Nähdäkseni ainakin seuraavat muutokset käytäntöön/lainsäädäntöön ovat
tarpeellisia (joitakin näistä on viime aikoina ehdotettukin, mutta ei
kaikkia):
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin
2. Sosiaali- tai perusturvalautakunta ensimmäisenä oikeusasteena on
lopetettava. Lautakunnan tehtävänä tulee olla sen sijaan kaiken lastensuojelun valvonta ja epäkohtiin puuttuminen (tällä hetkellä vapaaehtoiset ns avohuollon sijoitukset ovat käytännössä täysin vailla valvontaa, vaikka niissä väärinkäytösten mahdollisuus on suuri).
3. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa
4. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä
huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoinpitelyistä.
5. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
6. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia..
7. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita lautakunnat käyttävät ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille)
8. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä. ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
9. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
10. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista. (tätä kirjoitettaessa olen saanut yhteydenoton Ruotsista perheeltä jossa lapset huostaan otettiin neljä vuotta sitten Suomessa ja ovat edelleen huostaan otettuina vaikka perheen tilanne on olennaisesti muuttunut. Viranomaiset eivät ole missään vaiheessa tehneet aloitetta huostaanoton edellytysten
selvittämisestä).
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
tarpeellisia (joitakin näistä on viime aikoina ehdotettukin, mutta ei
kaikkia):
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin
2. Sosiaali- tai perusturvalautakunta ensimmäisenä oikeusasteena on
lopetettava. Lautakunnan tehtävänä tulee olla sen sijaan kaiken lastensuojelun valvonta ja epäkohtiin puuttuminen (tällä hetkellä vapaaehtoiset ns avohuollon sijoitukset ovat käytännössä täysin vailla valvontaa, vaikka niissä väärinkäytösten mahdollisuus on suuri).
3. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa
4. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä
huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoinpitelyistä.
5. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
6. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia..
7. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita lautakunnat käyttävät ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille)
8. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä. ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
9. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
10. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista. (tätä kirjoitettaessa olen saanut yhteydenoton Ruotsista perheeltä jossa lapset huostaan otettiin neljä vuotta sitten Suomessa ja ovat edelleen huostaan otettuina vaikka perheen tilanne on olennaisesti muuttunut. Viranomaiset eivät ole missään vaiheessa tehneet aloitetta huostaanoton edellytysten
selvittämisestä).
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viranomaiset kansalaisia vastaan
Hallituksen ohjelmallinen tavoite on vastauksissa EIT:lle ollut kiistää kaikki paikallisten viranomaisten tekemät virheet ja laittomuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoasianministeriön hallituksen vastauksia valmistelleet virkamiehet ovat asettuneet täysin virkamiesten asianajajiksi puolustamaan mitä räikeimpiä kansalaisten oikeuksien loukkauksia, ja venyttämään lakia yli minkä tahansa rajojen. Tämä näkyy erinomaisesti K & T:n tapauksen tuomiosta.
Vielä hätkähdyttävämpää on todeta tapauksen Case Nuutinen v. Finland faktaluettelosta (Aplication nr. 32842/96, 27.6.2000), miten EIT:een vastauksia valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön virkamies P-L.H on EIT:n prosessin kuluessa manipuloinut kansallisia tuomioistuimia. Nuutinen ei ollut koskaan tavannut lastaan ja kävi vuosia oikeutta vaatien tapaamisten täytäntöönpanoa. Prosessi jatkui vielä EIT:n käsittelyn kuluessa.
Sosiaali- ja terveysministeriön intressissä oli osoittaa, että Nuutinen oli kelvoton isäksi, joten viranomaismenettelyt, jotka eivät taanneet isälle ja lapselle
oikeutta perhe-elämään, olivat olleet perusteltuja. Tässä tarkoituksessa ministeriön virkamies hankki lainvastaisesti Nuutisen terveystietoja ja toimitti ne hänen vastapuolelleen, sekä neuvoi Nuutisen vastapuolta hankkimaan uuden sovittelukertomuksen, ja neuvoi myös sovittelijaa.
Näillä keinoilla lapsen oikeus tavata isäänsä kiellettiin lopulta kokonaan. EIT päätyi tuomitsemaan Suomen valtion 6 artiklan loukkaamisesta, mutta ei 8. artiklan perusteella. Tuomioon liitetty kolmen tuomarin eriävä käsitys on erittäin tärkeää luettavaa oikeusperiaatteiden ymmärtämisen kannalta. Hallituksen selitykset Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle tehtyihin kanteluihin, osoittavat hätkähdyttävällä tavalla tsaristisia hallintoperinteitä.
Niille on tyypillistä se, että niistä puuttuu täysin kokonaisarvio siitä, mitä kansalaiselle, hänen elämälleen, perheelleen ja
lapsilleen on byrokratian käsittelyssä tapahtunut. Kantelijaa katsellaan yksittäisten lakipykälien läpi hallintoalamaisina, jotka eivät ymmärrä omaa ja lastensa parasta, viranomaisen tekemisiin ei kohdisteta mitään kritiikkiä. Näin häivytetään se tosiasian, että kanteluissa kyseessä ovat elävät ihmiset, joilla tulisi olla oikeus yksityisyytensä ja perhe-elämänsä kunnioittamiseen ja suojelemiseen myös tarpeettomilta viranomaisinterventioilta (EIS 13 art.).
Hallituksen selitykset kertovat sellaisesta kansalaisten
Yksityiselämän yksityiskohtaisesta seurannasta ja tietojen kirjaamisesta virallisiin asiakirjoihin, joka loukkaa kansalaisten yksityisyyttä. Tietoja on kerätty kaikista sellaisista seikoista, jotka ehdottomasti kuuluvat yksityisyyden ja perhe-elämän piiriin, ja joiden hankkiminen ei missään tapauksessa voi olla välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kenenkään etujen suojelemiseksi.
Hallituksen selitykset ovat sinällään yksiselitteinen todistus
Ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden tietoisesta ja tahallisesta, jopa suoran ohjelmallisesta loukkaamisesta: Jos lapsi otetaan huostaan, ei perhettä tule enää jälleenyhdistää ja vanhemmat menettävät kaikki oikeutensa päättää lapsensa asioista tai nauttia perhe-elämästä. Näin siitä huolimatta, että Suomen lain mukaan huostaanotto on
hallinnollinen vapaudenriisto ja aina väliaikaiseksi tilaksi tarkoitettu toimi, ja viranomaisen velvollisuus on ylläpitää lapsen
läheiset ihmissuhteet. Vastauksissaan hallitus ilmaisee
täysin päinvastaisen käsityksen, jonka mukaan lapsi itse jos haluaa
kasvettuaan tasavertaiseksi aikuiseksi, voi ottaa yhteyden vanhempiinsa ja sitten luoda heidän kanssaan normaalit perhesuhteet.
Tätä kantaa motivoidaan sillä, että lapsuus on lyhyt aika, eikä vanhempien lapsillensa aiheuttamia vaurioita voida aina paikata.
Ikävä kyllä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet ovat
julkisuudessakin todenneet, ettei Suomen tule noudattaa Euroopan
Ihmisoikeussopimusta lasta koskevissa asioissa, koska meillä Suomessa on kuulemma huomattavasti kehittyneempi käsitys nimenomaan lapsen oikeuksista (mm. sosiaali- ja terveysministeriön vt hallintosihteeri Piia-Liisa Heiliö
Demokraattisten lakimiesten järjestämässä keskustelutilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla 29.11.1995.). Tässä argumentoinnissa vedotaan jatkuvasti YK.n lapsen oikeuksien sopimukseen, jota meillä kuulemma noudatetaan. Kuitenkin YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi 16.10.2000 Suomelle vakavan huomautuksen huostaanottojen suuresta määrästä, sekä siitä, että huostaanottoja ei meillä nähdä väliaikaisina toimenpiteinä, jotka on lakkautettava heti kun tilanne sen sallii.
Anu Suomela
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
"Hallituksen ohjelmallinen tavoite on vastauksissa EIT:lle ollut kiistää kaikki paikallisten viranomaisten tekemät virheet ja laittomuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoasianministeriön hallituksen vastauksia valmistelleet virkamiehet ovat asettuneet täysin virkamiesten asianajajiksi puolustamaan mitä räikeimpiä kansalaisten oikeuksien loukkauksia, ja venyttämään lakia yli minkä tahansa rajojen."
Näinhän Suomi nytkin toimii venäjää vastaan. Eli mitään uutta. Joten tämä antaa jo selvän kuvan siitä että kyllä venäjä oikeassa oli Suomen lastensuojelun lainvastaisita toimista.