Kysyttävää...
Kuvitelkaa tilanne: Seurustelua takana lähes viisi vuotta, miehellä ikää 27 v., suhde on ollut temperamenttisen tyttelin kanssa hieman vuoristorataa, mutta silti on aina ollut selvää (tai niin ainakin väitetään) että tulevaisuus on yhteinen.
Kihloista yms. on keskusteltu useaan otteeseen, enemmän ja vähemmän kankeasti. Keskustelun päätteeksi molemmat ovat aina vakuuttuneita että JOSKUS se lupaus annetaan. Varmasti. Mut ei vielä.
Edessä on viiden päivän romanttinen matka kahdestaan Lontooseen ja Pariisiin.
Noin niin kuin miehenä, käyttäisitkö täydellisen tilanteen hyödyksesi romanttiseen kosintaan? Jos kerran tuntisit olevasi varma että tämä nainen on se oikea?
Mietin vain että jos tulen matkalta rengastamattomana, täytyykö minun viimeinkin tunnustaa itselleni, ettei hän sittenkään ole varma... vaikka niin väittääkin.
Kuvitelkaa tilanne: Seurustelua takana lähes viisi vuotta, miehellä ikää 27 v., suhde on ollut temperamenttisen tyttelin kanssa hieman vuoristorataa, mutta silti on aina ollut selvää (tai niin ainakin väitetään) että tulevaisuus on yhteinen.
Kihloista yms. on keskusteltu useaan otteeseen, enemmän ja vähemmän kankeasti. Keskustelun päätteeksi molemmat ovat aina vakuuttuneita että JOSKUS se lupaus annetaan. Varmasti. Mut ei vielä.
Edessä on viiden päivän romanttinen matka kahdestaan Lontooseen ja Pariisiin.
Noin niin kuin miehenä, käyttäisitkö täydellisen tilanteen hyödyksesi romanttiseen kosintaan? Jos kerran tuntisit olevasi varma että tämä nainen on se oikea?
Mietin vain että jos tulen matkalta rengastamattomana, täytyykö minun viimeinkin tunnustaa itselleni, ettei hän sittenkään ole varma... vaikka niin väittääkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äläpä hätäile.. Tilaisuus on ehkä liiankin hyvä rengastukseen. Itse valitsisin ajankohdan, jolloin se todellakin olisi yllätys ja veisi valitultani jalat alta. Anna aikaa ja vältä painostusta niin lopussa kiitos seisoo! Mukavaa matkaa.. :)
Ei tarvitse kuvitella. Olin kuukausi sitten samassa tilanteessa, vaikka seurustelua meillä onkin takana hiukan vähemmän. Olimme romanttisella reissulla kiertelemässä Ranskaa viikon verran. Olin koko ajan odottavalla tuulella, jos vaikka se kosinta tulisi, mutta ei sitä viimeisenäkään iltana Pariisissa tullut. Ajattelin että eihän tässä kiirettä, kyllä sitä vielä joskus ollaan kihloihin menossa. Ei tarvinnut kauaa odottaa kun mies kosi kolme päivää kotiin tulon jälkeen! Yhteinen matka oli varmistanut kaiken ja tavallisena suomalaisena miehenä hän oli kyllä miettinyt sitä sielläkin mutta todennut Eiffel-tornissa kosimisen kliseiseksi. Ja samaa mieltä olen minäkin...
Miltä tuntuu nyt jälkeenpäin? Kannattiko odottaa koko matkan ajan kosintaa ja jännittää sitä, tuleeko sitä vai ei? Olisiko matka ollut antoisampi ja mukavampi, jos vain olisit nauttinut joka hetkestä sellaisena kuin ne eteen tulivat?
Mun miesystäväni kosi yhteisellä reissullamme. Oltiin kyllä paljon ennen matkaa juteltu kihlautumisesta, mutta kuitenkin kosiminen reissun aikana yllätti mut totaalisesti mutta iloisesti!=) En kylläkään odottanut, että tämä kosiminen tapahtuisi juuri reissulla. Ennemmin olisin odottanut sen tapahtuvan ihan kotioloissa...
Mutta odottele ihan rauhassa. Kyllä se sen varmasti tekee ihan omalla tavallaan ja ajallaan!