoitti:
kaippa se olis syyttäjlle ja polliseille ollu helpompi juttu kun ois ollut kirves kaalissa,ei sopinut mulle
sori nyt vaan ,ei ne mulle pärjää,ainakaan 3 marjanpoimijaa,lähettäkää miehiä ja paljon,voitte pärjää
- Jatkuvuus
Mä opin jo,aika nuorena...elämä,kuuluu kuolemaan..Pitää vaan,oppia asian kanssa:)
- Kuolemaa ei ole
Tarkoitat varmaan: kuolema kuuluu elämään. Kuolema on no. elämänkokemuksen ja -näkemyksen kasvattama juttu. Täytyy katsella, kuunnella, ajatella ja ymmärtää - joka puolelle.
- jk
niiinkö
- Ilo on ikuinen
En ole tullut tavattua, mutta olen kuullut, että joskus on käynyt kylässä nopeasti, mut ei ole tullut käsipäivää sanottua. Hän on aika epäreilu kaveri, kun valkkaa yksittäin kavereita mukaansa, muille jää aina paha mieli, kun joutuvat jäämään kelkasta. Ei se nyt kuitenkaan niin kauheata ole energiamuotoa vaihtaa...
Mummi lähti just pois, mut nähdään me vielä. - Hörneillä notkunut
Kokemusta löytyy omakohtasesti. Eka kerta olessani seitsemänvuotias vedettiin minulta polkupyörän ohjaustangolla silmä päästä. Teve elämä loppu siihen . Silmä tuli ulos päästä ,aivolohko murtui sivusta lisäksi aivoverenvuoto. Makasin kriittisesä tilassa sairaalassa päiväkausia. Selvisin muutta vammat jäi näkyviin lisäksi olin vuosikausia omituinen. Olis ehkä ollut parempi kuolla koska jutun jälkeen alkoi todellinen helvetti minun elämässä Jack yksisilmäisenä , Nodredamen kellonsoittajana ja TV pöllönä , en viitsi puhua jutusta enempää, nousee vihat ja katkeruus pintaan . Käänne tapahtui ollesani 31v ja lopullinen toipuminen alkoi 50vuotiaana joka jatkuu edelleen . Toinen kuoleman kohtaaminen oli kun faija hukku kevätjäihin ollessani 17vuotias. Faijan menetys oli mulle hirvee juttu ja sitten kolmas oli kun systeri delas vatsasyöpään alle 50.senä. Olin silloin 39vuotias ja saattohoidin systeriä Terhokodissa . Voi helvetti se oli jotain kauheeta . Mä tiesin että sieltä ei tulla ulos kun klabbit edellä. Systerillä oli vahva sydän ja se korisi lopuksi kolmepäivää , morfiinipumppu pumppas kamaa koko ajan ,lisäksi hoitsut tökki lisää tykillä niin että kama roisku korvista, silloin mulla tuli ajatus et jos tää ei kohta lopu niin mä painan tyynyllä systeriltä elämän loppu ,helvetti mä jouduin jutusta ihan tiloihin ,no se loppu sit kumminkin .Eihän systeri mitään tajunnu mut se oli hirveennäköstä katseltavaa koko juttu.
Ihmettelenkin miksei täällä sallita armokuolemaa jos kerran loppu on tiedossa.
Olen kyllä nähnyt Stadin gartsoilla delaamisia ,huume ,brenku ja fiudejuttuja tehdessäni vapaaehtoista päihde ja nuorisoduunia ,mut toi faija ja systeri on jäänny eritysesti mieleen. - Lupaus71
Pappa on paremmassa paikassa nyt Herramme Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä. Ikävä muisto pelastusliiveistä poistukoon nyt.
- Liina Karoliina
Jos uskot niin sinä uskot. Minä en usko. Mutta sinä elät sinun omaa elämää. Tai yrität elää. Sinulla on vain 1 (yksi) mahdollisuus.
Olen olut aika lähellä kuolemaa, kun itse pyysin sitä
- papupata
Muutama viikko sitten saavuin paikalle kun juna oli ajanu iäkkään naisen jalkojen yli ja molemmat jalat oli irtipoikki polven kohilta. Oli ambulanssimiehet just paketoimassa tätä henkilöä mutta kuoli ilmeisestikin aivan pian tapahtuman jälkeen. Eikä erityisemmin tuntunut yhtään miltään. Joku minulle tuntematon vanha nainen "vain" kuoli ja ehkä ajattelin et kyllähän se olis joka tapauksessa kohtapuoliin kuollu ihan ikänsäkii puolesta ja kuittasin tilanteen tiedostamattani sillä. Tai sitten vain halusin jättää tiedostamattani epämiellyttävän tilanteen käsittelemättä.
Niinpä niin, eipä se kuolema kosketa ennen kuin tulee tarpeeksi lähelle. Näin on joku viisaasti lausunut. Harvapa sitä suree länsiafrikkalaisia nälkään kuolevia lapsosia, mutta mikäli läheinen (lapsi) kuolisi, olisi suhtautuminen tilanteeseen varmasti täysin toisenlainen.- Liina Eveliina
Niinpäniin. En tiedä muista mutta minä kyllä muistan. Kaikki.
- liian tunteellinen?
Muistan hyvin kun kaverini äiti kuoli, se sattui minuun vähintäänkin yhtä paljon kuin kaveriini, vaikka en tuota äitiä tuntenutkaan olin van jotain pari kertaa vain nähnyt hänet, en sen enempää...
- gannas
olen ollut jopa kuollut sikainfluenssa rokotuksen takia..mutta siten heräsin eloon....
- Liina Karoliina
Haha...
- voi.
Ikävää ja traumatisoivaa. Aikuisten vastuulla on heidän oma turvallisuutensa. He ovat nyt taivaallisilla järvillä.
- Kasksi menetystä kok
Olen törmännyt 2 kertaa kuolemaan.
Ensimmäinen kunäitilläni katkesi valtimosuoni aivoista se roiskati oikein eikä mitään ollut tehtävissä, hänet seuraavana päivänä todettiin menehtyneeksi. Häneltä annettiin sydän ja munuaset elinluovutusena toisille niitä tarvinneille henkilöille ja äitini laskin hautaan uurnalla.
Toiseen kuolemaan törmäsin kun isäni kuoli syöpään ja se oli ihan kamalaa katseltavaa hän sinnitteli pienen pillin reiän avulla että sai eis jottain syötyä, koittakaapa sulatella näitä tälläisiä.
Tää on ihan tosi en kirjoita potaskaa vaan ihan niin kuin asiat on ja se pahenti asiaa äitin äkillinen kuolema kun se osui Japanin matkani alus kuukausille ja isän kuolema ei enään varjostanut niinkään toiselle kilpailumatkalle lähtöä, sain mennä vapaana vanhempian pois menon jälkeen sinne Jenkkeihin hiihtämään kilpaa totakai se vielä tulee mielee kun siitä kirjoittaa ja puhuu niin se ei tunnu niin kamalalle käsitellä sitä ja siitä pääse helpommin eroon. - heinäpäännistit
Meikä on käyny lähel kuolemaa,ja siit on jo 5vuotta ja se liitty huumeisii. Oliin 16v ja sain yhilt nisteilt puukosta. Ne vetäs kaverilt kurkun auki ja se oli vasta 15v. Mä makasin siin maas kamun vieres yskien verta ja mun pääs vaa pyöri ja oksetti. Mää kuulin ku ambulanssit tuli.mä näin mun kaverin siin vieres se oli iha elottomana. Ihmiset vaa kyttäs ympäril ko toiset teki kuolemaa.. mut nostettii ambulanssii ja meikä näkö alko heikkenee enkä ollu enää täsä mailmasa. Mä tiesin et se ois nyt ohi. Seuraavan kerra heräsin sairaalast ja mä sain kuulla et kaveri menehty teholla. Ei vittu mitä tuskaa se oli koittaa kestää toi uutinen enkä oo edelleekää päässy kunnol yli siit. Mä sit masennuin täysin ja suunnittelin itsarii (joka oli todella tyhmää) mut onneks tajusin herää todellisuutee ja tajusin et mul on paljo läheisii ympäril jokka pittää huolen must ja välittää. Jäi silti halu kostaa noille vitun nisteille. Ei must vankila korvaa sitä kuin ne pilas alaikäste nuorte elämän. Mä oon tän koko 5 vuoden ajan katunu sitä et ikinä ees menin sillo väärälle polulle.
- Liina Karoliina
Sä olet Kuningas. Älä koskaan tee mitään väärää. No, pikkuväärä on OK.
- hmm..
Kuoleminen on ihan luonnollinen juttu.. Maailmassa sen sijaan on valitettavasti paljon pahempia ja ikävämpiäkin asioita kuin kuoleminen.. Läheisen kuolema tietysti on aina eri juttu ja sen olen itsekin joutunut kokemaan jo aika nuorena. Voimia vain kaikille, ketkä läheisen ihmisen ovat joutuneet menettämään...
Länsimaiset ihmiset vain elävät kuin he eivät kuolisi koskaan, ja siksi monille kuolema on kovin ahdistava ja pelottava asia.. Enemmän voisikin miettiä, että mitä tekee ennenkuin se kuolema koittaa, tietäen kuitenkin, että jonain päivänä tulee kuolemaan.. - Liina Karoliina
Yritän ajatella miten sinä voit nytt ja siiloin. Voi sinua.
- EL: ak:IM
Hanna 72
Mä olen hukkunut pelastusliiveissä. Joku kuspää vaan vetäs mut ylös. Sen ei pitänyt olla edes koko kanoottireissulla. Kyllä vi.tu.tti herätä siihen, että vieläkin täällä. Mä olin jo kotiovella. Ei se jälkeenpäin niin suuri tragedia ole ollut. Olen saanut elää hyvän elämän sen jälkeen. En vaihtaisi. - exituexitusletaliski
Koulutkseeni kuului nuorena käydä ruumiinavauksessa - no se oli jo kuollut- ,mutta kyllä ruokailu siltä päivältä jäi Myöhemmin noita on tullut nähtyä jos minklaisia .Kaikkeen vähän tottuu .Täytyy hyvksyä elämän realiteetit
- Liina Karoliina
Minä tapasin yhden tyypin laivalla joka oli ruuminavja. Hän kerto tunteja miten minä, joka poltin tupakkaa, olin sisäpuolelta minua. Sääli sitä, se oli niin hirvessä krapulassa kun näin sen aamiaispöydässä aamulla. En lopettanut poltamista silloin. Ei se pelättanyt tupakasta. Mutta herran jumala - mikä valinta ammatiksi.
- opettelekirjoittaan
Ei se opi sitäkään.. :)
- Minna Liina
Liina Karoliina kirjoitti:
Minä tapasin yhden tyypin laivalla joka oli ruuminavja. Hän kerto tunteja miten minä, joka poltin tupakkaa, olin sisäpuolelta minua. Sääli sitä, se oli niin hirvessä krapulassa kun näin sen aamiaispöydässä aamulla. En lopettanut poltamista silloin. Ei se pelättanyt tupakasta. Mutta herran jumala - mikä valinta ammatiksi.
Liina Karoliinalla ei ole lääkitys kohdallaan. Menepä hoitoon. - Mikä muuten on ruuminavja? Ja miten hirvessä on krapula, juonut metsästäjän eväspullon vai?
- Free Bird
Minna Liina kirjoitti:
Liina Karoliinalla ei ole lääkitys kohdallaan. Menepä hoitoon. - Mikä muuten on ruuminavja? Ja miten hirvessä on krapula, juonut metsästäjän eväspullon vai?
Se avjaa ruumihia.. ;)
- hautamäki 76
En halua tuomita ketään jotka, vetoavat esim Afrikan nälkään kuoleviin tai lähi-idän sotiin kuolleisiin jne mutta tosiasia on se ,kun joku läheinen menehtyy onnettomuuden, sairauden tai luonnollisen syyn seurauksena, niin se sattuu pahiten. Se on luonnollista. jollekkin yksinelävälle pahin menetys on lemmikki eläimen kuolema... ja monelle joku toisenlainen menetys. tässä viestiketjussa on ollut monta koskettavaa tarinaa, jotka koskettivat minua.... ja monen kommenteista paistaa läpi avun tarve.. koskaan ei ole myöhäistä auttaa ihmistä joka sitä tarvitsee..armeijassa kuulin hyvän neuvon... aina se joka koviten valittaa ,ei ole se joka kipeimmin apua tarvitsee.. näitä asioita miettii harvoin ,elämän kiireessä ja niitä ei tietenkään kannatakkaan liikaa miettiä. mutta aina välillä kannattaa. omasta jaksamisestaan kun huolehtii, niin jaksaa myös huolehtia lähimmäisistään. koko maailmaa ei voi kuitenkaan pelastaa, mutta hyvät teot palkitaan aina ,tavalla tai toisella...
- tietämys
kuolema--vanha tuttu.ihminen ja elää monissa maailmoissa.
- JonesHenry
Ei ole olemassa mitään kuolemaa. Se on pelkkä illuusio. On vain kuolematon sielu ja sen luoja.
- Valaistustunut
oki69 kirjoitti:
Ruumis kuolee, ei sielu joka on valkoista energiaa.
Niiih, se enkeli, jota ei täällä maan päällä saa sanoa ääneen.
- King Corvax
Olet varmaan myös säilyttänyt lehtiartikkelin tapahtumasta. Yleensähän tuommoiset painetaan pienenä nurkkauutisena paikallislehteen tai valtalehteen. Laitatko skannaukseen linkkiä?
- Reteriikki
Joo, kolmevuotiaan poikamme kuoleman. Loppuvaiheessa 2 vk teholla hengityskoneessa keuhkokuumeessa, sitten ei enää pieni sydän jaksanut.
Ei auttanut apu ihmisten, eikä rukoukset pitämään pikkumiestä maanpäällä. - kauhujakokenut
minäkin melkein kuolin kerran: Olin 12.V ja pyöräni vaihteisto oli rikki. Huomasin sen kun pyöräni pysähtyi keskelle suojatietä. Katsoin sivulle ja näin bussin tulevan. Polkimet polkivat tyhjää ja olin varma että kuolisin. Poljin niin lujaa kuin pystyin, mutta pyörä rupesi liikkumaan vasta viime hetkellä. Sen jälkeen vein pyöräni kaatiksella
- ------
Olin vierellä kun aikuinen lapseni kuoli syöpään. Hengtys muuttui pinnallaiseksi, loppui sitten kokonaan, noin minuutin päästä vielä korahti kun keuhkot yhjenivät.
Se kokemus vei kuoleman pelon.
Suru oli hirvittävä, lapsen mentys sattuu enemmän kuin mikään muu.
Elän täällä aikani vielä, lähtö ei peloita. Ensiksi rakas äitini veli kuoli syöpään, muistan kun en itkenyt tämän kuultuani, mutta sitten kun menin heille hautajaispäivänä, astuin ulos näin ruumis auton ja arkun, romahdin aivan täysin, itkin siinä pihassa, äitini yritti rauhoitella minua ja pysyä itse vahvanu, kun kaikki muut itkivät.
pari kuukautta myöhemmin äitini sisko teki itsemurhan, en häntä tuntenut, mutta sen verran vaikutti elämään, että äiti masentui.
sitten edellespäivänä rakas naapurintäti hävisi taistelun syöpää vastaan, nyt on taivaalle tullut uusi tähti, loistamaan kirkaasti muiden rakkaiden vieressä- leikkaussalissa
Minut leikattiin kolme kertaa tulehtuneen ja puhjenneen umpisuolen takia (hoitovirhe). Näin itseni joka kerta leikkauspöydällä kuin olisin katsellut leikkaussalin katonrajasta itseäni.
- rt
Mieheni äiti kuoli. En koskaan ole ennen nähnyt niin kaunista vainajaa. Kasvot levolliset ja kirkaat. Onni paistoi hänen kasvoistaan. Vaikka hän oli iäkäs ikäihminen, kasvoilta rypyt häipyivät.
- - Amazing Grace -
Ehkä hän tunsi totuuden. Ehkä hän tunsi Jeesuksen.
http://www.youtube.com/watch?v=DDDlxmsciqY&feature=related
-linkissä kaunis laulu seitsenvuotiaan tytön laulamana. - Silti hän uskoo...
- Amazing Grace - kirjoitti:
Ehkä hän tunsi totuuden. Ehkä hän tunsi Jeesuksen.
http://www.youtube.com/watch?v=DDDlxmsciqY&feature=related
-linkissä kaunis laulu seitsenvuotiaan tytön laulamana.Mistä hänen vahvuutensa tulee? Se ei ole tästä maailmasta.
Edellisen linkin laulaja, Rhema Marvanne, menetti äitinsä 3-vuotiaana.
Erään lauluistaan hän on omistanut kuolleen äitinsä muistolle. Laulun nimi on Hurt (satutettu/ kipu). Tässä linkki..
http://www.youtube.com/watch?v=BEtPFUG8BmI&feature=related
En pystyisi olla yhtä vahva kuin hän, vaikka uskonkin Jumalaan... - - -- --- -
Silti hän uskoo... kirjoitti:
Mistä hänen vahvuutensa tulee? Se ei ole tästä maailmasta.
Edellisen linkin laulaja, Rhema Marvanne, menetti äitinsä 3-vuotiaana.
Erään lauluistaan hän on omistanut kuolleen äitinsä muistolle. Laulun nimi on Hurt (satutettu/ kipu). Tässä linkki..
http://www.youtube.com/watch?v=BEtPFUG8BmI&feature=related
En pystyisi olla yhtä vahva kuin hän, vaikka uskonkin Jumalaan...This is a collection of songs Rhema`s mother wrote and sang before she died.
http://www.youtube.com/watch?v=BEtPFUG8BmI&feature=related
Tässä kooste lauluista, joita Rheman äiti kirjoitti ja lauloi ennen kuolemaansa.
Hänellä oli rauha, ihmeellinen rauha... - Ilm. 21:4
- -- --- - kirjoitti:
This is a collection of songs Rhema`s mother wrote and sang before she died.
http://www.youtube.com/watch?v=BEtPFUG8BmI&feature=related
Tässä kooste lauluista, joita Rheman äiti kirjoitti ja lauloi ennen kuolemaansa.
Hänellä oli rauha, ihmeellinen rauha...Hei kaikki lapsensa menettäneet äidit, ja te kaikki, jotka olette menettäneet omaisennne. On vielä mahdollista löytää elämään ilo, rauha ja toivo.
Kuuletteko lapsenne terveiset, kun 7-vuotias Rhema Marvanne laulaa teille: [You will] When You Believe
http://www.youtube.com/watch?v=yOotYcAFpPE&feature=related
Herra voi muuttaa kaiken ja ottaa teidät lapsikseen ja antaa teidän tavata rakkaanne kerran kirkkaudessa.
Kipua ei voi koskaan ottaa tässä maailmassa täysin pois, mutta se voi lievetä, tulla siedettävämmäksi ja helpommaksi kantaa.
Raamatussa, Ilmestyskirjan luvussa 21, in ihana lupaus kaikille Jeesukseen uskoville: "...ja hän [Jeesus] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Tätä toivoa toivon teille -ja meille kaikille. Muuta toivoa meillä ei ole. On vain Jeesus Kristus.
Siunausta, rakkaat. - He`llNeverLeaveU
Ilm. 21:4 kirjoitti:
Hei kaikki lapsensa menettäneet äidit, ja te kaikki, jotka olette menettäneet omaisennne. On vielä mahdollista löytää elämään ilo, rauha ja toivo.
Kuuletteko lapsenne terveiset, kun 7-vuotias Rhema Marvanne laulaa teille: [You will] When You Believe
http://www.youtube.com/watch?v=yOotYcAFpPE&feature=related
Herra voi muuttaa kaiken ja ottaa teidät lapsikseen ja antaa teidän tavata rakkaanne kerran kirkkaudessa.
Kipua ei voi koskaan ottaa tässä maailmassa täysin pois, mutta se voi lievetä, tulla siedettävämmäksi ja helpommaksi kantaa.
Raamatussa, Ilmestyskirjan luvussa 21, in ihana lupaus kaikille Jeesukseen uskoville: "...ja hän [Jeesus] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Tätä toivoa toivon teille -ja meille kaikille. Muuta toivoa meillä ei ole. On vain Jeesus Kristus.
Siunausta, rakkaat.Toivo ei ole vielä mennyt, vaikka kaikkiin rukouksiin ei olekaan saatu toivotun kaltaista vastausta.:
Many nights we've prayed
With no proof anyone could hear
In our hearts a hopeful song
We barely understood
Now we are not afraid
Although we know there's much to fear
We were moving mountains long
Before we knew we could
There can be miracles, when you believe
Though hope is frail, it's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe
In this time of fear
When prayers so often prove in vain
Hope seems like the summer birds
So swiftly flown away
Yet now I'm standing here
My heart's so full I can't explain
Seeking faith and speaking words
I never thought I'd say
There can be miracles, when you believe
Though hope is frail, it's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe
They don't always happen when you ask
And it's easy to give in to your fears
But when your blinded by your pain
Can't see your way straight through the rain
A small but still, resilient voice
Says love is very near
There can be miracles
When you believe
Though hope is frail
It's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe
Somehow you will
Somehow you will
You will when you believe
You will when you believe
Just believe
You will when you believe
(When you believe, by Mariah Carey)
-Life is a miracle that goes beyond the death.-
Make sure, where you`re heading, and take your course from the Calvary`s cross.
Jesus, the only begotten Son of the Creator of the universe, came and paid your sins on that cross, showing you His most powerful and self-sacrificing love that goes beyond the death.
He is the One who calls you to surrender to Him and to become His child so that you will have a new and abundant life in Him and so that you would live forever in His Kingdom when He comes in His Glory or when it is your time to leave this life.
He will, when you believe, save you. You just need to say: "Lord Jesus Christ, I beg you: `Please forgive my sins for the sacrifice you made for me on the Cross when you died for my sins. I accept you as my Lord and Savior and ask You to come into my life and to change it, in Jesus mighty Name. Amen.` "
After you`ve prayed this prayer, no matter how you feel, if you really, really ment it, He will hear you, and you will become His Child, and Bible surely assures you (in John. 3:16):
"For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life." That promise is for you and for ANYONE who believes.
Jesus also says in John 6:37: "All that the Father giveth me shall come to me; and him that cometh to me I will in no wise cast out." That means: never, certainly not, not at all, by no means. He will take care of you until the end of your life -and beyond- for He is the Master of Life and death.
Lean on to Him while you still can, because He loves you and wants you to be saved. Trust Him and Him alone and you will be saved saved. You can learn about Him in the Bible, read it too and pray Him whenever you can, letting Him know everything you need. Be in touch with your Heavenly Father through prayer.
God bless you all. God bless you.
- Mietin yhä miksi?
Olin 10v kun tulin kotiini isän ja äidin kanssa mummolasta, 16v isosiskoni oli jäänyt kotiin.. juoksin portaat ylös ja olin menossa kertomaan hänelle mistä kaikesta jäi paitsi kun ei tullut mukaan, avasin oven iloisena sitten näin siskoni makaamassa lattialla, menin vähän lähemmäs sitten näin siskoni ranteet ja kamalan verimäärän lattialla katsoin siskoni silmiä hetken ja ne olivat pysähtyneet, purskahdin itkuun ja lähdin juoksemaan vauhdilla ulos ilman päämäärää, en tajunnut kun vanhempani kysyivät että mitä nyt ja että oliko sofia yläkerrassa..
Se oli hyvin draumaattinen kokemus.. olen nytten 18v ja olen pikkuhiljaa selviämässä, Sofia on silti läsnä ja mielessäni aina..- punatukkainen tyttö
Kun olin 7v, veljeni oli 15v ja ampui itseään päähän- kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan. Minusta tuli silloin "aikuinen"... hän on aina läsnä.
Sitten isäni katosi junamatkalla ja löydettiin puolen vuoden kuluttua junan radan varrelta... tajusin Estonia onnettomuudessa omaisten epätoivon ja surun... elämä on vain niin julmaa välillä... mutta ilman noita kokemuksia, ei minusta olisi tulla sellaista mikä nyt olen. Olen ystävien kovasti pitämä ja löydä jokaiselle jonkun lohdutuksen sanan aina. Kuolema on hyvä asia ja ajatus siitä, ettemme koskaan kuolisi kauhistuttaa minua! Kun elämme, kannamme elämän tuomaa taakkaa ja kun kuolema tulee sitten kun on tullakseen- se vapauttaa meidät kaikelta :)
Näen kuoleman, se on kuin kaunis uni josta emme vain herää...
Kaikki kuolleet läheiseni ovat minun suojelusenkeleitäni.
- Marianne190
Anteeks vaan mut on tosi noloa tulla valehtelemaan kuolintapauksia "mietin yhä miksi" ..
- ...mitä törkyä
Voi kuule, mene jonnekin muualle itse, tämä on väärä paikka sulle...Marianne190...kun et maailmasta mitään tiedä.
- Mietin yhä miksi?
Mä tiedän ettei viiltely- itsemurhia tapahdu paljon suomessa ja jos tapahtuu niistä ei puhuta, mutta toi mitä kirjotin on totta ja toi on aika noloa että sä väität että siskoni kuolema ei ole totta, kumpa ei olisikaan ja jos olisi ei mulla olisi aikaa eikä innostusta kirjoittaa tommosta "paskaa" tämmötteelle sivustolle..
- menetyksen suossa
Kyllä niitä tapahtuu, aika paljon. Vaikka kaikki näyttää olevan hyvin, voi ihminen itse ajatella, millään ei ole mitään väliä, tulevaisuus näyttää mustalta eikä itsellä ole koskaan mitään mahdollisuutta olla onnellinen, silloin ihminen päätyy tuskissaan viimeiseen ratkaisuun. Itse olen hyvin masentuneen tyttären äiti. Tyttäreni on yrittänyt itsemurhaa jo useita kertoja, sekä viiltelemällä että lääkkeitä syömällä, mutta aina on joku kerennyt hälyttämään apua, ja hän on omaksi surukseen aina selvinnyt. Nyt tyttäreni hyppäsi neljännestä kerroksesta, eikä vieläkään kuollut. Minun on iso itku, olisi jo päässyt pois kun niin kovin sitä haluaa. Ihminen joka kokee elämänsä toivottomaksi, haluaa pois, kun ei jaksa elää, eikä sillä ole mitään tekemistä ympäristön kanssa. Ei isän ei äidin ei sisarusten ei lemmikkieläinten ei minkään kanssa, kun ihmisen oma sisin on muovannut sen kuvan, ettei elämässä ole mitään elämisen arvoista. Kun tyttäreni oli pieni hän liiteli ajatuksissaan perhosena avaruudessa, ja hän haluaa sinne takaisin, eikä elää maailmassa, missä on pettymyksiä, pahoja tapahtumia ja pahoja ihmisiä. Läheiselle se on suru, eikä sitä saata ymmärtää, mutta kun ihminen on sisimmässään sitä mieltä ettei halua elää, niin siinä ei läheisten teoilla ole mitään merkitystä. Ja se on hyvin surullista.
Sukulaiseni, viisas psykiatri sanoi kauan sitten. Ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä, myös oikeus valita se, ettei halua elää. Vaikka se on jälkeenjääville raskasta, niin ihmisellä pitäisi olla vapaa tahto, elääkö vai haluaako kuolla . ja näin jäljelle jääville ei pitäisi jäädä syyllisyyttä siitä, että oma rakas sisko tai veli on päätynyt ratkaisuun , jota ei heti saata ymmärtää. Voimia sinulle . - tähhhh
menetyksen suossa kirjoitti:
Kyllä niitä tapahtuu, aika paljon. Vaikka kaikki näyttää olevan hyvin, voi ihminen itse ajatella, millään ei ole mitään väliä, tulevaisuus näyttää mustalta eikä itsellä ole koskaan mitään mahdollisuutta olla onnellinen, silloin ihminen päätyy tuskissaan viimeiseen ratkaisuun. Itse olen hyvin masentuneen tyttären äiti. Tyttäreni on yrittänyt itsemurhaa jo useita kertoja, sekä viiltelemällä että lääkkeitä syömällä, mutta aina on joku kerennyt hälyttämään apua, ja hän on omaksi surukseen aina selvinnyt. Nyt tyttäreni hyppäsi neljännestä kerroksesta, eikä vieläkään kuollut. Minun on iso itku, olisi jo päässyt pois kun niin kovin sitä haluaa. Ihminen joka kokee elämänsä toivottomaksi, haluaa pois, kun ei jaksa elää, eikä sillä ole mitään tekemistä ympäristön kanssa. Ei isän ei äidin ei sisarusten ei lemmikkieläinten ei minkään kanssa, kun ihmisen oma sisin on muovannut sen kuvan, ettei elämässä ole mitään elämisen arvoista. Kun tyttäreni oli pieni hän liiteli ajatuksissaan perhosena avaruudessa, ja hän haluaa sinne takaisin, eikä elää maailmassa, missä on pettymyksiä, pahoja tapahtumia ja pahoja ihmisiä. Läheiselle se on suru, eikä sitä saata ymmärtää, mutta kun ihminen on sisimmässään sitä mieltä ettei halua elää, niin siinä ei läheisten teoilla ole mitään merkitystä. Ja se on hyvin surullista.
Sukulaiseni, viisas psykiatri sanoi kauan sitten. Ihmisellä on oikeus omaan elämäänsä, myös oikeus valita se, ettei halua elää. Vaikka se on jälkeenjääville raskasta, niin ihmisellä pitäisi olla vapaa tahto, elääkö vai haluaako kuolla . ja näin jäljelle jääville ei pitäisi jäädä syyllisyyttä siitä, että oma rakas sisko tai veli on päätynyt ratkaisuun , jota ei heti saata ymmärtää. Voimia sinulle ."eikä vieläkään kuollut???" TÄH? mikä äiti sinä olet kun toivot lapsesi kuolemaa??? NO HUH HUH:Taidat olla just se syy miksei hän jaksa elää, kun edes oma äiti ei sen vertaa välitä!! Auta lastasi, älä toivo pääseväs eroon! Tuo hänet Jeesuksen luo, niin hän saa elämisen arvoisen elämän. Se mikä masentaa on syyllisyys jostain. Ristin kautta saa synnit anteeksi, ja elämä alkaa näyttää valoisalta.
- Marianne190
luulis että te olisitte jonkun kamalan suuren lehtiartikkelin olisitte tehnyt, niinkuin enkeli-elisasta tehtiin..
- Marianne190
Enkä usko muutenkaan puolia kirjoituksia enkä varsinkaan huumetarinaa ketkä 15vuotiaat huumeita käyttäisivät?eikö provoilun pitäisiki loppua? ne jotka ovat kokeneet oikeasti kuoleman saavat luvan kirjoittaa!
- Liian moni valitetta
Missä umpiossa sinä elät? Pullossa? Narkkarilapsille on olemassa ihan omia hoitokotejakin, joissa suoritetaan esim. oppivelvollisuus ns. kotiopetuksena, kun kouluihin ei päästetä / oteta niin suuriongelmaisia.
Kannattaisiko sinunkin aukaista silmät ja ottaa läpyt ohimoilta pois, jotta näkisit mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. - ei pahalla mut silti
anteeksi vain mutta tiedän ihmisen joka kokeili huumeita ensimmäisen kerran joskus 13-vuotiaana -.-
- Mietin yhä miksi?
Hah, samaa mieltä ylemmänkanssa..mun tekee mieli kysyä et minkä ikäinen oot? vaikka ite oonkin vasta 18v, kuulostat aika hölmöltä..
Ja mitä luulet ketkä vanhemmat haluavat tehdä lehtiartikkelin omasta tyttärestä joka tekee itsemurhan? Vanhempia mietityttää mitä ovat tehneet väärin että tytär tekee itsemurhan ja syyttävät itseään.. He haluavat toipua rauhassa ilman turhia medioita ja palstoja jotka kokoajan tinkivät lisätietoja..
Ja jos et tiennyt se Enkeli-Elisa ei ollut totta, se oli vain tapa saada julkisuutta Mintun kirjalle. - ihmenakki
Ei lasten pitäisi nähdä kuolinkamppailua! Siis, minä ainakin saisin traumat koko loppuiäkseni. Ja sen on todella tuskallista katsoa, että läheisesi kärsii jä lähtee pois..
- Mietin yhä miksi
Menetyksen suossa, kuulostaa aika rankalta on varmaan kamalaa seurata tuota vierestä ;( miten aijot toimia tyttäresi kohdalla? et varmana hänen kuitenkaan anna mennä vaikka itse tahtoo?
Kirjoitus herätti ajatuksia12 - menetyksen suossa
Minä en voi muuta kuin rakastaa, ja kertoa sen aina uudestaan. Olla läsnä ja yrittää tukea, suunnitella yhteisiä kesälomareissuja. Mutta, jos ei mikään auta...
- Wounded Have Hope
If you`re not wounded, you`re in no need for a Healer.
If you`re not alone, you`re in no need for a Friend.
If you are not desperate, you`re in no need for Hope.
But if are -wounded, alone and desperate- then you have hope, for Jesus says: "Blessed are they that mourn: for they shall be comforted." (Matt. 5:4)
And it is Jesus in whom we find the Greatest Friend, Hope and Healer we can ever have.
- MJR
Itse menetin isäni 3v tuskallisen kamppailun jälkeen syövälle kun olin 14v. Siinä kuule kasvaa aikuiseksi hiukan turhanki nopeesti
- itse Jeesus
Enää hetki niin jokainen meistä on sairaalavuoteella kamppailemassa syövän kanssa jos emme ole kuolleet sydänkohtaukseen tai onnettomuuteen.
Onneksi hyvin usea meistä uskoo ikuiseen elämään joka tulee kuolemisen kautta sen sijaan että pyrkisimme ehkäisemään kuolemaa. Ilman toivoa meillä ei olisi mitään. Harmi että näitä joitain syöpätutkijoita ei saada käännytettyä uskovaisiksi. He pyrkivät kovasti lannistamaan meitä sen suhteen ettei toivoa olisi kuoleman jälkeen, mutta jos vahvasti uskomme niin tulemme pelastumaan.
Ei ne teot ihmistä pelasta vaan usko! - Miravoij
moikka kaikille!
niin,itse näin ja kuulin kuolemaa entisessä kotimaassa,Jugoslaviassa,-90 luvun alussa,olin itse silloin noin 11-14:ta vuotias,olin liian nuori,vasta lapsi näkemään ihmisen todellisen julmuuden,tuo joukkohurmos minkä Johtaja Tukijoineen saa ihmisen kun ihmisen tekemään mitä raaimpia tekoja toisilleen!kerron muutaman esimerkin,sisällissodan alussa sissit hyökkäsivät kotikyläämme,ja ampuivat raketilla talomme edessä olevaa panssarivaunua,kukaan panssarisotilaista ei päässyt ulos vaunusta,kuulin vielä tunteja iskun jälkeen,kun vaunusta kuului valitusta,mutta ei kukaan voinut auttaa.Sissien lähdettyä kohti uusia murharetkiä,menimme katsomaan,onko kukaan hengissä,ei ollut ,kaikki kylän suojajoukot olivat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.lähdettyämme pakolaiseksi,näin paljon pahaa,kerran,erään kylätien varrella vähän matkan päässä kylästä,oli sissit ensin raiskanneet ainakin 2 muslimityttöä,jonka jälkeen heidät oli hirtetty puunoksiin,alavartalo oli alaston ja genitaali sekä vatsanseutu oli viillelty pahoin.tämän tarkoitus oli isoisän kertoman mukaan pyrkiä heikentämään vastarintaa gerilloilta,mutta enemmänkin se kuulemma lisäsi vastarintaa.
kerran erään joen sillan ylityksessä oli sillan kannatinkaariin hirtetty juuri näitä muslimityttöjen pahoinpitelijöitä edustavia sissejä kahdeksan,heidän taistelijan vaatteensa oli siltakannella,melko verisinä,sissien alastomat vartalot oli kaikin tavoin häpäisty.se oli kummallista,että kun sodassa jossa alkujaan kaikki kuului saman valtion kansalaisuuteen,piti heidät kaikki häpäistä,ja aina jollain tavalla alastomaksi riisuminen liittyi tähän.kuljimme kerran erään tyhjentyneen serbi-tukikohdan läpi,siellä vielä siat röhki aitauksessa,näin siellä aitauksessa ihmisruumiin jäänteitä,siat olivat syöneet jo suurimmaksi osaksi,tukikohdan läheisyydessä majaillut vanhus kertoi,että ruumis kuului muslimi-taistelijoiden päällikölle,serbi-taistelijat olivat häpäisseet häntä kaikin tavoin,ennen kuin heittivät sioille,hänet oli pahoinpidelty niin pahasti että hän kuoli sika-aitaukseen.hänen taistelija-toverit oli tapettu ensin,ja päällikkö oli joutunut kaivamaan tovereilleen hautoja,sekä vanhus kertoi,että muslimi-taistelijat kun ammuttiin,serbi-taistelijat heittivät sian verta sekä teurastettujen sikojen päitä hautoihin kuolleitten muslimi-taistelijoiden päälle.tultuamme kansainvälisen punaisen ristin leiriin,nuo sodan karmeudet ei vielä päättyneet,rauhanturvaaja-sotilaat tulivat leiriin,ja kysyivät isääni mukaansa todistamaan murhia,isäni oli rikoksia tutkiva poliisi Jugoslaviassa,silloin kun oli vielä rauha,veljeys ja rakkaus.hiippailin perässä läheisen kukkulan taakse,siellä oli entinen kuljetusvarikko,ja sellainen peltinen kaarihalli-varasto,tiettävästi serbi-sotilaat olivat murhanneet 18 naista,siis vain naista,ja kumma juttu,yhdellä murhatuista naisista oli ollut sylilapsi,alle vuoden ikäinen,hän oli selvinnyt oikein kummallisesti,vasta kaksi päivää murha-työn jälkeen oli paikalle tullut ensimmäinen inhimillinen ihminen,ja hän oli kuullut vauvan itkua ruumiskasan alta.kansainvälisen punaisen ristin avustuksella vauva kuulemma sijoitettiin englantiin.minä tulin perheeni kanssa suomeen 1994,ehkä noissa sodan raakuuksissa oli mieleenpainuvimmat se hetki kun panssarivaunu-sotilaat anoivat apua,mitä kukaan ei pystynyt antamaan,ja ne muslimitytöt jotka oli hirtetty,joskus vieläkin herään yöllä omaan huutooni kauhusta noista hetkistä.joskus mieleeni tulevat ne eri-ikäiset murhatut naiset siellä peltisessä kaarihallissa,heidän ilmeensä ei ollut rauhallisia,kasvojen ilmeet olivat pikemminkin vääristyneitä kauhusta,tai pelosta,tai molemmista asioista.- nasha
sairasta ja oksettavaa mitä ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle ;(
- kiitos kirjoittajall
Kerrankin joku kirjoittaa miltä kuolema ja sota näyttää ja tuntuu lapsen silmin ja mitä helvettiä se oikein on. KIITOS.
- anteeksi..
olen kohdannut, tai no, halunnut kuolla pois jo pidemmän aikaa..
- rannalla asuva
"Jonkin ajan kuluttua alkoivat aikuiset huutaa apua joka muuttui yhä tuskaisemmaksi heidän kamppaillessa märissä vaatteissa aallokkoa vastaan"
Varmaankin merihädässä oleva voi huutaa apua, mutta hukkuva ei kai yleensä huuda mitään. Mielikuvat voi tietysti olla todellisuutta vahvempia. Netistä löytyy hyviä hukkumista koskevia artikkeleita. - voi lasta..
Olen löytänyt lapsena isän kuolleena, äkillinen sairauskohtaus.
En saanut keltään apua vaikka sokea reettakin näki että se muutti elämäni suunnan. - olet viikatemies
jokainen joka on tehnyt abortin tai raskauden keskeytyksen on kokenut kuoleman. Siis lapsen. Samoin miehet jotka painostaa tyttöystäviään tekemään abortin.
- JonesHenry
Elämä ja kuolema ovat suhteellisia käsitteitä. Pane käsi eteesi. Henkäise siihen. Henkäys pitää sisällään noin 1/4 happea, elämää ylläpitävää kaasua, ja suunnilleen 3/4 typpeä, elämää tainnuttavaa kaasua.
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/gasschool_n_prop
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/sol_nit_tires
Bonuksena tulee ihmisen itsensä uloshengittämä hiilidoksiidi, joka laukaisee ns "tukehtumirsrefleksin" suljetussa tilassa. Ihmisaivot kestävät vain noin 5-minuuttia ilman happea. Sydän pysähtyy 5-minuutissa ja kaikki aivotoiminta lakkaa käytännössä 10-minuutin sisällä. Ihmisaivoilla on erittäin heikko, käytännössä olematon hapen varastointikyky. Tämä on mm aivoinfraktin taustalla. Aivoinfraktissa verisuoni aivoissa tukkeutuu jostain syystä, mikä saa aikaan pahoja aivovaurioita käytännössä 3-5 minuutissa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/timo-ta-mikkonen-suhtautuu-sokeuteensa-tyynesti/2012/05/1537658
Tässä on dokukentti typen vaikutuksesta sikaan;
http://www.youtube.com/watch?v=vlRFul216LM
Se mitä me kutsumme "kuolemaksi" on siis hyvin suhteellinen käsite. Avain rauhalliseen kuolemaan on hengitysilmassa. Asiasta on tehty kattavaa tieteellistä tutkimusta;
http://www.veoh.com/watch/v20346951QY4egAaB?h1=Helium is better 6B
http://cdn.thedailybeast.com/content/dailybeast/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-year-old-woman-selling-instant-death-on-the-internet/_jcr_content/body/image_0.img.503.jpg/1337256000000.cached.jpg
Elämä ja kuolema ovat viimekädessä Jumalan, ei yksilön käsissä. Onnistunut Itsemurhakin tapahtuu Jumalan armosta, ei mistään muusta syystä.- Oma ongelmasi
Esitätkö tässä, että sulla on joku suurempi ja oikeampi tieto ja ymmärrys kuin kaikilla muilla, heillä, jotka uskovat kaikkeen siihen, mihin sinä et.
- 3xxxxx
Oma ongelmasi kirjoitti:
Esitätkö tässä, että sulla on joku suurempi ja oikeampi tieto ja ymmärrys kuin kaikilla muilla, heillä, jotka uskovat kaikkeen siihen, mihin sinä et.
Elämänkokemuksen tuomaa varmuutta ja halua löytää vastauksia. Uskon kyllä, että ihmisen täytyy uskoa johonkin, enkä kiellä sitä, etteikö se voisi olla vaikka Jumala, mutta sen uskon me todellisuudessa syötämme aivoihimme ja manipuoloimme mieltämme ulkopuoliseen uskoon, vaikka todellisuudessa meidän täytyy uskoa vain itseemme. Raamattukin on suurimmalle osalle ihmisiä pelkkä pilkan teon väline, jonka taakse he piiloutuvat (esim. pappien lasten hyväksikäytöt). Uskon hyvän ja pahan lakiin. Ja jostain kumman syystä se vahvistuu iän karttuessa ja kokemuksen.....
- Suunsoittajille
On se kumma, kun täältä aina löytyy noita pilkunviilaajia ja 'äidinkielenopettajia' joka paikasta. Olis kiva lukea viestiketjut ilman tuollaisia kirjotusvirheiden korjaajia ja kaiken maailman pellejä.
Aivan, ihimiset täällä surevat ja yrittävät selviytyä, hui kauheaa!
Mitäs sitten, jos pari tyyppiä sitten on niitä jotka ei hallitse kielioppia. Se on tulevaisuus. Omat kersanne todennäköisesti joskus samassa tilanteessa, kun eihän täällä Suomessa opita enää kielioppia kouluissa.
Ihan sama, onko joku osannut kirjoittaa miten, varmasti monet ei edes selvinpäin kirjoita tänne, joten kokeilepa itse kirjoittaa oikeita asioita...
Älkää aina jaksako...asiallista tekstiä kiitos ja pitäkää huoli itsestänne. Ne jotka uskaltavat purkaa murheensa selviytyvät vastoinkäymisistä. Sulkeutuneet ihmiset tuhoaa vain itsensä.
Jokatapauksessa alkuperäinen aihe oli mielenkiintoinen.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1305055- 323187
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161827Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221790Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.191655Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711501Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt111295Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111276Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi191257Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161247