Meillä on pieni lapsi. Jos ei olisi elämänkokemusta ja ikää, ei tätä osaisi arvostaa.
Kolmen tunnin välein ruokkimista, kauheaa vastuuta, sidonnaisuutta lapseen, unettomia öitä jne.
Ikää kun reilusti päälle 30v, on suhdetta takana päälle 15 vuotta ja tiesi mihin on alkamassa, niin osaapa nauttia niistä pienistä iloista ja on valmis tinkimään omista systeemeistä. Osaa nauttia. En usko että olisimme nauttineet kymmenen vuotta sitten.
Meillä lapsi on rauhallinen, mutta se on juuri se iän ja parisuhteen tuoma varmuus!
Kolmen tunnin välein ruokkimista, kauheaa vastuuta, sidonnaisuutta lapseen, unettomia öitä jne.
Ikää kun reilusti päälle 30v, on suhdetta takana päälle 15 vuotta ja tiesi mihin on alkamassa, niin osaapa nauttia niistä pienistä iloista ja on valmis tinkimään omista systeemeistä. Osaa nauttia. En usko että olisimme nauttineet kymmenen vuotta sitten.
Meillä lapsi on rauhallinen, mutta se on juuri se iän ja parisuhteen tuoma varmuus!
Vastaukset 11
Vanhimmat
No tämä on ehkä sinun mielipiteesi,mutta joku muu voi olla ennemmin valmis vanhemmuuteen ja siihen vastuuteen mitä lapsi tuo. Siihen lapsen rauhallisuuteen ei liity iän ja parisuhteen tuoma varmuus ollenkaan. Jotkut lapset ovat rauhallisia ja toiset voivat itkeä yötä päivää... Parisuhteen kestokaan ei aina takaa sitä,että loppuelämä yhdessä eletään.
Niin, no täällä kirjoittelee 19-vuotias äiti ja vauva on 5,5kk. Isä 23 vuotias. Viisi vuotta yhteiseloa takana, kaksi vuotta asuttu yhdessä. Onhan tuo pieni aika teihin verrattuna. Mutta, aavistus siitä mitä uusi elämä tuo tullessaan, oli vain aavistus. Ei tieto. Eikä kukaan voi tietää mitä elämä lapsen kanssa on ennen kuin on itse vanhempi.
Ja ei, en kokenut olevani valmis äidiksi, kun päätimme yrittää lapsen hankintaa. Ei kukaan ole valmis äidiksi. Ei voi olla. Valmiiksi ei milloinkaan edes tule. Vahvemmaksi vanhemmaksi kyllä. Muttei koskaan valmiiksi. Ja osaan arvostaa. Lapsi on ihaninta, rakkainta ja pelottavinta mitä elämäänsä ihminen voi saada.
Et voi sanoa ettei nuoremmat vanhemmat osaa arvostaa, eivät pärjää tai tiedä mitä tekevät. Kun ei sinulla ole kokemusta olla nuori äiti.
Minä olen, ja ylpeä ja onnellinen sellainen.
Meille oikea hetki on nyt, teille oikea hetki on ollut vähän vanhempana.
Vastuu on kova, mutta todellakin sen arvoista.
Sitten joskus kun on aika seuraavan lapsen, en voi sanoa että silloinkaan olisin valmis äiti. Kehittynyt kyllä äitinä, ja varmempi. Mutten ikinä valmis.
Kerkeette hupakot erota monet kerrat..
Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä joku elämänsä ryssinyt tulee taas valistamaan. Säälittävää.
Tai sitten kokemuksen rintaäänellä joku elämässään onnistunut , valittaviin yh-mammoihin turhautunut neuvoo.
"Meillä lapsi on rauhallinen, mutta se on juuri se iän ja parisuhteen tuoma varmuus!"
En ihan tajunnut tuota lausetta... eli iän ja parisuhteen tuoma varmuus on saanut lapsen rauhalliseksi vai? heh mitä ylimielisyyttä...
Ihan totta, että pitää harkita tarkkaan, ryhtyykö puuhaan vauvakuumeen puhjetessa. Valitettavasti se ikäkään ei kuitenkaan aina ole mikään takuu sille, että kaikki menee hyvin.
Vauva voi olla hankala ja ero tulla, vaikka oltaisiin nelikymppisiä. Ikä myös lisää lapsettomuuden riskiä, teillä on käynyt hyvä tuuri.
Monilla voi olla aivan erilainen elämäntilanne ja henkisen kypsyyden taso kuin sinulla vähän päälle parikymppisenä, joten aika älytön on yleistyksesi. Mutta olen minäkin sitä mieltä, että turha liikaa kiirehtiä: aika harva on alle kaksikymppisenä "valmis" äidiksi. Mutta kaksvitosena voi olla - ihan siinä missä päälle kolmikymppisenä. Jotkut eivät ole valitettavasti valmiita koskaan, osa silti tekee sen virheen, että lisääntyy.
"En ihan tajunnut tuota lausetta... eli iän ja parisuhteen tuoma varmuus on saanut lapsen rauhalliseksi vai?"
Tätä asia on kai hiukan tutkittu ja tulokset viittaa siihen, että äidin raskauden aikainen stressitaso vaikuttaa lapseen. Rauhallisesti raskauden aikana eläneet äidit saavat siis todennäköisemmin rauhallisia lapsia. No, onko kyse sitten vaan luonne-eroista vai todella verenkierron mukana välittyvien signaalien vaikutuksesta, siihen en ota kantaa.
"Ikä myös lisää lapsettomuuden riskiä, teillä on käynyt hyvä tuuri."
No ei kai 30 vuotias vielä ihan ikäloppu sentään ole, vaikka se voi 20 vuotiaasta sille tuntua. Lapsettomuusongelmia on nuoremmillakin. Itse tunnen kaksi paria, joilla on ongelmia ja molemmat ovat aloittaneet yrittämisen noin 24-25 vuotiaana. Nuori ikä ei siis itsessään takaa onnistumista, vaikka todennäköisyys onkin parempi.
Se onko ihminen valmis äidiksi ja kuinka paljon lapsesta osaa nauttia on täysin ihmisestä kiinni. Itse sain ensimmäisen lapsen 25 vuotiaana ja olen kyllä nauttinut joka hetkestä.
Voi mennä vituiks vanhempanakin, mutta suuremmalla todennäköisyydellä vanhempana homma kestää. Prossat onnistua on nuorena joku 1% ja vanhempana 99% eli miettikää siitä! Kaikki nuorena perheleikkiin alkaneet katuu nyt ainakin meidän tuttavapiirissä. Siis katuu, mutta hankalahan sitä on myöntää epäonnustuneensa elämässä ja kun sotkenut lapset siihen. Sama olis ollut lapsettomana erota.
Hmm, mitä suotta tästä väittelemään , tämä aloitus oli tuon ihmisen oma kokemus omasta elämästään , hän sanoi , ettei olisi kyennyt nauttimaaan 10 v sitten ,varmaan tuntee itsensä .
No , kun lapsi tulee , pakkohan siihen on kypsyä , tuttavillani kahdella eri perheellä on kummallakin sairas lapsi , vaativa .. toinen perhe hajosi , voimat menivät . Vanhemmat uupuivat, kumpikin hoiti kilpaa lasta ja oma lepo jäi , ehkä tuumivat , että kun ovat eri osoitteissa, saa edes hetken hengähtää .
Toinen perhe on uupunut , mutta ottavat opikseen tuosta toisesta perheestä ja yrittävät parhaansa mukaan hoitaa suhdettaan , ostavat palveluja ( siivousta , eläinten hoitoa yms ) että jaksavat .
Koskaan ei tiedä , mitä huominen tuo tullessaan tai edes seuraava tunti .
Aloittaja oli tyytyväinen , lapsi rauhallinen , siihen uskon , että vanhempien välittämä " energia " vaikuttaa lapseen .
Hyväksytään jokaisen valinta tai sattuma , sitähän se lapsen saaminen on .: )
Taas näitä, eiköhän ole jokaisen oma asia, millon ne lapset hankkii. Ja en usko, että kukaan voi oikeasti tietää, mitä se lapsen kanssa eläminen on, ennenkuin on itse sen lapsen saanut ja sen kanssa elänyt. Aavistaa voi, mitä lapsen kanssa eläminen on, ei tietää varmasti.
Itse sain esikoiseni juuri muutama kk sitten ja olen 27v, mies 30v, yhdessä ollaan oltu pitkään. Aiemmin en olisi lasta halunnut, mutta en tuomitse ihmisiä, jotka tekevät lapset 20-vuotiaana tai aiemmin. Oma äitini esimerkiksi on saanut minut 20- vuotiaana, enkä koe että minulla olisi ollut jotenkin huono lapsuus tms, vaan päinvastoin.
Ei tajua!