Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    SINÄ

    Ei sinua tarvitse esitellä
    ei kertoa ei ihmetellä

    Missä ja milloin kohdattiin
    se oli kait silloin
    kun luvattiin

    Olla ystäviä
    sielun kumppaneita
    rakastuneita
    niinkö se oli

    Poutapilven hattaroita
    kesän lämpöä
    haaveita noita
    niitä muassa kannettiin
    liekö totta
    kait niin uskottiin

    Mut sinä kuitenkin
    teit matkan minuunkin
    joita nyt voin muistella
    sydämessäin säilytellä

    Viedä mukana vanhuuteen
    kunhan se ehtoo lähenee

    Silloin harmaa hapsena
    saan niitä hetkiä muistella
    kun ryppyinen käteni
    silittää helmaani

    Huokaan
    kiitos kun olit
    olemassa
    4139
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Upean kaunis runo. Runo isoilla kirjaimilla. Siinä on lämpöä, muistoja ja ymmärrystä.
    Runohan on kaunis muistelo rakkaudesta, mutta se kertoo ohi aiheensa myös elämän kokemuksesta ja sen tuomasta viisaudesta.
    Runo rakentuu herkkien kauniiden muistojen ympärille suojaten ja tallentaen ne yksinäisten hetkien varalle. Herkkä muistelo kauniista rakkaudesta, joka ei jättänyt katkeruuden varjoa sydämen valoisiin huoneisiin.

    Runon kaunis ja koskettavan puhutteleva sisältö on kokonaisuus, joka puhkeaa viimeisten säkeiden herkkyyden ansiosiat suureen kukkaan.

    Todella vaikuttavaa runoutta.

    Kiitos koskettavasta ja kauniista runohetkestä.




    Ceero

    Äänestä

    • Niiaa kiitoksen
      runojeni huomiosta
      kiitos Ceero

      Äänestä

    Upeasti kirjoitat, koskettava. Kiitos!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Margitta kirjoitti:

    Ei sinua tarvitse esitellä
    ei kertoa ei ihmetellä

    Missä ja milloin kohdattiin
    se oli kait silloin
    kun luvattiin

    Olla ystäviä
    sielun kumppaneita
    rakastuneita
    niinkö se oli

    Poutapilven hattaroita
    kesän lämpöä
    haaveita noita
    niitä muassa kannettiin
    liekö totta
    kait niin uskottiin

    Mut sinä kuitenkin
    teit matkan minuunkin
    joita nyt voin muistella
    sydämessäin säilytellä

    Viedä mukana vanhuuteen
    kunhan se ehtoo lähenee

    Silloin harmaa hapsena
    saan niitä hetkiä muistella
    kun ryppyinen käteni
    silittää helmaani

    Huokaan
    kiitos kun olit
    olemassa

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu