selkärangaton
ihmishiekka kasautuu
kinoksiksi
pakkautuen torneiksi,
joissa linkuttavat
kainalosauvat hakevat
tukea tuskalleen
antaen koko
elämänsä
roikkua seinällä
tuulen puhaltaessa
kylmänä pohjoisesta
kahden tyhjyyden
väli,
kuolleet sanat
suu
on hylännyt
puhumisen,
etsien pelkkiä
tekoja
pukien houkutuksen
ylleen
raa’assa
mustassa melussa
vetäen keuhkot
täyteen murhetta
surmaamalla veljensä
nauttimalla myrkkyeliksiirin
ja vajoamalla
syvälle odottamaan
toista syntymää
heräämällä henkiin,
läähättämällä
kuin koira, jonka
suurin urotyö
on katsoa
myötätuntoisin silmin
ja kaikki
on taas
kaupan,
yö
päivä ja
rakkaus,
jota kuristaa
molemmilla käsillä
tuntien ilman
katoavan maapallosta,
lapsensa kasvoilta
auringon pistolla
kaiken ollessa
apeutta ja laiskuutta
tulvillaan
ollen uhmakas
syleillessään naista,
joka vaeltaa
yön ruumissa
sitä rintaa
olisi autettava
sitä rintaa,
jossa palaa
ikuisuuden liekki
sitä rintaa,
joka herättää
rakkauden olemassaolon
antaen merkin
tulla luokseen,
kohti vahvasti
kimaltelevaa ja
miinoitettua aikaa
joka huojuu
uhrin ja tekijän
välissä, toivoen
kaiken näkyvän
vierailuissa
silmiesi luona
nukkumalla
äänesi lähteellä,
jossa rakkauden
kaipaava vuode
on sijattu
toivoen ruumiinsa
sulavan,
muuttuvan tuoksuksi
jota ei voi
vastustaa,
peitellä
ainoastaan huuto
reppuselässään,
ulvovat koirat
purevat jokaista
ohikulkijaa
ollen linnoitus,
joka kaipasi
valloittajaa,
piirittäjänsä
sitä hiekkaa,
josta ihminen
käy taistelua,
eksyy
ja aukaisee tien
ollen yhtä
rakas kuin
äiti ja
imettäjä lapselle
tai ommeltu
uni uneksijalle,
joka on
puettu sydämen
muotoisiin kuvioihin
pehmeää samettia
sielulle
ihmishiekka kasautuu
kinoksiksi
pakkautuen torneiksi,
joissa linkuttavat
kainalosauvat hakevat
tukea tuskalleen
antaen koko
elämänsä
roikkua seinällä
tuulen puhaltaessa
kylmänä pohjoisesta
kahden tyhjyyden
väli,
kuolleet sanat
suu
on hylännyt
puhumisen,
etsien pelkkiä
tekoja
pukien houkutuksen
ylleen
raa’assa
mustassa melussa
vetäen keuhkot
täyteen murhetta
surmaamalla veljensä
nauttimalla myrkkyeliksiirin
ja vajoamalla
syvälle odottamaan
toista syntymää
heräämällä henkiin,
läähättämällä
kuin koira, jonka
suurin urotyö
on katsoa
myötätuntoisin silmin
ja kaikki
on taas
kaupan,
yö
päivä ja
rakkaus,
jota kuristaa
molemmilla käsillä
tuntien ilman
katoavan maapallosta,
lapsensa kasvoilta
auringon pistolla
kaiken ollessa
apeutta ja laiskuutta
tulvillaan
ollen uhmakas
syleillessään naista,
joka vaeltaa
yön ruumissa
sitä rintaa
olisi autettava
sitä rintaa,
jossa palaa
ikuisuuden liekki
sitä rintaa,
joka herättää
rakkauden olemassaolon
antaen merkin
tulla luokseen,
kohti vahvasti
kimaltelevaa ja
miinoitettua aikaa
joka huojuu
uhrin ja tekijän
välissä, toivoen
kaiken näkyvän
vierailuissa
silmiesi luona
nukkumalla
äänesi lähteellä,
jossa rakkauden
kaipaava vuode
on sijattu
toivoen ruumiinsa
sulavan,
muuttuvan tuoksuksi
jota ei voi
vastustaa,
peitellä
ainoastaan huuto
reppuselässään,
ulvovat koirat
purevat jokaista
ohikulkijaa
ollen linnoitus,
joka kaipasi
valloittajaa,
piirittäjänsä
sitä hiekkaa,
josta ihminen
käy taistelua,
eksyy
ja aukaisee tien
ollen yhtä
rakas kuin
äiti ja
imettäjä lapselle
tai ommeltu
uni uneksijalle,
joka on
puettu sydämen
muotoisiin kuvioihin
pehmeää samettia
sielulle
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sametinpehmeää, kauniisti soljuvaa, mutta paikoitellen täynnä tuskaa. Kuin mieleni syksyn edetessä.
Sateeseen ja tuuleen heitetty kiitos. Toivottavasti tuli perille.