Tositarina itsemurha-yrityksestä.

Eli tää tarina liittyy mun elämään ja aattelin jakaa sen täällä. Kokonaan en kirjoita sitä vielä,ku se on niin pitkä. Tarinassa esiintyisi nimeni,mutta en halua paljastaa sitä,joten se on muutettu.Mulle on ihansama mitä kommentoitte,mut kirjotan silti.Pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä,jos niitä on tekstissä. Olen 14vee tyttö.


Otan pahvisen paketin käteeni.Vedän sen sisältä yhden folioliuskan ja katson sitä.Tarkkaan.Ja kauan.Luen paketissa kiinni olevan lapun:" Niina Virtanen.Allergisiin oireisiin.Yksi tabletti päivässä." Yksi...yksi tabletti.Päivässä.Alan miettimään,miksi edes teen tämän.Onhan mulla täällä kuitenkin kavereita ja pari tosi hyvää ystävää.Nauran ja hymyilen joka päivä.Välillä niin,että poskilihakset kipeytyy.

Mutta sitten on se toinen puoli.Kukaan ei usko,että minulla on sellainen.Itsemurha-ajatuksia,kriisipuheluita ja itkemistä.

Otan paketista vielä toisen liuskan.Nyt pillereitä on 20.Kyllä se määrä jo veisi sairaalaan.Ja tiedän,että kaikki miettii,miksi teen tämän?Miksi iloinen ja naurava tyttö tekee jotain näin kauheaa?No,tähän on minut ajanut monen asian summa,mutta isoin syy masennukseen on ihmissuhteet.Se viha.Ne ei paljasta sitä,mutta tiedän,että he vihaavat,en ole niille yhtään tärkeä.Ja rakkaus.Sen hinta todellakin on nimensä veroinen.

Alan napsimaan pillereitä folioliuskasta irti.Minua alkaa pelottaa.Tosi paljon.Purskahdan itkuun.MIksi pelkään,jos haluan tehdä tämän?Sitä olen miettinyt.Pöydällä on nyt 20 pilleriä.Haen lasin vettä.Käteni tärisevät pelosta."Ei,en pysty tähän",kuiskaan itselleni.Tätä on suunniteltu jo 4 kuukautta.Tiedän,että tämä satuttaa ihmisiä,mutta en kestä enää.

Sitten laitan pillerit suuhuni...


(jatkuu)