Olin leikkauksessa ja nyt jälkeenpäin tuli mieleen seuraavaa: Kun aloin heräillä ranneleikkauksesta, huomasin heti, että selkääni polttelee tosi kovaa. Joku nainen siinä kävi ihan vieressä pääni taakse kurkottaen. Kysyin häneltä voinko kääntyä kyljelleni. Hän oli kuin ei olisi kuullukaan mitään, ei edes katsonut minua kohti.
Nyt ajattelen, että voisiko olla niin, että heräilevät höpöttää mitä sattuu ja siksi heihin ei kiinnitetä huomiota. Selkäkipuni johtui muuten siitä, että olin ollut niin pitkään samassa asennossa.
Nyt ajattelen, että voisiko olla niin, että heräilevät höpöttää mitä sattuu ja siksi heihin ei kiinnitetä huomiota. Selkäkipuni johtui muuten siitä, että olin ollut niin pitkään samassa asennossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkäpä puheesi oli heräämisvaiheesta johtuen hieman epäselvää ja hoitaja luuli että höpötät omiasi ja siksi ei huomioinut sitä. Omasta mielestään voi puhua hyvinkin selvästi mutta kuulija ei saa kuitenkaan selvää, varsinkin kun heräämössä on yleensä kohtalainen taustamelu.
Minulla oli samanlainen kauhea kipu selässä herätessäni leikkauksesta Keski-Suomen keskussairaalassa muutama vuosi takaperin.
Hoitaja heti antoi lisää särkylääkettä pistoksena. Silti kauhea kipu jatkui. Kerroin siitä hoitajalla mutta hän sanoi minun saaneen jo niin paljon särkylääkettä, ettei voi nyt heti enempää antaa.
Sitten vielä osastolla huomioivat tuon heräämössä kertomani selkäkivun ja kyselivät ja tarjosivat sen vuoksi ylimääräistä kipupistosta monena päivänä.
Minulla myös se heräämössä tuntemani selkäkipu johtui siitä, että olin joutunut olemaan pitkään samassa asennossa leikkauksen aikana. Selkä ei ollut enää kipeä seuraavina päivinä ollenkaan.
Samanlaista vaihtelua särkylääkkeiden annossa eri sairaaloiden välillä. Jossain oikein tarjotaan, toisaalla pihistellään eikä piitata potilaan kipuvalittelusta.
Varmaan riippuu myös työvuorossa olevasta hoitajasta.
Tuossa kertomuksessasi kiinnitti huomiota ettei heräämössä annettu enempää kipulääkettä mutta osastolla annettiin. Tuo johtui varmaankin siitä että edellisestä lääkeannoksesta oli kulunut jo ohjeiden mukainen minimiaika jonka jälkeen voidaan antaa uusi annos.
Väitetään, ettei kukaan muistaisi leikkauksen jälkeen ensimmäistä heräämistä, vaan vasta toisen. LOL 8')
Tietty aikaa vievät leikkaukset pitää potilaan pitkään sikeesti pois pelistä ja mahdollista ettei ekaa heräämistä muista.
En kuitenkaan usko tuohon, jos kyseessä on n. tunnin toimenpide tai unilla olo.
Olen itse pienessä toimenpiteessä tuntenut kipua kesken unien, mutta vaipunut taas sikeeseen.
"Toisen luokan" kansalaiselta ei myös kipuja vaivauduta hoitamaan, kuten jo tuossa toimenpiteessä mahdollinen heräämisen alku - koska kipu jäi muistiin - antaa ymmärtää.
Jotkut lääkärit LUULEVAT enempi kuin TIETÄVÄT tai OSAAVAT ja PAHINTA, mikäli se sattuu Anestesialääkärille tai Neurokirurgille.
- - - Olin selkäleikkauksessa joku aika sitten ja kerroin nuo kokemukseni Neurokirurgille, joka piti kyllä huolen, etten saanut ala-arvoista kohtelua.
- Aiempi pikkutoimenpide johtui samasta selkäsairaudesta, jolla minut piti Fysiatrian Dos. J.P.Ar. tietoisesti halvaantuneena salaten syyn 7½ vuotta ja pani kävelemään koukuttaen opioideihin ja tästä syystä muutuin toisen luokan kansalaiseksi.
* * * Neurokirurgille olen ÄÄRIMMÄISEN KIITOLLINEN siitä, että hän kohteli minua kuin ihmistä ja korjasi fysiatrin vuosien aiheuttamat vammat.
Olen ollut useissa erilaisissa leikkauksissa ja leikkausajat ovat olleet alle tunnista lähes viiteen tuntiin. Aina olen tajunnut heräämisen vasta heräämössä vaikka ensimmäinen herätys tehdään jo leikkaussalissa. Ilmeisesti reagoin hyvin nukutukseen, minulla ei ole mitään mielikuvia kesken leikkauksen. Ainakin tähän saakka joka kerralla nukahtamisen jälkeen seurava mielikuva on heräämössä kun herätellään. Minulle ei ole koskaan kerrottu vaikeasta herättämisestäkään ja olen jonkun leikkauskertomuksenkin saanut luettavaksi.
Jutut vaan parani kun oli vähän tillintallin :)
Minulta on pariin kertaan polvea korjattu, toinen tehtiin puuduttamalla, toinen nukuttamalla. Molemmat kokemukset ovat olleet varsin miellyttäviä. Itse heräämisestä ei kovin paljon ole mielikuvia, mutta sen muistan, että ensimmäisen kerran havahduin siihen, kun kurkussa ollutta putkea alettiin kiskoa pois - sen jälkeen valot sammuivat uudelleen, kunnes heräsin uudelleen siihen, että heräteltiin ja sammuin taas. Itse toimenpide ei käsittääkseni kovin kauaa kestänyt, mutta nukutuksesta heräsin lopulta noin puolentoista tunnin kuluttua.
Sitä vähän itsekin mietin, että mitäköhän kaikkea sitä tuossa välissä on ehtinyt höpöttää. Muutenkin minulla on tapana puhua vähän niitä ja näitä kun normaalistikin nukun. Heräämisen jälkeen kyselin läsnä olleelta sairaanhoitajalta, josko lääkärin kanssa voisi muutaman sanan vaihtaa. Sairaanhoitaja totesi, että johan sinä lääkärin kanssa puhuit... puhuin sitten mitä puhuin - lääkäri tuli sitten uudelleen selvittämään asiaa :). Olin kuulemma jossain välissä saanut myös lisää kipulääkettäkin, mutta eipä ollut siitäkään mitään hajua.
Kyllä nuo hoitajat varmaan kaikenmoiseen törmäävät puolipökerryksissä olevia potilaita hoitaessaan...